Esipuhe		Foreword
0:0.1 (1.1) URANTIAN – se on asuttamanne maailman nimi – kuolevaisten mielessä vallitsee suuri sekasorto sellaisten termien kuin ’Jumala’, ’jumalallisuus’ ja ’jumaluus’ merkityksen suhteen. Sitäkin hämmentyneempiä ja epävarmempia ihmiset ovat näiden lukuisten nimitteiden tarkoittamien jumalallisten persoonallisuuksien keskinäisistä suhteista. Tämän käsiteköyhyyden ja siihen liittyvän ideainmuodostuksellisen sekasorron vuoksi minulle on annettu tehtäväksi laatia tämä johdanto niiden merkitysten selittämiseksi, jotka olisi liitettävä tiettyihin sanasymboleihin, sellaisina kuin niitä saatetaan käyttää tämän jälkeen seuraavissa luvuissa, jotka Orvontonin totuudenilmoittajakunta on valtuutettu kääntämään Urantialla puhutulle englannin kielelle.		0:0.1 (1.1) IN THE MINDS of the mortals of Urantia—that being the name of your world—there exists great confusion respecting the meaning of such terms as God, divinity, and deity. Human beings are still more confused and uncertain about the relationships of the divine personalities designated by these numerous appellations. Because of this conceptual poverty associated with so much ideational confusion, I have been directed to formulate this introductory statement in explanation of the meanings which should be attached to certain word symbols as they may be hereinafter used in those papers which the Orvonton corps of truth revealers have been authorized to translate into the English language of Urantia.
0:0.2 (1.2) On ylen määrin vaikeaa esittää avarampia käsityksiä ja kehittyneempää totuutta yrittäessämme laventaa kosmista tietoisuutta ja lisätä hengellistä ymmärrystä, kun meidän on rajoituttava käyttämään asianomaisen maailman vajavaista kieltä. Mutta saamamme valtuutus kehottaa meitä yrittämään parhaamme välittääksemme sanomamme englannin kielen sanasymboleja käyttäen. Saamamme ohjeen mukaan meidän tulee ottaa käyttöön kokonaan uusia termejä vasta, kun englannin kieli ei tarjoa kuvailtavalle käsitteelle terminologiaa, jota voidaan käyttää tällaisen uuden käsitteen esittämiseen edes osittain tai sen merkitystä enemmän tai vähemmän vääristellen.		0:0.2 (1.2) It is exceedingly difficult to present enlarged concepts and advanced truth, in our endeavor to expand cosmic consciousness and enhance spiritual perception, when we are restricted to the use of a circumscribed language of the realm. But our mandate admonishes us to make every effort to convey our meanings by using the word symbols of the English tongue. We have been instructed to introduce new terms only when the concept to be portrayed finds no terminology in English which can be employed to convey such a new concept partially or even with more or less distortion of meaning.
0:0.3 (1.3) Toiveenamme ymmärtämisen helpottaminen ja sekaannuksen estäminen jokaisen näitä lukuja tutkivan kuolevaisen lukijan kohdalla katsomme viisaaksi esittää näissä alkusanoissa yleisluontoisesti ne merkitykset, jotka on liitettävä lukuisiin vastedes käytettäviin englanninkielisiin sanoihin määriteltäessä Jumaluutta ja tiettyjä Jumaluuteen liittyviä universaaliseen todellisuuteen kuuluvia olevaisia, merkityksiä ja arvoja.		0:0.3 (1.3) In the hope of facilitating comprehension and of preventing confusion on the part of every mortal who may peruse these papers, we deem it wise to present in this initial statement an outline of the meanings to be attached to numerous English words which are to be employed in designation of Deity and certain associated concepts of the things, meanings, and values of universal reality.
0:0.4 (1.4) Mutta tätä määritelmiä ja terminologian rajoituksia käsittelevää esipuhetta laadittaessa on välttämätöntä ennakoida näiden termien käyttöä tämän jälkeen seuraavissa esityksissä. Siksi tämä esipuhe ei itsessään ole mikään viimeistelty lausunto. Se on ainoastaan määrittelevä opas ja on tarkoitettu auttamaan niitä, jotka lukevat oheiset Jumaluutta ja universumien universumia koskevat luvut, jotka on laatinut tätä varten Urantialle lähetetty Orvontonin komissio.		0:0.4 (1.4) But in order to formulate this Foreword of definitions and limitations of terminology, it is necessary to anticipate the usage of these terms in the subsequent presentations. This Foreword is not, therefore, a finished statement within itself; it is only a definitive guide designed to assist those who shall read the accompanying papers dealing with Deity and the universe of universes which have been formulated by an Orvonton commission sent to Urantia for this purpose.
0:0.5 (1.5) Oma maailmanne, Urantia, on yksi monista samankaltaisista asutuista planeetoista, jotka muodostavat Nebadonin paikallisuniversumin. Tämä universumi yhdessä muiden samankaltaisten luomusten kanssa muodostaa puolestaan Orvontonin superuniversumin, jonka Uversa-nimisestä pääkaupungista komissiomme on lähtöisin. Orvonton on yksi seitsemästä ajallisuuden ja avaruuden evolutionaarisesta superuniversumista, jotka kiertävät jumalallisen täydellisyyden koskaan alkamatonta ja koskaan päättymätöntä luomusta, Havonan keskusuniversumia. Tämän ikuisen keskusuniversumin sydämessä on paikallaan pysyvä Paratiisin Saari, infiniittisyyden maantieteellinen keskipiste ja ikuisen Jumalan asuinsija.		0:0.5 (1.5) Your world, Urantia, is one of many similar inhabited planets which comprise the local universe of Nebadon. This universe, together with similar creations, makes up the superuniverse of Orvonton, from whose capital, Uversa, our commission hails. Orvonton is one of the seven evolutionary superuniverses of time and space which circle the never-beginning, never-ending creation of divine perfection—the central universe of Havona. At the heart of this eternal and central universe is the stationary Isle of Paradise, the geographic center of infinity and the dwelling place of the eternal God.
0:0.6 (1.6) Puhuessamme näistä seitsemästä kehittyvästä superuniversumista yhdessä keskellä olevan ja jumalallisen universumin kanssa käytämme yleisesti sanaa suuruniversumi; nämä ovat tähän mennessä organisoidut ja asutetut luomistulokset. Ne kaikki muodostavat osan kokonaisuniversumista, joka käsittää myös ulkoavaruuden asuttamattomat mutta liikkeessä olevat universumit.		0:0.6 (1.6) The seven evolving superuniverses in association with the central and divine universe, we commonly refer to as the grand universe; these are the now organized and inhabited creations. They are all a part of the master universe, which also embraces the uninhabited but mobilizing universes of outer space.
I. Jumaluus ja jumalallisuus ^top		I. Deity and Divinity ^top
0:1.1 (2.1) Universumien universumissa esiintyy jumaluustoimintoihin kuuluvia ilmiöitä kosmisten reaalikohteiden, mielellisten merkitysten ja henkiarvojen moninaisilla tasoilla, mutta kaikki nämä – persoonalliset tai muunlaiset – toiminnat ovat jumalallisesti koordinoituja.		0:1.1 (2.1) The universe of universes presents phenomena of deity activities on diverse levels of cosmic realities, mind meanings, and spirit values, but all of these ministrations—personal or otherwise—are divinely co-ordinated.
0:1.2 (2.2) JUMALUUS on personoitavissa Jumalaksi. Se on esipersoonallista ja ylipersoonallista sellaisilla tavoilla, jotka eivät ole kokonaan ihmisen käsitettävissä. Jumaluutta luonnehtii ykseyden – joko aktuaalisen tai potentiaalisen – ominaisuus kaikilla aineellista tasoa korkeammilla todellisuuden tasoilla; ja luodut olennot ymmärtävät tämän yhdistävän ominaisuuden parhaiten jumalallisuutena.		0:1.2 (2.2) DEITY is personalizable as God, is prepersonal and superpersonal in ways not altogether comprehensible by man. Deity is characterized by the quality of unity—actual or potential—on all supermaterial levels of reality; and this unifying quality is best comprehended by creatures as divinity.
0:1.3 (2.3) Jumaluus toimii persoonallisella, esipersoonallisella ja ylipersoonallisella tasolla. Totaalinen Jumaluus esiintyy toiminnallisena seuraavilla seitsemällä tasolla:		0:1.3 (2.3) Deity functions on personal, prepersonal, and superpersonal levels. Total Deity is functional on the following seven levels:
0:1.4 (2.4) 1. Staattinen – itseensä pitäytyvä ja itsestään olemassa oleva Jumaluus.		0:1.4 (2.4) 1. Static—self-contained and self-existent Deity.
0:1.5 (2.5) 2. Potentiaalinen – itsetahtoinen ja itselleen päämääriä asettava Jumaluus.		0:1.5 (2.5) 2. Potential—self-willed and self-purposive Deity.
0:1.6 (2.6) 3. Assosiatiivinen – itsensä personoinut ja jumalallisella tavalla veljellinen Jumaluus.		0:1.6 (2.6) 3. Associative—self-personalized and divinely fraternal Deity.
0:1.7 (2.7) 4. Luova – minuuttaan jakava ja jumalallisesti ilmoitettu Jumaluus.		0:1.7 (2.7) 4. Creative—self-distributive and divinely revealed Deity.
0:1.8 (2.8) 5. Kehittyvä – laajentuva ja luotuun samastunut Jumaluus.		0:1.8 (2.8) 5. Evolutional—self-expansive and creature-identified Deity.
0:1.9 (2.9) 6. Korkein – itsensä kokemaan saattanut ja luodun ja Luojan yhdistävä Jumaluus. Jumaluus, joka toimii ensimmäisellä luotuihin samastuvalla tasolla suuruniversumin ajallis-avaruudellisina ylivalvojina ja jota kutsutaan toisinaan Jumaluuden Korkeimmuudeksi.		0:1.9 (2.9) 6. Supreme—self-experiential and creature-Creator-unifying Deity. Deity functioning on the first creature-identificational level as time-space overcontrollers of the grand universe, sometimes designated the Supremacy of Deity.
0:1.10 (2.10) 7. Perimmäinen – itsensä projisoinut ja ajallisuuden ja avaruuden transsendenssiin kuuluva Jumaluus. Kaikkeen kykenevä, kaiken tietävä ja kaikkialla läsnä oleva Jumaluus, joka toimii toisella yhdistyvän jumaluusjulkitulon tasolla kokonaisuniversumin tehokkaina ylivalvojina ja absoniittisina ylläpitäjinä. Jumaluuksien suuruniversumia kohtaan osoittamaan huolenpitoon verrattaessa tämä kokonaisuniversumissa tapahtuva absoniittinen toiminta on yhtä kuin universaalinen ylivalvonta ja korkein ylläpito, jota toisinaan kutsutaan Jumaluuden Perimmäisyydeksi.		0:1.10 (2.10) 7. Ultimate—self-projected and time-space-transcending Deity. Deity omnipotent, omniscient, and omnipresent. Deity functioning on the second level of unifying divinity expression as effective overcontrollers and absonite upholders of the master universe. As compared with the ministry of the Deities to the grand universe, this absonite function in the master universe is tantamount to universal overcontrol and supersustenance, sometimes called the Ultimacy of Deity.
0:1.11 (2.11) Todellisuuden finiittistä tasoa luonnehtivat luotujen olentojen elämä ja ajallis-avaruudelliset rajoitukset. Finiittisillä todellisuuskohteilla ei aina ole loppua, mutta niillä on aina alku – ne on luotu. Korkeimmuuden jumaluustaso on ymmärrettävissä toimintana suhteessa finiittisiin olemassaoleviin.		0:1.11 (2.11) The finite level of reality is characterized by creature life and time-space limitations. Finite realities may not have endings, but they always have beginnings—they are created. The Deity level of Supremacy may be conceived as a function in relation to finite existences.
0:1.12 (2.12) Todellisuuden absoniittiselle tasolle ovat ominaisia olevaiset ja olennot, joilla ei ole alkua eikä loppua, sekä ajallisuuden ja avaruuden transsendenssi. Absoniittisia olentoja ei luoda; heidät olevaistetaan; he vain yksinkertaisesti ovat. Perimmäisyyden jumaluustasoon kuuluu toiminta suhteessa absoniittisiin todellisuuskohteisiin. Olipa kysymys mistä kokonaisuniversumin osasta tahansa, aina kun ylitetään ajallisuus ja avaruus, sellainen absoniittinen ilmiö on Jumaluuden Perimmäisyyden toimi.		0:1.12 (2.12) The absonite level of reality is characterized by things and beings without beginnings or endings and by the transcendence of time and space. Absoniters are not created; they are eventuated—they simply are. The Deity level of Ultimacy connotes a function in relation to absonite realities. No matter in what part of the master universe, whenever time and space are transcended, such an absonite phenomenon is an act of the Ultimacy of Deity.
0:1.13 (2.13) Absoluuttinen taso on aluton, loputon, ajaton ja avaruudeton. Esimerkiksi Paratiisissa ei aikaa eikä avaruutta ole olemassa; ajan ja avaruuden suhteen Paratiisin asema on absoluuttinen. Paratiisin-Jumaluudet saavuttavat tämän tason eksistentiaalisesti Kolminaisuudessa, mutta tämä yhdistyvän Jumaluuden julkitulon kolmas taso ei ole kokemuksellisesti täysin yhdistynyt. Milloin tahansa, missä tahansa ja miten tahansa Jumaluuden absoluuttinen taso on toiminnassa, silloin, siellä ja siten paratiisiabsoluuttiset arvot ja merkitykset ovat julkitulleita.		0:1.13 (2.13) The absolute level is beginningless, endless, timeless, and spaceless. For example: On Paradise, time and space are nonexistent; the time-space status of Paradise is absolute. This level is Trinity attained, existentially, by the Paradise Deities, but this third level of unifying Deity expression is not fully unified experientially. Whenever, wherever, and however the absolute level of Deity functions, Paradise-absolute values and meanings are manifest.
0:1.14 (3.1) Jumaluus saattaa olla eksistentiaalista niin kuin Iankaikkisessa Pojassa, kokemuksellista niin kuin Korkeimmassa Olennossa, assosiatiivista niin kuin Seitsenkertaisessa Jumalassa, jakamatonta niin kuin Paratiisin-Kolminaisuudessa.		0:1.14 (3.1) Deity may be existential, as in the Eternal Son; experiential, as in the Supreme Being; associative, as in God the Sevenfold; undivided, as in the Paradise Trinity.
0:1.15 (3.2) Jumaluus on kaiken sen lähde, mikä on jumalallista. Jumaluus on nimenomaisesti ja poikkeuksetta jumalallista, muttei kaikki se, mikä on jumalallista, ole välttämättä Jumaluutta, vaikka se tuleekin koordinoitumaan Jumaluuden kanssa ja vaikka se tuleekin pyrkimään johonkin yhtenäisyyden vaiheeseen Jumaluuden kanssa – hengelliseen, mielelliseen tai persoonalliseen.		0:1.15 (3.2) Deity is the source of all that which is divine. Deity is characteristically and invariably divine, but all that which is divine is not necessarily Deity, though it will be co-ordinated with Deity and will tend towards some phase of unity with Deity—spiritual, mindal, or personal.
0:1.16 (3.3) JUMALALLISUUS on Jumaluuden luonteenomainen, yhdistävä ja koordinoiva ominaisuus.		0:1.16 (3.3) DIVINITY is the characteristic, unifying, and co-ordinating quality of Deity.
0:1.17 (3.4) Luodun olennon kannalta jumalallisuus on käsitettävissä totuutena, kauneutena ja hyvyytenä; persoonallisuudessa se korreloituu rakkaudeksi, armoksi ja hoivaksi; persoonattomilla tasoilla se paljastuu oikeudenkäyttönä, valtana ja suvereenisuutena.		0:1.17 (3.4) Divinity is creature comprehensible as truth, beauty, and goodness; correlated in personality as love, mercy, and ministry; disclosed on impersonal levels as justice, power, and sovereignty.
0:1.18 (3.5) Jumalallisuus saattaa olla täydellistä – täysimääräistä – kuten se on paratiisillisen täydellisyyden eksistentiaalisilla ja luojatasoilla; se saattaa olla epätäydellistä, kuten ajallis-avaruudellisen evoluution kokemuksellisilla ja luotujen olentojen tasoilla; tai se saattaa olla suhteellista, ei täydellistä eikä epätäydellistä, – kuten se on Havonan eräillä eksistentiaalis-kokemuksellisten suhteiden tasoilla.		0:1.18 (3.5) Divinity may be perfect—complete—as on existential and creator levels of Paradise perfection; it may be imperfect, as on experiential and creature levels of time-space evolution; or it may be relative, neither perfect nor imperfect, as on certain Havona levels of existential-experiential relationships.
0:1.19 (3.6) Pyrkiessämme käsittämään täydellisyyttä suhteellisuuden kaikissa vaiheissa ja muodoissa kohtaamme seitsemän käsitettävissä olevaa yhdistelmätyyppiä:		0:1.19 (3.6) When we attempt to conceive of perfection in all phases and forms of relativity, we encounter seven conceivable types:
0:1.20 (3.7) 1. Absoluuttinen täydellisyys kaikissa aspekteissa.		0:1.20 (3.7) 1. Absolute perfection in all aspects.
0:1.21 (3.8) 2. Absoluuttinen täydellisyys joissakin vaiheissa ja suhteellinen täydellisyys kaikissa muissa aspekteissa.		0:1.21 (3.8) 2. Absolute perfection in some phases and relative perfection in all other aspects.
0:1.22 (3.9) 3. Absoluuttiset, suhteelliset ja epätäydelliset aspektit vaihtelevana yhdistelmänä.		0:1.22 (3.9) 3. Absolute, relative, and imperfect aspects in varied association.
0:1.23 (3.10) 4. Absoluuttinen täydellisyys joissakin suhteissa, epätäydellisyys kaikissa muissa.		0:1.23 (3.10) 4. Absolute perfection in some respects, imperfection in all others.
0:1.24 (3.11) 5. Absoluuttista täydellisyyttä ei millään taholla, suhteellinen täydellisyys kaikissa ilmenemismuodoissa.		0:1.24 (3.11) 5. Absolute perfection in no direction, relative perfection in all manifestations.
0:1.25 (3.12) 6. Absoluuttista täydellisyyttä ei missään vaiheessa, suhteellista joissakin vaiheissa, epätäydellistä muissa vaiheissa.		0:1.25 (3.12) 6. Absolute perfection in no phase, relative in some, imperfect in others.
0:1.26 (3.13) 7. Absoluuttista täydellisyyttä ei missään attribuutissa, epätäydellisyys kaikissa attribuuteissa.		0:1.26 (3.13) 7. Absolute perfection in no attribute, imperfection in all.
II. Jumala ^top		II. God ^top
0:2.1 (3.14) Kehittyvät kuolevaiset luodut kokevat vastustamatonta tarvetta finiittisten jumalakäsitystensä symboloimiseen. Ihmisen tietoisuus moraalisesta velvollisuudesta ja hänen hengellinen ihanteellisuutensa edustavat sellaista arvotasoa – sellaista kokemuksellista realiteettia – joka on vaikeasti symboloitavissa.		0:2.1 (3.14) Evolving mortal creatures experience an irresistible urge to symbolize their finite concepts of God. Man’s consciousness of moral duty and his spiritual idealism represent a value level—an experiential reality—which is difficult of symbolization.
0:2.2 (3.15) Kosminen tietoisuus sisältää jo sinänsä sen, että tunnustetaan Ensimmäinen Aiheuttaja, ainoa aiheuttajaa vailla oleva todellisuuden ilmiö, olemassa olevaksi. Jumala, Universaalinen Isä, toimii kolmella jumaluuspersoonallisuuden tasolla, jotka edustavat ali-infiniittistä arvoa ja joilla jumalallisuus tulee esille vain suhteellisena:		0:2.2 (3.15) Cosmic consciousness implies the recognition of a First Cause, the one and only uncaused reality. God, the Universal Father, functions on three Deity-personality levels of subinfinite value and relative divinity expression:
0:2.3 (3.16) 1. Esipersoonallisella – kuten Isän osasten, sellaisten kuin Ajatuksensuuntaajien, osoittamassa huolenpidossa.		0:2.3 (3.16) 1. Prepersonal—as in the ministry of the Father fragments, such as the Thought Adjusters.
0:2.4 (3.17) 2. Persoonallisella – kuten luotujen ja siitettyjen olentojen evolutionaarisessa kokemuksessa.		0:2.4 (3.17) 2. Personal—as in the evolutionary experience of created and procreated beings.
0:2.5 (3.18) 3. Ylipersoonallisella – kuten tiettyjen absoniittisten ja näihin liittyvien olentojen olevaistetuissa olomuodoissa.		0:2.5 (3.18) 3. Superpersonal—as in the eventuated existences of certain absonite and associated beings.
0:2.6 (3.19) JUMALA on sanasymboli, joka tarkoittaa Jumaluuden kaikkia personoitumia. Termi vaatii eri määritelmän jokaisella Jumaluuden toiminnan persoonallisella tasolla, ja sitä on edelleen tarkennettava jokaisen tällaisen tason puitteissa, sillä tätä termiä saatetaan käyttää tarkoittamaan Jumaluuden erilaisia rinnakkaisia ja alisteisia personoitumia; esimerkkinä mainittakoon Paratiisin Luoja-Pojat, paikallisuniversumien isät.		0:2.6 (3.19) GOD is a word symbol designating all personalizations of Deity. The term requires a different definition on each personal level of Deity function and must be still further redefined within each of these levels, as this term may be used to designate the diverse co-ordinate and subordinate personalizations of Deity; for example: the Paradise Creator Sons—the local universe fathers.
0:2.7 (4.1) Termi ’Jumala’, siten kuin me sitä käytämme, voidaan ymmärtää:		0:2.7 (4.1) The term God, as we make use of it, may be understood:
0:2.8 (4.2) Määritteenä – kuten Jumala Isä.		0:2.8 (4.2) By designation—as God the Father.
0:2.9 (4.3) Lauseyhteydestä – silloin kun sitä käytetään jostakin tietystä jumaluustasosta tai -yhdistelmästä. Aina milloin on epätietoisuutta ’Jumala’ -sanan tarkasta tulkinnasta, olisi viisasta liittää se Universaalisen Isän persoonaan.		0:2.9 (4.3) By context—as when used in the discussion of some one deity level or association. When in doubt as to the exact interpretation of the word God, it would be advisable to refer it to the person of the Universal Father.
0:2.10 (4.4) Termi ’Jumala’ tarkoittaa aina persoonallisuutta. Sana ’Jumaluus’ saattaa viitata tai olla viittaamatta jumalallisuutta oleviin persoonallisuuksiin.		0:2.10 (4.4) The term God always denotes personality. Deity may, or may not, refer to divinity personalities.
0:2.11 (4.5) Sanaa JUMALA käytetään näissä luvuissa seuraavin merkityksin:		0:2.11 (4.5) The word GOD is used, in these papers, with the following meanings:
0:2.12 (4.6) 1. Jumala Isä – Luoja, Valvoja ja Ylläpitäjä. Universaalinen Isä, Jumaluuden Ensimmäinen Persoona.		0:2.12 (4.6) 1. God the Father—Creator, Controller, and Upholder. The Universal Father, the First Person of Deity.
0:2.13 (4.7) 2. Jumala Poika – Rinnakkainen Luoja, Henkivalvoja ja Hengellinen Hallintopersoona. Iankaikkinen Poika, Jumaluuden Toinen Persoona.		0:2.13 (4.7) 2. God the Son—Co-ordinate Creator, Spirit Controller, and Spiritual Administrator. The Eternal Son, the Second Person of Deity.
0:2.14 (4.8) 3. Jumala Henki – Myötätoimija, Universaalinen Yhdentäjä ja Mielen Lahjoittaja. Ääretön Henki, Jumaluuden Kolmas Persoona.		0:2.14 (4.8) 3. God the Spirit—Conjoint Actor, Universal Integrator, and Mind Bestower. The Infinite Spirit, the Third Person of Deity.
0:2.15 (4.9) 4. Korkein Jumala – ajallisuuden ja avaruuden aktuaalistuva eli kehittyvä Jumala. Persoonallinen Jumaluus, joka assosiatiivisesti todellistaa luodun ja Luojan välisen kokemuksellisesti ajallisuudessa ja avaruudessa saavutettavan identtisyyden. Korkein Olento kokee henkilökohtaisesti Jumaluuden yhdistyneisyyden saavuttamisen ajallisuuden ja avaruuden evolutionaaristen luotujen kehittyvän ja kokevan Jumalan ominaisuudessa.		0:2.15 (4.9) 4. God the Supreme—the actualizing or evolving God of time and space. Personal Deity associatively realizing the time-space experiential achievement of creature-Creator identity. The Supreme Being is personally experiencing the achievement of Deity unity as the evolving and experiential God of the evolutionary creatures of time and space.
0:2.16 (4.10) 5. Seitsenkertainen Jumala – se Jumaluuden personoituma, joka aktuaalisesti toimii kaikkialla ajallisuudessa ja avaruudessa. Ne persoonalliset Paratiisin Jumaluudet ja heidän luomistyötä tekevät kumppaninsa, jotka toimivat keskusuniversumissa ja sen rajojen tuolla puolen ja jotka voima-personoituvat Korkeimpana Olentona ajallisuudessa ja avaruudessa tapahtuvan yhdistyvän Jumaluuden julkitulon ensimmäisellä luotujen olentojen kokemalla tasolla. Tämä taso, suuruniversumi, on sfääri, jossa tapahtuu Paratiisin persoonallisuuksien ajallisuuteen ja avaruuteen laskeutuminen vastavuoroisessa yhteydessä evolutionaaristen luotujen ajallis-avaruudelliseen ylösnousemukseen.		0:2.16 (4.10) 5. God the Sevenfold—Deity personality anywhere actually functioning in time and space. The personal Paradise Deities and their creative associates functioning in and beyond the borders of the central universe and power-personalizing as the Supreme Being on the first creature level of unifying Deity revelation in time and space. This level, the grand universe, is the sphere of the time-space descension of Paradise personalities in reciprocal association with the time-space ascension of evolutionary creatures.
0:2.17 (4.11) 6. Perimmäinen Jumala – ajallisuuden ja avaruuden tuonpuoleisuuteen kuuluva, olevaistuva Jumala. Jumaluuden yhdistyvän julkitulon toinen kokemuksellinen taso. Perimmäinen Jumala merkitsee sitä, että on saavutettu niiden syntesoituneiden absoniittis-ylipersoonallisten, ajallisuuden ja avaruuden tuolle puolen menevien ja olevaistumis-kokemuksellisten arvojen toteutuminen, jotka koordinoituvat jumaluustodellisuuden lopullisilla luomistyön tasoilla.		0:2.17 (4.11) 6. God the Ultimate—the eventuating God of supertime and transcended space. The second experiential level of unifying Deity manifestation. God the Ultimate implies the attained realization of the synthesized absonite-superpersonal, time-space-transcended, and eventuated-experiential values, co-ordinated on final creative levels of Deity reality.
0:2.18 (4.12) 7. Absoluuttinen Jumala – kokemuksellistuva transsendoitujen ylipersoonallisten arvojen ja jumalallisuusmerkitysten Jumala, joka on nyt eksistentiaalisena Jumaluusabsoluuttina. Tämä on yhdistyvän Jumaluuden julkitulon ja laajenemisen kolmas taso. Tällä luomisen yläpuolelle menevällä tasolla Jumaluus kokee personoitavissa olevan potentiaalin tyhjenemisen, kohtaa jumalallisuuden täyttymyksen ja kokee toinen toistaan seuraaville ja aina astetta ylempänä oleville tasoille tapahtuvan muuksipersonoitumisen itsensäjulkituontikapasiteetin ehtymisen. Tällöin Jumaluus kohtaa Kvalifioimattoman Absoluutin, tulee sen kanssa kosketuksiin ja kokee samaisuuden sen kanssa.		0:2.18 (4.12) 7. God the Absolute—the experientializing God of transcended superpersonal values and divinity meanings, now existential as the Deity Absolute. This is the third level of unifying Deity expression and expansion. On this supercreative level, Deity experiences exhaustion of personalizable potential, encounters completion of divinity, and undergoes depletion of capacity for self-revelation to successive and progressive levels of other-personalization. Deity now encounters, impinges upon, and experiences identity with, the Unqualified Absolute.
III. Ensimmäinen Lähde ja Keskus ^top		III. The First Source and Center ^top
0:3.1 (4.13) Totaalinen infiniittinen todellisuus ilmenee seitsemässä vaiheessa ja seitsemänä rinnakkaisena Absoluuttina:		0:3.1 (4.13) Total, infinite reality is existential in seven phases and as seven co-ordinate Absolutes:
0:3.2 (5.1) 1. Ensimmäinen Lähde ja Keskus.		0:3.2 (5.1) 1. The First Source and Center.
0:3.3 (5.2) 2. Toinen Lähde ja Keskus.		0:3.3 (5.2) 2. The Second Source and Center.
0:3.4 (5.3) 3. Kolmas Lähde ja Keskus.		0:3.4 (5.3) 3. The Third Source and Center.
0:3.5 (5.4) 4. Paratiisin Saari.		0:3.5 (5.4) 4. The Isle of Paradise.
0:3.6 (5.5) 5. Jumaluusabsoluutti.		0:3.6 (5.5) 5. The Deity Absolute.
0:3.7 (5.6) 6. Universaalinen Absoluutti.		0:3.7 (5.6) 6. The Universal Absolute.
0:3.8 (5.7) 7. Kvalifioimaton Absoluutti.		0:3.8 (5.7) 7. The Unqualified Absolute.
0:3.9 (5.8) Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen ominaisuudessa Jumala on – kvalifioimattomasti – primaarinen suhteessa todellisuuden kokonaisuuteen. Ensimmäinen Lähde ja Keskus on infiniittinen samoin kuin hän on ikuinen, ja sen vuoksi vain tahtotoiminta asettaa hänelle ehtoja ja rajoituksia.		0:3.9 (5.8) God, as the First Source and Center, is primal in relation to total reality—unqualifiedly. The First Source and Center is infinite as well as eternal and is therefore limited or conditioned only by volition.
0:3.10 (5.9) Jumala – Universaalinen Isä – on Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen persoonallisuus, ja siinä ominaisuudessa hän ylläpitää infiniittistä valvontaa merkitseviä persoonallisia suhteita kaikkiin rinnakkaisiin ja alisteisiin lähteisiin ja keskuksiin. Sellainen valvonta on potentiaaliltaan persoonallista ja infiniittistä, vaikkei se mainittujen rinnakkaisten ja alisteisten lähteiden ja keskusten sekä persoonallisuuksien toiminnan täydellisyyden takia koskaan aktuaalisesti saatakaan toimia.		0:3.10 (5.9) God—the Universal Father—is the personality of the First Source and Center and as such maintains personal relations of infinite control over all co-ordinate and subordinate sources and centers. Such control is personal and infinite in potential, even though it may never actually function owing to the perfection of the function of such co-ordinate and subordinate sources and centers and personalities.
0:3.11 (5.10) Ensimmäinen Lähde ja Keskus on sen vuoksi primaarinen kaikilla aloilla – olivatpa ne jumalallistuneita tai jumalallistumattomia, persoonallisia tai persoonattomia, aktuaalisia tai potentiaalisia, finiittisiä tai infiniittisiä. Ei ole sellaista olevaista eikä sellaista olentoa, sellaista relatiivisuutta eikä sellaista lopullisuutta, joka olisi olemassa muutoin kuin olemalla joko suoraan tai epäsuorasti suhteessa Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen primaarisuuteen tai siitä riippuvainen.		0:3.11 (5.10) The First Source and Center is, therefore, primal in all domains: deified or undeified, personal or impersonal, actual or potential, finite or infinite. No thing or being, no relativity or finality, exists except in direct or indirect relation to, and dependence on, the primacy of the First Source and Center.
0:3.12 (5.11) Ensimmäinen Lähde ja Keskus suhteutuu universumiin seuraavasti:		0:3.12 (5.11) The First Source and Center is related to the universe as:
0:3.13 (5.12) 1. Aineellisten universumien gravitaatiovoimat kerääntyvät yhteen ala-Paratiisin painovoimakeskuksessa. Juuri tästä syystä hänen persoonansa maantieteellinen sijaintipaikka on ikuisiksi ajoiksi määräytynyt absoluuttisessa suhteessa Paratiisin ala- eli materiaalisen tason vahvuus-energiakeskukseen nähden. Mutta Jumaluuden absoluuttinen persoonallisuus on Paratiisin ylä- eli hengellisellä tasolla.		0:3.13 (5.12) 1. The gravity forces of the material universes are convergent in the gravity center of nether Paradise. That is just why the geographic location of his person is eternally fixed in absolute relation to the force-energy center of the nether or material plane of Paradise. But the absolute personality of Deity exists on the upper or spiritual plane of Paradise.
0:3.14 (5.13) 2. Mielen voimat suuntautuvat yhteen Äärettömässä Hengessä, eriytyvä ja erilaistuva kosminen mieli kerääntyy yhteen Seitsemässä Valtiashengessä, Korkeimman faktuaalistuva mieli yhtyy ajallis-avaruudellisena kokemuksena Majestonissa.		0:3.14 (5.13) 2. The mind forces are convergent in the Infinite Spirit; the differential and divergent cosmic mind in the Seven Master Spirits; the factualizing mind of the Supreme as a time-space experience in Majeston.
0:3.15 (5.14) 3. Universumin henkivoimat kerääntyvät yhteen Iankaikkisessa Pojassa.		0:3.15 (5.14) 3. The universe spirit forces are convergent in the Eternal Son.
0:3.16 (5.15) 4. Jumaluustoiminnan rajattoman kapasiteetin olinpaikka on Jumaluusabsoluutissa.		0:3.16 (5.15) 4. The unlimited capacity for deity action resides in the Deity Absolute.
0:3.17 (5.16) 5. Rajoittamaton kapasiteetti infiniittisyysreagointiin on Kvalifioimattomassa Absoluutissa.		0:3.17 (5.16) 5. The unlimited capacity for infinity response exists in the Unqualified Absolute.
0:3.18 (5.17) 6. Mainitut kaksi Absoluuttia, Kvalifioitu ja Kvalifioimaton, koordinoituvat ja yhdistyvät Universaalisessa Absoluutissa ja sen toimesta.		0:3.18 (5.17) 6. The two Absolutes—Qualified and Unqualified—are co-ordinated and unified in and by the Universal Absolute.
0:3.19 (5.18) 7. Evolutionaarisen moraalisen olennon tahi minkä tahansa muun moraalisen olennon potentiaalinen persoonallisuus pitää keskiönään Universaalisen Isän persoonallisuutta.		0:3.19 (5.18) 7. The potential personality of an evolutionary moral being or of any other moral being is centered in the personality of the Universal Father.
0:3.20 (5.19) TODELLISUUS, sellaisena kuin finiittiset olennot sen käsittävät, on osittainen, suhteellinen ja varjomainen. Suurin mahdollinen evolutionaaristen finiittisten luotujen käsitettävissä oleva jumaluustodellisuuden määrä sisältyy Korkeimpaan Olentoon. On kuitenkin olemassa edeltäviä ja ikuisia realiteetteja, finiittisen yläpuolella olevia realiteetteja, jotka edeltävät tätä evolutionaaristen ajallis-avaruudellisten luotujen Korkeinta Jumaluutta. Pyrkiessämme kuvailemaan universaalisen todellisuuden alkuperää ja luonnetta meidän on pakko, saavuttaaksemme finiittisen mielen tason, turvautua ajallis-avaruudellisen järkeilyn keinoihin. Monet ikuisuudessa yhtaikaa esiintyvät tapahtumat pitää sen vuoksi esittää kohtauksittaisina tapahtumakulkuina.		0:3.20 (5.19) REALITY, as comprehended by finite beings, is partial, relative, and shadowy. The maximum Deity reality fully comprehensible by evolutionary finite creatures is embraced within the Supreme Being. Nevertheless there are antecedent and eternal realities, superfinite realities, which are ancestral to this Supreme Deity of evolutionary time-space creatures. In attempting to portray the origin and nature of universal reality, we are forced to employ the technique of time-space reasoning in order to reach the level of the finite mind. Therefore must many of the simultaneous events of eternity be presented as sequential transactions.
0:3.21 (6.1) Esitettynä siten kuin ajallis-avaruudellinen luotu Todellisuuden alkuperää ja erilaistumista tarkastelisi, ikuinen ja infiniittinen MINÄ OLEN toteutti Jumaluuden vapautumisen kvalifioimattoman infiniittisyyden kahleista käyttämällä olemukseensa kuuluvaa ja ikuista vapaata tahtoaan, ja tämä erkaneminen kvalifioimattomasta infiniittisyydestä sai aikaan ensimmäisen absoluuttisen jumalallisuusjännitteen. Tämän infiniittisyyden erilaistumisen aiheuttaman jännitteen purkaa Universaalinen Absoluutti, joka toimii yhdistääkseen ja koordinoidakseen Totaalisen Jumaluuden dynaamisen infiniittisyyden ja Kvalifioimattoman Absoluutin staattisen infiniittisyyden.		0:3.21 (6.1) As a time-space creature would view the origin and differentiation of Reality, the eternal and infinite I AM achieved Deity liberation from the fetters of unqualified infinity through the exercise of inherent and eternal free will, and this divorcement from unqualified infinity produced the first absolute divinity-tension. This tension of infinity differential is resolved by the Universal Absolute, which functions to unify and co-ordinate the dynamic infinity of Total Deity and the static infinity of the Unqualified Absolute.
0:3.22 (6.2) Tässä alkuperäisessä toimituksessa teoreettinen MINÄ OLEN saavutti persoonallisuuden todellistumisen sillä, että siitä tuli samanaikaisesti sekä Alkuperäisen Pojan Ikuinen Isä että Paratiisin Saaren Ikuinen Lähde. Pojan isästäeriytymisen kanssa yhtaikaa olemassa olevina ja Paratiisin läsnä ollessa ilmaantuivat Äärettömän Hengen persoona ja Havonan keskusuniversumi. Isän kanssa rinnan olemassa olevan Jumaluuden, eli Iankaikkisen Pojan ja Äärettömän Hengen, ilmaantumisen myötä Isä, persoonallisuuden ominaisuudessa, välttyi muutoin väistämättömältä levittäytymiseltä kaikkialle koko Totaalisen Jumaluuden potentiaalin piiriin. Siitä lähtien Isä täyttää koko Jumaluuden potentiaalin vain Kolminaisuuden puitteissa kummankin tasavertaisen Jumaluutensa kanssa assosioitumalla, samalla kun lisääntyvässä määrin kokemuksellista Jumaluutta aktuaalistuu Korkeimmuuden, Perimmäisyyden ja Absoluuttisuuden jumalallisuustasoilla.		0:3.22 (6.2) In this original transaction the theoretical I AM achieved the realization of personality by becoming the Eternal Father of the Original Son simultaneously with becoming the Eternal Source of the Isle of Paradise. Coexistent with the differentiation of the Son from the Father, and in the presence of Paradise, there appeared the person of the Infinite Spirit and the central universe of Havona. With the appearance of coexistent personal Deity, the Eternal Son and the Infinite Spirit, the Father escaped, as a personality, from otherwise inevitable diffusion throughout the potential of Total Deity. Thenceforth it is only in Trinity association with his two Deity equals that the Father fills all Deity potential, while increasingly experiential Deity is being actualized on the divinity levels of Supremacy, Ultimacy, and Absoluteness.
0:3.23 (6.3) Käsite MINÄ OLEN on filosofinen myönnytys, jonka teemme ihmisen aika- ja avaruussidonnaiselle, finiittiselle mielelle, siksi että on mahdotonta käsittää ikuisuusolemassaolon muotoja: alkamattomia ja päättymättömiä realiteetteja ja keskinäissuhteita. Ajallis-avaruudellisen luodun kannalta katsottuna kaikilla olevaisilla täytyy olla alkuhetki, paitsi AINOALLA AIHEUTTAMATTOMALLA – aikojen takaisella aiheuttajien aiheuttajalla. Siksi käsitteellistämmekin tämän arvotason käsitteeksi MINÄ OLEN, samalla kun opetamme kaikille luoduille, että Iankaikkinen Poika ja Ääretön Henki ovat yhtä ikuisia kuin on MINÄ OLEN, eli toisin sanoen: koskaan ei ole ollut aikaa, jolloin MINÄ OLEN ei olisi ollut Pojan ja – yhdessä Pojan kanssa – Hengen Isä.		0:3.23 (6.3) The concept of the I AM is a philosophic concession which we make to the time-bound, space-fettered, finite mind of man, to the impossibility of creature comprehension of eternity existences—nonbeginning, nonending realities and relationships. To the time-space creature, all things must have a beginning save only the ONE UNCAUSED—the primeval cause of causes. Therefore do we conceptualize this philosophic value-level as the I AM, at the same time instructing all creatures that the Eternal Son and the Infinite Spirit are coeternal with the I AM; in other words, that there never was a time when the I AM was not the Father of the Son and, with him, of the Spirit.
0:3.24 (6.4) Sanaa Infiniittinen käytetään ilmaisemaan sitä täyteyttä, lopullisuutta, jota Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen ensisijaisuus merkitsee. Teoreettinen MINÄ OLEN on luotuperäisen filosofian sisältämän tahdon infiniittisyyden ekstensio, mutta Infiniittinen on aktuaalinen arvotaso, joka edustaa Universaalisen Isän absoluuttisen ja kahlitsemattoman vapaan tahdon todellisen infiniittisyyden ikuisuusintensiota. Tätä käsitettä nimitetään toisinaan Isä-Infiniittiseksi.		0:3.24 (6.4) The Infinite is used to denote the fullness—the finality—implied by the primacy of the First Source and Center. The theoretical I AM is a creature-philosophic extension of the “infinity of will,” but the Infinite is an actual value-level representing the eternity-intension of the true infinity of the absolute and unfettered free will of the Universal Father. This concept is sometimes designated the Father-Infinite.
0:3.25 (6.5) Paljon siitä hämmennyksestä, jota kaikkiin eri ryhmiin kuuluvat, ylhäiset ja vaatimattomat, olennot osoittavat pyrkiessään löytämään Isä-Infiniittisen, johtuu heidän käsityskykynsä rajoittuneisuuksista. Universaalisen Isän absoluuttinen ensisijaisuus ei ole ilmeistä infiniittisyyttä alemmilla tasoilla. On sen vuoksi luultavaa, että vain Iankaikkinen Poika ja Ääretön Henki tuntevat Isän infiniittisyytenä. Kaikille muille persoonallisuuksille sellainen käsitys edustaa uskonharjoitusta.		0:3.25 (6.5) Much of the confusion of all orders of beings, high and low, in their efforts to discover the Father-Infinite, is inherent in their limitations of comprehension. The absolute primacy of the Universal Father is not apparent on subinfinite levels; therefore is it probable that only the Eternal Son and the Infinite Spirit truly know the Father as an infinity; to all other personalities such a concept represents the exercise of faith.
IV. Universumitodellisuus ^top		IV. Universe Reality ^top
0:4.1 (6.6) Todellisuus aktualisoituu maailmankaikkeuden eri tasoilla eri tavoin. Todellisuus saa alkunsa Universaalisen Isän infiniittisessä tahdossa ja tahdosta, ja se on käsitettävissä kolmena perusvaiheena universumiaktuaalistumisen monilla eri tasoilla:		0:4.1 (6.6) Reality differentially actualizes on diverse universe levels; reality originates in and by the infinite volition of the Universal Father and is realizable in three primal phases on many different levels of universe actualization:
0:4.2 (6.7) 1. Jumalallistumaton todellisuus ulottuu ei-persoonallisista energian valtakunnista universaalisen olemassaolon personoimattomissa olevien arvojen todellisuusmaailmoihin, aina Kvalifioimattoman Absoluutin läsnäoloon saakka.		0:4.2 (6.7) 1. Undeified reality ranges from the energy domains of the nonpersonal to the reality realms of the nonpersonalizable values of universal existence, even to the presence of the Unqualified Absolute.
0:4.3 (7.1) 2. Jumalallistunut todellisuus käsittää infiniittisistä Jumaluuden potentiaaleista lähtien kaiken ulottuen ylöspäin kaikkien persoonallisuuden esiintymisalueiden kautta – alhaisimmasta finiittisestä korkeimpaan infiniittiseen kattaen näin kaiken personoitavissa olevan ja vielä sitäkin enemmän – aina Jumaluusabsoluutin läsnäoloon saakka.		0:4.3 (7.1) 2. Deified reality embraces all infinite Deity potentials ranging upward through all realms of personality from the lowest finite to the highest infinite, thus encompassing the domain of all that which is personalizable and more—even to the presence of the Deity Absolute.
0:4.4 (7.2) 3. Keskinäissidoksinen todellisuus. Universumitodellisuuden edellytetään olevan joko jumalallistunutta tai jumalallistumatonta, mutta jumalallistuneiden alapuolella oleville olennoille on olemassa laaja keskinäissidoksisen todellisuuden, potentiaalisen ja aktuaalistuvan todellisuuden, alue, joka on vaikeasti tunnistettavissa. Suuri osa tästä rinnakkaistodellisuudesta sisältyy Universaalisen Absoluutin maailmoihin.		0:4.4 (7.2) 3. Interassociated reality. Universe reality is supposedly either deified or undeified, but to subdeified beings there exists a vast domain of interassociated reality, potential and actualizing, which is difficult of identification. Much of this co-ordinate reality is embraced within the realms of the Universal Absolute.
0:4.5 (7.3) Peruskäsitys alkuperäisestä todellisuudesta on tällainen: Isä panee alulle ja pitää yllä Todellisuuden. Todellisuuden peruserilaistumat ovat jumalallistunut ja jumalallistumaton: Jumaluusabsoluutti ja Kvalifioimaton Absoluutti. Alkuperäinen suhde on näiden välinen jännite. Tämä Isän alullepanema jumalallisuusjännite purkautuu täydellisesti Universaalisen Absoluutin toimesta ja iäistyy Universaalisena Absoluuttina.		0:4.5 (7.3) This is the primal concept of original reality: The Father initiates and maintains Reality. The primal differentials of reality are the deified and the undeified—the Deity Absolute and the Unqualified Absolute. The primal relationship is the tension between them. This Father-initiated divinity-tension is perfectly resolved by, and eternalizes as, the Universal Absolute.
0:4.6 (7.4) Ajallisuuden ja avaruuden näkökulmasta todellisuus on lisäksi jaoteltavissa seuraavasti:		0:4.6 (7.4) From the viewpoint of time and space, reality is further divisible as:
0:4.7 (7.5) 1. Aktuaalinen ja potentiaalinen. Todellisuuskohteet, jotka ovat täysin julki tulleita, ja niiden vastakohtana ne, joihin sisältyy paljastumatonta kasvukapasiteettia. Iankaikkinen Poika on absoluuttinen hengellinen aktualiteetti; kuolevainen ihminen on hyvin suuressa määrin toteutumaton hengellinen potentialiteetti.		0:4.7 (7.5) 1. Actual and Potential. Realities existing in fullness of expression in contrast to those which carry undisclosed capacity for growth. The Eternal Son is an absolute spiritual actuality; mortal man is very largely an unrealized spiritual potentiality.
0:4.8 (7.6) 2. Absoluuttinen ja aliabsoluuttinen. Absoluuttiset todellisuussubjektit ovat ikuisuusolemassaolevia. Absoluuttista alemmat todellisuuskohteet projisoituvat kahdelle tasolle: absoniitteina eli sellaisina realiteetteina, jotka ovat suhteellisia sekä aikaan että ikuisuuteen nähden, ja finiitteinä eli sellaisina todellisuusilmentyminä, jotka projisoituvat avaruudessa ja aktuaalistuvat ajallisuudessa.		0:4.8 (7.6) 2. Absolute and Subabsolute. Absolute realities are eternity existences. Subabsolute realities are projected on two levels: Absonites—realities which are relative with respect to both time and eternity. Finites—realities which are projected in space and are actualized in time.
0:4.9 (7.7) 3. Eksistentiaalinen ja kokemuksellinen. Paratiisin-Jumaluus on eksistentiaalista, mutta kehkeytymässä olevat Korkein ja Perimmäinen ovat kokemuksellisia.		0:4.9 (7.7) 3. Existential and Experiential. Paradise Deity is existential, but the emerging Supreme and Ultimate are experiential.
0:4.10 (7.8) 4. Persoonallinen ja persoonaton. Jumaluuden ekspansio, persoonallisuuden ilmeneminen ja universumin kehitys ovat ikuisiksi ajoiksi Isän vapaatahtoisen toiminnan säätelemiä, toiminnan, joka iäksi erotti Iankaikkiseen Poikaan keskittyvät aktuaalisuuden ja potentiaalisuuden mieli-henki-persoonalliset merkitykset ja arvot olevaisista, jotka keskittyvät ikuiseen Paratiisin Saareen ja juontuvat siitä.		0:4.10 (7.8) 4. Personal and Impersonal. Deity expansion, personality expression, and universe evolution are forever conditioned by the Father’s freewill act which forever separated the mind-spirit-personal meanings and values of actuality and potentiality centering in the Eternal Son from those things which center and inhere in the eternal Isle of Paradise.
0:4.11 (7.9) PARATIISI on termi, joka sisältää universumitodellisuuden kaikkien osa-alueiden niin persoonalliset kuin persoonattomat, keskipisteen omaavat eli fokaaliset Absoluutit. Asianmukaisesti kvalifioituna Paratiisi voi tarkoittaa mitä tahansa tai kaikkia todellisuuden, Jumaluuden, jumalallisuuden, persoonallisuuden ja energian muotoja – hengellisiä, mielellisiä tai aineellisia. Niille kaikille on yhteistä se, että Paratiisi on niiden alkuperän, toiminnan ja päämäärän sijaintipaikka, kun kysymyksessä ovat arvot, merkitykset ja tosiasiallinen olemassaolo.		0:4.11 (7.9) PARADISE is a term inclusive of the personal and the nonpersonal focal Absolutes of all phases of universe reality. Paradise, properly qualified, may connote any and all forms of reality, Deity, divinity, personality, and energy—spiritual, mindal, or material. All share Paradise as the place of origin, function, and destiny, as regards values, meanings, and factual existence.
0:4.12 (7.10) Paratiisin Saari – Paratiisi muulla tavoin kvalifioimattomana – on Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen harjoittaman aineellis-gravitationaalisen valvonnan Absoluutti. Paratiisi on liikkumaton, universumien universumissa ainoa paikallaan pysyvä olevainen. Paratiisin Saarella on universumisijainti, mutta sillä ei ole sijaintipaikkaa avaruudessa. Tämä ikuinen Saari on fyysisten universumien – menneitten, nykyisten ja tulevien – aktuaalinen alkulähde. Tämä kaiken ytimenä oleva Valon Saari on Jumaluuden johdannainen, mutta itse se tuskin on Jumaluutta; myöskään aineelliset luomistyön tulokset eivät ole osa Jumaluutta; ne ovat seuraus.		0:4.12 (7.10) The Isle of Paradise—Paradise not otherwise qualified—is the Absolute of the material-gravity control of the First Source and Center. Paradise is motionless, being the only stationary thing in the universe of universes. The Isle of Paradise has a universe location but no position in space. This eternal Isle is the actual source of the physical universes—past, present, and future. The nuclear Isle of Light is a Deity derivative, but it is hardly Deity; neither are the material creations a part of Deity; they are a consequence.
0:4.13 (7.11) Paratiisi ei ole luoja; se on maailmankaikkeuden monien toimintojen ainoalaatuinen valvoja, paljon suuremmassa määrin niiden valvoja kuin niihin reagoija. Paratiisi vaikuttaa kaikissa aineellisissa universumeissa kaikkien niiden olentojen reaktioihin ja käytökseen, joilla on jotakin tekemistä vahvuuden, energian ja voiman kanssa, mutta Paratiisi itse on ainutlaatuinen, yksinomainen ja eristetty universumien joukossa. Paratiisi ei edusta mitään eikä mikään edusta Paratiisia. Se ei ole vahvuus eikä läsnäolo; se on yksinkertaisesti Paratiisi.		0:4.13 (7.11) Paradise is not a creator; it is a unique controller of many universe activities, far more of a controller than a reactor. Throughout the material universes Paradise influences the reactions and conduct of all beings having to do with force, energy, and power, but Paradise itself is unique, exclusive, and isolated in the universes. Paradise represents nothing and nothing represents Paradise. It is neither a force nor a presence; it is just Paradise.
V. Persoonallisuusrealiteetit ^top		V. Personality Realities ^top
0:5.1 (8.1) Persoonallisuus on jumalallistuneen todellisuuden taso, ja se ulottuu kuolevaisen ja keskiväliolennon palvonnan ja viisauden kattavan korkeamman mielenaktivoinnin tasolta morontia- ja hengellisen tason kautta persoonallisuuden statuksen lopullisuuden saavuttamiseen. Tällainen on kuolevaisen ja muun vastaavankaltaisen luodun persoonallisuuden kehityskaari; mutta on olemassa lukemattomia muita universumipersoonallisuuksien lajeja.		0:5.1 (8.1) Personality is a level of deified reality and ranges from the mortal and midwayer level of the higher mind activation of worship and wisdom up through the morontial and spiritual to the attainment of finality of personality status. That is the evolutionary ascent of mortal- and kindred-creature personality, but there are numerous other orders of universe personalities.
0:5.2 (8.2) Todellisuus on universaalisen laajenemisen alainen, persoonallisuus on loputtoman erilaistumisen alainen, ja ne molemmat kykenevät kutakuinkin rajattomaan jumaluuteenkoordinoitumiseen ja ikuiseen vakautumiseen. Kun persoonattoman todellisuuden muodonmuutoksellinen ulottuvuus on ehdottomasti rajallinen, emme sen sijaan tiedä mistään rajoituksesta, joka koskisi persoonallisuuden omaavien reaalisubjektien etenevää kehittymistä.		0:5.2 (8.2) Reality is subject to universal expansion, personality to infinite diversification, and both are capable of well-nigh unlimited Deity co-ordination and eternal stabilization. While the metamorphic range of nonpersonal reality is definitely limited, we know of no limitations to the progressive evolution of personality realities.
0:5.3 (8.3) Saavutetuilla kokemuksellisilla tasoilla kaikki persoonallisuuden lajit tai arvot ovat yhdisteltävissä olevia ja jopa luomiseen osallistuvia. Jopa Jumala ja ihminen voivat elää rinnakkain yhdistyneessä persoonallisuudessa, kuten Kristus Mikaelin – Ihmisen Pojan ja Jumalan Pojan – nykyinen asema niin oivallisella tavalla osoittaa.		0:5.3 (8.3) On attained experiential levels all personality orders or values are associable and even cocreational. Even God and man can coexist in a unified personality, as is so exquisitely demonstrated in the present status of Christ Michael—Son of Man and Son of God.
0:5.4 (8.4) Kaikki infiniittistä alemmat persoonallisuuden lajit ja vaiheet ovat assosiatiivisia saavutettavuuksia, ja ne ovat potentiaalisesti myötäluovia. Esipersoonallista, persoonallista ja ylipersoonallista yhdistää kaikkia keskinäinen rinnakkain tapahtuvan saavuttamisen, asteittain etenevän tuloksiinpääsyn ja myötäluovan kapasiteetin potentiaali. Mutta persoonaton ei koskaan muunnu suoraan persoonalliseksi. Persoonallisuus ei ole koskaan itsestään ilmaantuvaa, vaan se on Paratiisin-Isän antama lahja. Persoonallisuus asettuu energian päälle ja se liittyy vain eläviin energiajärjestelmiin; identiteetti voi liittyä elottomiinkin energiahahmoihin.		0:5.4 (8.4) All subinfinite orders and phases of personality are associative attainables and are potentially cocreational. The prepersonal, the personal, and the superpersonal are all linked together by mutual potential of co-ordinate attainment, progressive achievement, and cocreational capacity. But never does the impersonal directly transmute to the personal. Personality is never spontaneous; it is the gift of the Paradise Father. Personality is superimposed upon energy, and it is associated only with living energy systems; identity can be associated with nonliving energy patterns.
0:5.5 (8.5) Universaalinen Isä on persoonallisuuden reaalisuuden, persoonallisuuden lahjoittamisen ja persoonallisuuden määränpään salaisuus. Iankaikkinen Poika on absoluuttinen persoonallisuus, hengellisen energian, morontiahenkien ja täydellistyneiden henkien salaisuus. Myötätoimija on henki-mielipersoonallisuus, älyn, järjen ja universaalisen mielen alkulähde. Mutta Paratiisin Saari on persoonaton ja on hengellisen ulkopuolella. Se on universaalisen kokonaisuuden substanssi, fyysisen aineen alkulähde ja keskus sekä universaalisen aineellisen todellisuuden absoluuttinen alkuhahmo.		0:5.5 (8.5) The Universal Father is the secret of the reality of personality, the bestowal of personality, and the destiny of personality. The Eternal Son is the absolute personality, the secret of spiritual energy, morontia spirits, and perfected spirits. The Conjoint Actor is the spirit-mind personality, the source of intelligence, reason, and the universal mind. But the Isle of Paradise is nonpersonal and extraspiritual, being the essence of the universal body, the source and center of physical matter, and the absolute master pattern of universal material reality.
0:5.6 (8.6) Nämä universaalisen todellisuuden ominaisuudet ilmenevät urantialaisen ihmisen kokemuksessa seuraavilla tasoilla:		0:5.6 (8.6) These qualities of universal reality are manifest in Urantian human experience on the following levels:
0:5.7 (8.7) 1. Ruumis. Ihmisen materiaalinen eli fyysinen organismi. Elävä sähkö-kemiallinen mekanismi, joka on luonteeltaan ja alkuperältään eläimellinen.		0:5.7 (8.7) 1. Body. The material or physical organism of man. The living electrochemical mechanism of animal nature and origin.
0:5.8 (8.8) 2. Mieli. Ihmisorganismin ajatteleva, havainnoiva ja tunteva mekanismi. Koko tietoinen ja tiedostamaton kokemus. Älytoiminta, johon liittyy tunne-elämä ja joka ulottuu palvonnan ja viisauden kautta ylös hengelliselle tasolle.		0:5.8 (8.8) 2. Mind. The thinking, perceiving, and feeling mechanism of the human organism. The total conscious and unconscious experience. The intelligence associated with the emotional life reaching upward through worship and wisdom to the spirit level.
0:5.9 (8.9) 3. Henki. Se jumalallinen henki, joka sijaitsee ihmismielessä – Ajatuksensuuntaaja. Tämä kuolematon henki on esipersoonallinen – se ei ole persoonallisuus, vaikka sen tavoitteena onkin muodostua osaksi eloonjäävän luodun persoonallisuutta.		0:5.9 (8.9) 3. Spirit. The divine spirit that indwells the mind of man—the Thought Adjuster. This immortal spirit is prepersonal—not a personality, though destined to become a part of the personality of the surviving mortal creature.
0:5.10 (8.10) 4. Sielu. Ihmisen sielu on kokemusperäisesti hankittu. Kun kuolevainen luotu päättää noudattaa taivaassa olevan Isän tahtoa, ihmisessä olevasta hengestä tulee samalla ihmisen kokemuksessa uuden todellisuussubjektin isä. Kuolevainen ja materiaalinen mieli on tämän saman kehkeytyvän realiteetin äiti. Tämän uuden realiteetin substanssi ei ole aineellista eikä hengellistä – se on morontiaalista. Tämä on se kehkeytyvä ja kuolematon sielu, jonka on määrä voittaa ruumiillinen kuolema ja aloittaa nousu Paratiisiin.		0:5.10 (8.10) 4. Soul. The soul of man is an experiential acquirement. As a mortal creature chooses to “do the will of the Father in heaven,” so the indwelling spirit becomes the father of a new reality in human experience. The mortal and material mind is the mother of this same emerging reality. The substance of this new reality is neither material nor spiritual—it is morontial. This is the emerging and immortal soul which is destined to survive mortal death and begin the Paradise ascension.
0:5.11 (9.1) Persoonallisuus. Kuolevaisen ihmisen persoonallisuus ei ole ruumista, mieltä eikä henkeä. Se ei liioin ole sielu. Persoonallisuus on yksi ja ainoa muuttumaton realiteetti muutoin aina muuttuvassa luodun kokemuksessa, ja se yhdistää kaikki muut yksilöllisyyteen liittyvät tekijät. Persoonallisuus on ainutlaatuinen lahja, jonka Universaalinen Isä antaa eläville ja toisiinsa liittyville aineen, mielen ja hengen energioille, ja se joka jää eloon yhdessä morontiaalisen sielun eloonjäämisen kanssa.		0:5.11 (9.1) Personality. The personality of mortal man is neither body, mind, nor spirit; neither is it the soul. Personality is the one changeless reality in an otherwise ever-changing creature experience; and it unifies all other associated factors of individuality. The personality is the unique bestowal which the Universal Father makes upon the living and associated energies of matter, mind, and spirit, and which survives with the survival of the morontial soul.
0:5.12 (9.2) Morontia on termi, jota käytetään laajasta aineellisen ja hengellisen tason väliin jäävästä tasosta. Se saattaa tarkoittaa persoonallisia tai persoonattomia todellisuuskohteita, eläviä tai elottomia energioita. Morontian loimilanka on hengellinen, sen kudelanka on fyysinen.		0:5.12 (9.2) Morontia is a term designating a vast level intervening between the material and the spiritual. It may designate personal or impersonal realities, living or nonliving energies. The warp of morontia is spiritual; its woof is physical.
VI. Energia ja hahmo ^top		VI. Energy and Pattern ^top
0:6.1 (9.3) Kaikkia ja mitä tahansa olevaisia, jotka reagoivat Isän persoonallisuuspiiriin, kutsumme persoonallisiksi. Kaikkia ja mitä tahansa olevaisia, jotka reagoivat Pojan henkiyhteyspiiriin, kutsumme hengeksi. Kaikkea sitä, mikä reagoi Myötätoimijan mieliyhteyspiiriin, kutsumme mieleksi; mieleksi Äärettömän Hengen attribuuttina – mieleksi sen kaikissa vaiheissa. Kaikkea ja mitä tahansa, mikä reagoi siihen materiaalis-gravitationaaliseen piiriin, jonka keskus on ala-Paratiisissa, kutsumme aineeksi – energia-aineeksi sen kaikissa muodonmuutoksellisissa olomuodoissa.		0:6.1 (9.3) Any and all things responding to the personality circuit of the Father, we call personal. Any and all things responding to the spirit circuit of the Son, we call spirit. Any and all that responds to the mind circuit of the Conjoint Actor, we call mind, mind as an attribute of the Infinite Spirit—mind in all its phases. Any and all that responds to the material-gravity circuit centering in nether Paradise, we call matter—energy-matter in all its metamorphic states.
0:6.2 (9.4) ENERGIA-sanaa käytämme kaikenkattavana terminä, jota sovelletaan hengen, mielen ja aineen maailmoihin. Vahvuus [force] -termiä käytetään yhtä laajassa merkityksessä. Voima [power] rajoittuu tavallisesti tarkoittamaan aineen elektronista tasoa eli lineaariseen gravitaatioon reagoivaa ainetta suuruniversumissa. Sanaa ’power’ [voima; valta; kyky] käytetään myös tarkoittamaan valtaa eli suvereenisuutta. Emme voi noudattaa yleisesti hyväksymiänne vahvuuden, energian ja voiman määritelmiä. Kielen puutteellisuus on siinä määrin laaja-alaista, että meidän on annettava näille termeille moninaisia merkityksiä.		0:6.2 (9.4) ENERGY we use as an all-inclusive term applied to spiritual, mindal, and material realms. Force is also thus broadly used. Power is ordinarily limited to the designation of the electronic level of material or linear-gravity-responsive matter in the grand universe. Power is also employed to designate sovereignty. We cannot follow your generally accepted definitions of force, energy, and power. There is such paucity of language that we must assign multiple meanings to these terms.
0:6.3 (9.5) Fyysinen energia on termi, joka ilmaisee kaikkia ilmiömaailmassa esiintyvien liikkeen, toiminnan ja potentiaalin vaiheita ja muotoja.		0:6.3 (9.5) Physical energy is a term denoting all phases and forms of phenomenal motion, action, and potential.
0:6.4 (9.6) Käsitellessämme fyysis-energiaalisia ilmiöitä käytämme yleisesti termejä ’kosminen vahvuus’, ’emergentti energia’ ja ’universumivoima’. Usein niitä käytetään seuraavalla tavalla:		0:6.4 (9.6) In discussing physical-energy manifestations, we generally use the terms cosmic force, emergent energy, and universe power. These are often employed as follows:
0:6.5 (9.7) 1. Kosminen vahvuus käsittää kaikki energiat, jotka juontuvat Kvalifioimattomasta Absoluutista, mutta jotka eivät vielä reagoi Paratiisin gravitaatioon.		0:6.5 (9.7) 1. Cosmic force embraces all energies deriving from the Unqualified Absolute but which are as yet unresponsive to Paradise gravity.
0:6.6 (9.8) 2. Emergentti energia käsittää energiat, jotka reagoivat Paratiisin gravitaatioon, mutta jotka eivät vielä reagoi paikalliseen eli lineaariseen gravitaatioon. Kysymyksessä on energia-materian esielektroninen taso.		0:6.6 (9.8) 2. Emergent energy embraces those energies which are responsive to Paradise gravity but are as yet unresponsive to local or linear gravity. This is the pre-electronic level of energy-matter.
0:6.7 (9.9) 3. Universumivoima kattaa kaikki energian muodot, jotka edelleenkin Paratiisin gravitaatioon reagoiden reagoivat suoraan myös lineaariseen gravitaatioon. Tämä on energia-materian ja kaikkien sen jälkeen tulevien energia-materian kehittymien elektroninen taso.		0:6.7 (9.9) 3. Universe power includes all forms of energy which, while still responding to Paradise gravity, are directly responsive to linear gravity. This is the electronic level of energy-matter and all subsequent evolutions thereof.
0:6.8 (9.10) Mieli on ilmiö, joka viittaa siihen, että erilaisten energiajärjestelmien lisäksi on olemassa ja toiminnassa elävää huolenpitoa; ja tämä pätee kaikilla älyllisyyden tasoilla. Persoonallisuudessa mieli tulee aina hengen ja aineen väliin. Maailmankaikkeus on sen vuoksi kolmenlaisen valon: aineellisen valon, älyllisen ymmärryksen ja henkihohteen valaisema.		0:6.8 (9.10) Mind is a phenomenon connoting the presence-activity of living ministry in addition to varied energy systems; and this is true on all levels of intelligence. In personality, mind ever intervenes between spirit and matter; therefore is the universe illuminated by three kinds of light: material light, intellectual insight, and spirit luminosity.
0:6.9 (10.1) Valo, henkihohde, on sanallinen symboli, kielikuva. Se merkitsee sitä persoonallisuuden ilmenemismuotoa, joka on luonteenomainen eri luokkiin kuuluville henkiolennoille. Tämä valaiseva säteily ei millään muotoa ole sukua sen paremmin älylliselle ymmärrykselle kuin fyysisille valoilmiöillekään.		0:6.9 (10.1) Light—spirit luminosity—is a word symbol, a figure of speech, which connotes the personality manifestation characteristic of spirit beings of diverse orders. This luminous emanation is in no respect related either to intellectual insight or to physical-light manifestations.
0:6.10 (10.2) HAHMO on projisoitavissa aineellisena, hengellisenä tai mielellisenä tahi minä tahansa näiden energioiden yhdistelmänä. Se voi läpäistä persoonallisuuksia, identiteettejä, entiteettejä tai elotonta ainetta. Mutta hahmo on hahmo ja pysyy sellaisena; vain kopiot ovat monilukuisia.		0:6.10 (10.2) PATTERN can be projected as material, spiritual, or mindal, or any combination of these energies. It can pervade personalities, identities, entities, or nonliving matter. But pattern is pattern and remains pattern; only copies are multiplied.
0:6.11 (10.3) Hahmo saattaa muovata energiaa, mutta se ei hallitse sitä. Painovoima on energia-materian ainoa kontrolli. Sen paremmin avaruus kuin hahmokaan eivät ole painovoimaan reagoivia, mutta avaruuden ja hahmon välillä ei silti vallitse mitään keskinäissuhdetta; avaruus ei ole hahmo eikä potentiaalinenkaan hahmo. Hahmo on todellisuuden muotouma, joka jo on maksanut kaiken painovoimavelkansa; minkä tahansa hahmon todellisuus koostuu sen energioista, sen mieltä, henkeä tai ainetta olevista osatekijöistä.		0:6.11 (10.3) Pattern may configure energy, but it does not control it. Gravity is the sole control of energy-matter. Neither space nor pattern are gravity responsive, but there is no relationship between space and pattern; space is neither pattern nor potential pattern. Pattern is a configuration of reality which has already paid all gravity debt; the reality of any pattern consists of its energies, its mind, spirit, or material components.
0:6.12 (10.4) Kokonaisuutta koskevan näkökohdan vastakohtana hahmo paljastaa energian ja persoonallisuuden yksilöllisen aspektin. Persoonallisuuden tai yksilöllisyyden muodot ovat hahmoja, jotka tulostuvat energiasta (fyysisestä, hengellisestä tai mielellisestä) mutta jotka eivät luonnostaan siinä ole. Se energian tai persoonallisuuden ominaisuus, jonka avulla hahmo saadaan ilmenemään, on luettavissa Jumalasta – Jumaluudesta – johtuvaksi; johtuvaksi siitä, että Paratiisi on tekemisissä vahvuuden kanssa, johtuvaksi persoonallisuuden ja voiman rinnakkainolosta.		0:6.12 (10.4) In contrast to the aspect of the total, pattern discloses the individual aspect of energy and of personality. Personality or identity forms are patterns resultant from energy (physical, spiritual, or mindal) but are not inherent therein. That quality of energy or of personality by virtue of which pattern is caused to appear may be attributed to God—Deity—to Paradise force endowment, to the coexistence of personality and power.
0:6.13 (10.5) Hahmo on alkuperäiskappale, josta tehdään kopioita. Ikuinen Paratiisi on hahmojen absoluutti, Iankaikkinen Poika on persoonallisuuden hahmo, Universaalinen Isä on kummankin suoranainen esi-isä ja alkulähde. Mutta Paratiisi ei anna hahmoa, eikä Poika voi antaa persoonallisuutta.		0:6.13 (10.5) Pattern is a master design from which copies are made. Eternal Paradise is the absolute of patterns; the Eternal Son is the pattern personality; the Universal Father is the direct ancestor-source of both. But Paradise does not bestow pattern, and the Son cannot bestow personality.
VII. Korkein Olento ^top		VII. The Supreme Being ^top
0:7.1 (10.6) Kokonaisuniversumin jumaluusmekanismi on kaksijakoinen, sikäli kun kyse on ikuisuussuhteista. Jumala Isä, Jumala Poika ja Jumala Henki ovat ikuisia – eksistentiaalisia olentoja –, kun taas Jumala Korkein, Jumala Perimmäinen ja Jumala Absoluuttinen ovat aktuaalistuvia Jumaluuspersoonallisuuksia Havonan jälkeisinä aikakausina niin ajallis-avaruudellisilla kuin myös avaruuden ja ajallisuuden ylittämistä merkitsevillä kokonaisuniversumin evolutionaarisen laajenemisen sfääreillä. Nämä aktuaalistuvat Jumaluuspersoonallisuudet ovat tulevia ikuisuussubjekteja siitä ajasta alkaen, jolloin ja kun he kasvavissa universumeissa voima-personoituvat ikuisten Paratiisin-Jumaluuksien assosiatiivis-luovien potentiaalien kokemuksellisen todellistumisen keinoin.		0:7.1 (10.6) The Deity mechanism of the master universe is twofold as concerns eternity relationships. God the Father, God the Son, and God the Spirit are eternal—are existential beings—while God the Supreme, God the Ultimate, and God the Absolute are actualizing Deity personalities of the post-Havona epochs in the time-space and the time-space-transcended spheres of master universe evolutionary expansion. These actualizing Deity personalities are future eternals from the time when, and as, they power-personalize in the growing universes by the technique of the experiential actualization of the associative-creative potentials of the eternal Paradise Deities.
0:7.2 (10.7) Jumaluus on näin ollen läsnäololtaan kaksinaista:		0:7.2 (10.7) Deity is, therefore, dual in presence:
0:7.3 (10.8) 1. Eksistentiaalista – olennot, jotka ovat olemassaololtaan ikuisia sekä menneisyyden, nykyisyyden että tulevaisuuden osalta.		0:7.3 (10.8) 1. Existential—beings of eternal existence, past, present, and future.
0:7.4 (10.9) 2. Kokemuksellista – olennot, jotka aktuaalistuvat Havonan jälkeisessä nykyisyydessä, mutta joiden olemassaolo on päättymätön koko tulevan ikuisuuden osalta.		0:7.4 (10.9) 2. Experiential—beings actualizing in the post-Havona present but of unending existence throughout all future eternity.
0:7.5 (10.10) Isä, Poika ja Henki ovat eksistentiaalisia – eksistentiaalisia aktuaalisuudessa (vaikka kaikki potentiaalit ovatkin oletetusti kokemuksellisia). Korkein ja Perimmäinen ovat kokonaan kokemuksellisia. Jumaluusabsoluutti on kokemuksellinen aktuaalistumiseltaan, mutta eksistentiaalinen potentiaalisuudeltaan. Jumaluuden omin olemus on ikuista, mutta vain Jumaluuden kolme alkuperäistä persoonaa ovat kvalifioimattomasti ikuisia. Kaikki muut Jumaluuden persoonallisuudet omaavat alkuperän mutta ovat määränpäänsä osalta ikuisia.		0:7.5 (10.10) The Father, Son, and Spirit are existential—existential in actuality (though all potentials are supposedly experiential). The Supreme and the Ultimate are wholly experiential. The Deity Absolute is experiential in actualization but existential in potentiality. The essence of Deity is eternal, but only the three original persons of Deity are unqualifiedly eternal. All other Deity personalities have an origin, but they are eternal in destiny.
0:7.6 (10.11) Kun Isä on tuonut itsensä eksistentiaalisen Jumaluuden muodossa julki Pojassa ja Hengessä, niin nyt Isä on toteuttamassa kokemuksellista julkituloa tähän asti persoonattomilla ja paljastumattomilla jumaluustasoilla Jumala Korkeimpana, Jumala Perimmäisenä ja Jumala Absoluuttisena. Mutta nämä kokemukselliset Jumaluudet eivät vielä nyt ole täysin olemassa olevia, he käyvät läpi aktuaalistumisen prosessia.		0:7.6 (10.11) Having achieved existential Deity expression of himself in the Son and the Spirit, the Father is now achieving experiential expression on hitherto impersonal and unrevealed deity levels as God the Supreme, God the Ultimate, and God the Absolute; but these experiential Deities are not now fully existent; they are in process of actualization.
0:7.7 (11.1) Havonassa oleva Jumala Korkein on kolmiyhteisen Paratiisin-Jumaluuden persoonallinen henkiheijastuma. Tämä assosiatiivinen jumaluussuhde laajentuu nyt luovasti Seitsenkertaisessa Jumalassa ja syntesoituu suuruniversumissa Kaikkivaltiaan Korkeimman kokemuksellisessa voimassa/vallassa. Paratiisin-Jumaluus, joka on olemassa kolmena persoonana, on näin kokemuksellisesti kehittymässä Korkeimmuuden kahdessa vaiheessa, samalla kun nämä kaksinaiset vaiheet ovat voimana/valtana ja persoonallisuutena yhdistymässä yhdeksi Herraksi, Korkeimmaksi Olennoksi.		0:7.7 (11.1) God the Supreme in Havona is the personal spirit reflection of the triune Paradise Deity. This associative Deity relationship is now creatively expanding outward in God the Sevenfold and is synthesizing in the experiential power of the Almighty Supreme in the grand universe. Paradise Deity, existential as three persons, is thus experientially evolving in two phases of Supremacy, while these dual phases are power-personality unifying as one Lord, the Supreme Being.
0:7.8 (11.2) Universaalinen Isä saavuttaa vapaatahtoisen vapautumisen infiniittisyyden siteistä ja ikuisuuden kahleista kolminaistumisen – kolminkertaisen jumaluuspersonoitumisen – menetelmin. Korkein Olento on tälläkin hetkellä kehittymässä Jumaluuden seitsenkertaisen ilmentymän ali-ikuisena persoonallisuuden yhdentymänä suuruniversumin ajallis-avaruudellisilla lohkoilla.		0:7.8 (11.2) The Universal Father achieves freewill liberation from the bonds of infinity and the fetters of eternity by the technique of trinitization, threefold Deity personalization. The Supreme Being is even now evolving as a subeternal personality unification of the sevenfold manifestation of Deity in the time-space segments of the grand universe.
0:7.9 (11.3) Korkein Olento ei suoranaisesti ole luoja, paitsi siinä, että hän on Majestonin isä, vaan hän on kaikkien luodun ja Luojan välisten maailmankaikkeuden toimintojen synteesimäinen koordinoija. Korkein Olento, joka nyt aktuaalistuu evolutionaarisissa universumeissa, on ajallis-avaruudellisen jumalallisuuden – kolmiyhteisen Paratiisin-Jumaluuden kokemuksellisessa assosiaatiossa ajallisuuden ja avaruuden Korkeimpien Luojien kanssa – jumaluuskorreloija ja syntesoija. Kun tämä evolutionaarinen Jumaluus on lopulta aktuaalistunut, hän tulee olemaan finiittisen ja infiniittisen ikuisena fuusiona – kokemuksellisen voiman/vallan ja henkipersoonallisuuden välisenä iäisenä ja purkamattomana yhteenliittymänä.		0:7.9 (11.3) The Supreme Being is not a direct creator, except that he is the father of Majeston, but he is a synthetic co-ordinator of all creature-Creator universe activities. The Supreme Being, now actualizing in the evolutionary universes, is the Deity correlator and synthesizer of time-space divinity, of triune Paradise Deity in experiential association with the Supreme Creators of time and space. When finally actualized, this evolutionary Deity will constitute the eternal fusion of the finite and the infinite—the everlasting and indissoluble union of experiential power and spirit personality.
0:7.10 (11.4) Kehittyvän Korkeimman Olennon suuntaavasti kannustamana koko ajallis-avaruudellinen finiittinen todellisuus on mukana finiittisen todellisuuden kaikkien vaiheiden ja arvojen alati kohti korkeuksia nousevassa liikkeelläolossa ja täydellistyvässä yhtenäistymisessä (voima/valta-persoonallisuussynteesissä) yhdessä paratiisitodellisuuden erilaisten vaiheiden kanssa, päämääränään ja tarkoituksenaan ryhtyä myöhemmin yrittämään pääsyä luotujen olentojen yläpuolella oleville absoniittisille tasoille.		0:7.10 (11.4) All time-space finite reality, under the directive urge of the evolving Supreme Being, is engaged in an ever-ascending mobilization and perfecting unification (power-personality synthesis) of all phases and values of finite reality, in association with varied phases of Paradise reality, to the end and for the purpose of subsequently embarking upon the attempt to reach absonite levels of supercreature attainment.
VIII. Seitsenkertainen Jumala ^top		VIII. God the Sevenfold ^top
0:8.1 (11.5) Universaalinen Isä on korvaukseksi luodun olennon finiittisestä asemasta ja käsitysten rajoittuneisuuksista valmistanut evolutionaariselle luodulle seitsenvaiheisen tien, jota kautta hän voi lähestyä Jumaluutta:		0:8.1 (11.5) To atone for finity of status and to compensate for creature limitations of concept, the Universal Father has established the evolutionary creature’s sevenfold approach to Deity:
0:8.2 (11.6) 1. Paratiisin Luoja-Pojat.		0:8.2 (11.6) 1. The Paradise Creator Sons.
0:8.3 (11.7) 2. Päivien Muinaiset.		0:8.3 (11.7) 2. The Ancients of Days.
0:8.4 (11.8) 3. Seitsemän Valtiashenkeä.		0:8.4 (11.8) 3. The Seven Master Spirits.
0:8.5 (11.9) 4. Korkein Olento.		0:8.5 (11.9) 4. The Supreme Being.
0:8.6 (11.10) 5. Jumala Henki.		0:8.6 (11.10) 5. God the Spirit.
0:8.7 (11.11) 6. Jumala Poika.		0:8.7 (11.11) 6. God the Son.
0:8.8 (11.12) 7. Jumala Isä.		0:8.8 (11.12) 7. God the Father.
0:8.9 (11.13) Tämä Jumaluuden seitsenkertainen personoituminen ajallisuudessa ja avaruudessa ja seitsemälle superuniversumille tekee kuolevaiselle ihmiselle mahdolliseksi saavuttaa Jumalan läsnäolo, Jumalan, joka on henki. Tämä seitsenkertainen Jumaluus, joka ajallis-avaruudellisille luoduille joskus voima/valta-personoituu Korkeimpana Olentona, on Paratiisiin-nousua merkitsevän elämänvaiheen omaavien kuolevaisten, evolutionaaristen olentojen, toiminnallinen Jumaluus. Tällainen kokemuksellinen, Jumalan käsittämistä merkitsevä löytöretkielämänvaihe alkaa paikallisuniversumin Luoja-Pojan jumalallisuuden tunnistamisesta ja etenee ylöspäin superuniversumin Päivien Muinaisten kautta ja seitsemästä Valtiashengestä yhden persoonan kautta ja päätyy lopulta Paratiisissa Universaalisen Isän jumalallisen persoonallisuuden löytämiseen ja tunnistamiseen.		0:8.9 (11.13) This sevenfold Deity personalization in time and space and to the seven superuniverses enables mortal man to attain the presence of God, who is spirit. This sevenfold Deity, to finite time-space creatures sometime power-personalizing in the Supreme Being, is the functional Deity of the mortal evolutionary creatures of the Paradise-ascension career. Such an experiential discovery-career of the realization of God begins with the recognition of the divinity of the Creator Son of the local universe and ascends through the superuniverse Ancients of Days and by way of the person of one of the Seven Master Spirits to the attainment of the discovery and recognition of the divine personality of the Universal Father on Paradise.
0:8.10 (12.1) Suuruniversumi on Korkeimmuuden Kolminaisuuden, Seitsenkertaisen Jumalan ja Korkeimman Olennon kolmijakoinen Jumaluuden valtakunta. Korkein Jumala on potentiaalisena Paratiisin-Kolminaisuudessa, josta hän johtaa persoonallisuutensa ja henkiattribuuttinsa; mutta tällä hetkellä hän on aktuaalistumassa Luoja-Pojissa, Päivien Muinaisissa ja Valtiashengissä, joista hän johtaa ajallisten ja avaruudellisten superuniversumien Kaikkivaltiaan voimansa/valtansa. Tämä evolutionaaristen luotujen välittömän Jumalan voima/valtailmentymä itse asiassa kehittyy ajallisuudessa ja avaruudessa yhdessä ja samanaikaisesti luotujen kanssa. Kaikkivaltias Korkein, joka kehittyy persoonattomien toimintojen arvotasolla, ja Korkeimman Jumalan henkipersoona ovat yksi ja sama realiteetti – Korkein Olento.		0:8.10 (12.1) The grand universe is the threefold Deity domain of the Trinity of Supremacy, God the Sevenfold, and the Supreme Being. God the Supreme is potential in the Paradise Trinity, from whom he derives his personality and spirit attributes; but he is now actualizing in the Creator Sons, Ancients of Days, and the Master Spirits, from whom he derives his power as Almighty to the superuniverses of time and space. This power manifestation of the immediate God of evolutionary creatures actually time-space evolves concomitantly with them. The Almighty Supreme, evolving on the value-level of nonpersonal activities, and the spirit person of God the Supreme are one reality—the Supreme Being.
0:8.11 (12.2) Seitsenkertaisen Jumalan jumaluusyhdistymään kuuluvat Luoja-Pojat tarjoavat mekanismin, jonka kautta kuolevainen muuttuu kuolemattomaksi ja finiittinen pääsee infiniittisyyden syleilyyn. Korkein Olento tarjoaa menetelmän voiman/vallan ja persoonallisuuden liikkeellepanemiseksi, jumalallisen synteesin, kaikista näistä moninkertaisista toiminnoista ja mahdollistaa näin sen, että finiittinen saavuttaa absoniittisuuden ja mahdollisesti muiden tulevien aktuaalistumisten kautta koettaa saavuttaa Perimmäisen. Luoja-Pojat ja heihin läheisesti liittyvät Jumalalliset Hoivaajat ovat osallisina tässä suurenmoisessa liikkeellepanossa, kun taas Päivien Muinaiset ja Seitsemän Valtiashenkeä toimivat mahdollisesti ikuiset ajat omalla paikallaan suuruniversumin hallinnosta vastaavina persoonallisuuksina.		0:8.11 (12.2) The Creator Sons in the Deity association of God the Sevenfold provide the mechanism whereby the mortal becomes immortal and the finite attains the embrace of the infinite. The Supreme Being provides the technique for the power-personality mobilization, the divine synthesis, of all these manifold transactions, thus enabling the finite to attain the absonite and, through other possible future actualizations, to attempt the attainment of the Ultimate. The Creator Sons and their associated Divine Ministers are participants in this supreme mobilization, but the Ancients of Days and the Seven Master Spirits are probably eternally fixed as permanent administrators in the grand universe.
0:8.12 (12.3) Seitsenkertaisen Jumalan toiminta on peräisin seitsemän superuniversumin organisoinnin ajalta, ja se luultavasti laajenee ulkoavaruudessa olevien luomusten tulevaisuudessa tapahtuvan evoluution yhteydessä. Näiden asteittaisen evoluution piiriin kuuluvien ensimmäisen, toisen, kolmannen ja neljännen avaruustason tulevien universumien organisointi on epäilemättä merkitsevä Jumaluuteen johtavan transsendenttisen ja absoniittisen lähestymistien avautumista.		0:8.12 (12.3) The function of God the Sevenfold dates from the organization of the seven superuniverses, and it will probably expand in connection with the future evolution of the creations of outer space. The organization of these future universes of the primary, secondary, tertiary, and quartan space levels of progressive evolution will undoubtedly witness the inauguration of the transcendent and absonite approach to Deity.
IX. Perimmäinen Jumala ^top		IX. God the Ultimate ^top
0:9.1 (12.4) Aivan kuten Korkein Olento vähä vähältä kehittyy siitä edeltävästä jumalallisuuden kokonaismäärästä, joka sisältyy rajattuun energian ja persoonallisuuden suuruniversumipotentiaaliin, samalla tavoin Perimmäisyyden Jumala olevaistuu niistä jumalallisuuden potentiaaleista, jotka piilevät ajallisuuden ja avaruuden transsendenssiä merkitsevillä kokonaisuniversumin alueilla. Perimmäisen Jumaluuden aktuaalistuminen on merkki ensimmäisen kokemuksellisen Kolminaisuuden absoniittisesta yhdistymisestä, ja se merkitsee yhdistyvää jumaluusekspansiota luovan todellistumisen toisella tasolla. Kysymyksessä on ajallis-avaruudelliset arvot ylittävillä olevaistuvilla tasoilla ilmenevä Paratiisin absoniittisten realiteettien maailmankaikkeuden kokemuksellisen Jumaluuden muodossa tapahtuvan aktuaalistumisen persoonallisuutena ja voimana/valtana esiintyvä vastine. Kun tällainen kokemuksellinen kehkeytyminen on saatu loppuun, sen on määrä tarjota perimmäinen palvelumääränpää kaikille ajan ja avaruuden luoduille, jotka ovat saavuttaneet absoniittiset tasot Korkeimman Olennon todentumisen loppuunsaattamisen myötä ja Seitsenkertaisen Jumalan antaman hoivan kautta.		0:9.1 (12.4) Just as the Supreme Being progressively evolves from the antecedent divinity endowment of the encompassed grand universe potential of energy and personality, so does God the Ultimate eventuate from the potentials of divinity residing in the transcended time-space domains of the master universe. The actualization of Ultimate Deity signalizes absonite unification of the first experiential Trinity and signifies unifying Deity expansion on the second level of creative self-realization. This constitutes the personality-power equivalent of the universe experiential-Deity actualization of Paradise absonite realities on the eventuating levels of transcended time-space values. The completion of such an experiential unfoldment is designed to afford ultimate service-destiny for all time-space creatures who have attained absonite levels through the completed realization of the Supreme Being and by the ministry of God the Sevenfold.
0:9.2 (12.5) Perimmäinen Jumala tarkoittaa persoonallista Jumaluutta, joka toimii absoniittisuutta olevilla jumalallisuuden tasoilla sekä ajallisuuden ylittämistä ja avaruuden transsendenssiä merkitsevillä universumisfääreillä. Perimmäinen on Korkeimman yläpuolella oleva Jumaluuden olevaistuma. Korkein on finiittisten olentojen käsittämä Kolminaisuuden yhdentymä; Perimmäinen on absoniittisten olentojen käsittämä Paratiisin-Kolminaisuuden yhdentymä.		0:9.2 (12.5) God the Ultimate is designative of personal Deity functioning on the divinity levels of the absonite and on the universe spheres of supertime and transcended space. The Ultimate is a supersupreme eventuation of Deity. The Supreme is the Trinity unification comprehended by finite beings; the Ultimate is the unification of the Paradise Trinity comprehended by absonite beings.
0:9.3 (13.1) Evolutionaarista Jumaluutta edustavan mekanismin kautta Universaalinen Isä on aktuaalisesti mukana siinä ällistyttävässä ja hämmästyttävässä toimessa, joka merkitsee kiintopisteen antamista persoonallisuudelle ja voiman liikkeellepanemista, ja se koskee finiittisyyden, absoniittisuuden ja jopa absoluuttisuuden jumalallisia todellisuusarvoja asianomaisilla universumimerkitystasoillaan.		0:9.3 (13.1) The Universal Father, through the mechanism of evolutionary Deity, is actually engaged in the stupendous and amazing act of personality focalization and power mobilization, on their respective universe meaning-levels, of the divine reality values of the finite, the absonite, and even of the absolute.
0:9.4 (13.2) Paratiisin kolme ensimmäistä ja menneisyydeltään ikuista Jumaluutta – Universaalinen Isä, Iankaikkinen Poika ja Ääretön Henki – saavat ikuisessa tulevaisuudessa persoonallisuuden täydennystä toisiinsa liittyvien, kehittyvien Jumaluuksien – Korkeimman Jumalan, Perimmäisen Jumalan ja mahdollisesti Absoluuttisen Jumalan – kokemuksellisesta aktuaalistumisesta.		0:9.4 (13.2) The first three and past-eternal Deities of Paradise—the Universal Father, the Eternal Son, and the Infinite Spirit—are, in the eternal future, to be personality-complemented by the experiential actualization of associate evolutionary Deities—God the Supreme, God the Ultimate, and possibly God the Absolute.
0:9.5 (13.3) Korkein Jumala ja Perimmäinen Jumala, jotka nyt kehittyvät kokemuksellisissa universumeissa, eivät ole eksistentiaalisia – he eivät ole menneisyydeltään ikuisia. Heillä on vain ikuinen tulevaisuus, he ovat ajallisuuden ja avaruuden sekä transsendentaalisuuden ehdollistamia ikuisuussubjekteja. He ovat Jumaluuksia, jotka on varustettu korkeimmuuden, perimmäisyyden ja mahdollisesti korkeimmuus-perimmäisyyden attribuutein, mutta heidän kokemukseensa kuuluu, että heillä on historiallinen universumialkuperä. Heillä ei koskaan tule olemaan loppua, mutta heillä on persoonallisuuden alkuhetki. He todellakin ovat ikuisten ja infiniittisten jumaluuspotentiaalien aktuaalistumia, mutta he itse eivät ole kvalifioimattoman ikuisia eivätkä infiniittisiä.		0:9.5 (13.3) God the Supreme and God the Ultimate, now evolving in the experiential universes, are not existential—not past eternals, only future eternals, time-space-conditioned and transcendental-conditioned eternals. They are Deities of supreme, ultimate, and possibly supreme-ultimate endowments, but they have experienced historic universe origins. They will never have an end, but they do have personality beginnings. They are indeed actualizations of eternal and infinite Deity potentials, but they themselves are neither unqualifiedly eternal nor infinite.
X. Absoluuttinen Jumala ^top		X. God the Absolute ^top
0:10.1 (13.4) On monia sellaisia Jumaluusabsoluutin ikuisen todellisuuden piirteitä, joita ei voi ajallisuuden ja avaruuden finiittiselle mielelle täysin selittää, mutta Absoluuttisen Jumalan aktuaalistuma olisi kuitenkin seurauksena toisen kokemuksellisen Kolminaisuuden, Absoluuttisen Kolminaisuuden, yhdistymisestä. Tämä olisi absoluuttisen jumalallisuuden kokemuksellinen todellistuma, absoluuttisten merkitysten yhdistyminen absoluuttisilla tasoilla. Mutta emme ole varmoja kaikkien absoluuttisten arvojen toteutumisesta, sillä meille ei milloinkaan ole ilmoitettu, että Kvalifioitu Absoluutti olisi yhtä kuin Infiniittinen. Perimmäisyyden ylittävät määränpäät liittyvät absoluuttisiin merkityksiin ja infiniittiseen hengellisyyteen, ja ilman näitä molempia saavuttamattomia realiteetteja emme voi asettaa absoluuttisia arvoja.		0:10.1 (13.4) There are many features of the eternal reality of the Deity Absolute which cannot be fully explained to the time-space finite mind, but the actualization of God the Absolute would be in consequence of the unification of the second experiential Trinity, the Absolute Trinity. This would constitute the experiential realization of absolute divinity, the unification of absolute meanings on absolute levels; but we are not certain regarding the encompassment of all absolute values since we have at no time been informed that the Qualified Absolute is the equivalent of the Infinite. Superultimate destinies are involved in absolute meanings and infinite spirituality, and without both of these unachieved realities we cannot establish absolute values.
0:10.2 (13.5) Absoluuttinen Jumala on kaikkien absoniittisia olentoja korkeammalla olevien olentojen todellistumisen saavuttamista merkitsevä päämäärä, mutta Jumaluusabsoluutin voima- ja persoonallisuuspotentiaali menee käsitteemme tuolle puolen, ja epäröimme käsitellä sellaisia reaalisubjekteja, jotka ovat näin etäällä kokemuksellisesta aktuaalistumisesta.		0:10.2 (13.5) God the Absolute is the realization-attainment goal of all superabsonite beings, but the power and personality potential of the Deity Absolute transcends our concept, and we hesitate to discuss those realities which are so far removed from experiential actualization.
XI. Kolme Absoluuttia ^top		XI. The Three Absolutes ^top
0:11.1 (13.6) Kun Universaalisen Isän ja Iankaikkisen Pojan yhteinen ajatus Toiminnan Jumalassa toimien sai aikaan jumalallisen keskusuniversumin luoduksi tulemisen, Isä seurasi ajatuksensa julkituloa Poikansa sanaksi ja heidän Yhteisen Toimeenpanijansa teoksi eriyttämällä Havonassa olevan läsnäolonsa infiniittisyyden potentiaaleista. Ja nämä paljastumattomat infiniittisyyden potentiaalit pysyvät avaruudellisesti kätkettyinä Kvalifioimattomassa Absoluutissa ja jumalallisesti verhottuina Jumaluusabsoluutissa, samalla kun näistä molemmista tulee Paratiisin-Isän paljastumattoman infiniittisyysykseyden, Universaalisen Absoluutin, toimimisessa yksi.		0:11.1 (13.6) When the combined thought of the Universal Father and the Eternal Son, functioning in the God of Action, constituted the creation of the divine and central universe, the Father followed the expression of his thought into the word of his Son and the act of their Conjoint Executive by differentiating his Havona presence from the potentials of infinity. And these undisclosed infinity potentials remain space concealed in the Unqualified Absolute and divinely enshrouded in the Deity Absolute, while these two become one in the functioning of the Universal Absolute, the unrevealed infinity-unity of the Paradise Father.
0:11.2 (13.7) Sekä kosmisen vahvuuden että henkivahvuuden voimavaraus ovat läpikäymässä asteittain etenevää julkituonti-todellistumisen kehitystapahtumaa, kun kaiken todellisuuden rikastuminen toteutuu kokemuksellisena kasvuna ja sillä, että kokemuksellinen korreloituu eksistentiaalisen kanssa Universaalisen Absoluutin toimesta. Universaalisen Absoluutin tasapainottavan läsnäolon vuoksi Ensimmäinen Lähde ja Keskus saavuttaa kokemuksellisen voiman laajenemisen, pääsee samastumaan luomiinsa evolutionaarisiin olentoihin ja toteuttaa kokemuksellisen Jumaluuden laajenemisen Korkeimmuuden, Perimmäisyyden ja Absoluuttisuuden tasoille.		0:11.2 (13.7) Both potency of cosmic force and potency of spirit force are in process of progressive revelation-realization as the enrichment of all reality is effected by experiential growth and through the correlation of the experiential with the existential by the Universal Absolute. By virtue of the equipoising presence of the Universal Absolute, the First Source and Center realizes extension of experiential power, enjoys identification with his evolutionary creatures, and achieves expansion of experiential Deity on the levels of Supremacy, Ultimacy, and Absoluteness.
0:11.3 (14.1) Silloin kun ei ole mahdollista tehdä täyttä eroa Jumaluusabsoluutin ja Kvalifioimattoman Absoluutin välillä, niiden oletetusti yhteenkietoutuva toiminta tai koordinoitu läsnäolo määritellään Universaalisen Absoluutin toimeksi.		0:11.3 (14.1) When it is not possible fully to distinguish the Deity Absolute from the Unqualified Absolute, their supposedly combined function or co-ordinated presence is designated the action of the Universal Absolute.
0:11.4 (14.2) 1. Jumaluusabsoluutti näyttää olevan kaikkivoipa aktivoija, kun Kvalifioimaton Absoluutti taas tuntuu olevan korkeimmalla tavalla yhdistyneen ja perimmäisellä tavalla koordinoituneen universumien universumin – jopa universumien jälkeen tulevien universumien, valmiiden, valmistuvien ja valmistettavien – ylittämättömän tehokas mekanisoija.		0:11.4 (14.2) 1. The Deity Absolute seems to be the all-powerful activator, while the Unqualified Absolute appears to be the all-efficient mechanizer of the supremely unified and ultimately co-ordinated universe of universes, even universes upon universes, made, making, and yet to be made.
0:11.5 (14.3) Jumaluusabsoluutti ei voi reagoida, tai ainakaan ei reagoi, mihinkään universumitilanteeseen aliabsoluuttisella tavalla. Jokainen tämän Absoluutin reaktio mihin tahansa tilanteeseen näyttää suoritetun koko luomistuloksen ja luomakunnan hyvinvointia ajatellen, eikä pelkästään sen olemassaolon nykyvaihetta ajatellen, vaan koko tulevan ikuisuuden sisältämät äärettömät mahdollisuudet huomioon ottaen.		0:11.5 (14.3) The Deity Absolute cannot, or at least does not, react to any universe situation in a subabsolute manner. Every response of this Absolute to any given situation appears to be made in terms of the welfare of the whole creation of things and beings, not only in its present state of existence, but also in view of the infinite possibilities of all future eternity.
0:11.6 (14.4) Jumaluusabsoluutti on se potentiaali, joka eriytyi totaalisesta, infiniittisestä todellisuudesta Universaalisen Isän vapaasta tahdostaan tekemän valinnan mukaisesti ja jonka puitteissa jumalallisuutta olevat toiminnat – eksistentiaaliset ja kokemukselliset – tapahtuvat. Kysymyksessä on Kvalifioitu Absoluutti erotukseksi Kvalifioimattomasta Absoluutista; mutta Universaalinen Absoluutti on lisättävissä vielä kummankin päälle, jotta koko absoluuttinen potentiaali tulee katetuksi.		0:11.6 (14.4) The Deity Absolute is that potential which was segregated from total, infinite reality by the freewill choice of the Universal Father, and within which all divinity activities—existential and experiential—take place. This is the Qualified Absolute in contradistinction to the Unqualified Absolute; but the Universal Absolute is superadditive to both in the encompassment of all absolute potential.
0:11.7 (14.5) 2. Kvalifioimaton Absoluutti on persoonaton, jumalallisuuden ulkopuolella oleva ja jumalallistumaton. Kvalifioimaton Absoluutti on sen vuoksi vailla persoonallisuutta, jumalallisuutta ja kaikkia luojan ominaisuuksia. Tosiasiatieto sen paremmin kuin totuus, kokemus sen paremmin kuin ilmoitus, filosofia sen paremmin kuin absonitia eivät pysty tunkeutumaan tämän universumikvalifiointia vailla olevan Absoluutin olemukseen eikä luonteeseen.		0:11.7 (14.5) 2. The Unqualified Absolute is nonpersonal, extradivine, and undeified. The Unqualified Absolute is therefore devoid of personality, divinity, and all creator prerogatives. Neither fact nor truth, experience nor revelation, philosophy nor absonity are able to penetrate the nature and character of this Absolute without universe qualification.
0:11.8 (14.6) Tulkoon tiettäväksi, että Kvalifioimaton Absoluutti on positiivinen realiteetti, joka läpäisee suuruniversumin ja ilmeisestikin ulottuu yhtälaisella avaruusläsnäololla seitsemän superuniversumin tuolla puolella olevien avaruuden alueiden häkellyttävien ulottuvuuksien takaisiin esiaineellisiin evoluutioihin ja vahvuuden liikkeisiin. Kvalifioimaton Absoluutti ei ole pelkkä filosofisen käsitteen negaatio, joka perustuisi ehdollistamattoman ja kvalifioimattoman olevaisen universaalisuutta, herruutta ja ensisijaisuutta koskeviin, metafyysisten viisastelujen sisältämiin otaksumiin. Kvalifioimaton Absoluutti on positiivinen universumin ylivalvoin infiniittisyydessä; tämä ylivalvoin on avaruusvahvuuden suhteen rajoittamaton, mutta aivan varmasti se on elämän, mielen, hengen ja persoonallisuuden läsnäolon ehdollistama, ja lisäksi se on myös Paratiisin-Kolminaisuuden tahtoreaktioiden ja tarkoitusperäisten määräysten ehdollistama.		0:11.8 (14.6) Let it be made clear that the Unqualified Absolute is a positive reality pervading the grand universe and, apparently, extending with equal space presence on out into the force activities and prematerial evolutions of the staggering stretches of the space regions beyond the seven superuniverses. The Unqualified Absolute is not a mere negativism of philosophic concept predicated on the assumptions of metaphysical sophistries concerning the universality, dominance, and primacy of the unconditioned and the unqualified. The Unqualified Absolute is a positive universe overcontrol in infinity; this overcontrol is space-force unlimited but is definitely conditioned by the presence of life, mind, spirit, and personality, and is further conditioned by the will-reactions and purposeful mandates of the Paradise Trinity.
0:11.9 (14.7) Olemme vakuuttuneita siitä, että Kvalifioimaton Absoluutti ei ole eriytymätön ja kaikkialle tunkeutuva valtavaikutus, joka olisi verrattavissa joko metafysiikan esittämiin panteistisiin käsityksiin tai tieteen joskus käyttämään eetterihypoteesiin. Kvalifioimaton Absoluutti on vahvuuden suhteen rajoittamaton ja Jumaluuden osalta ehdollistettu, mutta emme täysin ymmärrä tämän Absoluutin suhdetta universumien henkirealiteetteihin.		0:11.9 (14.7) We are convinced that the Unqualified Absolute is not an undifferentiated and all-pervading influence comparable either to the pantheistic concepts of metaphysics or to the sometime ether hypothesis of science. The Unqualified Absolute is force unlimited and Deity conditioned, but we do not fully perceive the relation of this Absolute to the spirit realities of the universes.
0:11.10 (14.8) 3. Universaalinen Absoluutti oli loogisesti päätellen väistämätön tulos Universaalisen Isän absoluuttisesta vapaatahtoisesta teosta, jolla hän eriytti universumirealiteetit jumalallistuneiksi ja jumalallistumattomiksi – personoitaviksi ja ei-personoitaviksi – arvoiksi. Universaalinen Absoluutti on se jumaluusilmiö, joka on merkkinä näin tapahtuneen universumitodellisuuden eriyttämiseen johtaneen vapaatahtoisen teon luoman jännitteen purkamisesta, ja Universaalinen Absoluutti toimii näiden eksistentiaalisten potentiaalisuuksien kokonaissummien assosiatiivisena koordinoijana.		0:11.10 (14.8) 3. The Universal Absolute, we logically deduce, was inevitable in the Universal Father’s absolute freewill act of differentiating universe realities into deified and undeified—personalizable and nonpersonalizable—values. The Universal Absolute is the Deity phenomenon indicative of the resolution of the tension created by the freewill act of thus differentiating universe reality, and functions as the associative co-ordinator of these sum totals of existential potentialities.
0:11.11 (15.1) Universaalisen Absoluutin jänniteläsnäolo merkitsee jumaluustodellisuuden ja jumalallistumattoman todellisuuden välillä vallitsevan eron yhteensovittamista, joka ero on väistämätön pidettäessä vapaatahtoisen jumalallisuuden dynaamisuus erillään kvalifioimattoman infiniittisyyden staattisuudesta.		0:11.11 (15.1) The tension-presence of the Universal Absolute signifies the adjustment of differential between deity reality and undeified reality inherent in the separation of the dynamics of freewill divinity from the statics of unqualified infinity.
0:11.12 (15.2) Muistakaa aina, että potentiaalinen infiniittisyys on absoluuttista ja ikuisuudesta erottamatonta. Ajallisuudessa ilmenevä aktuaalinen infiniittisyys ei koskaan voi olla muuta kuin osittaista, ja sen vuoksi se on pakostakin ei-absoluuttista. Myöskään aktuaalisen persoonallisuuden infiniittisyys ei voi olla absoluuttista muuta kuin kvalifioimattomassa Jumaluudessa. Ja Kvalifioimattomassa Absoluutissa ja Jumaluusabsoluutissa esiintyvä infiniittisyyspotentiaalin eroavuus onkin juuri se, mikä iäistää Universaalisen Absoluutin. Ja sillä keinoin se kosmosta ajatellen mahdollistaa sellaisen, että avaruudessa on aineellisia universumeja ja hengellisyyttä ajatellen sellaisen, että ajallisuudessa on finiittisiä persoonallisuuksia.		0:11.12 (15.2) Always remember: Potential infinity is absolute and inseparable from eternity. Actual infinity in time can never be anything but partial and must therefore be nonabsolute; neither can infinity of actual personality be absolute except in unqualified Deity. And it is the differential of infinity potential in the Unqualified Absolute and the Deity Absolute that eternalizes the Universal Absolute, thereby making it cosmically possible to have material universes in space and spiritually possible to have finite personalities in time.
0:11.13 (15.3) Finiittinen voi olla kosmoksessa rinnakkain Infiniittisen kanssa vain siksi, että Universaalisen Absoluutin assosiatiivinen läsnäolo näin täydellisesti tasoittaa jännitteet ajallisuuden ja ikuisuuden, finiittisyyden ja infiniittisyyden, todellisuuspotentiaalin ja todellisuusaktuaalisuuden, Paratiisin ja avaruuden, ihmisen ja Jumalan välillä. Universaalinen Absoluutti muodostaa assosiatiivisesti ajallis-avaruudellisissa oloissa olevan, asteittain kehittyvän todellisuuden vyöhykkeen sekä ajallis-avaruudellisen transsendenssiä merkitsevissä oloissa Jumaluuden infiniittistä alempana tapahtuvaa julkituloa edustavien universumien tunnistettavuuden.		0:11.13 (15.3) The finite can coexist in the cosmos along with the Infinite only because the associative presence of the Universal Absolute so perfectly equalizes the tensions between time and eternity, finity and infinity, reality potential and reality actuality, Paradise and space, man and God. Associatively the Universal Absolute constitutes the identification of the zone of progressing evolutional reality existent in the time-space, and in the transcended time-space, universes of subinfinite Deity manifestation.
0:11.14 (15.4) Universaalinen Absoluutti on staattis-dynaamisen Jumaluuden potentiaali, joka on toiminnallisesti todellistettavissa ajallis-ikuisuustasoilla finiittis-absoluuttisina arvoina ja kokemuksellis-eksistentiaalisen lähestymistien mahdollisuutena. Tämä käsittämätön Jumaluuden aspekti saattaa olla staattinen, potentiaalinen ja assosiatiivinen, mutta se ei ole kokemuksellisesti luova eikä kehittyvä, niin kuin on sanottavissa kokonaisuniversumissa nyt toimivista älyllisistä persoonallisuuksista.		0:11.14 (15.4) The Universal Absolute is the potential of the static-dynamic Deity functionally realizable on time-eternity levels as finite-absolute values and as possible of experiential-existential approach. This incomprehensible aspect of Deity may be static, potential, and associative but is not experientially creative or evolutional as concerns the intelligent personalities now functioning in the master universe.
0:11.15 (15.5) Absoluutti. Molemmat Absoluutit – Kvalifioitu ja Kvalifioimaton – niin eroavilta kuin ne mielellisten luotujen havainnoimina saattavatkin toimintansa puolesta näennäisesti vaikuttaa yhdistyvät kuitenkin täydellisesti ja jumalallisesti Universaalisessa Absoluutissa ja tämän toimesta. Viime kädessä ja loppuun asti ymmärrettynä kaikki kolme ovat yksi Absoluutti. Infiniittisiä tasoja alempana olevilla tasoilla ne ovat toiminnallisesti toisistaan poikkeavia, mutta infiniittisyydessä ne ovat YKSI.		0:11.15 (15.5) The Absolute. The two Absolutes—qualified and unqualified—while so apparently divergent in function as they may be observed by mind creatures, are perfectly and divinely unified in and by the Universal Absolute. In the last analysis and in the final comprehension all three are one Absolute. On subinfinite levels they are functionally differentiated, but in infinity they are ONE.
0:11.16 (15.6) Termiä ’Absoluutti’ emme koskaan käytä minkään kumoamiseen emmekä minkään kieltämiseen. Emme myöskään pidä Universaalista Absoluuttia itseään määräävänä, jonkinlaisena panteistisena ja persoonattomana Jumaluutena. Kaikkeen siihen nähden, mikä koskee universumipersoonallisuutta, Absoluutti on tarkasti Kolminaisuuden rajoittama ja Jumaluuden hallitsema.		0:11.16 (15.6) We never use the term the Absolute as a negation of aught or as a denial of anything. Neither do we regard the Universal Absolute as self-determinative, a sort of pantheistic and impersonal Deity. The Absolute, in all that pertains to universe personality, is strictly Trinity limited and Deity dominated.
XII. Kolminaisuudet ^top		XII. The Trinities ^top
0:12.1 (15.7) Alkuperäinen ja ikuinen Paratiisin-Kolminaisuus on eksistentiaalinen, ja oli väistämätön. Tämä alkua vailla oleva Kolminaisuus oli erottamaton osa sitä tosiasiaa, että Isän kahlitsematon tahto erotti toisistaan persoonallisen ja persoonattoman, ja se faktuaalistui, kun hänen henkilökohtainen tahtonsa mielen avulla koordinoi nämä kaksinaiset realiteetit. Havonan jälkeiset Kolminaisuudet ovat kokemuksellisia – ne sisältyvät erottamattomana osana siihen, että kokonaisuniversumiin luotiin kaksi voima-persoonallisuuden julkitulon aliabsoluuttista ja kehityksellistä tasoa.		0:12.1 (15.7) The original and eternal Paradise Trinity is existential and was inevitable. This never-beginning Trinity was inherent in the fact of the differentiation of the personal and the nonpersonal by the Father’s unfettered will and factualized when his personal will co-ordinated these dual realities by mind. The post-Havona Trinities are experiential—are inherent in the creation of two subabsolute and evolutional levels of power-personality manifestation in the master universe.
0:12.2 (15.8) Paratiisin-Kolminaisuus – Universaalisen Isän, Iankaikkisen Pojan ja Äärettömän Hengen ikuinen jumaluusunioni – on eksistentiaalinen aktuaalisuudessa, mutta kaikki potentiaalit ovat kokemuksellisia. Sen vuoksi juuri tämä Kolminaisuus muodostaa sen ainoan jumaluusrealiteetin, joka sulkee piiriinsä infiniittisyyden, ja nimenomaan sen vuoksi ilmenevät Korkeimman Jumalan, Perimmäisen Jumalan ja Absoluuttisen Jumalan aktuaalistumisen universumi-ilmiöt.		0:12.2 (15.8) The Paradise Trinity—the eternal Deity union of the Universal Father, the Eternal Son, and the Infinite Spirit—is existential in actuality, but all potentials are experiential. Therefore does this Trinity constitute the only Deity reality embracing infinity, and therefore do there occur the universe phenomena of the actualization of God the Supreme, God the Ultimate, and God the Absolute.
0:12.3 (15.9) Ensimmäinen ja toinen kokemuksellinen Kolminaisuus, Havonan jälkeiset Kolminaisuudet, eivät voi olla infiniittisiä, sillä ne sulkevat piiriinsä johdannaisia Jumaluuksia, Jumaluuksia, jotka eksistentiaalisen Paratiisin-Kolminaisuuden luomien tai olevaistamien reaalisubjektien kokemuksellinen aktuaalistuminen on kehittänyt. Luodun ja Luojan kokemuksen finiittisyys ja absoniittisuus rikastuttavat kaiken aikaa jumaluuden infiniittisyyttä, joskaan ne eivät sitä laajenna.		0:12.3 (15.9) The first and second experiential Trinities, the post-Havona Trinities, cannot be infinite because they embrace derived Deities, Deities evolved by the experiential actualization of realities created or eventuated by the existential Paradise Trinity. Infinity of divinity is being ever enriched, if not enlarged, by finity and absonity of creature and Creator experience.
0:12.4 (16.1) Kolminaisuudet ovat keskinäistä suhdetta edustavia totuuksia ja Jumaluuden koordinoitua julkituloa edustavia tosiasioita. Kolminaisuustoiminnot sulkevat piiriinsä jumaluusrealiteetteja, ja jumaluusrealiteetit tavoittelevat aina todellistumista ja julkituloa personoitumisessa. Korkein Jumala, Perimmäinen Jumala ja jopa Absoluuttinen Jumala ovat sen vuoksi jumalallisia väistämättömyyksiä. Nämä kolme kokemuksellista Jumaluutta olivat potentiaalisia eksistentiaalisessa Kolminaisuudessa, Paratiisin-Kolminaisuudessa, mutta heidän kehkeytymisensä maailmankaikkeudessa voiman persoonallisuuksina on riippuvaista osaksi heidän omasta kokemuksellisesta toiminnastaan voiman ja persoonallisuuden universumeissa ja osaksi Havonan jälkeisten Luojien ja Kolminaisuuksien kokemuksellisista saavutuksista.		0:12.4 (16.1) Trinities are truths of relationship and facts of co-ordinate Deity manifestation. Trinity functions encompass Deity realities, and Deity realities always seek realization and manifestation in personalization. God the Supreme, God the Ultimate, and even God the Absolute are therefore divine inevitabilities. These three experiential Deities were potential in the existential Trinity, the Paradise Trinity, but their universe emergence as personalities of power is dependent in part on their own experiential functioning in the universes of power and personality and in part on the experiential achievements of the post-Havona Creators and Trinities.
0:12.5 (16.2) Nämä kaksi Havonan jälkeen tulevaa Kolminaisuutta, Perimmäinen ja Absoluuttinen kokemuksellinen Kolminaisuus, eivät ole vielä täysin ilmenneitä, vaan ne ovat universumitodellistumassa. Nämä Jumaluuden yhdistymät ovat kuvailtavissa seuraavalla tavalla:		0:12.5 (16.2) The two post-Havona Trinities, the Ultimate and the Absolute experiential Trinities, are not now fully manifest; they are in process of universe realization. These Deity associations may be described as follows:
0:12.6 (16.3) 1. Perimmäinen Kolminaisuus, joka nyt on kehittymässä, tulee lopulta koostumaan Korkeimmasta Olennosta, Korkeimmista Luojapersoonallisuuksista ja absoniittisista Kokonaisuniversumin Arkkitehdeistä, niistä ainutlaatuisista universuminsuunnittelijoista, jotka eivät ole luojia eivätkä luotuja. Perimmäinen Jumala on lopulta ja väistämättä saava voimansa ja persoonallisuutensa tämän kokemuksellisen Perimmäisen Kolminaisuuden miltei rajattoman kokonaisuniversumin laajenevalla areenalla tapahtuvan yhdistymisen jumaluusseuraamuksena.		0:12.6 (16.3) 1. The Ultimate Trinity, now evolving, will eventually consist of the Supreme Being, the Supreme Creator Personalities, and the absonite Architects of the Master Universe, those unique universe planners who are neither creators nor creatures. God the Ultimate will eventually and inevitably powerize and personalize as the Deity consequence of the unification of this experiential Ultimate Trinity in the expanding arena of the well-nigh limitless master universe.
0:12.7 (16.4) 2. Absoluuttinen Kolminaisuus – toinen kokemuksellinen Kolminaisuus – joka nyt on aktuaalistumisprosessissa, tulee koostumaan Korkeimmasta Jumalasta, Perimmäisestä Jumalasta ja paljastumattomasta Universumimääränpään Kruunaajasta. Tämä Kolminaisuus toimii sekä persoonallisella että ylipersoonallisella tasolla, jopa ei-persoonallisen rajoja lähestyen, ja sen yhdistyminen universaalisuudessa kokemuksellistaisi Absoluuttisen Jumaluuden.		0:12.7 (16.4) 2. The Absolute Trinity—the second experiential Trinity—now in process of actualization, will consist of God the Supreme, God the Ultimate, and the unrevealed Consummator of Universe Destiny. This Trinity functions on both personal and superpersonal levels, even to the borders of the nonpersonal, and its unification in universality would experientialize Absolute Deity.
0:12.8 (16.5) Perimmäinen Kolminaisuus on kokemuksellisesti yhdistymässä aina täydellisyyteen asti, mutta epäilemme vakavasti sellaista mahdollisuutta, että Absoluuttinen Kolminaisuus tällä tavoin kokonaan yhdistyisi. Käsityksemme ikuisesta Paratiisin-Kolminaisuudesta on kuitenkin aina läsnä olevana muistutuksena siitä, että Jumaluuden kolminaistuminen saattaa saavuttaa sellaista, mikä muutoin on saavuttamattomissa. Niinpä esitämmekin mahdollisena väitteen joskus tapahtuvasta Korkein-Perimmäisen ilmaantumisesta ja Absoluuttisen Jumalan mahdollisesta kolminaistumis-faktuaalistumisesta.		0:12.8 (16.5) The Ultimate Trinity is experientially unifying in completion, but we truly doubt the possibility of such full unification of the Absolute Trinity. Our concept, however, of the eternal Paradise Trinity is an ever-present reminder that Deity trinitization may accomplish what is otherwise nonattainable; hence do we postulate the sometime appearance of the Supreme-Ultimate and the possible trinitization-factualization of God the Absolute.
0:12.9 (16.6) Universumien filosofit esittävät olettamuksen Kolminaisuuksien Kolminaisuudesta, eksistentiaalis-kokemuksellisesta Infiniittisestä Kolminaisuudesta, mutta eivät kykene näkemään sen personoitumisen mahdollisuutta; se olisi kenties yhdenarvoinen Universaalisen Isän persoonan kanssa käsitteellisellä MINÄ OLEN -olevaisen(*) tasolla. Mutta tästä kaikesta huolimatta alkuperäinen Paratiisin-Kolminaisuus on potentiaalisesti infiniittinen, sillä Universaalinen Isä on tosiasiassa infiniittinen.		0:12.9 (16.6) The philosophers of the universes postulate a Trinity of Trinities, an existential-experiential Trinity Infinite, but they are not able to envisage its personalization; possibly it would equivalate to the person of the Universal Father on the conceptual level of the I AM. But irrespective of all this, the original Paradise Trinity is potentially infinite since the Universal Father actually is infinite.
Tunnustuksenosoitus		Acknowledgment
0:12.11 (16.8) Laatiessamme jäljempänä seuraavia esityksiä, jotka liittyvät Universaalisen Isän luonteen ja hänen Paratiisin-kumppaniensa olemuksen esittelemiseen, yhdessä täydellisen keskusuniversumin ja sitä ympäröivien seitsemän superuniversumin kuvausyrityksen kanssa, meidän on määrä pitää ohjenuoranamme superuniversumin hallitsijoiden antamaa valtuutusta, joka määrää, että meidän tulee kaikissa totuuden julkituomisponnistuksissamme ja oleellisen tiedon koordinoinnissamme antaa etusija korkeimmille olemassa oleville ihmisperäisille käsityksille, sikäli kuin ne liittyvät esiteltäviin aiheisiin. Saamme turvautua puhtaaseen ilmoittamiseen, vasta kun esiteltävälle aiheelle ei ole mitään tarkoituksenmukaista ihmismielen aiemmin esittämää ilmaisua.		0:12.11 (16.8) In formulating the succeeding presentations having to do with the portrayal of the character of the Universal Father and the nature of his Paradise associates, together with an attempted description of the perfect central universe and the encircling seven superuniverses, we are to be guided by the mandate of the superuniverse rulers which directs that we shall, in all our efforts to reveal truth and co-ordinate essential knowledge, give preference to the highest existing human concepts pertaining to the subjects to be presented. We may resort to pure revelation only when the concept of presentation has had no adequate previous expression by the human mind.
0:12.12 (17.1) Toisiaan seuraavat planetaariset jumalallisen totuuden paljastukset sulkevat poikkeuksetta piiriinsä korkeimmat olemassa olevat käsitykset hengellisistä arvoista osana uutta ja entistä laajempaa planetaarisen tiedon koordinointia. Niinpä olemmekin näitä esityksiä Jumalasta ja hänen universumikumppaneistaan valmistellessamme valinneet näiden lukujen pohjaksi yli tuhat ihmisperäistä käsitystä, jotka edustavat korkeinta ja edistyneintä planetaarista tietoa hengellisistä arvoista ja maailmankaikkeuden merkityksistä. Silloin kun nämä ihmisperäiset käsitykset, jotka on koottu Jumalaa tuntevilta menneisyyden ja nykyisyyden kuolevaisilta, ovat riittämättömiä totuuden välittämiseen sillä tavoin kuin meitä on ohjattu se ilmoittamaan, emme kaihda niiden täydentämistä turvautumalla tässä tarkoituksessa omaan, korkeampaan tietoomme Paratiisin Jumaluuksista ja heidän tuonpuoleisen asuinuniversuminsa todellisuudesta ja jumalallisuudesta.		0:12.12 (17.1) Successive planetary revelations of divine truth invariably embrace the highest existing concepts of spiritual values as a part of the new and enhanced co-ordination of planetary knowledge. Accordingly, in making these presentations about God and his universe associates, we have selected as the basis of these papers more than one thousand human concepts representing the highest and most advanced planetary knowledge of spiritual values and universe meanings. Wherein these human concepts, assembled from the God-knowing mortals of the past and the present, are inadequate to portray the truth as we are directed to reveal it, we will unhesitatingly supplement them, for this purpose drawing upon our own superior knowledge of the reality and divinity of the Paradise Deities and their transcendent residential universe.
0:12.13 (17.2) Olemme täysin tietoisia tehtäväämme liittyvistä vaikeuksista; tunnustamme mahdottomaksi kääntää täydellisesti jumalallisuutta ja ikuisuutta koskevien käsitteiden kieltä kuolevaisen mielen luomien rajallisten käsitteiden kielellisiksi symboleiksi. Mutta tiedämme, että ihmismielessä piilee Jumalan osanen, ja tiedämme, että ihmisen sielun kanssa elää Totuuden Henki, ja tiedämme lisäksi, että nämä henkivoimat vaikuttavat yhdessä tehdäkseen aineellisesta ihmisestä kykenevän hengellisten arvojen käsittämiseen ja universumimerkitysten filosofian ymmärtämiseen. Mutta sitäkin varmemmin tiedämme, että nämä Jumalallista Läsnäoloa edustavat henget kykenevät auttamaan ihmistä kaiken sen totuuden hengellisessä omaksumisessa, joka myötävaikuttaa henkilökohtaisen uskonnollisen kokemisen – jumalatietoisuuden – alati edistyvän todellisuuden enentymiseen.		0:12.13 (17.2) We are fully cognizant of the difficulties of our assignment; we recognize the impossibility of fully translating the language of the concepts of divinity and eternity into the symbols of the language of the finite concepts of the mortal mind. But we know that there dwells within the human mind a fragment of God, and that there sojourns with the human soul the Spirit of Truth; and we further know that these spirit forces conspire to enable material man to grasp the reality of spiritual values and to comprehend the philosophy of universe meanings. But even more certainly we know that these spirits of the Divine Presence are able to assist man in the spiritual appropriation of all truth contributory to the enhancement of the ever-progressing reality of personal religious experience—God-consciousness.
0:12.14 (17.3) [Laatinut yksi Orvontonin Jumalallisista Neuvonantajista, sen superuniversumipersoonallisuuksista koostuvan ryhmän päällikkö, jolle on annettu tehtäväksi esittää Urantialla totuus Paratiisin-Jumaluuksista ja universumien universumista.]		0:12.14 (17.3) [Indited by an Orvonton Divine Counselor, Chief of the Corps of Superuniverse Personalities assigned to portray on Urantia the truth concerning the Paradise Deities and the universe of universes.]