Luku 64		Paper 64
Evolutionaariset värilliset rodut		The Evolutionary Races of Color
64:0.1 (718.1) TÄMÄ on kertomus Urantian evolutionaarisista roduista alkaen Andonin ja Fontan ajoista lähes vuosimiljoona sitten aina Planeettaprinssin aikaan asti ja siitä eteenpäin jääkauden päättymiseen saakka.		64:0.1 (718.1) THIS is the story of the evolutionary races of Urantia from the days of Andon and Fonta, almost one million years ago, down through the times of the Planetary Prince to the end of the ice age.
64:0.2 (718.2) Ihmisten sukukunta on lähes miljoonan vuoden ikäinen, ja tästä sukukunnasta kertovan tarinan ensimmäinen puolisko kattaa suurin piirtein ennen Planeettaprinssiä Urantialla vallinneen ajan. Ihmiskunnan historian jälkimmäinen puolisko alkaa Planeettaprinssin saapumisajankohdasta ja kuuden värillisen rodun ilmaantumisesta, ja se vastaa osapuilleen ajanjaksoa, jota yleisesti pidetään vanhempana paleoliittisen kivikautena.		64:0.2 (718.2) The human race is almost one million years old, and the first half of its story roughly corresponds to the pre-Planetary Prince days of Urantia. The latter half of the history of mankind begins at the time of the arrival of the Planetary Prince and the appearance of the six colored races and roughly corresponds to the period commonly regarded as the Old Stone Age.
1. Andonilaiset kanta-asukkaat ^top		1. The Andonic Aborigines ^top
64:1.1 (718.3) Alkukantainen ihminen suoritti evoluution kautta tapahtuneen ilmestymisensä maan päälle vähän vaille miljoona vuotta sitten, ja hänen kokemuksensa siitä oli väkevä. Vaistomaisesti hän pyrki välttämään vaaraa sekoittua oman tasonsa alapuolella oleviin ihmisapinaheimoihin. Mutta hän ei voinut vaeltaa itään, sillä sen estivät kuivat Tiibetin ylämaat, jotka nousivat 9 000 metriä merenpinnan yläpuolelle; etelään sen kummemmin kuin länteenkään hän ei päässyt, sillä esteenä oli laajentunut Välimeri, joka tuolloin ulottui idän suunnalla Intian valtamereen saakka. Ja kun hän meni pohjoiseen, hän kohtasi siellä eteenpäin työntyvän jäätikön. Mutta vaikka jää esti vaelluksen kauemmas ja vaikka hajaantuvat heimot kävivät toisiaan kohtaan yhä vihamielisemmiksi, älykkäämmät ryhmät eivät milloinkaan edes harkinneet sellaista ajatusta, että ne olisivat lähteneet etelään elääkseen siellä älyllisesti alemmantasoisten, karvaisten ja puissa asuvien serkkujensa parissa.		64:1.1 (718.3) Primitive man made his evolutionary appearance on earth a little less than one million years ago, and he had a vigorous experience. He instinctively sought to escape the danger of mingling with the inferior simian tribes. But he could not migrate eastward because of the arid Tibetan land elevations, 30,000 feet above sea level; neither could he go south nor west because of the expanded Mediterranean Sea, which then extended eastward to the Indian Ocean; and as he went north, he encountered the advancing ice. But even when further migration was blocked by the ice, and though the dispersing tribes became increasingly hostile, the more intelligent groups never entertained the idea of going southward to live among their hairy tree-dwelling cousins of inferior intellect.
64:1.2 (718.4) Monet ihmisen ensimmäisistä uskonnollisista tunnoista saivat alkunsa siitä, että hän tunsi avuttomuutta tämän maantieteellisen tilanteen luomassa suljetussa ympäristössä: vuoret oikealla puolella, vesi vasemmalla ja jäätikkö suoraan edessä. Mutta nämä edistyvät andoniitit eivät suostuneet kääntymään takaisin etelässä asuvien, heitä alemmalla tasolla olevien ja puissa majailevien sukulaistensa luo.		64:1.2 (718.4) Many of man’s earliest religious emotions grew out of his feeling of helplessness in the shut-in environment of this geographic situation—mountains to the right, water to the left, and ice in front. But these progressive Andonites would not turn back to their inferior tree-dwelling relatives in the south.
64:1.3 (718.5) Ei-inhimillisten sukulaistensa tapojen vastaisesti nämä andoniitit karttoivat metsiä. Metsissä asuessaan ihminen on aina taantunut. Ihmisen kehitys on kulkenut eteenpäin vain aukeilla mailla ja korkeammilla leveysasteilla. Aukeilla mailla kohdattavat kylmyys ja nälkä kannustavat toimintaan, kekseliäisyyteen ja neuvokkuuteen. Kun nämä andonilaiset heimot karujen pohjoisten seutujen vaikeuksien ja puutteiden keskellä kehittivät itsestään nykyisen ihmisrodun tienraivaajia, samaan aikaan heidän takapajuiset serkkunsa elivät yltäkylläisyydessä kummallekin ryhmälle yhteisen vanhan synnyinmaan eteläisissä, trooppisissa metsissä.		64:1.3 (718.5) These Andonites avoided the forests in contrast with the habits of their nonhuman relatives. In the forests man has always deteriorated; human evolution has made progress only in the open and in the higher latitudes. The cold and hunger of the open lands stimulate action, invention, and resourcefulness. While these Andonic tribes were developing the pioneers of the present human race amidst the hardships and privations of these rugged northern climes, their backward cousins were luxuriating in the southern tropical forests of the land of their early common origin.
64:1.4 (718.6) Seuraavat tapahtumat sattuivat kolmannen jääkauden aikana, joka geologien laskelmien mukaan olisi ensimmäinen. Kaksi ensimmäistä jäätikköä eivät Pohjois-Euroopassa levinneet laajalle alalle.		64:1.4 (718.6) These events occurred during the times of the third glacier, the first according to the reckoning of geologists. The first two glaciers were not extensive in northern Europe.
64:1.5 (718.7) Englannilla oli suurimman osan jääkautta maayhteys Ranskaan, kun taas Sisilian maakannas myöhemmin yhdisti Afrikan Eurooppaan. Andonilaisvaellusten aikana oli olemassa katkeamaton maayhteys, joka alkoi Englannista lännessä ja jatkui Euroopan ja Aasian kautta Jaavalle idässä; mutta Australia oli jälleen eristyksissä, mikä entisestään voimisti sen eläimistön kehityksen omintakeisuutta.		64:1.5 (718.7) During most of the ice age England was connected by land with France, while later on Africa was joined to Europe by the Sicilian land bridge. At the time of the Andonic migrations there was a continuous land path from England in the west on through Europe and Asia to Java in the east; but Australia was again isolated, which further accentuated the development of its own peculiar fauna.
64:1.6 (719.1) 950 000 vuotta sitten Andonin ja Fontan jälkeläiset olivat jo vaeltaneet kauas itään ja länteen. Lännen suunnalla he kulkivat Euroopan kautta Ranskaan ja Englantiin. Myöhempinä aikoina he tunkeutuivat idässä aina Jaavalle asti, josta heidän luitaan on aivan äskettäin löydetty – kysymyksessä on niin kutsuttu Jaavan ihminen – ja josta he sitten jatkoivat matkaansa Tasmaniaan.		64:1.6 (719.1) 950,000 years ago the descendants of Andon and Fonta had migrated far to the east and to the west. To the west they passed over Europe to France and England. In later times they penetrated eastward as far as Java, where their bones were so recently found—the so-called Java man—and then journeyed on to Tasmania.
64:1.7 (719.2) Länteen siirtyneet ryhmät saastuttivat itseään yhteisestä kantamuodosta peräisin olevalla takapajuisella sukuperimällä vähemmän kuin itään vaeltaneet, jotka kovin auliisti menivät takapajuisten eläinserkkujensa pariin. Nämä yksilöt, joissa ei tapahtunut mitään edistystä, ajautuivat etelää kohti, eikä kulunut kauankaan, kun he pariutuivat alemmantasoisten heimojen jäsenten kanssa. Sittemmin heidän sekarotuisia jälkeläisiään palasi yhä laajemmin joukoin taas pohjoiseen, jossa he pariutuivat nopeasti levinneiden andonilaiskansojen jäsenten kanssa, ja korkeampaa rotuainesta tällaiset valitettavat yhteenliittymät väistämättä huononsivat. Primitiivisistä asutuskeskuksista yhä harvemmat pitivät yllä Henkäyksen Antajan palvontaa. Tätä alkuaikojen kantasivilisaatiota uhkasi sammuminen.		64:1.7 (719.2) The groups going west became less contaminated with the backward stocks of mutual ancestral origin than those going east, who mingled so freely with their retarded animal cousins. These unprogressive individuals drifted southward and presently mated with the inferior tribes. Later on, increasing numbers of their mongrel descendants returned to the north to mate with the rapidly expanding Andonic peoples, and such unfortunate unions unfailingly deteriorated the superior stock. Fewer and fewer of the primitive settlements maintained the worship of the Breath Giver. This early dawn civilization was threatened with extinction.
64:1.8 (719.3) Ja näin on Urantialla ollut aina. Erittäin lupaavat sivilisaatiot ovat toinen toisensa jälkeen rappeutuneet ja lopulta sammuneet siihen mielettömyyteen, että on sallittu korkeammantasoisten tuottaa esteettä jälkeläisiä alemmantasoisten kanssa.		64:1.8 (719.3) And thus it has ever been on Urantia. Civilizations of great promise have successively deteriorated and have finally been extinguished by the folly of allowing the superior freely to procreate with the inferior.
2. Foxhallin kansat ^top		2. The Foxhall Peoples ^top
64:2.1 (719.4) 900 000 vuotta sitten Andonin ja Fontan kehittämät taidot ja Onagarin kehittämä kulttuuri olivat häviämäisillään maan päältä; kulttuuri, uskonto ja jo yksistään piikivenkäsittelytaitokin olivat heikommalla tolalla kuin koskaan.		64:2.1 (719.4) 900,000 years ago the arts of Andon and Fonta and the culture of Onagar were vanishing from the face of the earth; culture, religion, and even flintworking were at their lowest ebb.
64:2.2 (719.5) Ja juuri näihin aikoihin Englantiin saapui Etelä-Ranskasta runsain määrin alemmantasoisia sekarotuisia ryhmiä. Nämä heimot olivat niin pahasti sekoittuneet apinankaltaisiin metsän eläimiin, että ne olivat tuskin enää ihmisiä. Niillä ei ollut uskontoa, mutta ne osasivat karkealla tavalla käsitellä piikiveä, ja niillä oli älyä sen verran, että ne saivat tulen syttymään.		64:2.2 (719.5) These were the times when large numbers of inferior mongrel groups were arriving in England from southern France. These tribes were so largely mixed with the forest apelike creatures that they were scarcely human. They had no religion but were crude flintworkers and possessed sufficient intelligence to kindle fire.
64:2.3 (719.6) Niiden jalanjäljissä Eurooppaan saapui jonkin verran korkeammantasoinen ja hyvin sikiävä kansa, jonka jälkeläiset levisivät kohta koko mantereen ylitse pohjoisessa sijainneen jäätikön reunalta aina Alpeille ja Välimerelle asti etelässä. Nämä heimot ovat niin kutsuttu Heidelbergin rotu.		64:2.3 (719.6) They were followed in Europe by a somewhat superior and prolific people, whose descendants soon spread over the entire continent from the ice in the north to the Alps and Mediterranean in the south. These tribes are the so-called Heidelberg race.
64:2.4 (719.7) Tämän pitkään jatkuneen kulttuurin rappeutumiskauden aikana Englannin Foxhallin kansat ja Intian luoteispuoliset Badonanin heimot pitivät joitakin Andonin traditioita ja eräitä Onagarin kulttuurin rippeitä jatkuvasti elossa.		64:2.4 (719.7) During this long period of cultural decadence the Foxhall peoples of England and the Badonan tribes northwest of India continued to hold on to some of the traditions of Andon and certain remnants of the culture of Onagar.
64:2.5 (719.8) Foxhallin kansat asuivat kauimpana lännessä, ja niiden onnistui säilyttää andonilaista kulttuuria melko laajasti; niillä säilyi niin ikään piikivenkäsittelytaito, jonka ne siirsivät jälkeläisilleen, eskimoiden muinaisille esivanhemmille.		64:2.5 (719.8) The Foxhall peoples were farthest west and succeeded in retaining much of the Andonic culture; they also preserved their knowledge of flintworking, which they transmitted to their descendants, the ancient ancestors of the Eskimos.
64:2.6 (719.9) Vaikka Foxhallin kansojen jäämistö löydettiin Englannista viimeisenä, nämä andoniitit olivat tosiasiassa ensimmäiset näillä seuduin asuneet ihmiset. Maakannas yhdisti tuohon aikaan vielä Ranskan ja Englannin. Ja koska useimmat Andonin jälkeläisten vanhimmista asuinpaikoista sijaitsivat noiden varhaisten aikojen jokivarsilla ja meren rantamilla, ne ovat nykyisin Englanninkanaalin tai Pohjanmeren aaltojen alla; kolme, neljä niistä on yhä vedenpinnan yläpuolella Englannin rannikolla.		64:2.6 (719.9) Though the remains of the Foxhall peoples were the last to be discovered in England, these Andonites were really the first human beings to live in those regions. At that time the land bridge still connected France with England; and since most of the early settlements of the Andon descendants were located along the rivers and seashores of that early day, they are now under the waters of the English Channel and the North Sea, but some three or four are still above water on the English coast.
64:2.7 (720.1) Monet kyvykkäämmistä ja hengellisemmistä Foxhallin kansoista pitivät yllä rodullista paremmuuttaan ja jatkoivat keskeytyksettä alkeellisia uskonnollisia tapojaan. Ja kun nämä ihmiset olivat sekoittuneet sittemmin saapuneisiin rotuaineksiin, he kulkeutuivat myöhemmän jääkauden koettelemusten jälkeen Englannista edelleen länteen ja ovat säilyneet eskimojen hahmossa nykyaikaan asti.		64:2.7 (720.1) Many of the more intelligent and spiritual of the Foxhall peoples maintained their racial superiority and perpetuated their primitive religious customs. And these people, as they were later admixed with subsequent stocks, journeyed on west from England after a later ice visitation and have survived as the present-day Eskimos.
3. Badonanin heimot ^top		3. The Badonan Tribes ^top
64:3.1 (720.2) Lännessä asuvien Foxhallin kansojen ohella säilyi toinenkin eteenpäin ponnisteleva sivistyksen keskus idän suunnalla. Tämän ryhmän sijaintipaikka oli Luoteis-Intian ylämaiden eduskukkuloilla, Badonanin, Andonin pojanpojan pojanpojan, heimojen keskuudessa. Nämä olivat Andonin jälkeläisten joukossa ainoat, jotka eivät koskaan harrastaneet ihmisuhreja.		64:3.1 (720.2) Besides the Foxhall peoples in the west, another struggling center of culture persisted in the east. This group was located in the foothills of the northwestern Indian highlands among the tribes of Badonan, a great-great-grandson of Andon. These people were the only descendants of Andon who never practiced human sacrifice.
64:3.2 (720.3) Nämä ylämaan badoniitit pitivät hallussaan metsien ympäröimää laajaa tasankoa, jota joet halkoivat ja jossa riistaa riitti yltäkyllin. Muutamien Tiibetissä elävien serkkujensa tavoin he asuivat karkeatekoisissa kivimajoissa, mäenrinteen luolissa ja puolittain maanalaisissa käytävissä.		64:3.2 (720.3) These highland Badonites occupied an extensive plateau surrounded by forests, traversed by streams, and abounding in game. Like some of their cousins in Tibet, they lived in crude stone huts, hillside grottoes, and semiunderground passages.
64:3.3 (720.4) Kun pelko jäätä kohtaan kasvamistaan kasvoi pohjoisen heimojen keskuudessa, alkuperäisen kotimaansa lähellä eläneet heimot puolestaan suhtautuivat aina vain pelokkaammin veteen. Ne panivat merkille, miten Mesopotamian niemimaa vajosi vähitellen mereen, ja vaikka se useaan kertaan nousikin merestä, niin näiden primitiivisten heimojen perimätieto karttui meren muodostaman vaaran ja aika ajoin tapahtuvan syvyyteen vaipumisen herättämän pelon ympärille. Ja tämä pelko yhdistyneenä niihin kokemuksiin, jotka niillä oli jokien tulvimisesta, selittää, miksi ne turvallista asuinpaikkaa etsiessään hakeutuivat ylängölle.		64:3.3 (720.4) While the tribes of the north grew more and more to fear the ice, those living near the homeland of their origin became exceedingly fearful of the water. They observed the Mesopotamian peninsula gradually sinking into the ocean, and though it emerged several times, the traditions of these primitive races grew up around the dangers of the sea and the fear of periodic engulfment. And this fear, together with their experience with river floods, explains why they sought out the highlands as a safe place in which to live.
64:3.4 (720.5) Badonanin kansojen asuinpaikkojen itäpuolelta, Pohjois-Intian Siwalik-kukkuloilta, on löydettävissä fossiileja, jotka ovat lähempänä ihmisen ja erilaisten ihmistä edeltäneiden eläinryhmien siirtymätyyppejä kuin mitkään muut maasta löydettävät kivettymät.		64:3.4 (720.5) To the east of the Badonan peoples, in the Siwalik Hills of northern India, may be found fossils that approach nearer to transition types between man and the various prehuman groups than any others on earth.
64:3.5 (720.6) 850 000 vuotta sitten korkeatasoisemmat Badonanin heimot aloittivat hävityssodan alemmantasoisia ja eläimenkaltaisia naapureita vastaan. Vajaan vuosituhannen kuluttua useimmat eläimellisyyden rajoilla olleista näiden seutujen ryhmistä oli joko hävitetty tai ajettu takaisin etelän metsiin. Tämä alemmantasoisten hävittämiskampanja sai tuonaikaisissa kukkulaheimoissa aikaan jonkinasteista rodullista kohentumista. Ja tämän kohentuneen badonanilaisen sukuhaaran jälkeläiset ilmestyivät toiminnan näyttämölle näennäisesti uutena kansanheimona: Neandertalin rotuna.		64:3.5 (720.6) 850,000 years ago the superior Badonan tribes began a warfare of extermination directed against their inferior and animalistic neighbors. In less than one thousand years most of the borderland animal groups of these regions had been either destroyed or driven back to the southern forests. This campaign for the extermination of inferiors brought about a slight improvement in the hill tribes of that age. And the mixed descendants of this improved Badonite stock appeared on the stage of action as an apparently new people—the Neanderthal race.
4. Neandertal-rodut ^top		4. The Neanderthal Races ^top
64:4.1 (720.7) Neandertalit olivat erinomaisia taistelijoita, ja he kiersivät maita ja mantuja laajalla alueella. Luoteis-Intian ylämaiden keskuksista he levittäytyivät vähitellen Ranskaan lännessä, Kiinaan idässä ja jopa Pohjois-Afrikkaan asti. He olivat miltei puolen vuosimiljoonan ajan, aina värillisten evolutionaaristen rotujen vaelluksiin asti, maailman valtiaita.		64:4.1 (720.7) The Neanderthalers were excellent fighters, and they traveled extensively. They gradually spread from the highland centers in northwest India to France on the west, China on the east, and even down into northern Africa. They dominated the world for almost half a million years until the times of the migration of the evolutionary races of color.
64:4.2 (720.8) 800 000 vuotta sitten riistaa oli yltäkylläisesti; useita hirvieläinlajeja samoin kuin elefantteja ja virtahepoja vaelteli kaikkialla Euroopassa. Nautoja oli suurin määrin, hevosia ja susia oli kaikkialla. Neandertalit olivat mainioita metsästäjiä, ja Ranskassa asuneet heimot omaksuivat ensimmäisinä tavan antaa menestyksekkäimpien metsämiesten valita vaimokseen naisten joukosta paras.		64:4.2 (720.8) 800,000 years ago game was abundant; many species of deer, as well as elephants and hippopotamuses, roamed over Europe. Cattle were plentiful; horses and wolves were everywhere. The Neanderthalers were great hunters, and the tribes in France were the first to adopt the practice of giving the most successful hunters the choice of women for wives.
64:4.3 (721.1) Poro oli näille Neandertalin kansoille erittäin monikäyttöinen: sitä käytettiin ravinnoksi, siitä tehtiin vaatteita ja työkaluja, ja poron sarvia ja luita käytettiin moniin tarkoituksiin. Kulttuuria neandertalilaisilla ei sanottavasti ollut, mutta piikiventyöstön alalla he saivat aikaan merkittäviä parannuksia, kunnes saavutettiin miltei Andonin aikainen taso. Puuvarteen kiinnitetyt suuret piikivet tulivat taas käyttöön, ja ne soveltuivat kirveiksi ja hakuiksi.		64:4.3 (721.1) The reindeer was highly useful to these Neanderthal peoples, serving as food, clothing, and for tools, since they made various uses of the horns and bones. They had little culture, but they greatly improved the work in flint until it almost reached the levels of the days of Andon. Large flints attached to wooden handles came back into use and served as axes and picks.
64:4.4 (721.2) 750 000 vuotta sitten neljäs jäätikkö oli jo pitkällä etelässä. Entistä paremmilla työkaluillaan neandertalit hakkasivat avantoja pohjoisen jokia peittävään jäähän, ja niin he pystyivät keihästämään kaloja, joita tuli näille henkirei’ille. Nämä heimot joutuivat jatkuvasti perääntymään etenevän jäätikön tieltä, joka tuolloin oli Euroopassa laajimmillaan.		64:4.4 (721.2) 750,000 years ago the fourth ice sheet was well on its way south. With their improved implements the Neanderthalers made holes in the ice covering the northern rivers and thus were able to spear the fish which came up to these vents. Ever these tribes retreated before the advancing ice, which at this time made its most extensive invasion of Europe.
64:4.5 (721.3) Tähän aikaan myös Siperian jäätikkö oli työntymässä kaikkein kauimmaksi etelään, ja se pakotti samalla alkuihmisen siirtymään etelämmäksi, takaisin synnyinseutujaan kohti. Mutta ihmislaji oli jo siinä määrin eriytynyt, että vaara sen enemmästä sekoittumisesta rodullisessa mielessä kehittymättömiin ihmisapinasukulaisiin oli huomattavasti vähentynyt.		64:4.5 (721.3) In these times the Siberian glacier was making its southernmost march, compelling early man to move southward, back toward the lands of his origin. But the human species had so differentiated that the danger of further mingling with its nonprogressive simian relatives was greatly lessened.
64:4.6 (721.4) 700 000 vuotta sitten neljäs jäätikkö, Euroopan alueella kaikista jäätiköistä laajin, oli vetäytymässä; ihmiset ja eläimet palailivat pohjoiseen. Ilmasto oli viileä ja kostea, ja alkuihminen tuli taas mainiosti toimeen Euroopassa ja Länsi-Aasiassa. Metsät levisivät vähitellen pohjoiseen, maalle, jota vasta äsken oli peittänyt jää.		64:4.6 (721.4) 700,000 years ago the fourth glacier, the greatest of all in Europe, was in recession; men and animals were returning north. The climate was cool and moist, and primitive man again thrived in Europe and western Asia. Gradually the forests spread north over land which had been so recently covered by the glacier.
64:4.7 (721.5) Suuri jäätikkö ei ollut aiheuttanut mitään muutoksia nisäkäseläimistöön. Nämä eläimet säilyivät elossa kapealla maakaistaleella, joka sijaitsi jäätikön ja Alppien välissä, ja jäätikön vetäydyttyä ne levisivät taas nopeasti koko Euroopan alueelle. Sisilian maakannaksen kautta Afrikasta saapui suoratorahampaisia elefantteja, leveäkuonoisia sarvikuonoja, hyeenoja ja afrikkalaisia leijonia, ja nämä uudet eläimet hävittivät sapelihammastiikerit ja virtahevot käytännöllisesti katsoen sukupuuttoon.		64:4.7 (721.5) Mammalian life had been little changed by the great glacier. These animals persisted in that narrow belt of land lying between the ice and the Alps and, upon the retreat of the glacier, again rapidly spread out over all Europe. There arrived from Africa, over the Sicilian land bridge, straight-tusked elephants, broad-nosed rhinoceroses, hyenas, and African lions, and these new animals virtually exterminated the saber-toothed tigers and the hippopotamuses.
64:4.8 (721.6) 650 000 vuotta sitten oli lauhkea ilmasto jatkuvasti vallitsevana. Jääkausien välisen jakson puoliväliin tultaessa ilmasto oli muuttunut niin lämpimäksi, että Alpit loivat jää- ja lumipeitteensä miltei kokonaan.		64:4.8 (721.6) 650,000 years ago witnessed the continuation of the mild climate. By the middle of the interglacial period it had become so warm that the Alps were almost denuded of ice and snow.
64:4.9 (721.7) 600 000 vuotta sitten jää oli saavuttanut silloisen pohjoisimman vetäytymispisteensä, ja muutaman tuhannen vuoden tauon jälkeen se alkoi taas – nyt viidennen kerran – valua etelään. Mutta ilmastossa ei viiteenkymmeneentuhanteen vuoteen tapahtunut suurtakaan muutosta. Euroopan ihminen ja eläimet eivät paljonkaan muuttuneet. Edellisen jakson vähäinen kuivuus helpotti, ja alppijäätiköt valuivat pitkälle alas jokilaaksoihin.		64:4.9 (721.7) 600,000 years ago the ice had reached its then northernmost point of retreat and, after a pause of a few thousand years, started south again on its fifth excursion. But there was little modification of climate for fifty thousand years. Man and the animals of Europe were little changed. The slight aridity of the former period lessened, and the alpine glaciers descended far down the river valleys.
64:4.10 (721.8) 550 000 vuotta sitten etenevä jäätikkö pakotti ihmisen ja eläimet etelään. Mutta tällä kertaa ihmisellä oli runsaasti tilaa sillä leveällä maakaistalla, joka koillisessa ulottui Aasiaan ja joka sijaitsi jäätikön ja Välimeren lisäkkeenä olleen, suuresti laajentuneen Mustanmeren välissä.		64:4.10 (721.8) 550,000 years ago the advancing glacier again pushed man and the animals south. But this time man had plenty of room in the wide belt of land stretching northeast into Asia and lying between the ice sheet and the then greatly expanded Black Sea extension of the Mediterranean.
64:4.11 (721.9) Näiden neljännen ja viidennen jääkauden kuluessa Neandertalin rotujen hienostumaton kulttuuri levisi laajemmalle. Mutta edistystä ilmeni niin vähän, että tosiaankin näytti siltä kuin yritys saada aikaan Urantialle uusi ja muunneltu älyllisen elollisuuden tyyppi olisi ollut epäonnistumaisillaan. Lähes neljännesmiljoona vuotta nämä alkukantaiset kansat ajelehtivat sinne tänne, metsästelivät ja tappelivat ja osoittivat eräillä aloilla puuskittaisia edistymisen merkkejä, mutta kokonaisuutena ottaen ne oivallisiin andonilaisiin esi-isiinsä verrattuina taantuivat tasaisesti koko ajan.		64:4.11 (721.9) These times of the fourth and fifth glaciers witnessed the further spread of the crude culture of the Neanderthal races. But there was so little progress that it truly appeared as though the attempt to produce a new and modified type of intelligent life on Urantia was about to fail. For almost a quarter of a million years these primitive peoples drifted on, hunting and fighting, by spells improving in certain directions, but, on the whole, steadily retrogressing as compared with their superior Andonic ancestors.
64:4.12 (721.10) Näinä hengellisessä mielessä pimeinä aikoina taikauskoisen ihmiskunnan kulttuuri painui alimmalle tasolleen. Neandertaleilla ei tosiasiassa ollut muuta uskontoa kuin hävettävä taikausko. He pelkäsivät kuollakseen pilviä, aivan erityisesti usvaa ja sumua. Luonnonvoimia kohtaan tunnetun pelon pohjalta kehittyi vähitellen alkeellinen uskonto, kun eläintenpalvonta sen sijaan taantui, koska työkalujen paraneminen ja riistan runsaus antoi näille ihmisille mahdollisuuden elää tarvitsematta kantaa suurta huolta ravinnonhankinnasta. Riistanpyyntimenestyksen palkitseminen seksuaalisesti oli omiaan merkittävästi kohentamaan metsästystaitoja. Tämä uusi, pelkoon perustuva uskonto johti yrityksiin lepyttää mainittujen luonnonilmiöiden takana olevia näkymättömiä voimia, ja huipentui sittemmin ihmisuhreihin näiden näkymättömien ja tuntemattomien fyysisten voimien tyynnyttämiseksi. Ja Urantian takapajuisemmat kansat ovat säilyttäneet tämän kauhistuttavan ihmisuhrikäytännön aina kahdennellekymmenennelle vuosisadalle asti.		64:4.12 (721.10) During these spiritually dark ages the culture of superstitious mankind reached its lowest levels. The Neanderthalers really had no religion beyond a shameful superstition. They were deathly afraid of clouds, more especially of mists and fogs. A primitive religion of the fear of natural forces gradually developed, while animal worship declined as improvement in tools, with abundance of game, enabled these people to live with lessened anxiety about food; the sex rewards of the chase tended greatly to improve hunting skill. This new religion of fear led to attempts to placate the invisible forces behind these natural elements and culminated, later on, in the sacrificing of humans to appease these invisible and unknown physical forces. And this terrible practice of human sacrifice has been perpetuated by the more backward peoples of Urantia right on down to the twentieth century.
64:4.13 (722.1) Näitä alkuaikojen neandertaleja voidaan tuskin kutsua auringonpalvojiksi. Pikemminkin he elivät pimeänpelossa; he pelkäsivät kuollakseen pimeäntuloa. Niin kauan kuin kuu vähänkin paistoi, he tulivat jotenkuten toimeen, mutta kuuttomassa pimeydessä he joutuivat pakokauhun valtaan ja ryhtyivät uhraamaan miestensä ja naistensa parhaita yksilöitä yrittäessään houkutella kuuta taas loistamaan. Jo aikaisessa vaiheessa he oppivat, että aurinko kyllä palasi säännöllisesti taivaalle, mutta kuun he otaksuivat palaavan radalleen vain siksi, että he uhrasivat heimotovereitaan. Rodun edistyessä uhraamisen kohde ja tarkoitus vähitellen muuttuivat, mutta ihmisuhrin toimittaminen pysyi uskonnollisten menojen osana kauan aikaa.		64:4.13 (722.1) These early Neanderthalers could hardly be called sun worshipers. They rather lived in fear of the dark; they had a mortal dread of nightfall. As long as the moon shone a little, they managed to get along, but in the dark of the moon they grew panicky and began the sacrifice of their best specimens of manhood and womanhood in an effort to induce the moon again to shine. The sun, they early learned, would regularly return, but the moon they conjectured only returned because they sacrificed their fellow tribesmen. As the race advanced, the object and purpose of sacrifice progressively changed, but the offering of human sacrifice as a part of religious ceremonial long persisted.
5. Värillisten rotujen synty ^top		5. Origin of the Colored Races ^top
64:5.1 (722.2) 500 000 vuotta sitten Intian luoteisylängön badonalaisheimot joutuivat taas uuteen suureen rotutaisteluun. Tämä säälimätön sota riehui yli sadan vuoden ajan, ja kun pitkään jatkunut taistelu päättyi, heimosta oli jäljellä enää satakunta perhettä. Mutta nämä eloonjääneet olivat kaikista Andonin ja Fontan tuolloin eläneistä jälkeläisistä älykkäimmät ja toivottavimmat.		64:5.1 (722.2) 500,000 years ago the Badonan tribes of the northwestern highlands of India became involved in another great racial struggle. For more than one hundred years this relentless warfare raged, and when the long fight was finished, only about one hundred families were left. But these survivors were the most intelligent and desirable of all the then living descendants of Andon and Fonta.
64:5.2 (722.3) Ja silloin näiden ylämaan badoniittien keskuudessa sattui uusi ja outo tapahtuma. Siihen aikaan asutuksen piirissä olleen ylänköalueen koillisosassa asuneet mies ja nainen alkoivat yhtäkkiä tuottaa perhettä, jonka lapset olivat epätavallisen älykkäitä. Kysymyksessä oli sangik-perhe, Urantian kaikkien kuuden värillisen rodun kantamuoto.		64:5.2 (722.3) And now, among these highland Badonites there was a new and strange occurrence. A man and woman living in the northeastern part of the then inhabited highland region began suddenly to produce a family of unusually intelligent children. This was the Sangik family, the ancestors of all of the six colored races of Urantia.
64:5.3 (722.4) Nämä sangik-lapset, yhdeksäntoista kaikkiaan, erottuivat heimotovereistaan paitsi suuremman älykkyytensä puolesta myös sikäli, että heidän ihossaan ilmeni ainutlaatuinen taipumus, joka näkyi niin, että iho auringonvalolle altistuessaan muuttui eriväriseksi. Näiden yhdeksäntoista lapsen joukossa oli viisi punaista, kaksi oranssinväristä, neljä keltaista, kaksi vihreää, neljä sinistä ja kaksi indigonväristä. Nämä värit korostuivat entisestään, sitä mukaa kun lapset varttuivat, ja kun nämä nuoret myöhemmin pariutuivat heimotoveriensa kanssa, esiintyi heidän kaikkien jälkeläistensä keskuudessa taipumus saada sangik-vanhempansa ihonväri.		64:5.3 (722.4) These Sangik children, nineteen in number, were not only intelligent above their fellows, but their skins manifested a unique tendency to turn various colors upon exposure to sunlight. Among these nineteen children were five red, two orange, four yellow, two green, four blue, and two indigo. These colors became more pronounced as the children grew older, and when these youths later mated with their fellow tribesmen, all of their offspring tended toward the skin color of the Sangik parent.
64:5.4 (722.5) Ja nyt keskeytän aikajärjestyksessä etenevän kertomuksen hetkeksi tähän ja siirrymme – kiinnitettyäni ensin huomionne siihen, että Planeettaprinssi saapui Urantialle suunnilleen tähän aikaan –, tarkastelemaan erikseen Urantian kuutta sangik-rotua.		64:5.4 (722.5) And now I interrupt the chronological narrative, after calling attention to the arrival of the Planetary Prince at about this time, while we separately consider the six Sangik races of Urantia.
6. Urantian kuusi sangik-rotua ^top		6. The Six Sangik Races of Urantia ^top
64:6.1 (722.6) Keskimääräisellä evolutionaarisella planeetalla kuusi värillistä rotua ilmaantuvat yksi kerrallaan. Punainen ihminen kehittyy ensimmäisenä, ja hän samoilee maailmaa iät ja ajat, ennen kuin järjestyksessä seuraavat värilliset rodut ilmaantuvat. Kaikkien kuuden rodun samanaikainen ilmestyminen Urantialle ja vielä samaan perheeseen oli mitä epätavallisinta.		64:6.1 (722.6) On an average evolutionary planet the six evolutionary races of color appear one by one; the red man is the first to evolve, and for ages he roams the world before the succeeding colored races make their appearance. The simultaneous emergence of all six races on Urantia, and in one family, was most unusual.
64:6.2 (723.1) Aiemmin ilmestyneiden andoniittien ilmaantuminen Urantialle oli Sataniassa niin ikään jotakin uutta. Missään muussa tämän paikallisjärjestelmän maailmassa ei tällaista tahdollisten luotujen rotua ole kehittynyt ennen evolutionaarisia värillisrotuja.		64:6.2 (723.1) The appearance of the earlier Andonites on Urantia was also something new in Satania. On no other world in the local system has such a race of will creatures evolved in advance of the evolutionary races of color.
64:6.3 (723.2) 1. Punainen ihminen. Nämä kansanheimot olivat erinomaisia ihmiskunnan edustajia, monin tavoin Andonia ja Fontaa etevämpiä. He olivat varsin älykäs ryhmä, ja he kehittivät ensimmäisinä sangikien lapsista heimokulttuurin ja -hallinnon. He olivat aina yksiavioisia; edes heidän muihin rotuihin sekoittuneet jälkeläisensä eivät useinkaan harrastaneet monenkeskistä pariutumista.		64:6.3 (723.2) 1. The red man. These peoples were remarkable specimens of the human race, in many ways superior to Andon and Fonta. They were a most intelligent group and were the first of the Sangik children to develop a tribal civilization and government. They were always monogamous; even their mixed descendants seldom practiced plural mating.
64:6.4 (723.3) Myöhempinä aikoina heillä oli Aasiassa vakavaa ja pitkään jatkunutta kahnausta keltaisten veljiensä kanssa. Heille oli suurta etua siitä, että he jo varhaisessa vaiheessa keksivät jousen ja nuolen, mutta ikävä kyllä he olivat perineet paljon esivanhempiensa alttiudesta keskinäiseen taisteluun, ja se heikensi heitä siinä määrin, että keltaiset heimot pystyivät ajamaan heidät pois Aasian mantereelta.		64:6.4 (723.3) In later times they had serious and prolonged trouble with their yellow brethren in Asia. They were aided by their early invention of the bow and arrow, but they had unfortunately inherited much of the tendency of their ancestors to fight among themselves, and this so weakened them that the yellow tribes were able to drive them off the Asiatic continent.
64:6.5 (723.4) Noin kahdeksankymmentäviisituhatta vuotta sitten punaisen rodun verrattain puhdasrotuiset rippeet siirtyivät joukolla Pohjois-Amerikkaan, ja pian sen jälkeen Beringin maakannas vajosi mereen jättäen heidät eristyksiin. Yksikään punaihoinen ihminen ei koskaan palannut Aasiaan. Mutta kaikkialle Siperiaan, Kiinaan, Keski-Aasiaan, Intiaan ja Eurooppaan he jättivät jälkeensä paljon omaa rotuainestaan, joka sekoittui muihin värillisiin rotuihin.		64:6.5 (723.4) About eighty-five thousand years ago the comparatively pure remnants of the red race went en masse across to North America, and shortly thereafter the Bering land isthmus sank, thus isolating them. No red man ever returned to Asia. But throughout Siberia, China, central Asia, India, and Europe they left behind much of their stock blended with the other colored races.
64:6.6 (723.5) Kun punainen ihminen siirtyi Amerikkaan, hän vei mukanaan paljon varhaisen alkulähteensä opetuksista ja perinteistä. Hänen välittömät esivanhempansa olivat olleet kosketuksissa Planeettaprinssin maailmanpäämajan myöhempien aikojen toimintoihin. Mutta pian Amerikkoihin-saapumisensa jälkeen nämä opetukset alkoivat punaiselta ihmiseltä unohtua, ja sekä älyllisessä että hengellisessä kulttuurissa ilmeni melkoista taantumista. Hyvin pian nämä ihmiset sortuivat taas niin raivokkaisiin keskinäisiin taisteluihin, että näytti siltä, että nämä heimosodat johtavat nopeasti tämän suhteellisen puhtaan punaisen rodun rippeen täydelliseen tuhoutumiseen.		64:6.6 (723.5) When the red man crossed over into America, he brought along much of the teachings and traditions of his early origin. His immediate ancestors had been in touch with the later activities of the world headquarters of the Planetary Prince. But in a short time after reaching the Americas, the red men began to lose sight of these teachings, and there occurred a great decline in intellectual and spiritual culture. Very soon these people again fell to fighting so fiercely among themselves that it appeared that these tribal wars would result in the speedy extinction of this remnant of the comparatively pure red race.
64:6.7 (723.6) Tämän suuren taantumisen vuoksi näytti ilmeiseltä, että punaiset ihmiset olisivat olleet tuhoon tuomittuja, kunnes Onamonalonton noin kuusikymmentäviisituhatta vuotta sitten ilmaantui heidän johtajakseen ja hengelliseksi pelastajakseen. Hän toi väliaikaisen rauhan Amerikan punaisten ihmisten keskuuteen ja elvytti heidän ”Suuren Hengen” palvontansa. Onamonalonton eli yhdeksänkymmenenkuuden vuoden ikäiseksi, ja hän piti päämajaansa Kalifornian suurten punapuiden siimeksessä. Monien hänen myöhempien jälkeläistensä sukuhaarat johtavat nykyisten mustajalkaintiaanien keskuuteen.		64:6.7 (723.6) Because of this great retrogression the red men seemed doomed when, about sixty-five thousand years ago, Onamonalonton appeared as their leader and spiritual deliverer. He brought temporary peace among the American red men and revived their worship of the “Great Spirit.” Onamonalonton lived to be ninety-six years of age and maintained his headquarters among the great redwood trees of California. Many of his later descendants have come down to modern times among the Blackfoot Indians.
64:6.8 (723.7) Ajan kuluessa Onamonalontonin opetukset muuttuivat hämäriksi traditioiksi. Hävityssodat alkoivat uudelleen, eikä tämän suuren opettajan aikojen jälkeen kukaan muu johtaja koskaan onnistunut saamaan aikaan yleistä rauhaa heidän keskuuteensa. Näissä heimotaisteluissa tuhoutui yhä enemmän älykkäämpää rotuainesta. Ellei niin olisi käynyt, nämä kyvykkäät ja älykkäät punaiset ihmiset olisivat pystyttäneet Pohjois-Amerikan mantereelle suurenmoisen sivilisaation.		64:6.8 (723.7) As time passed, the teachings of Onamonalonton became hazy traditions. Internecine wars were resumed, and never after the days of this great teacher did another leader succeed in bringing universal peace among them. Increasingly the more intelligent strains perished in these tribal struggles; otherwise a great civilization would have been built upon the North American continent by these able and intelligent red men.
64:6.9 (723.8) Kiinasta Amerikkaan siirryttyään pohjoisen punainen ihminen ei enää koskaan tullut kosketuksiin muiden maailmassa vaikuttavien tekijöiden kanssa (eskimoita lukuun ottamatta), ennen kuin valkoinen ihminen hänet myöhemmin löysi. Oli mitä valitettavinta, että punainen ihminen jäi lähes kokonaan vaille tilaisuutta päästä osalliseksi siitä rodullisesta kohenemisesta, joka olisi ollut seurauksena Aatamin rotuainekseen sekoittumisesta. Punainen ihminen ei tässä tilanteessa pystynyt hallitsemaan valkoista ihmistä, eikä hän mieluusti asettunut tätä palvelemaankaan. Elleivät kaksi rotua tällaisessa tilanteessa sekoitu, on jompikumpi niistä tuhoon tuomittu.		64:6.9 (723.8) After crossing over to America from China, the northern red man never again came in contact with other world influences (except the Eskimo) until he was later discovered by the white man. It was most unfortunate that the red man almost completely missed his opportunity of being upstepped by the admixture of the later Adamic stock. As it was, the red man could not rule the white man, and he would not willingly serve him. In such a circumstance, if the two races do not blend, one or the other is doomed.
64:6.10 (723.9) 2. Oranssinvärinen ihminen. Tämän rodun huomattavin ominaispiirre oli sen erikoinen innostus rakentamiseen. Se rakensi mitä tahansa ja kaikkea mahdollista, jopa kasasi suunnattoman suuria hiidenkiukaita vain sen vuoksi, että nähtäisiin, mikä heimo pystyi rakentamaan suurimman kivikasan. Vaikkeivät he olleetkaan kovin edistyvää väkeä, oli Prinssin kouluista heille kuitenkin suurta hyötyä, ja he lähettivät niihin edustajiaan opetusta saamaan.		64:6.10 (723.9) 2. The orange man. The outstanding characteristic of this race was their peculiar urge to build, to build anything and everything, even to the piling up of vast mounds of stone just to see which tribe could build the largest mound. Though they were not a progressive people, they profited much from the schools of the Prince and sent delegates there for instruction.
64:6.11 (724.1) Oranssi rotu oli ensimmäinen, joka kulki rantaviivaa noudatellen etelään Afrikkaa kohti sitä mukaa, kun Välimeri väistyi länteen. Mutta rotu ei koskaan saanut lujaa jalansijaa Afrikasta, ja myöhemmin saapunut vihreä rotu pyyhkäisi sen olemattomiin.		64:6.11 (724.1) The orange race was the first to follow the coast line southward toward Africa as the Mediterranean Sea withdrew to the west. But they never secured a favorable footing in Africa and were wiped out of existence by the later arriving green race.
64:6.12 (724.2) Ennen kuin loppu tuli, tämä kansa astui sivistyksen ja hengellisyyden alalla pitkiä askeleita taaksepäin. Mutta Porshuntan, tämän kovaonnisen rodun hengenjättiläisen, viisaan johtajantaidon ansiosta tapahtui korkeamman elämäntavan merkittävää elpymistä, johtajan, joka piti tästä rodusta huolta, kun sen keskuspaikka oli Harmageddonissa, noin kolmesataatuhatta vuotta sitten.		64:6.12 (724.2) Before the end came, this people lost much cultural and spiritual ground. But there was a great revival of higher living as a result of the wise leadership of Porshunta, the master mind of this unfortunate race, who ministered to them when their headquarters was at Armageddon some three hundred thousand years ago.
64:6.13 (724.3) Viimeinen suuri taistelu oranssin ja vihreän ihmissuvun välillä käytiin Egyptissä alisen Niilinlaakson seutuvilla. Tätä pitkällistä sotaa käytiin melkein sata vuotta, eikä oranssista rodusta sen päättyessä jäänyt montakaan eloon. Näiden kansanheimojen hajalle lyödyt rippeet sulautuivat vihreisiin ja myöhemmin saapuneisiin indigonvärisiin ihmisiin. Mutta rotuna oranssin ihmisen olemassaolo päättyi noin satatuhatta vuotta sitten.		64:6.13 (724.3) The last great struggle between the orange and the green men occurred in the region of the lower Nile valley in Egypt. This long-drawn-out battle was waged for almost one hundred years, and at its close very few of the orange race were left alive. The shattered remnants of these people were absorbed by the green and by the later arriving indigo men. But as a race the orange man ceased to exist about one hundred thousand years ago.
64:6.14 (724.4) 3. Keltainen ihminen. Alkukantaiset keltaiset heimot luopuivat ensimmäisinä riistanpyynnistä, perustivat ensimmäisinä vakinaisia asuinyhdyskuntia ja kehittivät maanviljelyyn perustuvan kotielämän. Älyllisyydessä he olivat aavistuksen verran punaisen ihmisen alapuolella, mutta sosiaalisessa ja kollektiivisessa mielessä he osoittivat olevansa kaikkia sangik-kansoja korkeammalla, erityisesti rodullisen sivilisaation vaalimisessa. Koska heissä kehittyi veljeshenki eri heimojen opittua elämään verrattain rauhanomaisesti yhdessä, he pystyivät ajamaan punaista rotua edellään levittäytyessään vähitellen Aasiaan.		64:6.14 (724.4) 3. The yellow man. The primitive yellow tribes were the first to abandon the chase, establish settled communities, and develop a home life based on agriculture. Intellectually they were somewhat inferior to the red man, but socially and collectively they proved themselves superior to all of the Sangik peoples in the matter of fostering racial civilization. Because they developed a fraternal spirit, the various tribes learning to live together in relative peace, they were able to drive the red race before them as they gradually expanded into Asia.
64:6.15 (724.5) He vaelsivat kauas maailman hengellisen päämajan vaikutuspiiristä ja joutuivat suureen pimeyteen Caligastian luopumuksen jälkeen. Mutta tämän kansan keskuudessa elettiin yksi loistava aikakausi, kun Singlangton noin satatuhatta vuotta sitten nousi näiden heimokuntien johtajaksi ja julisti ”Ainoan Totuuden” palvomista.		64:6.15 (724.5) They traveled far from the influences of the spiritual headquarters of the world and drifted into great darkness following the Caligastia apostasy; but there occurred one brilliant age among this people when Singlangton, about one hundred thousand years ago, assumed the leadership of these tribes and proclaimed the worship of the “One Truth.”
64:6.16 (724.6) Keltaisen rodun säilyminen verrattain suurilukuisena nykyaikaan asti johtuu sen heimojen välillä vallitsevasta sopuisuudesta. Aina Singlangtonin päivistä nykyisen Kiinan aikoihin asti keltainen rotu on luettu Urantian rauhanomaisimpiin kansakuntiin. Tämä rotu sai pienen mutta sitäkin väkevämmän perintöosan myöhemmin Aasiaan tuodusta Aatamin rotuaineksesta.		64:6.16 (724.6) The survival of comparatively large numbers of the yellow race is due to their intertribal peacefulness. From the days of Singlangton to the times of modern China, the yellow race has been numbered among the more peaceful of the nations of Urantia. This race received a small but potent legacy of the later imported Adamic stock.
64:6.17 (724.7) 4. Vihreä ihminen. Vihreä rotu oli yksi alkukantaisten ihmisten vähemmän kyvykkäistä ryhmistä, ja sen keskuudessa tapahtui eri suuntiin ja suurin joukoin tehtyjen vaellusten johdosta merkittävää heikkenemistä. Ennen hajaantumistaan nämä heimot kokivat merkittävän kulttuurisen elpymisen, kun Fantad oli niiden johtajana noin kolmesataaviisikymmentätuhatta vuotta sitten.		64:6.17 (724.7) 4. The green man. The green race was one of the less able groups of primitive men, and they were greatly weakened by extensive migrations in different directions. Before their dispersion these tribes experienced a great revival of culture under the leadership of Fantad, some three hundred and fifty thousand years ago.
64:6.18 (724.8) Vihreä rotu jakaantui kolmeksi suureksi ryhmäksi. Keltainen ja sininen rotu kukistivat, orjuuttivat ja sulauttivat itseensä sen pohjoiset heimot. Itäinen ryhmä yhdistyi tuolloisiin Intian kansoihin, ja sen rippeitä elää edelleenkin niiden seassa. Eteläinen kansanheimo meni Afrikkaan, jossa se hävitti lähes yhtä alhaisella tasolla olleet oranssinväriset serkkunsa.		64:6.18 (724.8) The green race split into three major divisions: The northern tribes were subdued, enslaved, and absorbed by the yellow and blue races. The eastern group were amalgamated with the Indian peoples of those days, and remnants still persist among them. The southern nation entered Africa, where they destroyed their almost equally inferior orange cousins.
64:6.19 (724.9) Kumpikin ryhmä oli tässä taistelussa monessakin mielessä tasaväkinen, sillä kummankin rotuperimässä esiintyi jättiläiskasvuisuutta, olivathan monet heidän johtajistaan yli kaksi ja puolimetrisiä. Nämä vihreässä rodussa ilmenneet jättiläiskasvuisuuden rotupiirteet rajoittuivat pääasiassa tähän eteläiseen eli egyptiläiseen kansanheimoon.		64:6.19 (724.9) In many ways both groups were evenly matched in this struggle since each carried strains of the giant order, many of their leaders being eight and nine feet in height. These giant strains of the green man were mostly confined to this southern or Egyptian nation.
64:6.20 (725.1) Taistelusta voittajana selvinneen vihreän rodun rippeet sulatti myöhemmin itseensä indigonvärinen rotu, joka kehittyi viimeisenä ja myös muutti viimeisenä pois alkuperäisestä sangik-rotujen levittäytymiskeskuksesta.		64:6.20 (725.1) The remnants of the victorious green men were subsequently absorbed by the indigo race, the last of the colored peoples to develop and emigrate from the original Sangik center of race dispersion.
64:6.21 (725.2) 5. Sininen ihminen. Siniset ihmiset olivat suurenmoinen kansakunta. Jo varhain he keksivät keihään ja kehittivät myöhemmin monien nykyajan sivilisaation taitojen alkeet. Sininen ihminen omasi punaisen ihmisen älynlahjat, mihin yhdistyi keltaisen ihmisen sielukkuus ja tunneherkkyys. Aatamin jälkeläiset asettivat sinisen rodun kaikkien muiden myöhemmin vielä elossa olleiden värillisten rotujen edelle.		64:6.21 (725.2) 5. The blue man. The blue men were a great people. They early invented the spear and subsequently worked out the rudiments of many of the arts of modern civilization. The blue man had the brain power of the red man associated with the soul and sentiment of the yellow man. The Adamic descendants preferred them to all of the later persisting colored races.
64:6.22 (725.3) Muinaiset siniset ihmiset olivat vastaanottavaisia Prinssi Caligastian esikuntaan kuuluneiden opettajien suostutteleville opetuksille, ja näiden petollisten johtajien myöhemmät vääristyneet opetukset ajoivat nämä suureen sekasortoon. Muiden alkukantaisten rotujen tavoin hekään eivät koskaan täysin toipuneet Caligastian petoksen aiheuttamasta mullistuksesta, eivätkä he myöskään koskaan täysin päässeet alttiudestaan keskinäiseen taisteluun.		64:6.22 (725.3) The early blue men were responsive to the persuasions of the teachers of Prince Caligastia’s staff and were thrown into great confusion by the subsequent perverted teachings of those traitorous leaders. Like other primitive races they never fully recovered from the turmoil produced by the Caligastia betrayal, nor did they ever completely overcome their tendency to fight among themselves.
64:6.23 (725.4) Noin viisi vuosisataa Caligastian lankeamisen jälkeen koitti tosin primitiivisen mutta siitä huolimatta todellisen ja hyödyllisen oppineisuuden ja uskonnon laaja elpyminen. Sininen rotu sai Orlandofin persoonassa suuren opettajan, joka johdatti monet heimot takaisin ”Korkeimmaksi Päälliköksi” kutsutun todellisen Jumalan palvontaan. Tämä oli sinisen ihmisrodun suurin edistysaskel aina niihin myöhempiin aikoihin saakka, jolloin tähän rotuun sekoittunut Aatamin rotuperimä varsin suuressa määrin sitä kohensi.		64:6.23 (725.4) About five hundred years after Caligastia’s downfall a widespread revival of learning and religion of a primitive sort—but none the less real and beneficial—occurred. Orlandof became a great teacher among the blue race and led many of the tribes back to the worship of the true God under the name of the “Supreme Chief.” This was the greatest advance of the blue man until those later times when this race was so greatly upstepped by the admixture of the Adamic stock.
64:6.24 (725.5) Euroopassa suoritetut vanhan kivikauden tutkimukset ja selvitykset ovat kohdistuneet enimmäkseen näiden muinaisaikaisten sinisten ihmisten työkalujen, luiden ja taiteellisten aikaansaannosten esillekaivamiseen, sillä Euroopassa heidän olemassaolonsa jatkui aina viime aikoihin asti. Urantian niin kutsutut valkoiset rodut ovat näiden sinisten ihmisten jälkeläisiä rotumuodoista, joiksi sininen rotu muuntui, kun siihen ensin sekoittui hieman keltaista ja punaista, ja kun se sittemmin kohentui merkittävästi sulauttamalla itseensä valtaosan violetista rodusta.		64:6.24 (725.5) The European researches and explorations of the Old Stone Age have largely to do with unearthing the tools, bones, and artcraft of these ancient blue men, for they persisted in Europe until recent times. The so-called white races of Urantia are the descendants of these blue men as they were first modified by slight mixture with yellow and red, and as they were later greatly upstepped by assimilating the greater portion of the violet race.
64:6.25 (725.6) 6. Indigorotu. Samalla kun punaiset ihmiset olivat kaikista sangik-kansanheimoista edistyneimmät, niin mustat ihmiset olivat heistä vähiten eteenpäinpyrkiviä. He muuttivat viimeisinä pois ylämaan alkukodistaan. He vaelsivat Afrikkaan, ottivat tämän mantereen haltuunsa eivätkä ole sieltä sen koommin poistuneet, paitsi milloin heitä on sieltä aika ajoin väkipakolla viety orjiksi.		64:6.25 (725.6) 6. The indigo race. As the red men were the most advanced of all the Sangik peoples, so the black men were the least progressive. They were the last to migrate from their highland homes. They journeyed to Africa, taking possession of the continent, and have ever since remained there except when they have been forcibly taken away, from age to age, as slaves.
64:6.26 (725.7) Afrikkaan eristäytyneinä indigonväriset kansanheimot saivat punaisen ihmisen tavoin osalleen vain vähän tai ei ollenkaan sitä rodunkohennusta, joka olisi seurannut Aatamin rotuperimän lisäyksestä. Omissa oloissaan Afrikassa elänyt indigorotu edistyi hyvin vähän ennen Orvononin aikaa, jolloin se koki suuren hengellisen heräämisen. Vaikka nämä ihmiset myöhemmin lähes täysin unohtivatkin Orvononin julistaman ”Jumalten Jumalan”, he eivät silti kokonaan kadottaneet haluaan palvoa Tuntematonta; he ylläpitivät ainakin jonkinlaista palvonnan muotoa aina muutamia tuhansia vuosia sitten päättyneeseen aikaan asti.		64:6.26 (725.7) Isolated in Africa, the indigo peoples, like the red man, received little or none of the race elevation which would have been derived from the infusion of the Adamic stock. Alone in Africa, the indigo race made little advancement until the days of Orvonon, when they experienced a great spiritual awakening. While they later almost entirely forgot the “God of Gods” proclaimed by Orvonon, they did not entirely lose the desire to worship the Unknown; at least they maintained a form of worship up to a few thousand years ago.
64:6.27 (725.8) Takapajuisuudestaan huolimatta näillä indigonvärisillä kansoilla on taivaallisten voimien edessä täsmälleen sama asema kuin jokaisella maan rodulla.		64:6.27 (725.8) Notwithstanding their backwardness, these indigo peoples have exactly the same standing before the celestial powers as any other earthly race.
64:6.28 (725.9) Nämä olivat aikakausia, jolloin eri rotujen välillä esiintyi kiivaita taisteluja, mutta Planeettaprinssin päämajan lähistössä vallitsi valistuneempien ja aivan vähän aikaa sitten opetusta saaneiden ryhmien välillä verrattain sopuisat suhteet. Mitään suurta sivistyksellistä läpimurtoa ei maailman rotujen keskuudessa silti ollut tapahtunut siihen mennessä, kun tämä järjestelmä Luciferin kapinan myötä vakavin seurauksin hajosi.		64:6.28 (725.9) These were ages of intense struggles between the various races, but near the headquarters of the Planetary Prince the more enlightened and more recently taught groups lived together in comparative harmony, though no great cultural conquest of the world races had been achieved up to the time of the serious disruption of this regime by the outbreak of the Lucifer rebellion.
64:6.29 (726.1) Ajoittain nämä kaikki kansanheimot kokivat sivistyksellisiä ja hengellisiä elpymiskausia. Mansant oli muuan Planeettaprinssin jälkeisten aikojen suuri opettaja. Mutta mainitsemme vain sellaiset huomattavat johtajat ja opettajat, joiden vaikutus ja herätystyö tuntuivat merkittävinä kokonaisen rodun keskuudessa. Aikojen kuluessa eri seuduilla ilmestyi useita vähäisempiä opettajia, jotka yhdessä tarkasteltuina kaikki antoivat suuren panoksen niiden pelastavien tekijöiden kokonaisuuteen, jotka estivät hengenviljelyyn perustuvan sivistyksen kertakaikkisen luhistumisen, erityisesti Caligastian kapinan ja Aatamin saapumisen välisinä pitkinä ja pimeinä aikakausina.		64:6.29 (726.1) From time to time all of these different peoples experienced cultural and spiritual revivals. Mansant was a great teacher of the post-Planetary Prince days. But mention is made only of those outstanding leaders and teachers who markedly influenced and inspired a whole race. With the passing of time, many lesser teachers arose in different regions; and in the aggregate they contributed much to the sum total of those saving influences which prevented the total collapse of cultural civilization, especially during the long and dark ages between the Caligastia rebellion and the arrival of Adam.
64:6.30 (726.2) On monta hyvää ja pätevää syytä siihen, miksi avaruuden maailmoihin on tapana kehittää joko kolme tai kuusi värillistä rotua. Vaikka Urantian kuolevaisilla ei lienekään edellytyksiä osata täysin arvostaa kaikkia näitä syitä, tahtoisimme silti kiinnittää huomiota seuraaviin näkökohtiin:		64:6.30 (726.2) There are many good and sufficient reasons for the plan of evolving either three or six colored races on the worlds of space. Though Urantia mortals may not be in a position fully to appreciate all of these reasons, we would call attention to the following:
64:6.31 (726.3) 1. Moninaisuus on välttämätöntä, jotta luonnollinen valinta – korkeampien perintöainesten erillinen selviytyminen – pääsee vaikuttamaan mahdollisimman laajalti.		64:6.31 (726.3) 1. Variety is indispensable to opportunity for the wide functioning of natural selection, differential survival of superior strains.
64:6.32 (726.4) 2. Toisistaan eroavien kansojen risteytymisestä on saatavissa voimakkaampia ja oivallisempia rotuja, silloin kun nämä eri rodut kantavat korkeammantasoisia perintötekijöitä. Urantian rodut olisivat hyötyneet tällaisesta alkuvaiheessa tapahtuneesta yhteensulautumisesta edellyttäen, että tätä yhteensulautunutta kansakuntaa olisi voitu tehokkaalla tavalla myöhemmin kohentaa sen perinpohjaisella sekoittumisella Aatamin verrattomaan sukuhaaraan. Nykyisten rotuolosuhteiden vallitessa tällaisen kokeilun yrittäminen Urantialla olisi sangen tuhoisaa.		64:6.32 (726.4) 2. Stronger and better races are to be had from the interbreeding of diverse peoples when these different races are carriers of superior inheritance factors. And the Urantia races would have benefited by such an early amalgamation provided such a conjoint people could have been subsequently effectively upstepped by a thoroughgoing admixture with the superior Adamic stock. The attempt to execute such an experiment on Urantia under present racial conditions would be highly disastrous.
64:6.33 (726.5) 3. Rotujen erilaistuminen kannustaa terveellä tavalla kilpailua.		64:6.33 (726.5) 3. Competition is healthfully stimulated by diversification of races.
64:6.34 (726.6) 4. Rotujen väliset samoin kuin kunkin rodun sisäisten ryhmien väliset statuserot ovat inhimillisen suvaitsevaisuuden ja altruismin kehittymiselle välttämättömiä.		64:6.34 (726.6) 4. Differences in status of the races and of groups within each race are essential to the development of human tolerance and altruism.
64:6.35 (726.7) 5. Ihmisrodun homogeenisuus ei ole toivottavaa, ennen kuin kehittyvän maailman kansanheimot saavuttavat verrattain korkeat hengellisen kehityksen tasot.		64:6.35 (726.7) 5. Homogeneity of the human race is not desirable until the peoples of an evolving world attain comparatively high levels of spiritual development.
7. Värillisten rotujen levittäytyminen ^top		7. Dispersion of the Colored Races ^top
64:7.1 (726.8) Kun sangik-perheen värillisten jälkeläisten lukumäärä alkoi moninkertaistua ja kun he etsivät sopivaa tilaisuutta levittäytyä naapurialueille, viides – geologisten laskelmien mukaan kolmas – jäätikkö oli edennyt Euroopassa ja Aasiassa hyvin pitkälle etelään. Värillisten rotujen ilmaantumisen aikana vallinneen jääkauden ankaruus ja siitä johtuneet vaikeudet koettelivat näitä rotuja tavattomasti. Tämä jäätikkö levittäytyi Aasiassa niin laajalle, että vaellus Itä-Aasiaan estyi tuhansien vuosien ajaksi. Ja vasta kun Välimeri Arabian kohoamisen seurauksena myöhemmin väistyi, näiden rotujen oli mahdollista päästä Afrikkaan.		64:7.1 (726.8) When the colored descendants of the Sangik family began to multiply, and as they sought opportunity for expansion into adjacent territory, the fifth glacier, the third of geologic count, was well advanced on its southern drift over Europe and Asia. These early colored races were extraordinarily tested by the rigors and hardships of the glacial age of their origin. This glacier was so extensive in Asia that for thousands of years migration to eastern Asia was cut off. And not until the later retreat of the Mediterranean Sea, consequent upon the elevation of Arabia, was it possible for them to reach Africa.
64:7.2 (726.9) Siksi nämä sangik-kansat levittäytyivät lähes sadaksituhanneksi vuodeksi vuoriston eduskukkuloiden ympärille, ja ne joutuivat toistensa kanssa enemmän tai vähemmän kosketuksiin siitäkin huolimatta, että eri rotujen välillä ilmeni jo varhain omalaatuista mutta luonnollista antipatiaa.		64:7.2 (726.9) Thus it was that for almost one hundred thousand years these Sangik peoples spread out around the foothills and mingled together more or less, notwithstanding the peculiar but natural antipathy which early manifested itself between the different races.
64:7.3 (726.10) Planeettaprinssin ja Aatamin aikojen välillä Intiasta tuli kosmopoliittisimman maan päällä koskaan eläneen väestön kotimaa. Mutta oli valitettavaa, että tämä sekoitus tuli sisältäneeksi niin paljon vihreää, oranssia ja indigonväristä rotua. Näistä toissijaisista sangik-kansanheimoista elämä oli etelämaissa helpompaa ja miellyttävämpää, ja myöhemmin monet niistä vaelsivatkin Afrikkaan. Ensisijaiset sangik-kansat, etevämmät rodut, karttoivat tropiikkia. Niinpä punainen ihminen siirtyi koillisen suuntaan eli Aasiaan, ja keltainen ihminen seurasi tiiviisti hänen kannoillaan, kun siniset ihmiset puolestaan siirtyivät luoteeseen eli Eurooppaan.		64:7.3 (726.10) Between the times of the Planetary Prince and Adam, India became the home of the most cosmopolitan population ever to be found on the face of the earth. But it was unfortunate that this mixture came to contain so much of the green, orange, and indigo races. These secondary Sangik peoples found existence more easy and agreeable in the southlands, and many of them subsequently migrated to Africa. The primary Sangik peoples, the superior races, avoided the tropics, the red man going northeast to Asia, closely followed by the yellow man, while the blue race moved northwest into Europe.
64:7.4 (727.1) Punaiset ihmiset alkoivat jo varhain vaeltaa koillista kohti, heti perääntyvän jäätikön kannoilla. He kiersivät Intian ylämaat ja ottivat haltuunsa koko Koillis-Aasian. Keltaiset heimokunnat, jotka sittemmin ajoivat heidät Pohjois-Amerikkaan pois Aasiasta, seurasivat tiiviisti heidän perässään.		64:7.4 (727.1) The red men early began to migrate to the northeast, on the heels of the retreating ice, passing around the highlands of India and occupying all of northeastern Asia. They were closely followed by the yellow tribes, who subsequently drove them out of Asia into North America.
64:7.5 (727.2) Kun punaisen rodun suhteellisen puhdassukuiset jäänteet jättivät Aasian, niitä oli yksitoista heimoa, joihin kuului vähän yli seitsemäntuhatta miestä, naista ja lasta. Näiden heimojen mukana kulki kolme pientä sekoittunutta alkuperää olevaa ryhmää, joista suurin edusti oranssin ja sinisen rodun sekoitusta. Nämä kolme ryhmää eivät koskaan täysin ystävystyneet punaisen ihmisen kanssa, ja jo varhain ne matkasivat etelään – Meksikoon ja Väli-Amerikkaan –, jossa niihin myöhemmin liittyi pieni keskenään sekoittuneiden keltaisten ja punaisten ryhmä. Kaikki nämä kansat solmivat parisuhteita yli roturajojen ja perustivat uuden, monikoosteisen rodun, joka ei ollut läheskään yhtä sotaisa kuin puhdasrotuiset punaiset ihmiset. Viidentuhannen vuoden kuluessa tämä yhteen sulautunut rotu jakautui kolmeksi ryhmäksi, jotka perustivat vastaavasti Meksikon, Väli-Amerikan ja Etelä-Amerikan sivilisaatiot. Eteläamerikkalainen haara sai aavistuksen verran Aatamin verenperintöä.		64:7.5 (727.2) When the relatively pure-line remnants of the red race forsook Asia, there were eleven tribes, and they numbered a little over seven thousand men, women, and children. These tribes were accompanied by three small groups of mixed ancestry, the largest of these being a combination of the orange and blue races. These three groups never fully fraternized with the red man and early journeyed southward to Mexico and Central America, where they were later joined by a small group of mixed yellows and reds. These peoples all intermarried and founded a new and amalgamated race, one which was much less warlike than the pure-line red men. Within five thousand years this amalgamated race broke up into three groups, establishing the civilizations respectively of Mexico, Central America, and South America. The South American offshoot did receive a faint touch of the blood of Adam.
64:7.6 (727.3) Aasiassa tapahtui punaisen ja keltaisen alkurodun sekoittumista tiettyyn määrään asti, ja tästä yhdistymisestä tuloksena ollut jälkeläistö vaelsi kauemmas itään ja pitkin eteläistä merenrannikkoa, ja nopeasti runsastunut keltainen rotu ajoi sen lopulta niemimaille ja läheisille meren saarille. He ovat nykyajan ruskeita ihmisiä.		64:7.6 (727.3) To a certain extent the early red and yellow men mingled in Asia, and the offspring of this union journeyed on to the east and along the southern seacoast and, eventually, were driven by the rapidly increasing yellow race onto the peninsulas and near-by islands of the sea. They are the present-day brown men.
64:7.7 (727.4) Keltainen rotu on pitänyt yhtäjaksoisesti hallussaan Itä-Aasian keskiosia. Kaikista kuudesta värillisestä rodusta juuri tätä rotua on säilynyt nykyaikaan asti eniten. Vaikka keltaiset ihmiset silloin tällöin ryhtyivätkin rotusotaan, he eivät kuitenkaan käyneet niin loputtomia ja säälimättömiä hävityssotia kuin punaiset, vihreät ja oranssinväriset ihmiset. Nämä kolme rotua käytännöllisesti katsoen tuhosivat itsensä, ennen kuin niiden toisrotuiset viholliset ne lopulta lähes kokonaan hävittivät.		64:7.7 (727.4) The yellow race has continued to occupy the central regions of eastern Asia. Of all the six colored races they have survived in greatest numbers. While the yellow men now and then engaged in racial war, they did not carry on such incessant and relentless wars of extermination as were waged by the red, green, and orange men. These three races virtually destroyed themselves before they were finally all but annihilated by their enemies of other races.
64:7.8 (727.5) Kun viides jäätikkö ei Euroopassa ulottunut kovin kauas etelään, tie oli osittain avoinna näiden sangik-kansanheimojen siirtyä luoteeseen, ja jään vetäydyttyä siniset ihmiset vaelsivat muutamien muiden pienten roturyhmien seurassa Andonin heimokunnan muinaisia jalanjälkiä länteen. He tunkeutuivat Eurooppaan toinen toistaan seuranneina aaltoina ja ottivat haltuunsa suurimman osan tästä mantereesta.		64:7.8 (727.5) Since the fifth glacier did not extend so far south in Europe, the way was partially open for these Sangik peoples to migrate to the northwest; and upon the retreat of the ice the blue men, together with a few other small racial groups, migrated westward along the old trails of the Andon tribes. They invaded Europe in successive waves, occupying most of the continent.
64:7.9 (727.6) Pian he kohtasivat Euroopassa varhaisen ja yhteisen esi-isänsä, Andonin, neandertalijälkeläiset. Jäätikkö oli ajanut nämä vanhemmat Euroopan neandertalit etelään ja itään, ja näin he saattoivat nopeasti käydä alueelle tunkeutuneita sangik-heimoihin kuuluvia serkkujaan vastaan ja sulattaa ne omaan kansaansa.		64:7.9 (727.6) In Europe they soon encountered the Neanderthal descendants of their early and common ancestor, Andon. These older European Neanderthalers had been driven south and east by the glacier and thus were in position quickly to encounter and absorb their invading cousins of the Sangik tribes.
64:7.10 (727.7) Sangik-heimot olivat yleensä ja etupäässä älykkäämpiä ja useimmissa suhteissa paljon korkeammalla kuin varhaisten andonilais-tasankolaisten heikentyneet jälkeläiset; ja näiden sangik-heimojen sekoittuminen neandertalilaiskansoihin johti vanhemman rodun välittömään kohenemiseen. Juuri tämä sangik-rotuperimän – aivan erityisesti sinisen perintöaineksen – muodossa saatu verenlisäys tuotti tuloksena sen huomattavan kohenemisen Neandertalin kansoissa, joka tuli esille idästä tulleiden, yhä älykkäämpien heimojen vyörymisenä peräkkäisinä aaltoina Euroopan yli.		64:7.10 (727.7) In general and to start with, the Sangik tribes were more intelligent than, and in most ways far superior to, the deteriorated descendants of the early Andonic plainsmen; and the mingling of these Sangik tribes with the Neanderthal peoples led to the immediate improvement of the older race. It was this infusion of Sangik blood, more especially that of the blue man, which produced that marked improvement in the Neanderthal peoples exhibited by the successive waves of increasingly intelligent tribes that swept over Europe from the east.
64:7.11 (727.8) Seuraavan jääkausien välisen jakson aikana tämä uusi neandertalirotu levisi Englannin ja Intian väliselle alueelle. Muinaiselle Persian niemimaalle jäänyt sinisen rodun sirpale sulautui myöhemmin muutamiin muihin, pääasiassa keltaisiin rotuaineksiin, ja tämän tuloksena ollut sekoitus, jota Aatamin violetti rotu myöhemmin jossain määrin kohensi, on säilynyt nykyisten arabien tummaihoisena nomadiheimona.		64:7.11 (727.8) During the following interglacial period this new Neanderthal race extended from England to India. The remnant of the blue race left in the old Persian peninsula later amalgamated with certain others, primarily the yellow; and the resultant blend, subsequently somewhat upstepped by the violet race of Adam, has persisted as the swarthy nomadic tribes of modern Arabs.
64:7.12 (728.1) Kaikissa yrityksissä nykyajan kansojen sangik-syntyperän tunnistamiseksi on otettava huomioon se rotukantojen koheneminen, joka oli tuloksena siitä, että niihin sekoittui myöhemmin Aatamin verenperintöä.		64:7.12 (728.1) All efforts to identify the Sangik ancestry of modern peoples must take into account the later improvement of the racial strains by the subsequent admixture of Adamic blood.
64:7.13 (728.2) Korkeammalla tasolla olleet rodut hakeutuivat pohjoiseen eli lauhkeaan ilmanalaan, kun sen sijaan oranssit, vihreät ja indigonväriset rodut toinen toisensa perään hankkiutuivat Afrikkaan sen merestä äskettäin kohonneen kannaksen kautta, joka erotti länteen vetäytymässä olleen Välimeren Intian valtamerestä.		64:7.13 (728.2) The superior races sought the northern or temperate climes, while the orange, green, and indigo races successively gravitated to Africa over the newly elevated land bridge which separated the westward retreating Mediterranean from the Indian Ocean.
64:7.14 (728.3) Indigonvärinen ihminen muutti sangik-kansoista viimeisenä pois rotunsa alkukeskuksesta. Jokseenkin niihin aikoihin, kun vihreä rotu oli hävittämässä oranssia rotua Egyptistä ja niin tehdessään suuresti heikensi itseään, alkoi mustien suuri exodus Palestiinan kautta merenrannikkoa pitkin etelään. Ja myöhemmin, kun nämä fyysisesti väkivahvat indigokansat tulivat Egyptiin, ne pelkän lukumääränsä voimalla pyyhkäisivät vihreän ihmisrodun olemattomiin. Nämä indigonväriset rodut sulattivat itseensä sen, mitä oranssista rodusta oli jäljellä, sekä suuren osan vihreästä rotuaineksesta, ja tietyt indigoheimot kohenivat tämän rotujen yhteensulautumisen kautta melkoisesti.		64:7.14 (728.3) The last of the Sangik peoples to migrate from their center of race origin was the indigo man. About the time the green man was killing off the orange race in Egypt and greatly weakening himself in so doing, the great black exodus started south through Palestine along the coast; and later, when these physically strong indigo peoples overran Egypt, they wiped the green man out of existence by sheer force of numbers. These indigo races absorbed the remnants of the orange man and much of the stock of the green man, and certain of the indigo tribes were considerably improved by this racial amalgamation.
64:7.15 (728.4) Ja näin käy selville, että Egyptiä hallitsi ensin oranssi ihminen, sitten vihreä, jota seurasi indigo (musta) ihminen ja vieläkin myöhemmin indigosta, sinisestä ja muuntuneesta vihreästä aineksesta koostunut sekarotu. Mutta jo kauan ennen Aatamin saapumista Euroopan siniset ihmiset ja Arabian sekoittuneet rodut olivat ajaneet indigonvärisen rodun pois Egyptistä pitkälle etelään, Afrikan mantereen sisäosiin.		64:7.15 (728.4) And so it appears that Egypt was first dominated by the orange man, then by the green, followed by the indigo (black) man, and still later by a mongrel race of indigo, blue, and modified green men. But long before Adam arrived, the blue men of Europe and the mixed races of Arabia had driven the indigo race out of Egypt and far south on the African continent.
64:7.16 (728.5) Sangikien vaellusten lähetessä loppuaan vihreä ja oranssi rotu ovat sammuneet, punainen ihminen pitää hallussaan Pohjois-Amerikkaa, keltainen ihminen Itä-Aasiaa, sininen ihminen Eurooppaa, ja indigonvärinen rotu on ajautunut Afrikkaan. Intia on toissijaisten sangik-rotujen sekoituksen tyyssija, ja ruskean ihmisen, joka on punaisen ja keltaisen sekoitus, hallussa ovat Aasian rannikolla olevat saaret. Kokolailla oivalliset potentiaalit omaava sulautumarotu pitää hallussaan Etelä-Amerikan ylämaita. Vähemmän sekoittuneet andoniitit elävät Euroopan pohjoisilla äärialueilla sekä Islannissa, Grönlannissa ja koillisessa Pohjois-Amerikassa.		64:7.16 (728.5) As the Sangik migrations draw to a close, the green and orange races are gone, the red man holds North America, the yellow man eastern Asia, the blue man Europe, and the indigo race has gravitated to Africa. India harbors a blend of the secondary Sangik races, and the brown man, a blend of the red and yellow, holds the islands off the Asiatic coast. An amalgamated race of rather superior potential occupies the highlands of South America. The purer Andonites live in the extreme northern regions of Europe and in Iceland, Greenland, and northeastern North America.
64:7.17 (728.6) Niiden jaksojen aikana, jolloin jäätiköt etenivät kauimmaksi, läntisimmät Andonin heimot olivat vähällä ajautua mereen. Vuosikausia ne elivät nykyisen Englannin saaren kapealla eteläkaistaleella. Ja nimenomaan näistä toistuvista jäätikön etenemisistä kertova perimätieto kannusti heitä etsimään turvaa mereltä, kun kuudes ja viimeinen jäätikkö lopulta ilmaantui. He olivat ensimmäiset merten tutkimusretkeilijät. He rakensivat veneitä ja lähtivät etsimään uusia maita, joista he toivoivat, että kauhistuttavat jäiset hyökkäykset eivät niihin ulottuisi. Ja toiset heistä pääsivätkin Islantiin, toiset Grönlantiin, mutta valtava enemmistö menehtyi valtameren ulapalla nälkään ja janoon.		64:7.17 (728.6) During the periods of farthest glacial advance the westernmost of the Andon tribes came very near being driven into the sea. They lived for years on a narrow southern strip of the present island of England. And it was the tradition of these repeated glacial advances that drove them to take to the sea when the sixth and last glacier finally appeared. They were the first marine adventurers. They built boats and started in search of new lands which they hoped might be free from the terrifying ice invasions. And some of them reached Iceland, others Greenland, but the vast majority perished from hunger and thirst on the open sea.
64:7.18 (728.7) Vähän yli kahdeksankymmentätuhatta vuotta sitten, pian punaisen ihmisen Pohjois-Amerikan luoteisosaan saapumisen jälkeen, pohjoisten merenselkien jäätyminen ja Grönlannissa tapahtunut paikallisten jääkenttien eteenpäintyöntyminen ajoivat nämä Urantian kanta-asukkaiden eskimojälkeläiset etsimään parempia maita, uusia kotikontuja; ja tässä he onnistuivatkin ylitettyään turvallisesti kapeat salmet, jotka tuohon aikaan erottivat Grönlannin Pohjois-Amerikan koillisista maamassoista. He tulivat tälle mantereelle noin kaksituhattasata vuotta sen jälkeen, kun punainen ihminen oli saapunut Alaskaan. Sittemmin jotkut sinisen rodun sekoittuneen sukuhaaran jäsenet matkasivat länteen ja sulautuivat myöhempien aikojen eskimoihin, ja tämä yhdistymä koitui jonkinmääräiseksi hyödyksi eskimoheimoille.		64:7.18 (728.7) A little more than eighty thousand years ago, shortly after the red man entered northwestern North America, the freezing over of the north seas and the advance of local ice fields on Greenland drove these Eskimo descendants of the Urantia aborigines to seek a better land, a new home; and they were successful, safely crossing the narrow straits which then separated Greenland from the northeastern land masses of North America. They reached the continent about twenty-one hundred years after the red man arrived in Alaska. Subsequently some of the mixed stock of the blue man journeyed westward and amalgamated with the later-day Eskimos, and this union was slightly beneficial to the Eskimo tribes.
64:7.19 (728.8) Noin viisituhatta vuotta sitten muuan intiaaniheimo ja yksikseen elellyt eskimoryhmä kohtasivat sattumalta toisensa Hudsoninlahden kaakkoisrannalla. Kumpikin heimokunta havaitsi keskinäisen ajatustenvaihdon vaikeaksi, mutta varsin pian syntyi kuitenkin rotujen välisiä parisuhteita, mikä johti siihen, että nämä eskimot lopulta sulautuivat luvultaan suurempaan punaiseen rotuun. Ja kysymyksessä oli se ainoa kosketus, joka Pohjois-Amerikan punaisella ihmisellä oli mihinkään muuhun ihmisen sukuhaaraan aina siihen asti, kun valkoinen ihminen noin tuhat vuotta sitten ensimmäistä kertaa nousi sattumalta maihin Atlantin rannikolla.		64:7.19 (728.8) About five thousand years ago a chance meeting occurred between an Indian tribe and a lone Eskimo group on the southeastern shores of Hudson Bay. These two tribes found it difficult to communicate with each other, but very soon they intermarried with the result that these Eskimos were eventually absorbed by the more numerous red men. And this represents the only contact of the North American red man with any other human stock down to about one thousand years ago, when the white man first chanced to land on the Atlantic coast.
64:7.20 (729.1) Näiden varhaisten aikakausien kamppailuille oli ominaista rohkeus, urheus ja jopa sankaruus. Ja me kaikki pahoittelemme sitä, että myöhempien aikojen rotunne ovat kadottaneet niin monia noista varhaisten esi-isienne väärentämättömistä ja karuista ominaispiirteistä. Vaikka annammekin arvoa monille edistyvän sivilisaation hienouksille, kaipaamme silti sitä varhaisten esi-isienne suurenmoista kestävyyttä ja verratonta uhrautuvaisuutta, jotka monet kerrat lähenivät jaloutta ja ylevyyttä.		64:7.20 (729.1) The struggles of these early ages were characterized by courage, bravery, and even heroism. And we all regret that so many of those sterling and rugged traits of your early ancestors have been lost to the later-day races. While we appreciate the value of many of the refinements of advancing civilization, we miss the magnificent persistency and superb devotion of your early ancestors, which oftentimes bordered on grandeur and sublimity.
64:7.21 (729.2) [Esittänyt muuan Urantialla asuva Elämänkantaja.]		64:7.21 (729.2) [Presented by a Life Carrier resident on Urantia.]