Luku 122		Paper 122
Jeesuksen syntymä ja vauvaikä		Birth and Infancy of Jesus
122:0.1 (1344.1) EI LIENE mahdollista esittää täyttä selvitystä niistä monista syistä, jotka johtivat Palestiinan valintaan maaksi, jossa Mikael lahjoittautui, eikä varsinkaan siitä, miksi juuri Joosefin ja Marian perhe olisi pitänyt valita tämän Jumalan Pojan Urantialle-ilmestymisen kehyksiksi. Tutustuttuaan Melkisedekien laatimaan raporttiin eristettyjen maailmojen tilanteesta Mikael Gabrielin kanssa asiasta neuvotellen valitsi lopulta Urantian planeetaksi, jolla hän panisi toimeen viimeisen lahjoittautumisensa.		122:0.1 (1344.1) IT WILL hardly be possible fully to explain the many reasons which led to the selection of Palestine as the land for Michael’s bestowal, and especially as to just why the family of Joseph and Mary should have been chosen as the immediate setting for the appearance of this Son of God on Urantia.
122:0.2 (1344.2) Kun tämä päätös oli tehty, Gabriel kävi henkilökohtaisesti Urantialla, ja eri ihmisryhmiin perehdyttyään ja maailman ja sen kansojen hengelliset, älylliset, rodulliset ja maantieteelliset erityispiirteet katsastettuaan hän päätteli, että heprealaisiin liittyi suhteellisia asian puolesta puhuvia seikkoja, jotka oikeuttivat valitsemaan heidät lahjoittautumisen kohderoduksi. Kun Mikael oli tämän päätöksen hyväksynyt, Gabriel nimitti ja lähetti matkaan universumipersoonallisuuksien korkeampien luokkien keskuudesta valitun kaksitoistajäsenisen perhetoimikunnan, jolle annettiin tehtäväksi suorittaa tutkimus juutalaisten perhe-elämästä. Kun tämä toimikunta sai työnsä valmiiksi, Gabriel oli läsnä Urantialla ja otti vastaan toimikunnan raportin. Siinä asetettiin ehdolle kolme mahdollista pariskuntaa, jotka toimikunnan mielestä olisivat yhtä lupaavia Mikaelin hankkeissa olevan inkarnoitumalahjoittautumisen kohdeperheinä.		122:0.2 (1344.2) After a study of the special report on the status of segregated worlds prepared by the Melchizedeks, in counsel with Gabriel, Michael finally chose Urantia as the planet whereon to enact his final bestowal. Subsequent to this decision Gabriel made a personal visit to Urantia, and, as a result of his study of human groups and his survey of the spiritual, intellectual, racial, and geographic features of the world and its peoples, he decided that the Hebrews possessed those relative advantages which warranted their selection as the bestowal race. Upon Michael’s approval of this decision, Gabriel appointed and dispatched to Urantia the Family Commission of Twelve—selected from among the higher orders of universe personalities—which was intrusted with the task of making an investigation of Jewish family life. When this commission ended its labors, Gabriel was present on Urantia and received the report nominating three prospective unions as being, in the opinion of the commission, equally favorable as bestowal families for Michael’s projected incarnation.
122:0.3 (1344.3) Kolmesta ehdolle asetetusta pariskunnasta Gabriel valitsi henkilökohtaisesti Joosefin ja Marian ja ilmestyi sittemmin omassa persoonassaan Marialle, missä yhteydessä hän esitti Marialle sen ilosanoman, että tämä oli valittu lahjoittautumislapsen maiseksi äidiksi.		122:0.3 (1344.3) From the three couples nominated, Gabriel made the personal choice of Joseph and Mary, subsequently making his personal appearance to Mary, at which time he imparted to her the glad tidings that she had been selected to become the earth mother of the bestowal child.
1. Joosef ja Maria ^top		1. Joseph and Mary ^top
122:1.1 (1344.4) Jeesuksen (Joshua ben Josefin) ihmisisä, Joosef, oli heprealainen heprealaisten joukossa, jos kohta hänessä olikin monia ei-juutalaisia rotuaineksia, joita hänen sukupuuhunsa oli aika ajoin ilmaantunut hänen esivanhempiensa äidinpuoleisten sukuhaarojen kautta. Jeesuksen isän sukujuuret ulottuivat Abrahamin aikoihin asti ja tämän kunnianarvoisan patriarkan kautta vanhempiin sukujuuriin, jotka johtivat sumereihin ja nodiitteihin ja ammoisen sinisen ihmisen eteläisten heimojen kautta Andoniin ja Fontaan. Joosefin esivanhemmat eivät olleet suoraan alenevassa polvessa Daavidin ja Salomon jälkeläisiä, eikä Joosefin sukuhaara myöskään polveutunut suoraan Aatamista. Joosefin lähimmät esivanhemmat olivat käsityöläisiä: rakentajia, kirvesmiehiä, muurareita ja seppiä. Joosef itse oli kirvesmies ja myöhemmin rakennusurakoitsija. Hänen perheensä kuului vanhaan ja maineikkaaseen sukuun, joka edusti tavallisen kansan aatelistoa ja jonka maineikkuutta oli tuon tuostakin korostanut sellaisten epätavallisten yksilöiden ilmaantuminen, joiden ansiot Urantialla tapahtuneen uskonnon kehityksen yhteydessä olivat merkittävät.		122:1.1 (1344.4) Joseph, the human father of Jesus (Joshua ben Joseph), was a Hebrew of the Hebrews, albeit he carried many non-Jewish racial strains which had been added to his ancestral tree from time to time by the female lines of his progenitors. The ancestry of the father of Jesus went back to the days of Abraham and through this venerable patriarch to the earlier lines of inheritance leading to the Sumerians and Nodites and, through the southern tribes of the ancient blue man, to Andon and Fonta. David and Solomon were not in the direct line of Joseph’s ancestry, neither did Joseph’s lineage go directly back to Adam. Joseph’s immediate ancestors were mechanics—builders, carpenters, masons, and smiths. Joseph himself was a carpenter and later a contractor. His family belonged to a long and illustrious line of the nobility of the common people, accentuated ever and anon by the appearance of unusual individuals who had distinguished themselves in connection with the evolution of religion on Urantia.
122:1.2 (1345.1) Jeesuksen mainen äiti, Maria, oli monipolvisen, ainutlaatuisten esivanhempien suvun jälkeläinen. Hänen sukuunsa kuului monia Urantian rotuhistorian merkittävimpiä naisia. Vaikka Maria oli keskitasoinen, oman aikansa ja sukupolvensa nainen, joka temperamentiltaan oli koko lailla tavallinen, hänen esiäitiensä joukossa oli kuitenkin sellaisia kuuluisia naisia kuin Annon, Taamar, Ruut, Bathsheba, Ansie, Kloa, Eeva, Enta ja Ratta. Yhdelläkään tuon ajan juutalaisnaisella ei ollut yhtä loistokasta yhteisten esivanhempien sukupuuta eikä sukujuuria, jotka olisivat ulottuneet yhtä lupaaviin lähtökohtiin. Joosefin suvun tavoin Mariankin suvulle oli luonteenomaista vahvojen mutta keskitasoisten yksilöiden vallitsevuus, kuitenkin niin että vähän väliä oli ilmaantunut lukuisia sivilisaation edistymisen ja uskonnon edistyvän kehityksen kannalta erityisen merkittäviä persoonallisuuksia. Rodulliselta kannalta katsottuna Mariaa on tuskin oikein pitää juutalaisnaisena. Kulttuuriltaan ja uskoltaan hän oli juutalainen, mutta hänen rotuperimässään yhdistyi enemmänkin syyrialaisia, heettiläisiä, foinikialaisia, kreikkalaisia ja egyptiläisiä aineksia. Hänen rotuperimänsä oli yleisluontoisempi kuin Joosefin.		122:1.2 (1345.1) Mary, the earth mother of Jesus, was a descendant of a long line of unique ancestors embracing many of the most remarkable women in the racial history of Urantia. Although Mary was an average woman of her day and generation, possessing a fairly normal temperament, she reckoned among her ancestors such well-known women as Annon, Tamar, Ruth, Bathsheba, Ansie, Cloa, Eve, Enta, and Ratta. No Jewish woman of that day had a more illustrious lineage of common progenitors or one extending back to more auspicious beginnings. Mary’s ancestry, like Joseph’s, was characterized by the predominance of strong but average individuals, relieved now and then by numerous outstanding personalities in the march of civilization and the progressive evolution of religion. Racially considered, it is hardly proper to regard Mary as a Jewess. In culture and belief she was a Jew, but in hereditary endowment she was more a composite of Syrian, Hittite, Phoenician, Greek, and Egyptian stocks, her racial inheritance being more general than that of Joseph.
122:1.3 (1345.2) Kaikista Mikaelin hankkeissa olleen lahjoittautumisen aikoihin Palestiinassa eläneistä pariskunnista Joosefilla ja Marialla oli ihanteellisin yhdistelmä laajalle ulottuvia rodullisia siteitä ja verraton keskiverto persoonallisuuden ominaisuuksia. Mikaelin suunnitelmana oli ilmestyä maan päälle keskitason ihmisenä, jotta tavalliset ihmiset saattaisivat ymmärtää häntä ja ottaa hänet vastaan. Siksi Gabriel valitsikin juuri Joosefin ja Marian kaltaiset henkilöt lahjoittautumavanhemmiksi.		122:1.3 (1345.2) Of all couples living in Palestine at about the time of Michael’s projected bestowal, Joseph and Mary possessed the most ideal combination of widespread racial connections and superior average of personality endowments. It was the plan of Michael to appear on earth as an average man, that the common people might understand him and receive him; wherefore Gabriel selected just such persons as Joseph and Mary to become the bestowal parents.
2. Gabriel ilmestyy Elisabetille ^top		2. Gabriel Appears to Elizabeth ^top
122:2.1 (1345.3) Jeesuksen Urantialla suorittaman elämäntyön aloitti varsinaisesti Johannes Kastaja. Johanneksen isä, Sakarias, kuului juutalaiseen papistoon, kun hänen äitinsä Elisabet taas oli erään kohtalaisen varakkaan sukuhaaran jäsen samassa laajassa sukuryhmässä, johon myös Jeesuksen äiti Maria kuului. Sakarias ja Elisabet olivat lapsettomia, vaikka he olivat olleet naimisissa jo monet vuodet.		122:2.1 (1345.3) Jesus’ lifework on Urantia was really begun by John the Baptist. Zacharias, John’s father, belonged to the Jewish priesthood, while his mother, Elizabeth, was a member of the more prosperous branch of the same large family group to which Mary the mother of Jesus also belonged. Zacharias and Elizabeth, though they had been married many years, were childless.
122:2.2 (1345.4) Oli kesäkuun loppupuoli vuonna 8 eKr., noin kolme kuukautta Joosefin ja Marian avioonmenon jälkeen, kun Gabriel eräänä päivänä keskipäivän tietämissä ilmestyi Elisabetille, aivan kuten hän myöhemmin ilmaisi läsnäolonsa Marialle. Gabriel sanoi:		122:2.2 (1345.4) It was late in the month of June, 8 b.c., about three months after the marriage of Joseph and Mary, that Gabriel appeared to Elizabeth at noontide one day, just as he later made his presence known to Mary. Said Gabriel:
122:2.3 (1345.5) ”Miehesi Sakariaan seistessä alttarin edessä Jerusalemissa ja koolla olevan väen rukoillessa vapahtajan tulemista olen minä, Gabriel, tullut ilmoittaakseni sinulle, että olet kohta synnyttävä pojan, joka on oleva tämän jumalallisen opettajan edelläkävijä, ja sinun on annettava pojallesi nimeksi Johannes. Hän on varttuva Herralle, Jumalallesi, vihittynä, ja miehen iän saavutettuaan hän on ilahduttava sydäntäsi, sillä hän on kääntävä monta sielua Jumalan puoleen, ja hän on myös julistava kansasi sielunparantajan ja koko ihmiskunnan hengenvapahtajan tulemista. Maria, muuan sukukuntasi nainen, on oleva tämän lupauksen lapsen äiti, ja tulen ilmestymään myös hänelle.”		122:2.3 (1345.5) “While your husband, Zacharias, stands before the altar in Jerusalem, and while the assembled people pray for the coming of a deliverer, I, Gabriel, have come to announce that you will shortly bear a son who shall be the forerunner of this divine teacher, and you shall call your son John. He will grow up dedicated to the Lord your God, and when he has come to full years, he will gladden your heart because he will turn many souls to God, and he will also proclaim the coming of the soul-healer of your people and the spirit-liberator of all mankind. Your kinswoman Mary shall be the mother of this child of promise, and I will also appear to her.”
122:2.4 (1345.6) Tämä näky pelästytti Elisabetia suuresti. Gabrielin lähdettyä hän pohdiskeli mielessään tätä kokemusta majesteettisen vierailijan sanoja kauan aikaa aprikoiden, mutta aviomiestään lukuun ottamatta hän ei puhunut tästä ilmoituksesta kenellekään, ennen kuin hän myöhemmin, seuraavan vuoden helmikuun alussa, keskusteli asiasta Marian kanssa.		122:2.4 (1345.6) This vision greatly frightened Elizabeth. After Gabriel’s departure she turned this experience over in her mind, long pondering the sayings of the majestic visitor, but did not speak of the revelation to anyone save her husband until her subsequent visit with Mary in early February of the following year.
122:2.5 (1345.7) Viiteen kuukauteen Elisabet ei kuitenkaan paljastanut salaisuuttaan edes miehelleen. Sen jälkeen kun hän oli esittänyt kertomuksensa Gabrielin vierailusta, Sakarias oli hyvin epäuskoinen ja viikkokaudet hän piti koko kokemusta epätotena. Vasta kun hän ei enää voinut asettaa kyseenalaiseksi sitä, etteikö Elisabet odottanut lasta, hän suostui puolesta sydämestään uskomaan Gabrielin käyneen hänen vaimonsa luona. Sakarias oli Elisabetin odotettavissa olevasta äitiydestä perin hämillään, mutta ei epäillyt vaimonsa aviollista uskollisuutta siitäkään huolimatta, että hän itse oli jo varsin iäkäs. Vasta noin kuusi viikkoa ennen Johanneksen syntymää Sakarias erään syvästi vaikuttaneen unennäön jälkeen vakuuttui täysin siitä, että Elisabetista oli määrä tulla kohtalon pojan äiti – pojan, jonka olisi määrä valmistaa tie Messiaan tulemiselle.		122:2.5 (1345.7) For five months, however, Elizabeth withheld her secret even from her husband. Upon her disclosure of the story of Gabriel’s visit, Zacharias was very skeptical and for weeks doubted the entire experience, only consenting halfheartedly to believe in Gabriel’s visit to his wife when he could no longer question that she was expectant with child. Zacharias was very much perplexed regarding the prospective motherhood of Elizabeth, but he did not doubt the integrity of his wife, notwithstanding his own advanced age. It was not until about six weeks before John’s birth that Zacharias, as the result of an impressive dream, became fully convinced that Elizabeth was to become the mother of a son of destiny, one who was to prepare the way for the coming of the Messiah.
122:2.6 (1346.1) Gabriel ilmestyi Marialle marraskuun puolivälin paikkeilla vuonna 8 eKr., kun tämä oli Nasaretin kodissa omissa askareissaan. Myöhemmin, sitten kun Maria tiesi varmuudella, että hänestä oli määrä tulla äiti, hän taivutti Joosefin antamaan hänelle luvan matkustaa Juudan kaupunkiin, joka sijaitsi kukkuloilla noin kuuden kilometrin päässä Jerusalemista, käydäkseen tapaamassa Elisabetia. Gabriel oli kummallekin tulevalle äidille ilmoittanut ilmestyvänsä myös toiselle. He olivat luonnollisestikin innokkaita tapaamaan toisensa, vertailemaan kokemuksiaan ja keskustelemaan siitä, mikä heidän poikiensa tulevaisuus saattaisi olla. Maria viipyi kaukaisen serkkunsa luona kolmen viikon ajan. Elisabet teki parhaansa vahvistaakseen Marian uskoa Gabrielin näyttäytymiseen, niin että tämä palasi kotiin entistä paremmin omistautuneena kutsumukselleen toimia sen kohtalon lapsen äitinä, jonka hän oli kohta saattava maailmaan avuttomana pienokaisena, tämän maailman tavallisena ja normaalina pikkulapsena.		122:2.6 (1346.1) Gabriel appeared to Mary about the middle of November, 8 b.c., while she was at work in her Nazareth home. Later on, after Mary knew without doubt that she was to become a mother, she persuaded Joseph to let her journey to the City of Judah, four miles west of Jerusalem, in the hills, to visit Elizabeth. Gabriel had informed each of these mothers-to-be of his appearance to the other. Naturally they were anxious to get together, compare experiences, and talk over the probable futures of their sons. Mary remained with her distant cousin for three weeks. Elizabeth did much to strengthen Mary’s faith in the vision of Gabriel, so that she returned home more fully dedicated to the call to mother the child of destiny whom she was so soon to present to the world as a helpless babe, an average and normal infant of the realm.
122:2.7 (1346.2) Johannes syntyi Juudan kaupungissa maaliskuun 25. päivänä vuonna 7 eKr. Sakarias ja Elisabet iloitsivat suuresti todetessaan, että heille Gabrielin lupauksen mukaisesti oli syntynyt poika. Ja kun he kahdeksantena päivänä veivät lapsen ympärileikattavaksi, he antoivat tälle virallisesti nimen Johannes, kuten heitä aikaisemmin oli kehotettu tekemään. Muuan Sakariaan veljenpoika oli jo lähtenyt Nasaretiin viemään Marialle Elisabetin viestiä siitä, että hänelle oli syntynyt poika ja että tämän nimi olisi oleva Johannes.		122:2.7 (1346.2) John was born in the City of Judah, March 25, 7 b.c. Zacharias and Elizabeth rejoiced greatly in the realization that a son had come to them as Gabriel had promised, and when on the eighth day they presented the child for circumcision, they formally christened him John, as they had been directed aforetime. Already had a nephew of Zacharias departed for Nazareth, carrying the message of Elizabeth to Mary proclaiming that a son had been born to her and that his name was to be John.
122:2.8 (1346.3) Johanneksen varhaisimmasta lapsuudesta lähtien hänen vanhempansa juurruttivat häneen harkitusti ajatuksen siitä, että hän varttuisi tullakseen hengelliseksi johtajaksi ja uskonnolliseksi opettajaksi. Ja Johanneksen sydämen maaperä oli aina vastaanottavainen tällaisten ajatuksia herättävien siementen kylvölle. Jo lapsena hän kävi tavan takaa temppelissä hänen isänsä ollessa palveluksen toimittajan vuorossa, ja kaiken hänen siellä näkemänsä merkityksellisyys vaikutti häneen tavattomasti.		122:2.8 (1346.3) From his earliest infancy John was judiciously impressed by his parents with the idea that he was to grow up to become a spiritual leader and religious teacher. And the soil of John’s heart was ever responsive to the sowing of such suggestive seeds. Even as a child he was found frequently at the temple during the seasons of his father’s service, and he was tremendously impressed with the significance of all that he saw.
3. Gabrielin ilmoitus Marialle ^top		3. Gabriel’s Announcement to Mary ^top
122:3.1 (1346.4) Eräänä iltana, auringonlaskun aikaan, ennen kuin Joosef oli ehtinyt kotiin, Gabriel ilmestyi Marialle matalan kivipöydän vierellä, ja kun Maria oli tointunut järkytyksestään, Gabriel sanoi: ”Tulen hänen käskystään, joka on Mestarini ja jota olet rakastava ja vaaliva. Sinulle, Maria, tuon ilosanoman ilmoittaessani, että se, mikä sinussa on siinnyt, on taivaassa säädetty, ja ajan täyttyessä olet synnyttävä pojan. Olet kutsuva häntä Joshuaksi, ja hän on laskeva taivaan valtakunnan perustan maan päälle ja ihmisten keskuuteen. Muille älä tästä asiasta puhu kuin Joosefille ja Elisabetille, sukusi vaimolle, jolle minä myös olen ilmestynyt ja joka kohta on hänkin saattava maailmaan pojan. Pojan nimi on oleva Johannes, ja hän on valmistava tietä sille vapahduksen sanomalle, josta sinun poikasi on suurella väkevyydellä ja syvällä vakaumuksella julistava ihmisille. Ja sitä, mitä sinulle, Maria, sanon, älä epäile, sillä tämä koti on valittu kohtalon lapsen maiseksi asuinsijaksi. Minun siunaukseni on sinun päälläsi, Kaikkein Korkeimpien väkevyys on sinua vahvistava ja koko maanpiirin Herran varjo on lepäävä sinun ylläsi.”		122:3.1 (1346.4) One evening about sundown, before Joseph had returned home, Gabriel appeared to Mary by the side of a low stone table and, after she had recovered her composure, said: “I come at the bidding of one who is my Master and whom you shall love and nurture. To you, Mary, I bring glad tidings when I announce that the conception within you is ordained by heaven, and that in due time you will become the mother of a son; you shall call him Joshua, and he shall inaugurate the kingdom of heaven on earth and among men. Speak not of this matter save to Joseph and to Elizabeth, your kinswoman, to whom I have also appeared, and who shall presently also bear a son, whose name shall be John, and who will prepare the way for the message of deliverance which your son shall proclaim to men with great power and deep conviction. And doubt not my word, Mary, for this home has been chosen as the mortal habitat of the child of destiny. My benediction rests upon you, the power of the Most Highs will strengthen you, and the Lord of all the earth shall overshadow you.”
122:3.2 (1346.5) Maria pohdiskeli tätä vierailua sydämensä sopukoissa monta viikkoa eli niin kauan, että hän tiesi varmasti odottavansa lasta. Vasta tällöin hän rohkeni paljastaa nämä epätavalliset tapahtumat miehelleen. Kun Joosef kuuli kaiken siitä, mitä äsken kerrottiin, niin vaikka hän luottikin suuresti Mariaan, hän tunsi itsensä kovin kiusatuksi eikä saanut unta moneen yöhön. Joosefilla oli aluksi epäilyksiä Gabrielin käynnin suhteen. Kun hän sitten jotakuinkin vakuuttui siitä, että Maria oli todellakin kuullut jumalallisen viestintuojan äänen ja katsellut tämän hahmoa, hän oli pyörällä päästään yrittäessään saada selvyyttä siihen, miten tällaista voi tapahtua. Miten voisi ihmisolentojen jälkeläinen olla jumalallisen kohtalon lapsi? Joosef ei kyennyt mitenkään sovittamaan yhteen näitä keskenään ristiriitaisia ajatuksia, ennen kuin sekä hän itse että Maria monen viikon miettimisen jälkeen tulivat siihen johtopäätökseen, että heidät oli valittu Messiaan vanhemmiksi, vaikkei juutalaisten keskuudessa juurikaan ollut ajateltu, että odotetun vapahtajan tulisi olla jumalallista olemusta. Kun tähän merkittävään johtopäätökseen oli päädytty, Maria lähti sen jälkeen kiireesti keskustelemaan Elisabetin kanssa.		122:3.2 (1346.5) Mary pondered this visitation secretly in her heart for many weeks until of a certainty she knew she was with child, before she dared to disclose these unusual events to her husband. When Joseph heard all about this, although he had great confidence in Mary, he was much troubled and could not sleep for many nights. At first Joseph had doubts about the Gabriel visitation. Then when he became well-nigh persuaded that Mary had really heard the voice and beheld the form of the divine messenger, he was torn in mind as he pondered how such things could be. How could the offspring of human beings be a child of divine destiny? Never could Joseph reconcile these conflicting ideas until, after several weeks of thought, both he and Mary reached the conclusion that they had been chosen to become the parents of the Messiah, though it had hardly been the Jewish concept that the expected deliverer was to be of divine nature. Upon arriving at this momentous conclusion, Mary hastened to depart for a visit with Elizabeth.
122:3.3 (1347.1) Palattuaan Maria meni käymään vanhempiensa Joakimin ja Hannan luona. Hänen kummatkin veljensä ja kummatkin sisarensa samoin kuin hänen vanhempansa olivat aina varsin epäileväisiä Jeesuksen jumalallisen tehtävän suhteen, vaikkeivät he tähän aikaan luonnollisestikaan tienneet mitään Gabrielin vierailusta. Mutta Maria uskoutui kyllä sisarelleen Salomelle ja kertoi tälle luulevansa, että hänen pojastaan oli määrä tulla suuri opettaja.		122:3.3 (1347.1) Upon her return, Mary went to visit her parents, Joachim and Hannah. Her two brothers and two sisters, as well as her parents, were always very skeptical about the divine mission of Jesus, though, of course, at this time they knew nothing of the Gabriel visitation. But Mary did confide to her sister Salome that she thought her son was destined to become a great teacher.
122:3.4 (1347.2) Gabriel teki ilmoituksensa Marialle Jeesuksen sikiämistä seuranneena päivänä, ja se oli ainoa yliluonnollinen tapahtuma, joka liittyi koko hänen kokemukseensa lupauksen lapsen odottamisesta ja maailmaan saattamisesta.		122:3.4 (1347.2) Gabriel’s announcement to Mary was made the day following the conception of Jesus and was the only event of supernatural occurrence connected with her entire experience of carrying and bearing the child of promise.
4. Joosefin uni ^top		4. Joseph’s Dream ^top
122:4.1 (1347.3) Joosef ei tottunut ajatukseen, että Mariasta oli määrä tulla epätavallisen lapsen äiti, ennen kuin hän oli nähnyt erään sangen syvästi vaikuttaneen unen. Tässä unessa hänelle ilmestyi loistava taivaallinen viestintuoja, joka sanoi muun muassa: ”Joosef, ilmestyn Hänen käskystään, joka nyt hallitsee korkeuksissa, ja minulle on annettu määräys kertoa pojasta, jonka Maria on synnyttävä ja josta on tuleva suuri valo maailmassa. Hänessä on oleva elämä, ja hänen elämästään on tuleva ihmiskunnan valo. Ensiksi hän tulee oman kansansa luo, mutta harvassa ovat ne, jotka ottavat hänet vastaan; mutta kaikille, jotka hänet vastaan ottavat, hän on ilmoittava, että he ovat Jumalan lapsia.” Tämän kokemuksen jälkeen Joosef ei koskaan enää osaksikaan epäillyt Marian kertomusta Gabrielin käynnistä ja lupauksesta, että syntymättömästä lapsesta oli määrä tulla jumalallinen sanansaattaja maailmalle.		122:4.1 (1347.3) Joseph did not become reconciled to the idea that Mary was to become the mother of an extraordinary child until after he had experienced a very impressive dream. In this dream a brilliant celestial messenger appeared to him and, among other things, said: “Joseph, I appear by command of Him who now reigns on high, and I am directed to instruct you concerning the son whom Mary shall bear, and who shall become a great light in the world. In him will be life, and his life shall become the light of mankind. He shall first come to his own people, but they will hardly receive him; but to as many as shall receive him to them will he reveal that they are the children of God.” After this experience Joseph never again wholly doubted Mary’s story of Gabriel’s visit and of the promise that the unborn child was to become a divine messenger to the world.
122:4.2 (1347.4) Minkään näiden vierailujen yhteydessä ei Daavidin huoneesta puhuttu sanaakaan. Yhtään kertaa ei sanaakaan lausuttu, että Jeesuksesta tulisi ”juutalaisten vapahtaja”, ei edes siitä, että hän tulisi olemaan kauan kaivattu Messias. Jeesus ei ollut sellainen Messias, jollaista juutalaiset olivat odottaneet, vaan hän oli maailman vapahtaja. Hänen tehtävänsä koski kaikkia rotuja ja kansoja, ei mitään yksittäistä ryhmää.		122:4.2 (1347.4) In all these visitations nothing was said about the house of David. Nothing was ever intimated about Jesus’ becoming a “deliverer of the Jews,” not even that he was to be the long-expected Messiah. Jesus was not such a Messiah as the Jews had anticipated, but he was the world’s deliverer. His mission was to all races and peoples, not to any one group.
122:4.3 (1347.5) Joosef ei ollut kuningas Daavidin sukua. Maria oli enemmän Daavidin sukujuurta kuin konsanaan Joosef. Joosef meni kylläkin Daavidin kaupunkiin, Betlehemiin, merkityttämään nimensä roomalaisten väestöluetteloon, mutta tämä johtui siitä, että muuan suoraan Daavidista polveutuva Saadok oli kuusi sukupolvea aiemmin adoptoinut Joosefin tuolloista sukupolvea olleen ja orvoksi jääneen esi-isän. Tästä syystä Joosefkin laskettiin kuuluvaksi ”Daavidin huoneeseen”.		122:4.3 (1347.5) Joseph was not of the line of King David. Mary had more of the Davidic ancestry than Joseph. True, Joseph did go to the City of David, Bethlehem, to be registered for the Roman census, but that was because, six generations previously, Joseph’s paternal ancestor of that generation, being an orphan, was adopted by one Zadoc, who was a direct descendant of David; hence was Joseph also accounted as of the “house of David.”
122:4.4 (1347.6) Useimmat Vanhan testamentin niin kutsutuista messiasprofetioista sovitettiin tarkoittamaan Jeesusta, vasta kauan sen jälkeen kun hän oli elänyt elämänsä maan päällä. Heprealaisprofeetat olivat vuosisatojen ajan julistaneet vapahtajan tulemista, ja toinen toistaan seuranneet sukupolvet olivat konstruoineet nämä lupaukset niin, että ne viittasivat uuteen juutalaiseen hallitsijaan. Tämä istuisi Daavidin valtaistuimella ja Mooseksen maineikkain tunnusteollisin menetelmin ryhtyisi rakentamaan voimakasta Palestiinan juutalaista, kaikesta vieraasta herruudesta vapaata kansakuntaa. Monia kuvakielisiä tekstikohtia, joita heprealaiskirjoituksissa esiintyy pitkin matkaa, sovellettiin sitä paitsi myöhemmin väärin niin, että ne pantiin tarkoittamaan Jeesuksen elämäntehtävää. Monia Vanhan testamentin sanontoja vääristeltiin, jotta ne näyttäisivät sopivan Mestarin maisen elämän johonkin tapahtumaan. Erään kerran Jeesus itsekin kiisti, että hänellä olisi jokin side Daavidin kuningashuoneeseen. Yksinpä sellainenkin tekstikohta kuin ”nuori nainen on synnyttävä pojan” muutettiin kuuluvaksi ”neitsyt on synnyttävä pojan”. Sanottu koskee myös niitä moniaita sukutauluja, joita on laadittu sekä Joosefin että Marian osalta. Ne laadittiin Mikaelin tässä maailmassa elämän elämänvaiheen jälkeen, ja moniin näistä sukutauluista toki sisältyy useita Mestarin esivanhempia, mutta kokonaisuutena ottaen ne eivät ole aitoja, eikä niihin voi luottaa niin kuin ne olisivat todenperäisiä. Jeesuksen alkuaikojen seuraajat lankesivat aivan liian usein houkutukseen panna kaikki muinaiset profeetalliset sanat näyttämään siltä kuin ne saisivat täyttymyksensä heidän Herransa ja Mestarinsa elämässä.		122:4.4 (1347.6) Most of the so-called Messianic prophecies of the Old Testament were made to apply to Jesus long after his life had been lived on earth. For centuries the Hebrew prophets had proclaimed the coming of a deliverer, and these promises had been construed by successive generations as referring to a new Jewish ruler who would sit upon the throne of David and, by the reputed miraculous methods of Moses, proceed to establish the Jews in Palestine as a powerful nation, free from all foreign domination. Again, many figurative passages found throughout the Hebrew scriptures were subsequently misapplied to the life mission of Jesus. Many Old Testament sayings were so distorted as to appear to fit some episode of the Master’s earth life. Jesus himself onetime publicly denied any connection with the royal house of David. Even the passage, “a maiden shall bear a son,” was made to read, “a virgin shall bear a son.” This was also true of the many genealogies of both Joseph and Mary which were constructed subsequent to Michael’s career on earth. Many of these lineages contain much of the Master’s ancestry, but on the whole they are not genuine and may not be depended upon as factual. The early followers of Jesus all too often succumbed to the temptation to make all the olden prophetic utterances appear to find fulfillment in the life of their Lord and Master.
5. Jeesuksen maiset vanhemmat ^top		5. Jesus’ Earth Parents ^top
122:5.1 (1348.1) Joosef oli leppoisa mies, tavattoman tunnollinen ja kaikin puolin uskollinen oman kansansa uskonnollisia sovinnaistapoja ja käytäntöjä kohtaan. Hän puhui vähän, mutta ajatteli paljon. Juutalaisten surkea ahdinko aiheutti Joosefille paljon surua. Nuoruusiässä hän oli kahdeksan sisaruksensa parissa eläessään ollut iloisempi, mutta avioelämänsä alkuvuosina (Jeesuksen lapsuuden aikana) häntä vaivasivat lievät hengelliset masennuskaudet. Hänen sielunliikkeissään tapahtui huomattava muutos parempaan päin juuri ennen hänen ennenaikaista kuolemaansa ja sen jälkeen kun hänen nousunsa kirvesmiehen paikalta menestyvän urakoitsijan asemaan oli kohentanut hänen perheensä taloudellista tilannetta.		122:5.1 (1348.1) Joseph was a mild-mannered man, extremely conscientious, and in every way faithful to the religious conventions and practices of his people. He talked little but thought much. The sorry plight of the Jewish people caused Joseph much sadness. As a youth, among his eight brothers and sisters, he had been more cheerful, but in the earlier years of married life (during Jesus’ childhood) he was subject to periods of mild spiritual discouragement. These temperamental manifestations were greatly improved just before his untimely death and after the economic condition of his family had been enhanced by his advancement from the rank of carpenter to the role of a prosperous contractor.
122:5.2 (1348.2) Maria oli temperamentiltaan täysin miehensä vastakohta. Hän oli tavallisesti iloinen, oli perin harvoin alakuloinen, ja hänen mielenlaatunsa oli aina aurinkoinen. Maria päästi emotionaaliset tunteensa estoitta ja tavan takaa valloilleen, eikä häntä koskaan nähty murhemielisenä, ennen kuin vasta Joosefin äkillisen kuoleman jälkeen. Ja tuskin hän oli tästä järkytyksestä toipunut, kun hänen kannettavakseen sysättiin huolet ja sydämentutkiskelut, jotka aiheutuivat hänen vanhimman poikansa epätavallisesta elämänurasta, joka niin perin nopeasti avautui hänen hämmentyneen katseensa edessä. Mutta Maria osoitti tämän epätavallisen kokemuksen alusta loppuun saakka tyyneyttä, rohkeutta ja melkoista viisautta siinä, miten hän suhtautui kummalliseen ja huonosti ymmärrettyyn esikoispoikaansa ja tämän kuoleman jälkeen elossa oleviin sisaruksiin.		122:5.2 (1348.2) Mary’s temperament was quite opposite to that of her husband. She was usually cheerful, was very rarely downcast, and possessed an ever-sunny disposition. Mary indulged in free and frequent expression of her emotional feelings and was never observed to be sorrowful until after the sudden death of Joseph. And she had hardly recovered from this shock when she had thrust upon her the anxieties and questionings aroused by the extraordinary career of her eldest son, which was so rapidly unfolding before her astonished gaze. But throughout all this unusual experience Mary was composed, courageous, and fairly wise in her relationship with her strange and little-understood first-born son and his surviving brothers and sisters.
122:5.3 (1348.3) Suuren osan epätavallisesta lempeydestään ja ihmeellisen myötätuntoisesta ihmisluonnon ymmärryksestään Jeesus sai isältään. Äidiltään hän peri sen lahjan, joka hänellä oli suurena opettajana, samoin kuin valtavan kykynsä oikeudentuntoiseen suuttumukseen. Tunne-elämänsä reaktioissaan aikuisikänsä elinympäristöön Jeesus oli toisinaan isänsä kaltainen: mietiskelevä ja harras, joskus hänelle oli ominaista ilmeinen surumielisyys; mutta useammin hän rynnisti eteenpäin tavalla, joka oli ominaista hänen äitinsä optimistiselle ja määrätietoiselle luonteenlaadulle. Kaiken kaikkiaan on sanottava, että Marian temperamentti pyrki hallitsemaan jumalallisen Pojan elämänuraa sitä mukaa kuin hän varttui ja ryhtyi aikuisikänsä valtaviin tekoihin. Joiltakin yksityiskohdiltaan Jeesus oli vanhempiensa ominaispiirteiden sekoitus, toisissa kohdin hän osoitti yhden vanhempansa ominaispiirteitä toisen vanhemman ominaispiirteiden vastakohtana.		122:5.3 (1348.3) Jesus derived much of his unusual gentleness and marvelous sympathetic understanding of human nature from his father; he inherited his gift as a great teacher and his tremendous capacity for righteous indignation from his mother. In emotional reactions to his adult-life environment, Jesus was at one time like his father, meditative and worshipful, sometimes characterized by apparent sadness; but more often he drove forward in the manner of his mother’s optimistic and determined disposition. All in all, Mary’s temperament tended to dominate the career of the divine Son as he grew up and swung into the momentous strides of his adult life. In some particulars Jesus was a blending of his parents’ traits; in other respects he exhibited the traits of one in contrast with those of the other.
122:5.4 (1348.4) Juutalaisten seremoniatapojen täsmällisen tuntemuksensa ja epätavallisen perehtyneisyytensä heprealaisiin kirjoituksiin Jeesus oppi Joosefilta. Marialta hän sai laveamman näkökulman uskonnolliseen elämään ja vapaamielisemmän käsityksen henkilökohtaisesta hengellisestä vapaudesta.		122:5.4 (1348.4) From Joseph Jesus secured his strict training in the usages of the Jewish ceremonials and his unusual acquaintance with the Hebrew scriptures; from Mary he derived a broader viewpoint of religious life and a more liberal concept of personal spiritual freedom.
122:5.5 (1349.1) Sekä Joosefin että Marian perhe olivat saaneet aikaansa nähden hyvän sivistyksen. Omaan aikaansa ja yhteiskunnalliseen asemaansa verrattaessa Joosef ja Maria olivat huomattavasti keskitasoa sivistyneempiä. Joosef oli ajattelija; Maria oli suunnittelija, taitava löytämään sovelluksia, ja välittömässä toimeenpanossa hän oli käytännöllinen. Joosef oli mustasilmäinen ja tummaverinen, Maria oli ruskeasilmäinen, tyypiltään lähes vaaleaverinen.		122:5.5 (1349.1) The families of both Joseph and Mary were well educated for their time. Joseph and Mary were educated far above the average for their day and station in life. He was a thinker; she was a planner, expert in adaptation and practical in immediate execution. Joseph was a black-eyed brunet; Mary, a brown-eyed well-nigh blond type.
122:5.6 (1349.2) Jos Joosefin elämä olisi jatkunut, hänestä olisi epäilemättä tullut vanhimman poikansa jumalalliseen tehtävään lujasti uskova ihminen. Maria heittelehti uskon ja epäuskon välillä. Hänen muiden lastensa, hänen ystäviensä ja sukulaistensa omaksuma asenne vaikutti häneen suuresti, mutta kun tuli kyse hänen lopullisesta suhtautumisestaan, silloin hänet saattoi aina oikealle tielle muisto Gabrielin ilmestymisestä hänelle heti lapsen sikiämisen jälkeen.		122:5.6 (1349.2) Had Joseph lived, he undoubtedly would have become a firm believer in the divine mission of his eldest son. Mary alternated between believing and doubting, being greatly influenced by the position taken by her other children and by her friends and relatives, but always was she steadied in her final attitude by the memory of Gabriel’s appearance to her immediately after the child was conceived.
122:5.7 (1349.3) Maria oli oivallinen kankaankutoja ja keskimääräistä taitavampi useammissa tuon ajan talousaskareissa. Hän oli hyvä taloudenpitäjä ja verraton perheenemäntä. Joosef ja Maria olivat molemmat hyviä opettajia, ja he huolehtivat siitä, että heidän lapsensa perehtyivät hyvin tuon ajan opilliseen sivistykseen.		122:5.7 (1349.3) Mary was an expert weaver and more than averagely skilled in most of the household arts of that day; she was a good housekeeper and a superior homemaker. Both Joseph and Mary were good teachers, and they saw to it that their children were well versed in the learning of that day.
122:5.8 (1349.4) Kun Joosef oli nuori mies, kävi niin, että Marian isä otti hänet töihin rakentamaan siipirakennusta taloonsa. Ja kun Maria tällöin erään päivällistauon aikana toi Joosefille kupillisen vettä, silloin varsinaisesti alkoi sen pariskunnan seurustelu, josta oli määrä tulla Jeesuksen vanhemmat.		122:5.8 (1349.4) When Joseph was a young man, he was employed by Mary’s father in the work of building an addition to his house, and it was when Mary brought Joseph a cup of water, during a noontime meal, that the courtship of the pair who were destined to become the parents of Jesus really began.
122:5.9 (1349.5) Joosef ja Maria vihittiin juutalaisen tavan mukaan Marian kotona Nasaretin lähistöllä, kun Joosef oli kaksikymmentäyksivuotias. Tähän avioliittoon päättyi lähes kaksi vuotta jatkunut tavanomainen seurusteluaika. Pian tämän jälkeen he muuttivat siihen uuteen kotiinsa Nasaretissa, jonka Joosef oli kahden veljensä avustamana rakentanut. Talo sijaitsi ympäröivän maaseudun ylle lumoavana kohoavan kukkulamaaston juurella. Tässä erityisesti heitä varten valmistetussa kodissaan nuoret ja odotuksentäyteiset vanhemmat olivat ajatelleet ottaa vastaan lupauksen lapsen yhtään aavistamatta, että tämä koko universumin kannalta äärimmäisen tärkeä tapahtuma tulisi sattumaan hetkenä, jolloin he olisivat Juudean Betlehemissä, kaukana kotoa.		122:5.9 (1349.5) Joseph and Mary were married, in accordance with Jewish custom, at Mary’s home in the environs of Nazareth when Joseph was twenty-one years old. This marriage concluded a normal courtship of almost two years’ duration. Shortly thereafter they moved into their new home in Nazareth, which had been built by Joseph with the assistance of two of his brothers. The house was located near the foot of the near-by elevated land which so charmingly overlooked the surrounding countryside. In this home, especially prepared, these young and expectant parents had thought to welcome the child of promise, little realizing that this momentous event of a universe was to transpire while they would be absent from home in Bethlehem of Judea.
122:5.10 (1349.6) Joosefin sukulaisista tuli enimmältään Jeesuksen opetuksiin uskovia, mutta Marian sukuun kuuluvista vain muutamat uskoivat häneen, ennen kuin hän poistui tästä maailmasta. Joosef kallistui enemmän odotettua Messiasta koskevan hengellisen käsityksen kannalle, mutta Maria ja hänen sukunsa, eritoten hänen isänsä, pitivät kiinni ajatuksesta, että Messias olisi ajallinen vapahtaja ja poliittinen vallankäyttäjä. Marian esi-isät olivat olleet näkyvästi mukana tuolloin vasta äskettäin koetuissa makkabealaisriennoissa.		122:5.10 (1349.6) The larger part of Joseph’s family became believers in the teachings of Jesus, but very few of Mary’s people ever believed in him until after he departed from this world. Joseph leaned more toward the spiritual concept of the expected Messiah, but Mary and her family, especially her father, held to the idea of the Messiah as a temporal deliverer and political ruler. Mary’s ancestors had been prominently identified with the Maccabean activities of the then but recent times.
122:5.11 (1349.7) Joosef oli vahvasti juutalaisen uskonnon itäisten eli babylonialaisten katsantokantojen puolella, Maria suuntautui voimakkaasti lain ja profeettojen vapaamielisemmän ja laveamman, läntisen eli hellenistisen, tulkinnan kannalle.		122:5.11 (1349.7) Joseph held vigorously to the Eastern, or Babylonian, views of the Jewish religion; Mary leaned strongly toward the more liberal and broader Western, or Hellenistic, interpretation of the law and the prophets.
6. Nasaretin-koti ^top		6. The Home at Nazareth ^top
122:6.1 (1349.8) Jeesuksen koti oli lähellä Nasaretin pohjoisosassa sijaitsevaa korkeaa kukkulaa ja jonkin matkan päässä kaupungin itäosassa sijainneelta kyläkaivolta. Jeesuksen perhe asui kaupungin laidalla, ja siksi hänen oli myöhemmin helppo lähteä tavan takaa tekemilleen kävelyretkille maaseudulle ja tehdä retkiä tämän lähikukkulan huipulle, kukkulan, joka on kaikista Etelä-Galilean kukkuloista korkein, ellei oteta lukuun Taaborin vuorijonoa idän suunnalla ja Nainin kukkulaa, joka oli jokseenkin yhtä korkea. Heidän kotinsa sijaitsi tämän kukkulan eteläisestä kalliokohoumasta hieman etelään ja itään ja mainitun kukkulan juuren ja Nasaretista Kaanaan päin johtavan tien puolivälissä. Sen lisäksi, että Jeesus harjoitti kukkulallakiipeilyä, hän seuraili kävelyretkillään myös mieluusti kapeaa polkua, joka kierteli kukkulan juurella koillisen suunnalla ja päättyi kohdassa, jossa se yhtyi Sepforiintiehen.		122:6.1 (1349.8) The home of Jesus was not far from the high hill in the northerly part of Nazareth, some distance from the village spring, which was in the eastern section of the town. Jesus’ family dwelt in the outskirts of the city, and this made it all the easier for him subsequently to enjoy frequent strolls in the country and to make trips up to the top of this near-by highland, the highest of all the hills of southern Galilee save the Mount Tabor range to the east and the hill of Nain, which was about the same height. Their home was located a little to the south and east of the southern promontory of this hill and about midway between the base of this elevation and the road leading out of Nazareth toward Cana. Aside from climbing the hill, Jesus’ favorite stroll was to follow a narrow trail winding about the base of the hill in a northeasterly direction to a point where it joined the road to Sepphoris.
122:6.2 (1350.1) Joosefin ja Marian koti oli yksihuoneinen kivirakennus, jossa oli tasakatto ja eläinsuojana toimiva siipirakennus. Kalustukseen kuului matala kivipöytä, saviastioita, kivivateja ja -patoja, kangaspuut, lampunjalka, muutama jakkara sekä mattoja kivilattiallanukkumista varten. Takapihalla, kotieläinsuojana toimivan siipirakennuksen lähellä, oli katos suojaamassa leivinuunia ja viljan jauhamiseen käytettävää myllyä. Tämäntyyppisen myllyn käyttämiseen tarvittiin kaksi henkilöä: toinen jauhamaan ja toinen jyviä syöttämään. Pikkupoikana Jeesuksella oli tapana syöttää jyviä tähän myllyyn hänen äitinsä vääntäessä jauhinta.		122:6.2 (1350.1) The home of Joseph and Mary was a one-room stone structure with a flat roof and an adjoining building for housing the animals. The furniture consisted of a low stone table, earthenware and stone dishes and pots, a loom, a lampstand, several small stools, and mats for sleeping on the stone floor. In the back yard, near the animal annex, was the shelter which covered the oven and the mill for grinding grain. It required two persons to operate this type of mill, one to grind and another to feed the grain. As a small boy Jesus often fed grain to this mill while his mother turned the grinder.
122:6.3 (1350.2) Myöhempinä vuosina, kun perheen koko kasvoi, heillä oli aterioidessaan tapana istua kyykyssä entistä suuremman kivipöydän ääressä ja ottaa kukin itse ruokaa yhteiseltä ruokavadilta tai padasta. Illallispöytää valaisi talvella pieni oliiviöljyllä täytetty laakea savilamppu. Martan syntymän jälkeen Joosef rakensi tähän taloon lisätilan, suuren huoneen, jota päiväsaikaan käytettiin puusepänverstaana ja öisin makuuhuoneena.		122:6.3 (1350.2) In later years, as the family grew in size, they would all squat about the enlarged stone table to enjoy their meals, helping themselves from a common dish, or pot, of food. During the winter, at the evening meal the table would be lighted by a small, flat clay lamp, which was filled with olive oil. After the birth of Martha, Joseph built an addition to this house, a large room, which was used as a carpenter shop during the day and as a sleeping room at night.
7. Matka Betlehemiin ^top		7. The Trip to Bethlehem ^top
122:7.1 (1350.3) Maaliskuussa vuonna 8 eKr. (samassa kuussa, jolloin Joosef ja Maria menivät naimisiin) keisari Augustus määräsi, että kaikki Rooman valtakunnan asukkaat oli laskettava, eli että oli suoritettava väestönlaskenta, jota voitaisiin käyttää tehokkaamman verotuksen toimeenpanon perustana. Juutalaiset olivat suhtautuneet aina hyvin ennakkoluuloisesti kaikkiin yrityksiin ”ihmisten lukemiseksi”, ja tämä seikka yhdessä sen seikan kanssa, että Juudean kuninkaalla Herodeksella oli vakavia vaikeuksia omassa maassaan, oli johtanut tämän väestönlaskennan toimeenpanon lykkäämiseen yhdellä vuodella juutalaisten kuningaskunnassa. Koko Rooman valtakunnassa tämä väestönlaskenta toimitettiin vuonna 8 eKr., paitsi Herodeksen Palestiinan kuningaskunnassa, jossa se suoritettiin vuonna 7 eKr. eli vuotta myöhemmin.		122:7.1 (1350.3) In the month of March, 8 b.c. (the month Joseph and Mary were married), Caesar Augustus decreed that all inhabitants of the Roman Empire should be numbered, that a census should be made which could be used for effecting better taxation. The Jews had always been greatly prejudiced against any attempt to “number the people,” and this, in connection with the serious domestic difficulties of Herod, King of Judea, had conspired to cause the postponement of the taking of this census in the Jewish kingdom for one year. Throughout all the Roman Empire this census was registered in the year 8 b.c., except in the Palestinian kingdom of Herod, where it was taken in 7 b.c., one year later.
122:7.2 (1350.4) Marian ei olisi ollut välttämätöntä lähteä Betlehemiin kirjoihin merkittäväksi, sillä Joosefilla oli oikeus suorittaa rekisteröityminen perheensä puolesta, mutta seikkailunhaluisena ja tarmokkaana henkilönä Maria vaatimalla vaati päästä hänen mukaansa. Häntä pelotti jäädä yksin, saattoihan nimittäin käydä, että lapsi syntyisi, sillä aikaa kun Joosef olisi poissa. Ja Betlehem ei sitä paitsi ollut kaukana Juudan kaupungista, ja Maria piti mahdollisena, että hän pääsisi tekemään mieluisan vierailun sukulaisensa Elisabetin luokse.		122:7.2 (1350.4) It was not necessary that Mary should go to Bethlehem for enrollment—Joseph was authorized to register for his family—but Mary, being an adventurous and aggressive person, insisted on accompanying him. She feared being left alone lest the child be born while Joseph was away, and again, Bethlehem being not far from the City of Judah, Mary foresaw a possible pleasurable visit with her kinswoman Elizabeth.
122:7.3 (1350.5) Joosef itse asiassa kielsi Mariaa tulemasta mukaansa, mutta kiellosta ei ollut mitään hyötyä. Kun pakattiin evästä kolmen tai neljän päivän matkaa varten, Maria laittoi kaksinkertaiset annokset ja valmistautui matkaa varten. Mutta ennen kuin he varsinaisesti astuivat taipaleelle, Joosef oli myöntynyt Marian mukaantuloon, ja päivänkoitteessa he lähtivät Nasaretista ilo sydämessään.		122:7.3 (1350.5) Joseph virtually forbade Mary to accompany him, but it was of no avail; when the food was packed for the trip of three or four days, she prepared double rations and made ready for the journey. But before they actually set forth, Joseph was reconciled to Mary’s going along, and they cheerfully departed from Nazareth at the break of day.
122:7.4 (1350.6) Joosef ja Maria olivat köyhiä, ja koska heillä oli vain yksi kuormajuhta, niin Maria, jonka raskaudentila oli jo pitkällä, istui matkatarpeiden kanssa eläimen selässä Joosefin kulkiessa jalan juhtaa taluttaen. Kodin rakentaminen ja varustaminen olivat olleet Joosefille suuri rasitus, sillä hänen oli annettava osuutensa myös vanhempiensa elatukseen. Hänen isästään oli nimittäin vähän aikaisemmin tullut työkyvytön. Ja näin tämä juutalaispariskunta lähti vaatimattomasta kodistaan vuoden 7 eKr. elokuun 18. päivän varhaisena aamuhetkenä taivaltamaan kohti Betlehemiä.		122:7.4 (1350.6) Joseph and Mary were poor, and since they had only one beast of burden, Mary, being large with child, rode on the animal with the provisions while Joseph walked, leading the beast. The building and furnishing of a home had been a great drain on Joseph since he had also to contribute to the support of his parents, as his father had been recently disabled. And so this Jewish couple went forth from their humble home early on the morning of August 18, 7 b.c., on their journey to Bethlehem.
122:7.5 (1351.1) Heidän ensimmäinen matkapäivänsä vei heidät Gilboavuoren eduskukkuloiden taakse, ja siellä he leiriytyivät yöksi Jordanvirran rannalle ja ryhtyivät arvailemaan, minkähänlainen poika heille syntyisi. Joosef piti kiinni käsityksestä, että tämä olisi hengellinen opettaja, Marian puolestaan takertuessa näkemykseen, että tämä olisi juutalainen Messias, heprealaiskansakunnan vapahtaja.		122:7.5 (1351.1) Their first day of travel carried them around the foothills of Mount Gilboa, where they camped for the night by the river Jordan and engaged in many speculations as to what sort of a son would be born to them, Joseph adhering to the concept of a spiritual teacher and Mary holding to the idea of a Jewish Messiah, a deliverer of the Hebrew nation.
122:7.6 (1351.2) Ani varhain elokuun 19. päivän aamuna Joosef ja Maria olivat jälleen matkalla. He nauttivat puolisensa Jordaninlaakson ylle kohoavan Sartabavuoren juurella, jatkoivat sitten matkaansa ja saapuivat Jerikoon yöksi. Siellä he jäivät kaupungin liepeillä maantien poskessa sijaitsevaan majataloon. Ilta-aterian jälkeen nasaretilaismatkamiehet vetäytyivät yön lepoon vasta käytyään pitkät keskustelut Rooman vallan harjoittamasta sorrosta, Herodeksesta, väestön kirjoihinviemisestä ja siitä, missä määrin toisaalta Aleksandrialla ja toisaalta Jerusalemilla oli vaikutusta juutalaisen oppineisuuden ja kulttuurin keskuksina. Elokuun 20. päivän aamunkoitteessa he jatkoivat matkaansa ja saapuivat ennen puoltapäivää Jerusalemiin. Siellä he kävivät temppelissä ja jatkamalla kulkuaan päämääräänsä kohti he saapuivat Betlehemiin parhaaseen aikaan iltapäivällä.		122:7.6 (1351.2) Bright and early the morning of August 19, Joseph and Mary were again on their way. They partook of their noontide meal at the foot of Mount Sartaba, overlooking the Jordan valley, and journeyed on, making Jericho for the night, where they stopped at an inn on the highway in the outskirts of the city. Following the evening meal and after much discussion concerning the oppressiveness of Roman rule, Herod, the census enrollment, and the comparative influence of Jerusalem and Alexandria as centers of Jewish learning and culture, the Nazareth travelers retired for the night’s rest. Early in the morning of August 20 they resumed their journey, reaching Jerusalem before noon, visiting the temple, and going on to their destination, arriving at Bethlehem in midafternoon.
122:7.7 (1351.3) Majatalo oli täpötäynnä, ja niinpä Joosef koetti saada majapaikkaa etäisten sukulaisten luota, mutta jokainen huone Betlehemissä oli täpötäynnä. Palatessaan majatalon pihalle hän sai kuulla, että kallion kupeeseen louhitut ja heti majatalon alapuolella sijaitsevat karavaanitallit oli tyhjennetty eläimistä ja siivottu majoituksen tarpeessa olevia varten. Joosef jätti aasin pihamaalle ja nosti harteilleen heidän vaate- ja evässäkkinsä ja laskeutui yhdessä Marian kanssa kiviportaat alas heidän majapaikkaansa. He havaitsivat asettuneensa tilaan, joka oli ollut viljan varastointihuoneena pilttuiden ja seimien edessä. Sinne oli ripustettu telttaverhoja, ja he pitivät itseään onnekkaina saatuaan näinkin mukavan majapaikan.		122:7.7 (1351.3) The inn was overcrowded, and Joseph accordingly sought lodgings with distant relatives, but every room in Bethlehem was filled to overflowing. On returning to the courtyard of the inn, he was informed that the caravan stables, hewn out of the side of the rock and situated just below the inn, had been cleared of animals and cleaned up for the reception of lodgers. Leaving the donkey in the courtyard, Joseph shouldered their bags of clothing and provisions and with Mary descended the stone steps to their lodgings below. They found themselves located in what had been a grain storage room to the front of the stalls and mangers. Tent curtains had been hung, and they counted themselves fortunate to have such comfortable quarters.
122:7.8 (1351.4) Joosef oli ajatellut mennä suoralta kädeltä merkityttämään heidät kirjoihin, mutta Maria oli uupunut. Hän oli melkoisen levoton ja pyysi Joosefia jäämään hänen vierelleen, minkä tämä tekikin.		122:7.8 (1351.4) Joseph had thought to go out at once and enroll, but Mary was weary; she was considerably distressed and besought him to remain by her side, which he did.
8. Jeesuksen syntymä ^top		8. The Birth of Jesus ^top
122:8.1 (1351.5) Koko seuraavan yön Maria oli rauhaton, niin ettei heistä kumpikaan saanut paljon unta. Päivän koittaessa synnytyspoltot tuntuivat jo selvästi, ja keskipäivän aikaan, elokuun 21. päivänä vuonna 7 eKr. Maria synnytti naispuolisten matkalaistovereiden avustamana ja näiden hellässä hoivassa poikalapsen. Jeesus Nasaretilainen syntyi tähän maailmaan, hänet kapaloitiin vaatteisiin, jotka Maria oli tuonut mukanaan tällaista tilanteen mahdollista käännettä ajatellen, ja pantiin läheiseen seimeen makaamaan.		122:8.1 (1351.5) All that night Mary was restless so that neither of them slept much. By the break of day the pangs of childbirth were well in evidence, and at noon, August 21, 7 b.c., with the help and kind ministrations of women fellow travelers, Mary was delivered of a male child. Jesus of Nazareth was born into the world, was wrapped in the clothes which Mary had brought along for such a possible contingency, and laid in a near-by manger.
122:8.2 (1351.6) Luvattu lapsi syntyi täsmälleen samalla tavalla kuin kaikki lapset ovat tähän maailmaan ennen tuota päivää ja sen jälkeen tulleet. Ja kahdeksantena päivänä hänet juutalaisen tavan mukaan ympärileikattiin ja hänelle annettiin virallisesti nimi Joshua (Jeesus).		122:8.2 (1351.6) In just the same manner as all babies before that day and since have come into the world, the promised child was born; and on the eighth day, according to the Jewish practice, he was circumcised and formally named Joshua (Jesus).
122:8.3 (1351.7) Jeesuksen syntymää seuranneena päivänä Joosef merkitytti heidät väestökirjoihin. Hän tapasi miehen, jonka kanssa he olivat keskustelleet kahta iltaa aikaisemmin Jerikossa, ja tämä vei Joosefin erään varakkaan ystävänsä luo, jolla oli huone majatalossa ja joka sanoi ilomielin vaihtavansa majapaikkaa nasaretilaispariskunnan kanssa. Tuona iltapäivänä he muuttivat majataloon, jossa he asuivat lähes kolme viikkoa, kunnes pääsivät majoittumaan Joosefin erään kaukaisen sukulaisen taloon.		122:8.3 (1351.7) The next day after the birth of Jesus, Joseph made his enrollment. Meeting a man they had talked with two nights previously at Jericho, Joseph was taken by him to a well-to-do friend who had a room at the inn, and who said he would gladly exchange quarters with the Nazareth couple. That afternoon they moved up to the inn, where they lived for almost three weeks until they found lodgings in the home of a distant relative of Joseph.
122:8.4 (1351.8) Toisena päivänä Jeesuksen syntymän jälkeen Maria lähetti Elisabetille sanoman, että hänen lapsensa oli tullut maailmaan, ja sai vastaukseksi viestin, jossa Joosef kutsuttiin Jerusalemiin keskustelemaan kaikista heidän asioistaan Sakariaksen kanssa. Seuraavalla viikolla Joosef menikin Jerusalemiin pitämään kokousta Sakariaan kanssa. Sekä Sakariaan että Elisabetin oli vallannut vilpitön vakaumus siitä, että Jeesuksesta oli toden totta tuleva juutalainen vapahtaja, Messias, ja että heidän poikansa Johanneksen oli määrä olla hänen apulaistensa päämies, kohtalon mies hänen oikealla puolellaan. Ja koska Marialla oli samanlaisia ajatuksia, ei ollut vaikeaa saada Joosefia taivutelluksi jäämään Betlehemiin, Daavidin kaupunkiin, jotta Jeesuksella olisi tilaisuus varttua Daavidin seuraajaksi koko Israelin valtaistuimelle. Niinpä he jäivät Betlehemiin yli vuodeksi, jona aikana Joosef aina välillä työskenteli omassa kirvesmiehen ammatissaan.		122:8.4 (1351.8) The second day after the birth of Jesus, Mary sent word to Elizabeth that her child had come and received word in return inviting Joseph up to Jerusalem to talk over all their affairs with Zacharias. The following week Joseph went to Jerusalem to confer with Zacharias. Both Zacharias and Elizabeth had become possessed with the sincere conviction that Jesus was indeed to become the Jewish deliverer, the Messiah, and that their son John was to be his chief of aides, his right-hand man of destiny. And since Mary held these same ideas, it was not difficult to prevail upon Joseph to remain in Bethlehem, the City of David, so that Jesus might grow up to become the successor of David on the throne of all Israel. Accordingly, they remained in Bethlehem more than a year, Joseph meantime working some at his carpenter’s trade.
122:8.5 (1352.1) Jeesuksen puolelta päivin tapahtuneen syntymän hetkellä lauloivat ohjaajiensa johdolla paikalle kokoontuneet Urantian serafit todellakin ylistyshymnejä Betlehemin seimen yllä, mutta ihmiskorvat eivät näitä ylistyksen ilmauksia tavoittaneet. Betlehemin lapselle eivät mitkään paimenet sen kummemmin kuin muutkaan ihmisluodut tulleet osoittamaan kunnioitustaan, ennen kuin vasta päivänä, jolloin muutamat Sakariaan Jerusalemista matkaan lähettämät uurilaispapit saapuivat.		122:8.5 (1352.1) At the noontide birth of Jesus the seraphim of Urantia, assembled under their directors, did sing anthems of glory over the Bethlehem manger, but these utterances of praise were not heard by human ears. No shepherds nor any other mortal creatures came to pay homage to the babe of Bethlehem until the day of the arrival of certain priests from Ur, who were sent down from Jerusalem by Zacharias.
122:8.6 (1352.2) Joskus aikaisemmin oli muuan outo uskonnollinen opettaja näiden mesopotamialaispappien omasta maasta kertonut heille nähneensä unen, jossa hänelle ilmoitettiin, että ”elämän valo” ilmestyisi kohdakkoin maan päälle pikkulapsena, ja tämä tapahtuisi juutalaisten keskuudessa. Ja sinnepä nämä kolme opettajaa lähtivät tätä ”elämän valoa” etsimään. Jerusalemissa monta viikkoa turhaan etsiskeltyään he olivat jo kääntymäisillään takaisin kohti Uuria, kun Sakarias kohtasi heidät ja ilmoitti uskovansa, että Jeesus olisi heidän etsintöjensä kohde. Sakarias lähetti heidät Betlehemiin, josta he löysivätkin lapsen ja jättivät tuomansa lahjat tämän maiselle äidille Marialle. Lapsi oli heidän vierailunsa aikaan jo miltei kolmen viikon ikäinen.		122:8.6 (1352.2) These priests from Mesopotamia had been told sometime before by a strange religious teacher of their country that he had had a dream in which he was informed that “the light of life” was about to appear on earth as a babe and among the Jews. And thither went these three teachers looking for this “light of life.” After many weeks of futile search in Jerusalem, they were about to return to Ur when Zacharias met them and disclosed his belief that Jesus was the object of their quest and sent them on to Bethlehem, where they found the babe and left their gifts with Mary, his earth mother. The babe was almost three weeks old at the time of their visit.
122:8.7 (1352.3) Nämä viisaat miehet eivät nähneet mitään tähteä, joka olisi ohjannut heidät Betlehemiin. Betlehemin tähdestä kertova kaunis legenda sai alkunsa seuraavalla tavalla: Jeesus syntyi keskipäivällä elokuun 21. päivänä vuonna 7 eKr. Toukokuun 29. päivänä vuonna 7 eKr. sattui Kalojen tähtikuviossa Jupiterin ja Saturnuksen epätavallinen konjunktio. Ja on merkillinen astronominen tosiasia, että saman vuoden syyskuun 29. päivänä ja joulukuun 5. päivänä sattui samanlainen konjunktio. Näihin harvinaisiin mutta täysin luonnollisiin tapahtumiin nojautuen seuraavan sukupolven hyvää tarkoittavat intoilijat rakensivat tunteisiin vetoavan legendan Betlehemin tähdestä ja jumaloivista itämaan tietäjistä, jotka se johdatti seimen äärelle, ja siitä miten nämä tietäjät näkivät vastasyntyneen lapsen ja osoittivat hänelle kunnioitustaan. Orientin ja lähellä orienttia elävien ihmisten mieli iloitsee saduista, ja niinpä he sepittävät jatkuvasti tällaisia kauniita myyttejä uskonnollisten johtajiensa ja poliittisten sankareidensa elämästä. Silloin kun kirjapainotaitoa ei vielä tunnettu, kun valtaosa inhimillisestä tietämyksestä siirtyi sukupolvelta toiselle suusanallisesti, myyteistä tuli varsin helposti perimätietoa, ja perimätiedot alettiin lopulta hyväksyä tosiasioiksi.		122:8.7 (1352.3) These wise men saw no star to guide them to Bethlehem. The beautiful legend of the star of Bethlehem originated in this way: Jesus was born August 21 at noon, 7 b.c. On May 29, 7 b.c., there occurred an extraordinary conjunction of Jupiter and Saturn in the constellation of Pisces. And it is a remarkable astronomic fact that similar conjunctions occurred on September 29 and December 5 of the same year. Upon the basis of these extraordinary but wholly natural events the well-meaning zealots of the succeeding generation constructed the appealing legend of the star of Bethlehem and the adoring Magi led thereby to the manger, where they beheld and worshiped the newborn babe. Oriental and near-Oriental minds delight in fairy stories, and they are continually spinning such beautiful myths about the lives of their religious leaders and political heroes. In the absence of printing, when most human knowledge was passed by word of mouth from one generation to another, it was very easy for myths to become traditions and for traditions eventually to become accepted as facts.
9. Jeesus viedään temppeliin ^top		9. The Presentation in the Temple ^top
122:9.1 (1352.4) Mooses oli opettanut juutalaisille, että jokainen esikoispoika kuului Herralle ja että esikoinen sen sijaan, että hänet uhrattaisiin niin kuin oli tapana pakanakansain keskuudessa, saisi jäädä eloon edellyttäen, että hänen vanhempansa lunastaisivat hänet maksamalla jollekulle valtuutetulle papille viisi sekeliä. Niin ikään oli voimassa Mooseksen antama sääntö, joka määräsi, että lapsen äidin oli puhdistautumista varten ilmoittauduttava tietyn aikamäärän kuluttua temppelissä (tai pyydettävä jotakuta toista suorittamaan asianmukainen uhri hänen puolestaan). Nämä molemmat seremoniat oli tapana suorittaa samalla kertaa. Niinpä Joosef ja Maria menivät Jerusalemin temppeliin esittääkseen itse henkilökohtaisesti Jeesuksen papeille ja toimittaakseen hänen lunastuksensa sekä antaakseen asianmukaisen uhrin, joka takaisi Marian seremoniaalisen puhdistumisen synnytyksen muka aiheuttamasta saastaisuudesta.		122:9.1 (1352.4) Moses had taught the Jews that every first-born son belonged to the Lord, and that, in lieu of his sacrifice as was the custom among the heathen nations, such a son might live provided his parents would redeem him by the payment of five shekels to any authorized priest. There was also a Mosaic ordinance which directed that a mother, after the passing of a certain period of time, should present herself (or have someone make the proper sacrifice for her) at the temple for purification. It was customary to perform both of these ceremonies at the same time. Accordingly, Joseph and Mary went up to the temple at Jerusalem in person to present Jesus to the priests and effect his redemption and also to make the proper sacrifice to insure Mary’s ceremonial purification from the alleged uncleanness of childbirth.
122:9.2 (1353.1) Temppelin pihoilla oleili pysyvästi kaksi merkillistä henkilöä: laulaja Simeon ja runoilija Hanna. Simeon oli juudealainen, mutta Hanna oli galilealainen. Tämä kaksikko vietti paljon aikaa toistensa seurassa, ja kumpikin oli pappi Sakariaan läheisiä tuttavia, joille tämä oli uskonut Johanneksen ja Jeesuksen salaisuuden. Sekä Simeon että Hanna ikävöivät Messiaan saapumista, ja heidän Sakariasta kohtaan tuntemansa luottamus pani heidät uskomaan, että Jeesus oli odotettu juutalaisten vapahtaja.		122:9.2 (1353.1) There lingered constantly about the courts of the temple two remarkable characters, Simeon a singer and Anna a poetess. Simeon was a Judean, but Anna was a Galilean. This couple were frequently in each other’s company, and both were intimates of the priest Zacharias, who had confided the secret of John and Jesus to them. Both Simeon and Anna longed for the coming of the Messiah, and their confidence in Zacharias led them to believe that Jesus was the expected deliverer of the Jewish people.
122:9.3 (1353.2) Sakarias tiesi, minä päivänä Joosefin ja Marian odotettiin Jeesus mukanaan ilmestyvän temppeliin, ja hän oli etukäteen sopinut Simeonin ja Hannan kanssa, että hän kätensä tervehdykseen nostamalla osoittaisi, kuka esikoislasten joukossa olisi Jeesus.		122:9.3 (1353.2) Zacharias knew the day Joseph and Mary were expected to appear at the temple with Jesus, and he had prearranged with Simeon and Anna to indicate, by the salute of his upraised hand, which one in the procession of first-born children was Jesus.
122:9.4 (1353.3) Hanna oli tätä tilaisuutta varten kirjoittanut runon, jota Simeon Joosefin, Marian ja kaikkien temppelipihoille kokoontuneiden suureksi hämmästykseksi ryhtyi laulamaan. Ja tällainen oli heidän esikoispojan lunastusvirtensä:		122:9.4 (1353.3) For this occasion Anna had written a poem which Simeon proceeded to sing, much to the astonishment of Joseph, Mary, and all who were assembled in the temple courts. And this was their hymn of the redemption of the first-born son:
122:9.5 (1353.4) Siunattu olkoon Herra, Israelin Jumala,		122:9.5 (1353.4) Blessed be the Lord, the God of Israel,
122:9.6 (1353.5) Sillä hän on tullut luoksemme ja valmistanut lunastuksen kansalleen;		122:9.6 (1353.5) For he has visited us and wrought redemption for his people;
122:9.7 (1353.6) Hän on nostanut pelastuksen sarven meille kaikille		122:9.7 (1353.6) He has raised up a horn of salvation for all of us
122:9.8 (1353.7) Palvelijansa Daavidin huoneesta.		122:9.8 (1353.7) In the house of his servant David.
122:9.9 (1353.8) Niin kuin hän puhui pyhäin profeettainsa suulla –		122:9.9 (1353.8) Even as he spoke by the mouth of his holy prophets —
122:9.10 (1353.9) Että me pelastuisimme vihollisiltamme ja kaikkien niiden käsistä, jotka meitä vihaavat:		122:9.10 (1353.9) Salvation from our enemies and from the hand of all who hate us;
122:9.11 (1353.10) Osoittaakseen armoa meidän isillemme ja muistellakseen pyhää liittoaan –		122:9.11 (1353.10) To show mercy to our fathers, and remember his holy covenant —
122:9.12 (1353.11) Valaansa, jonka hän vannoi isällemme Abrahamille,		122:9.12 (1353.11) The oath which he swore to Abraham our father,
122:9.13 (1353.12) Antaakseen meille tilaisuuden, että me vihollistemme käsistä pelastuneina		122:9.13 (1353.12) To grant us that we, being delivered out of the hand of our enemies,
122:9.14 (1353.13) Vailla pelkoa häntä palvelisimme,		122:9.14 (1353.13) Should serve him without fear,
122:9.15 (1353.14) Pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina päivinämme.		122:9.15 (1353.14) In holiness and righteousness before him all our days.
122:9.16 (1353.15) Niin, ja kutsuttakoon Sinua, lupauksen lasta, Kaikkein Korkeimman profeetaksi;		122:9.16 (1353.15) Yes, and you, child of promise, shall be called the prophet of the Most High;
122:9.17 (1353.16) Sillä Sinä menet Herran kasvojen eteen perustamaan hänen valtakuntansa;		122:9.17 (1353.16) For you shall go before the face of the Lord to establish his kingdom;
122:9.18 (1353.17) Jakamaan hänen kansalleen tietoa pelastuksesta		122:9.18 (1353.17) To give knowledge of salvation to his people
122:9.19 (1353.18) Antamalla heidän syntinsä anteeksi.		122:9.19 (1353.18) In the remission of their sins.
122:9.20 (1353.19) Riemuitkaa Jumalamme hellässä laupeudessa, sillä luoksemme on nyt tullut valonlähde korkeuksista		122:9.20 (1353.19) Rejoice in the tender mercy of our God because the dayspring from on high has now visited us
122:9.21 (1353.20) Luomaan valoa niille, jotka kyhjöttävät pimeydessä ja kuoleman varjossa;		122:9.21 (1353.20) To shine upon those who sit in darkness and the shadow of death;
122:9.22 (1353.21) Ohjaamaan askelemme rauhan teille.		122:9.22 (1353.21) To guide our feet into ways of peace.
122:9.23 (1353.22) Ja, oi Herra, päästä nyt palvelijasi rauhaan, niin kuin olet luvannut,		122:9.23 (1353.22) And now let your servant depart in peace, O Lord, according to your word,
122:9.24 (1353.23) Sillä minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,		122:9.24 (1353.23) For my eyes have seen your salvation,
122:9.25 (1353.24) Jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen kasvojen edessä;		122:9.25 (1353.24) Which you have prepared before the face of all peoples;
122:9.26 (1353.25) Valon, joka on muidenkin kuin juutalaisten valaisuksi		122:9.26 (1353.25) A light for even the unveiling of the gentiles
122:9.27 (1353.26) Ja kansasi, Israelin, kunniaksi.		122:9.27 (1353.26) And the glory of your people Israel.
122:9.28 (1353.27) Matkatessaan takaisin Betlehemiin Joosef ja Maria olivat vaiti – hämmentyneitä ja kunnioittavan pelon vallassa. Ikääntyneen runoilijan, Hannan, laatima jäähyväistervehdys oli saattanut Marian pois tolaltaan, eikä Joosef voinut hyväksyä tätä ennenaikaista yritystä osoittaa Jeesus juutalaisten odottamaksi Messiaaksi.		122:9.28 (1353.27) On the way back to Bethlehem, Joseph and Mary were silent—confused and overawed. Mary was much disturbed by the farewell salutation of Anna, the aged poetess, and Joseph was not in harmony with this premature effort to make Jesus out to be the expected Messiah of the Jewish people.
10. Herodes ryhtyy toimenpiteisiin ^top		10. Herod Acts ^top
122:10.1 (1353.28) Mutta Herodeksen urkkijat eivät levänneet toimettomina. Kun he raportoivat Uurin pappien Betlehemin-käynnistä Herodekselle, tämä kutsutti nämä kaldealaiset eteensä. Kovasti hän kyseli näiltä viisailta miehiltä tietoja uudesta ”juutalaisten kuninkaasta”, mutta nämä eivät voineet hänelle juuri muuta selvitystä antaa kuin, että lapsen oli synnyttänyt nainen, joka oli tullut Betlehemiin miehensä mukana väestökirjoihin merkitsemistä varten. Herodes, jota tällainen vastaus ei tyydyttänyt, lähetti heidät matkaan rahapussin kera ja määräsi, että heidän tuli löytää lapsi, jotta hänkin voisi mennä osoittamaan tälle kunnioitustaan, sillä tietäjät olivat selittäneet hänelle, että uuden kuninkaan valtakunta tulisi olemaan hengellinen, ei suinkaan ajallinen. Mutta kun viisaat miehet eivät palanneet, Herodes kävi epäluuloiseksi. Kun hän pohdiskeli näitä asioita mielessään, hänen ilmiantajansa palasivat tekemään tyhjentävää selvitystä siitä, mitä temppelissä oli vähän aikaisemmin tapahtunut. He toivat mukanaan jäljennöksen joistakin Simeonin laulun osista, laulun, jota oli laulettu Jeesuksen lunastusmenojen yhteydessä. Mutta he eivät olleet lähteneet Joosefin ja Marian perään, ja Herodes oli heille hyvin vihainen, kun he eivät pystyneet kertomaan, minne pariskunta oli pikkulapsen vienyt. Sen jälkeen hän lähetti etsijöitä ottamaan selville Joosefin ja Marian olinpaikan. Tietäessään Herodeksen ajavan takaa nasaretilaisperhettä Sakarias ja Elisabet pysyttelivät poissa Betlehemistä. Poikalapsi oli piilossa Joosefin sukulaisten luona.		122:10.1 (1353.28) But the watchers for Herod were not inactive. When they reported to him the visit of the priests of Ur to Bethlehem, Herod summoned these Chaldeans to appear before him. He inquired diligently of these wise men about the new “king of the Jews,” but they gave him little satisfaction, explaining that the babe had been born of a woman who had come down to Bethlehem with her husband for the census enrollment. Herod, not being satisfied with this answer, sent them forth with a purse and directed that they should find the child so that he too might come and worship him, since they had declared that his kingdom was to be spiritual, not temporal. But when the wise men did not return, Herod grew suspicious. As he turned these things over in his mind, his informers returned and made full report of the recent occurrences in the temple, bringing him a copy of parts of the Simeon song which had been sung at the redemption ceremonies of Jesus. But they had failed to follow Joseph and Mary, and Herod was very angry with them when they could not tell him whither the pair had taken the babe. He then dispatched searchers to locate Joseph and Mary. Knowing Herod pursued the Nazareth family, Zacharias and Elizabeth remained away from Bethlehem. The boy baby was secreted with Joseph’s relatives.
122:10.2 (1354.1) Joosef pelkäsi hakea työtä, ja heidän vähäiset säästönsä olivat nopeasti hupenemassa. Joosef katsoi itsensä jo temppelissä suoritettujen puhdistautumismenojen aikana niin köyhäksi, että se oikeutti hänet uhraamaan Marian puolesta kaksi nuorta kyyhkystä, niin kuin Mooses oli määrännyt köyhän kansan äitien puhdistamisen puolesta uhrattavaksi.		122:10.2 (1354.1) Joseph was afraid to seek work, and their small savings were rapidly disappearing. Even at the time of the purification ceremonies at the temple, Joseph deemed himself sufficiently poor to warrant his offering for Mary two young pigeons as Moses had directed for the purification of mothers among the poor.
122:10.3 (1354.2) Kun Herodeksen vakoojat eivät runsaan vuoden jatkuneiden etsintöjen jälkeenkään olleet saaneet selville Jeesuksen olinpaikkaa, ja koska lapsen epäiltiin edelleenkin olevan piilotettuna Betlehemiin, Herodes laati käskyn, jossa määrättiin, että jokainen Betlehemin talo oli järjestelmällisesti tarkastettava ja että kaikki alle kaksivuotiaat poikalapset oli tapettava. Herodes toivoi tällä keinoin varmistuvansa siitä, että tämä lapsi, josta oli määrä tulla ”juutalaisten kuningas”, saisi surmansa. Ja näin Juudean Betlehemissä yhden ainoan päivän kuluessa kuusitoista poikalasta menetti henkensä. Mutta juonittelu ja murhaaminen olivatkin tavallisia ilmiöitä Herodeksen hovissa, jopa hänen lähimmässä perhepiirissään.		122:10.3 (1354.2) When, after more than a year of searching, Herod’s spies had not located Jesus, and because of the suspicion that the babe was still concealed in Bethlehem, he prepared an order directing that a systematic search be made of every house in Bethlehem, and that all boy babies under two years of age should be killed. In this manner Herod hoped to make sure that this child who was to become “king of the Jews” would be destroyed. And thus perished in one day sixteen boy babies in Bethlehem of Judea. But intrigue and murder, even in his own immediate family, were common occurrences at the court of Herod.
122:10.4 (1354.3) Näiden pikkulasten joukkoteurastus suoritettiin lokakuun puolivälissä vuonna 6 eKr., kun Jeesus oli runsaan vuoden ikäinen. Mutta Herodeksen hoviväenkin keskuudessa oli sellaisia, jotka uskoivat Messiaan tuloon, ja saatuaan kuulla Betlehemin poikalasten teurastuskäskystä yksi heistä otti yhteyden Sakariaaseen, joka puolestaan lähetti sananviejän Joosefin luo. Ja joukkomurhaa edeltäneenä yönä Joosef ja Maria lähtivät lapsi mukanaan Betlehemistä Egyptin Aleksandriaan. Välttääkseen herättämästä huomiota he matkustivat Jeesuksen kanssa Egyptiin ilman matkaseuraa. He menivät Aleksandriaan Sakariaan järjestämien varojen turvin, ja Aleksandriassa Joosef harjoitti ammattiaan Marian ja Jeesuksen asuessa Joosefin perheen varakkaiden sukulaisten luona. He viipyivät Aleksandriassa kaksi kokonaista vuotta ja palasivat Betlehemiin vasta Herodeksen kuoleman jälkeen.		122:10.4 (1354.3) The massacre of these infants took place about the middle of October, 6 b.c., when Jesus was a little over one year of age. But there were believers in the coming Messiah even among Herod’s court attachés, and one of these, learning of the order to slaughter the Bethlehem boy babies, communicated with Zacharias, who in turn dispatched a messenger to Joseph; and the night before the massacre Joseph and Mary departed from Bethlehem with the babe for Alexandria in Egypt. In order to avoid attracting attention, they journeyed alone to Egypt with Jesus. They went to Alexandria on funds provided by Zacharias, and there Joseph worked at his trade while Mary and Jesus lodged with well-to-do relatives of Joseph’s family. They sojourned in Alexandria two full years, not returning to Bethlehem until after the death of Herod.