Luku 175	Paper 175
Viimeinen temppelipuhe	The Last Temple Discourse
175:0.1 (1905.1) VÄHÄN kahden jälkeen tuona tiistai-iltapäivänä Jeesus saapui temppeliin seurassaan yksitoista apostolia, Joosef Arimatealainen, edellä mainitut kolmekymmentä kreikkalaista sekä joitakuita muita opetuslapsia ja alkoi esittää viimeistä pyhän rakennuksen pihoilla pitämäänsä puhetta. Tämä puhe oli tarkoitettu viimeiseksi vetoomukseksi juutalaisille ja lopulliseksi syytöspuheeksi hänen kiihkeitä vihamiehiään ja mahdollisia surmaajiaan – kirjanoppineita, fariseuksia, saddukeuksia ja Israelin ylimpiä vallankäyttäjiä – vastaan. Koko aamupäivän ajan eri ryhmillä oli ollut tilaisuus esittää Jeesukselle kysymyksiä; tänä iltapäivänä kukaan ei esittänyt hänelle yhtään kysymystä.	175:0.1 (1905.1) SHORTLY after two o’clock on this Tuesday afternoon, Jesus, accompanied by eleven apostles, Joseph of Arimathea, the thirty Greeks, and certain other disciples, arrived at the temple and began the delivery of his last address in the courts of the sacred edifice. This discourse was intended to be his last appeal to the Jewish people and the final indictment of his vehement enemies and would-be destroyers—the scribes, Pharisees, Sadducees, and the chief rulers of Israel. Throughout the forenoon the various groups had had an opportunity to question Jesus; this afternoon no one asked him a question.
175:0.2 (1905.2) Kun Mestari ryhtyi puhumaan, temppelipihalla vallitsi hiljaisuus ja järjestys. Rahanvaihtajat ja kaupustelijat eivät olleet uskaltaneet tulla enää temppeliin, sen jälkeen kun Jeesus ja kiihtynyt väkijoukko olivat ajaneet heidät edellisenä päivänä sieltä ulos. Ennen kuin Jeesus aloitti puheensa, hän katseli hellästi tätä kuulijakuntaa, jonka oli hetken kuluttua määrä kuulla hänen julkinen jäähyväispuheensa. Puheesta kuvastui ihmiskunnalle osoitettu armo, ja hän liitti siihen myös viimeiset tuomitsevat sanansa juutalaisten vääristä opettajista ja kiihkoilevista johtomiehistä.	175:0.2 (1905.2) As the Master began to speak, the temple court was quiet and orderly. The money-changers and the merchandisers had not dared again to enter the temple since Jesus and the aroused multitude had driven them out the previous day. Before beginning the discourse, Jesus tenderly looked down upon this audience which was so soon to hear his farewell public address of mercy to mankind coupled with his last denunciation of the false teachers and the bigoted rulers of the Jews.
1. Puhe ^top	1. The Discourse ^top
175:1.1 (1905.3) ”Näin pitkän ajan olen ollut luonanne, kulkenut tätä maata pitkin ja poikin julistamassa Isän tuntemaa rakkautta ihmisten lapsia kohtaan, ja monet ovat nähneet valon ja uskon kautta astuneet sisälle taivaan valtakuntaan. Tämän opettamisen ja saarnaamisen yhteydessä Isä on tehnyt monet ihmeelliset teot, aina kuolleistaherättämistä myöten. Monet sairaat ja vaivaiset ovat tervehtyneet siksi, että he uskoivat. Muttei edes kaikki tämä totuuden julistaminen ja sairauksien parantaminen ole avannut niiden silmiä, jotka eivät suostu valoa näkemään, niiden, jotka ovat päättäväisesti sitä mieltä, että he hylkäävät tämän valtakunnan evankeliumin.	175:1.1 (1905.3) “This long time have I been with you, going up and down in the land proclaiming the Father’s love for the children of men, and many have seen the light and, by faith, have entered into the kingdom of heaven. In connection with this teaching and preaching the Father has done many wonderful works, even to the resurrection of the dead. Many sick and afflicted have been made whole because they believed; but all of this proclamation of truth and healing of disease has not opened the eyes of those who refuse to see light, those who are determined to reject this gospel of the kingdom.
175:1.2 (1905.4) ”Kaikin tavoin uskollisina sille, että teemme, mikä on Isän tahto, olemme minä ja apostolini tehneet parhaamme elääksemme rauhassa veljiemme kanssa, mukautuaksemme niihin Mooseksen lakien ja Israelin perinteiden vaatimuksiin, jotka ovat järkeenkäypiä. Olemme peräänantamattomasti tavoitelleet rauhaa, mutta Israelin johtajat eivät sitä tahdo. Jumalan totuuden ja taivaan valon hyläten he ovat asettumassa erheen ja pimeyden puolelle. Valon ja pimeyden välillä, elämän ja kuoleman välillä, totuuden ja erheen välillä ei voi vallita rauha.	175:1.2 (1905.4) “In every manner consistent with doing my Father’s will, I and my apostles have done our utmost to live in peace with our brethren, to conform with the reasonable requirements of the laws of Moses and the traditions of Israel. We have persistently sought peace, but the leaders of Israel will not have it. By rejecting the truth of God and the light of heaven, they are aligning themselves on the side of error and darkness. There cannot be peace between light and darkness, between life and death, between truth and error.
175:1.3 (1905.5) ”Monilla teistä on ollut rohkeutta uskoa opetuksiini ja monet ovat jo astuneet riemuun ja vapauteen, jonka tuo tietoisuus siitä, että on Jumalan poika. Ja te olette todisteeni siitä, että olen tarjonnut tätä samaa Jumalan pojan asemaa koko juutalaisten kansakunnalle, jopa näille samaisille miehille, jotka nyt tavoittelevat turmiotani. Ja vielä nytkin Isäni ottaisi vastaan nämä sokaistuneet opettajat ja nämä hurskastelevat johtajat, jos he vain kääntyisivät hänen puoleensa ja ottaisivat vastaan hänen armonsa. Vielä nytkään ei ole liian myöhäistä tämän kansan ottaa taivaan sana vastaan ja toivottaa Ihmisen Poika tervetulleeksi.	175:1.3 (1905.5) “Many of you have dared to believe my teachings and have already entered into the joy and liberty of the consciousness of sonship with God. And you will bear me witness that I have offered this same sonship with God to all the Jewish nation, even to these very men who now seek my destruction. And even now would my Father receive these blinded teachers and these hypocritical leaders if they would only turn to him and accept his mercy. Even now it is not too late for this people to receive the word of heaven and to welcome the Son of Man.
175:1.4 (1906.1) ”Isäni on kauan aikaa kohdellut tätä kansaa armeliaasti. Sukupolvi sukupolven jälkeen olemme lähettäneet profeettojamme opettamaan ja varoittamaan sitä, ja sukupolvi sukupolven jälkeen se on tappanut nämä taivaan lähettämät opettajat. Ja nyt teidän itsepäiset ylipappinne ja uppiniskaiset vallanpitäjänne jatkavat mistään välittämättä tätä samaa menettelyä. Niin kuin Herodes tapatti Johanneksen, niin tekin nyt valmistaudutte surmaamaan Ihmisen Pojan.	175:1.4 (1906.1) “My Father has long dealt in mercy with this people. Generation after generation have we sent our prophets to teach and warn them, and generation after generation have they killed these heaven-sent teachers. And now do your willful high priests and stubborn rulers go right on doing this same thing. As Herod brought about the death of John, you likewise now make ready to destroy the Son of Man.
175:1.5 (1906.2) ”Niin kauan kuin on olemassa mahdollisuus, että juutalaiset kääntyvät Isäni puoleen ja etsivät pelastusta, niin kauan pitää Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala armoa tarjoavat kätensä ojennettuina teitä kohti. Mutta niin pian kuin olette täyttäneet katumattomuutenne maljan, ja heti kun olette lopullisesti torjuneet Isäni tarjoaman armon, tämä kansakunta jätetään oman onnensa nojaan, eikä kulu kauan, kun sitä kohtaa kunniaton loppu. Tämän kansan puoleen käännyttiin, jotta siitä olisi tullut maailman valo, jotta se olisi sädehtinyt Jumalaa tuntevan rodun hengellistä kirkkautta, mutta olette etääntyneet niin kauas Jumalan suomien etuoikeuksienne mukanaan tuomien velvollisuuksien täyttämisestä, että johtajanne ovat tekemäisillään kaikkien aikojen suurimman mielettömyyden sikäli, että he ovat vähällä lopullisesti hylätä Jumalan kaikille ihmisille ja kaikille aikakausille antaman lahjan: ilmoituksen taivaassa olevan Isän rakkaudesta kaikkia maan päällä olevia luotujaan kohtaan.	175:1.5 (1906.2) “As long as there is a chance that the Jews will turn to my Father and seek salvation, the God of Abraham, Isaac, and Jacob will keep his hands of mercy outstretched toward you; but when you have once filled up your cup of impenitence, and when once you have finally rejected my Father’s mercy, this nation will be left to its own counsels, and it shall speedily come to an inglorious end. This people was called to become the light of the world, to show forth the spiritual glory of a God-knowing race, but you have so far departed from the fulfillment of your divine privileges that your leaders are about to commit the supreme folly of all the ages in that they are on the verge of finally rejecting the gift of God to all men and for all ages—the revelation of the love of the Father in heaven for all his creatures on earth.
175:1.6 (1906.3) ”Ja sitten kun te tämän ihmisille Jumalasta annetun ilmoituksen tosiaankin torjutte, taivaan valtakunta annetaan muille kansoille, niille, jotka ottavat sen vastaan iloiten ja riemuiten. Sen Isän nimissä, joka minut lähetti, varoitan teitä vakavasti, että olette menettämäisillänne teille tässä maailmassa annetun aseman ikuisen totuuden lipunkantajina ja jumalallisen lain varjelijoina. Juuri tällä hetkellä tarjoan teille viimeisen tilaisuuden astua esille ja katua, tuoda julki aikomuksenne etsiä Jumalaa kaikesta sydämestänne ja astua pienten lasten tavoin ja vilpittömän uskon kautta taivaan valtakunnan turvaan ja pelastukseen.	175:1.6 (1906.3) “And when you do once reject this revelation of God to man, the kingdom of heaven shall be given to other peoples, to those who will receive it with joy and gladness. In the name of the Father who sent me, I solemnly warn you that you are about to lose your position in the world as the standard-bearers of eternal truth and the custodians of the divine law. I am just now offering you your last chance to come forward and repent, to signify your intention to seek God with all your hearts and to enter, like little children and by sincere faith, into the security and salvation of the kingdom of heaven.
175:1.7 (1906.4) ”Isäni on jo kauan työskennellyt pelastuksenne hyväksi, ja astuin alas elääkseni keskuudessanne ja osoittaakseni omakohtaisesti teille tuon tien. Monet sekä juutalaisten että samarialaisten, jopa pakanain, joukosta ovat uskoneet valtakunnan evankeliumin, mutta ne, joiden tulisi astua esiin ensimmäisinä ja ottaa vastaan taivaan valo, ovatkin itsepintaisesti kieltäytyneet uskomasta Jumalan totuuden paljastusta – ihmisessä ilmoitettua Jumalaa ja Jumalan luokse korotettua ihmistä.	175:1.7 (1906.4) “My Father has long worked for your salvation, and I came down to live among you and personally show you the way. Many of both the Jews and the Samaritans, and even the gentiles, have believed the gospel of the kingdom, but those who should be first to come forward and accept the light of heaven have steadfastly refused to believe the revelation of the truth of God—God revealed in man and man uplifted to God.
175:1.8 (1906.5) ”Tänä iltapäivänä apostolini seisovat äänetönnä tässä edessänne, mutta kaukana ei ole se hetki, jolloin saatte kuulla heidän äänensä kaiuttavan pelastuskutsua ja kehotusta liittyä elävän Jumalan poikina taivaalliseen valtakuntaan. Ja nyt kutsun nämä opetuslapseni ja valtakunnan evankeliumiin uskovat samoin kuin heidän vierellään olevat näkymättömät sanansaattajat todistamaan, että olen kerran vielä tarjonnut Israelille ja sen vallanpitäjille vapahdusta ja pelastusta. Mutta te kaikki näette, kuinka Isän osoittamaan armoon suhtaudutaan yliolkaisesti ja miten totuuden sanansaattajat torjutaan. Kaikesta huolimatta muistutan teitä siitä, että nämä kirjanoppineet ja fariseukset istuvat yhä Mooseksen istuimella, ja siksi pyydän teitä toimimaan yhteistyössä näiden Israelin vanhinten kanssa kunnes ihmisten valtakunnissa hallitsevat Kaikkein Korkeimmat viimein kaatavat kumoon tämän kansakunnan ja hävittävät näiden vallanpitäjien kamarit. Teiltä ei vaadita, että menette mukaan heidän hankkeisiinsa Ihmisen Pojan surmaamiseksi, mutta kaikessa, mikä liittyy Israelin rauhaan, teidän on oltava heille alamaiset. Kaikissa sellaisissa asioissa tehkää, mitä ikinä he teiltä pyytävät, ja noudattakaa sitä, mikä laissa on keskeisintä, mutta älkää ottako mallia heidän pahoista töistään. Muistakaa, että näiden vanhinten synti on tämä: He puhuvat sitä, mikä on hyvää, mutta he eivät sitä tee. Te varsin tiedätte, kuinka nämä johtajat köyttävät raskaat kuormat hartioillenne, taakat, joiden kantaminen on tuskallista, eivätkä he edes yhtä sormeaan nosta auttaakseen teitä kantamaan nämä painavat kuormat. Seremonioilla he ovat teitä sortaneet ja perinteillä he ovat teitä orjuuttaneet.	175:1.8 (1906.5) “This afternoon my apostles stand here before you in silence, but you shall soon hear their voices ringing out with the call to salvation and with the urge to unite with the heavenly kingdom as the sons of the living God. And now I call to witness these, my disciples and believers in the gospel of the kingdom, as well as the unseen messengers by their sides, that I have once more offered Israel and her rulers deliverance and salvation. But you all behold how the Father’s mercy is slighted and how the messengers of truth are rejected. Nevertheless, I admonish you that these scribes and Pharisees still sit in Moses’ seat, and therefore, until the Most Highs who rule in the kingdoms of men shall finally overthrow this nation and destroy the place of these rulers, I bid you co-operate with these elders in Israel. You are not required to unite with them in their plans to destroy the Son of Man, but in everything related to the peace of Israel you are to be subject to them. In all these matters do whatsoever they bid you and observe the essentials of the law but do not pattern after their evil works. Remember, this is the sin of these rulers: They say that which is good, but they do it not. You well know how these leaders bind heavy burdens on your shoulders, burdens grievous to bear, and that they will not lift as much as one finger to help you bear these weighty burdens. They have oppressed you with ceremonies and enslaved you by traditions.
175:1.9 (1907.1) ”Lisäksi nämä itsekeskeiset vallanpitäjät tekevät hyvät tekonsa mieluusti ihmisten nähden. He tekevät raamatunlausekoteloistaan leveät ja virkaviittojensa reunoista laveat. He himoitsevat juhlatilaisuuksien kunniapaikkoja ja vaativat synagogan eturivin istuimet. He kärttävät ylistäviä tervehdyksiä turuilla ja toreilla ja haluavat, että kaikki kutsuvat heitä rabbiineiksi. Ja kaikkea tätä kunniaa ihmisiltä kärttäessään he samalla salassa anastavat leskien talot ja kalastelevat voittoa pyhän temppelin toimituksista. Vaikutuksen tehdäkseen nämä ulkokullatut esittävät pitkiä rukouksia julkisuudessa ja antavat almuja päästäkseen kanssaihmistensä huomioon.	175:1.9 (1907.1) “Furthermore, these self-centered rulers delight in doing their good works so that they will be seen by men. They make broad their phylacteries and enlarge the borders of their official robes. They crave the chief places at the feasts and demand the chief seats in the synagogues. They covet laudatory salutations in the market places and desire to be called rabbi by all men. And even while they seek all this honor from men, they secretly lay hold of widows’ houses and take profit from the services of the sacred temple. For a pretense these hypocrites make long prayers in public and give alms to attract the notice of their fellows.
175:1.10 (1907.2) ”Vaikka teidän tulisikin kunnioittaa vallanpitäjiänne ja arvostaa opettajianne, teidän ei tulisi kutsua ketään ihmistä hengellisessä mielessä Isäksi, sillä on olemassa yksi, joka on teidän Isänne, nimittäin Jumala. Teidän ei liioin tule valtakunnassa pyrkiä veljienne herraksi. Olen opettanut teille, se muistakaa, että jokainen, joka haluaisi olla suurin joukossanne, tulkoon hänestä kaikkien palvelija. Jos teillä on julkeutta ylentää itsenne Jumalan edessä, on varmaa, että teidät alennetaan; mutta jokainen, joka itsensä aidosti alentaa, hänet aivan varmasti ylennetään. Älkää päivittäisessä elämässänne tavoitelko omaa kunniaanne, vaan Jumalan kunniaa. Alistakaa järkeä käyttäen oma tahtonne taivaassa olevan Isän tahdolle.	175:1.10 (1907.2) “While you should honor your rulers and reverence your teachers, you should call no man Father in the spiritual sense, for there is one who is your Father, even God. Neither should you seek to lord it over your brethren in the kingdom. Remember, I have taught you that he who would be greatest among you should become the server of all. If you presume to exalt yourselves before God, you will certainly be humbled; but whoso truly humbles himself will surely be exalted. Seek in your daily lives, not self-glorification, but the glory of God. Intelligently subordinate your own wills to the will of the Father in heaven.
175:1.11 (1907.3) ”Älkää ymmärtäkö sanojani väärin. En kanna kaunaa näitä pääpappeja ja vallanpitäjiä kohtaan, jotka tälläkin hetkellä tavoittelevat turmiotani; en tahdo mitään pahaa näille kirjanoppineille ja fariseuksille, jotka hylkäävät opetukseni. Tiedän, että monet teistä salaa uskovat, ja tiedän, että tulette avoimesti tunnustamaan olevanne valtakunnan alamaisia, sitten kun hetkeni tulee. Mutta miten rabbinne aikovat todistaa itsensä syyttömiksi, sillä he väittävät keskustelevansa Jumalan kanssa ja julkeavat sitten torjua ja tuhota hänet, joka tulee tehdäkseen Isän maailmoille tunnetuksi?	175:1.11 (1907.3) “Mistake not my words. I bear no malice toward these chief priests and rulers who even now seek my destruction; I have no ill will for these scribes and Pharisees who reject my teachings. I know that many of you believe in secret, and I know you will openly profess your allegiance to the kingdom when my hour comes. But how will your rabbis justify themselves since they profess to talk with God and then presume to reject and destroy him who comes to reveal the Father to the worlds?
175:1.12 (1907.4) ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, ulkokullatut! Tahtoisitte sulkea taivaan valtakunnan ovet vilpittömiltä ihmisiltä, koska nämä sattuvat olemaan oppimattomia niiltä osin, mitä te opetatte. Kieltäydytte astumasta sisälle valtakuntaan ja samalla teette kaiken, mikä on vallassanne, estääksenne kaikkien muidenkin sisäänastumisen. Ja seisotte selkä pelastuksen portteja vasten ja taistelette kaikkia vastaan, jotka haluaisivat astua sinne sisälle.	175:1.12 (1907.4) “Woe upon you, scribes and Pharisees, hypocrites! You would shut the doors of the kingdom of heaven against sincere men because they happen to be unlearned in the ways of your teaching. You refuse to enter the kingdom and at the same time do everything within your power to prevent all others from entering. You stand with your backs to the doors of salvation and fight with all who would enter therein.
175:1.13 (1907.5) ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, millaisia hurskastelijoita te olettekaan! Sillä kierrätte maat ja mannut saadaksenne yhden käännynnäisen ja siinä onnistuttuanne ette saa rauhaa, ennen kuin olette tehneet hänestä kaksin verroin pahemman kuin hän oli pakanain lapsena.	175:1.13 (1907.5) “Woe upon you, scribes and Pharisees, hypocrites that you are! for you do indeed encompass land and sea to make one proselyte, and when you have succeeded, you are not content until you have made him twofold worse than he was as a child of the heathen.
175:1.14 (1907.6) ”Voi teitä, pääpapit ja esimiehet, jotka anastatte köyhien omaisuuden ja vaaditte raskaat maksut niiltä, jotka haluaisivat palvella Jumalaa siten kuin luulevat Mooseksen säätäneen! Te, jotka ette armoa suostu osoittamaan, voitteko toivoa armoa tulevissa maailmoissa saavanne?	175:1.14 (1907.6) “Woe upon you, chief priests and rulers who lay hold of the property of the poor and demand heavy dues of those who would serve God as they think Moses ordained! You who refuse to show mercy, can you hope for mercy in the worlds to come?
175:1.15 (1907.7) ”Voi teitä, väärät opettajat, sokeat opastajat! Mitä voi odottaa kansakunnalta, kun sokeat taluttavat sokeita? He lankeavat kumpaisetkin tuhon kuoppaan.	175:1.15 (1907.7) “Woe upon you, false teachers, blind guides! What can be expected of a nation when the blind lead the blind? They both shall stumble into the pit of destruction.
175:1.16 (1907.8) ”Voi teitä, jotka valaa vannoessanne keksitte verukkeita! Olette viekastelijoita, sillä opetatte, että mies voi vannoa temppelin kautta ja rikkoa valansa, mutta että jokaisen, joka vannoo temppelin kullan kautta, täytyy pysyä sitoumuksessaan. Olette kaikki hulluja ja sokeita. Ette edes epärehellisyydessänne ole johdonmukaisia, sillä kumpi on toista suurempi, kulta vai se temppeli, jonka oletetaan pyhittäneen tuon kullan? Opetatte myös, että jos joku vannoo alttarin kautta, se ei ole mitään; mutta jos joku vannoo alttarilla olevan lahjan kautta, häntä on pidettävä velallisena. Ette taaskaan näe totuutta; sillä kumpi on suurempi, lahja vai alttari, joka lahjan pyhittää? Miten voitte puolustaa moista tekopyhyyttä ja epärehellisyyttä taivaan Jumalan silmien alla?	175:1.16 (1907.8) “Woe upon you who dissimulate when you take an oath! You are tricksters since you teach that a man may swear by the temple and break his oath, but that whoso swears by the gold in the temple must remain bound. You are all fools and blind. You are not even consistent in your dishonesty, for which is the greater, the gold or the temple which has supposedly sanctified the gold? You also teach that, if a man swears by the altar, it is nothing; but that, if one swears by the gift that is upon the altar, then shall he be held as a debtor. Again are you blind to the truth, for which is the greater, the gift or the altar which sanctifies the gift? How can you justify such hypocrisy and dishonesty in the sight of the God of heaven?
175:1.17 (1908.1) ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset ja kaikki muut ulkokullatut, jotka pitävät huolen siitä, että maksavat kymmenykset mintusta, aniksesta ja kuminasta, ja samanaikaisesti jättävät vaille huomiota lakiin sisältyvät painavammat asiat: uskon, armon ja tuomion! Teidän olisi kaiken järjen mukaan pitänyt tehdä toinen, muttei jättää toistakaan tekemättä. Olette totisesti sokeita opastajia ja mykkiä opettajia; siivilöitte pois hyttysen ja nielaisette kamelin.	175:1.17 (1908.1) “Woe upon you, scribes and Pharisees and all other hypocrites who make sure that they tithe mint, anise, and cumin and at the same time disregard the weightier matters of the law—faith, mercy, and judgment! Within reason, the one you ought to have done but not to have left the other undone. You are truly blind guides and dumb teachers; you strain out the gnat and swallow the camel.
175:1.18 (1908.2) ”Voi teitä, kirjanoppineet, fariseukset ja hurskastelijat! Tunnontarkasti te puhdistatte kupin ja vadin ulkopuolen, mutta sisäpuolelle jää kiristyksen, kohtuuttomuuksien ja petkutuksen saasta. Olette hengellisesti sokeita. Ettekö näe, kuinka paljon parempi olisi ensin puhdistaa kupin sisäpuoli ja silloin se, joka läikkyy yli, puhdistaisi itsestään ulkopuolen? Te turmeltuneet hylkiöt! Saatatte uskontonne ulkonaiset menot kirjain kirjaimelta sopusointuun sen kanssa, miten tulkitsette Mooseksen lakia, samalla kun sielunne likoaa kurkkuaan myöten synnissä ja on täynnään murhanhimoa.	175:1.18 (1908.2) “Woe upon you, scribes, Pharisees, and hypocrites! for you are scrupulous to cleanse the outside of the cup and the platter, but within there remains the filth of extortion, excesses, and deception. You are spiritually blind. Do you not recognize how much better it would be first to cleanse the inside of the cup, and then that which spills over would of itself cleanse the outside? You wicked reprobates! you make the outward performances of your religion to conform with the letter of your interpretation of Moses’ law while your souls are steeped in iniquity and filled with murder.
175:1.19 (1908.3) ”Voi teitä kaikkia, jotka hylkäätte totuuden ja torjutte armon! Monet teistä ovat valkeiksi kalkittujen hautakammioiden kaltaisia, jotka ulkonaisesti näyttävät kauniilta, mutta jotka sisältä ovat täynnä kuolleitten luita ja kaikenlaista saastaa. Aivan samalla tavoin te, jotka tietoisesti torjutte Jumalan antaman neuvon, näytätte ihmisten silmissä ulkonaisesti pyhiltä ja vanhurskailta, mutta sisällänne sydämenne täyttyy tekopyhyydestä ja paatumuksesta.	175:1.19 (1908.3) “Woe upon all of you who reject truth and spurn mercy! Many of you are like whited sepulchres, which outwardly appear beautiful but within are full of dead men’s bones and all sorts of uncleanness. Even so do you who knowingly reject the counsel of God appear outwardly to men as holy and righteous, but inwardly your hearts are filled with hypocrisy and iniquity.
175:1.20 (1908.4) ”Voi teitä, kansakunnan väärät opastajat! Olette tästä vähän matkan päähän rakentaneet muistomerkin marttyyrikuoleman kärsineille muinaisuuden profeetoille ja kuitenkin vehkeilette surmataksenne Hänet, josta profeetat puhuivat. Koristelette vanhurskaiden haudat ja tuudittaudutte sellaiseen uskoon, että jos olisitte eläneet isienne päivinä, ette olisi profeettoja tappaneet. Ja sitten te kaiken tämän omahyväisen ajattelun päälle teette valmisteluja ottaaksenne hengiltä hänet, josta profeetat puhuivat: Ihmisen Pojan. Näin tehdessänne todistatte itsellenne olevanne niiden isien turmeltuneita poikia, jotka tappoivat profeetat. Menkää siis samaa tietä ja täyttäkää tuomionne malja ääriään myöten!	175:1.20 (1908.4) “Woe upon you, false guides of a nation! Over yonder have you built a monument to the martyred prophets of old, while you plot to destroy Him of whom they spoke. You garnish the tombs of the righteous and flatter yourselves that, had you lived in the days of your fathers, you would not have killed the prophets; and then in the face of such self-righteous thinking you make ready to slay him of whom the prophets spoke, the Son of Man. Inasmuch as you do these things, are you witness to yourselves that you are the wicked sons of them who slew the prophets. Go on, then, and fill up the cup of your condemnation to the full!
175:1.21 (1908.5) ”Voi teitä, pahuuden lapset! Johannes puhui totta sanoessaan teitä kyykäärmeiden sikiöiksi, ja kysynpä vain, kuinka voitte välttyä tuomiolta, jonka Johannes teille julisti?	175:1.21 (1908.5) “Woe upon you, children of evil! John did truly call you the offspring of vipers, and I ask how can you escape the judgment that John pronounced upon you?
175:1.22 (1908.6) ”Mutta vielä nytkin tarjoan teille Isäni nimissä armoa ja anteeksiantamusta, vielä nytkin ojennan ikuista kumppanuutta tarkoittavan rakastavan käteni. Isäni on lähettänyt luoksenne viisaat miehet ja profeetat; toisia olette vainonneet, toiset olette tappaneet. Sitten ilmestyi Johannes julistaen Ihmisen Pojan tulemista, ja hänet te surmasitte, sen jälkeen kun monet olivat uskoneet hänen opetuksensa. Ja nyt valmistaudutte vuodattamaan lisää viatonta verta. Ettekö käsitä, että koittaa kauhistuttava tilinteon päivä, jolloin koko maailman Tuomari vaatii tältä kansalta selvitystä, miten se on nämä taivaan sanansaattajat torjunut, heitä vainonnut ja heidät surmannut? Ettekö ymmärrä, että teidän täytyy tehdä tiliä kaikesta tästä vanhurskaitten verestä, ensimmäisestä tapetusta profeetasta hamaan Sakarjan aikaan asti, Sakarjan, joka lyötiin kuoliaaksi pyhäkön ja alttarin välillä? Ja jos jatkatte kammottavia tapojanne, tämä tilitys saatetaan vaatia jo nykyiseltä sukupolvelta.	175:1.22 (1908.6) “But even now I offer you in my Father’s name mercy and forgiveness; even now I proffer the loving hand of eternal fellowship. My Father has sent you the wise men and the prophets; some you have persecuted and others you have killed. Then appeared John proclaiming the coming of the Son of Man, and him you destroyed after many had believed his teaching. And now you make ready to shed more innocent blood. Do you not comprehend that a terrible day of reckoning will come when the Judge of all the earth shall require of this people an accounting for the way they have rejected, persecuted, and destroyed these messengers of heaven? Do you not understand that you must account for all of this righteous blood, from the first prophet killed down to the times of Zechariah, who was slain between the sanctuary and the altar? And if you go on in your evil ways, this accounting may be required of this very generation.
175:1.23 (1908.7) ”Oi Jerusalem ja Abrahamin lapset, te, jotka olette kivittäneet profeetat ja tappaneet opettajat, jotka luoksenne lähetettiin, vielä nytkin tahtoisin kerätä lapsenne yhteen niin kuin kanaemo kokoaa poikasensa siipiensä suojaan, mutta te ette sitä tahdo!	175:1.23 (1908.7) “O Jerusalem and the children of Abraham, you who have stoned the prophets and killed the teachers that were sent to you, even now would I gather your children together as a hen gathers her chickens under her wings, but you will not!
175:1.24 (1908.8) ”Ja nyt lausun teille jäähyväiset. Olette kuulleet sanomani ja tehneet päätöksenne. Jotka ovat uskoneet evankeliumini, ovat jo nyt Jumalan valtakunnassa ja turvassa. Jotka olette päättäneet torjua Jumalan lahjan, teille minä sanon, ettette enää näe minua temppelissä opettamassa. Työni teidän hyväksenne on tehty. Katsokaa, jatkan nyt matkaani lasteni kanssa, ja talonne jätetään teille autioksi!”	175:1.24 (1908.8) “And now I take leave of you. You have heard my message and have made your decision. Those who have believed my gospel are even now safe within the kingdom of God. To you who have chosen to reject the gift of God, I say that you will no more see me teaching in the temple. My work for you is done. Behold, I now go forth with my children, and your house is left to you desolate!”
175:1.25 (1908.9) Ja sitten Mestari antoi seuraajilleen merkin lähteä temppelistä.	175:1.25 (1908.9) And then the Master beckoned his followers to depart from the temple.
2. Yksittäisten juutalaisten asema ^top	2. Status of Individual Jews ^top
175:2.1 (1909.1) Se tosiasia, että juutalaiskansakunnan hengelliset johtajat ja uskonnonopettajat kerran torjuivat Jeesuksen opetukset ja vehkeilivät pannakseen toimeen hänen julman kuolemansa, ei millään tavoin vaikuta kenenkään yksittäisen juutalaisen asemaan Jumalan edessä. Eikä sen tulisi antaa niille, jotka tunnustautuvat Kristuksen seuraajiksi, aihetta ennakkoluuloiseen asennoitumiseen juutalaista kohtaan kanssakuolevaisena. Kansakuntana, sosio-poliittisena ryhmänä, juutalaiset maksoivat täyteen määräänsä sen kauhistuttavan hinnan, joka oli maksettava Rauhan Ruhtinaan hylkäämisestä. Jo kauan sitten he lakkasivat olemasta jumalallisen totuuden soihdunkantajia ihmiskunnan roduille, mutta tämä ei anna mitään pätevää syytä siihen, miksi näiden kauan sitten eläneiden juutalaisten yksittäiset jälkeläiset pitäisi panna kärsimään sellaisia vainoja, joiden kohteiksi he ovat Jeesus Nasaretilaisen seuraajiksi tunnustautuvien suvaitsemattomien, arvottomien ja kiihkomielisten ihmisten toimesta joutuneet, Jeesuksen, joka itse oli luonnollisen syntymän kautta juutalainen.	175:2.1 (1909.1) The fact that the spiritual leaders and the religious teachers of the Jewish nation onetime rejected the teachings of Jesus and conspired to bring about his cruel death, does not in any manner affect the status of any individual Jew in his standing before God. And it should not cause those who profess to be followers of the Christ to be prejudiced against the Jew as a fellow mortal. The Jews, as a nation, as a sociopolitical group, paid in full the terrible price of rejecting the Prince of Peace. Long since they ceased to be the spiritual torchbearers of divine truth to the races of mankind, but this constitutes no valid reason why the individual descendants of these long-ago Jews should be made to suffer the persecutions which have been visited upon them by intolerant, unworthy, and bigoted professed followers of Jesus of Nazareth, who was, himself, a Jew by natural birth.
175:2.2 (1909.2) Monet kerrat tämä nykypäivien juutalaisiin kohdistuva järjetön ja Kristukselle vieras viha ja vaino on johtanut jonkun sellaisen viattoman ja syyttömän juutalaisyksilön kärsimyksiin ja kuolemaan, jonka esivanhemmat Jeesuksen aikana täydestä sydämestään hyväksyivät hänen evankeliuminsa ja vähän sen jälkeen kuolivat järkähtämättä sitä totuutta puolustaen, johon he niin varauksettomasti uskoivat. Millainen kauhun puistatus käykään tilannetta seuraavissa taivaallisissa olennoissa, kun he näkevät Jeesuksen seuraajiksi tunnustautuvien ihmisten antautuvan Pietarin, Filippuksen, Matteuksen ja niiden muiden Palestiinan juutalaisten myöhempien aikojen jälkeläisten vainoamiseen, ahdistelemiseen ja jopa murhaamiseen, jotka niin kunniakkaasti antoivat henkensä taivaallisen valtakunnan evankeliumin ensimmäisinä marttyyreinä!	175:2.2 (1909.2) Many times has this unreasoning and un-Christlike hatred and persecution of modern Jews terminated in the suffering and death of some innocent and unoffending Jewish individual whose very ancestors, in the times of Jesus, heartily accepted his gospel and presently died unflinchingly for that truth which they so wholeheartedly believed. What a shudder of horror passes over the onlooking celestial beings as they behold the professed followers of Jesus indulge themselves in persecuting, harassing, and even murdering the later-day descendants of Peter, Philip, Matthew, and others of the Palestinian Jews who so gloriously yielded up their lives as the first martyrs of the gospel of the heavenly kingdom!
175:2.3 (1909.3) Miten julmaa ja järjetöntä onkaan pakottaa viattomat lapset kärsimään esi-isiensä synneistä, rikoksista, joista he ovat täysin tietämättömiä ja joista he eivät millään muotoa voi olla vastuussa! Ja että nämä kamalat teot vielä tehdään hänen nimissään, joka opetti opetuslapsensa rakastamaan jopa vihollisiaan! Tässä Jeesuksen elämää käsittelevässä kertomuksessa on toki välttämätöntä välittää kuva siitä, miten tietyt hänen juutalaisaikalaisensa hylkäsivät hänet ja juonittelivat toimittaakseen hänet häpeälliseen kuolemaan, mutta tahdomme varoittaa kaikkia tämän kertomuksen lukijoita, että tällainen historiallinen selostus ei millään muotoa puolusta sitä väärämielistä vihaa tai suhtaudu hyväksyvästi sellaista nurjamielistä asennetta kohtaan, jota niin monet tunnustukselliset kristityt ovat yksittäisiä juutalaisia kohtaan useiden vuosisatojen ajan osoittaneet. Valtakuntaan uskovien, Jeesuksen opetuksia noudattavien, tulee lopettaa yksittäisen juutalaisen sortaminen ikään kuin tämä olisi syypää Jeesuksen hylätyksi tulemiseen ja ristiinnaulitsemiseen. Isä ja hänen Luoja-Poikansa eivät ole koskaan lakanneet rakastamasta juutalaisia. Jumala ei katso henkilöön, ja pelastus kuuluu niin juutalaiselle kuin ei-juutalaisellekin.	175:2.3 (1909.3) How cruel and unreasoning to compel innocent children to suffer for the sins of their progenitors, misdeeds of which they are wholly ignorant, and for which they could in no way be responsible! And to do such wicked deeds in the name of one who taught his disciples to love even their enemies! It has become necessary, in this recital of the life of Jesus, to portray the manner in which certain of his fellow Jews rejected him and conspired to bring about his ignominious death; but we would warn all who read this narrative that the presentation of such a historical recital in no way justifies the unjust hatred, nor condones the unfair attitude of mind, which so many professed Christians have maintained toward individual Jews for many centuries. Kingdom believers, those who follow the teachings of Jesus, must cease to mistreat the individual Jew as one who is guilty of the rejection and crucifixion of Jesus. The Father and his Creator Son have never ceased to love the Jews. God is no respecter of persons, and salvation is for the Jew as well as for the gentile.
3. Sanhedrinin kohtalokas kokous ^top	3. The Fateful Sanhedrin Meeting ^top
175:3.1 (1909.4) Kello kahdeksan tänä tiistai-iltana avattiin sanhedrinin kohtalokas kokous. Monissa aikaisemmissa tilaisuuksissa tämä juutalaiskansakunnan korkein oikeus oli epävirallisesti jo päättänyt, että Jeesuksen oli kuoltava. Tämä kunnianarvoisa hallituselin oli monet kerrat päättänyt pysäyttää hänen toimintansa, mutta se ei ollut koskaan tätä ennen päättänyt pidättää häntä ja toimittaa häntä kuolemaan, oli hinta mikä hyvänsä. Hetkeä ennen puoltayötä tuona tiistaina, huhtikuun 4. päivänä vuonna 30 jKr., sanhedrin silloisessa kokoonpanossaan virallisesti ja yksimielisesti päätti langettaa kuolemantuomion sekä Jeesukselle että Lasarukselle. Tämä oli vastaus Mestarin juutalaisten vallanpitäjille osoittamaan viimeiseen vetoomukseen, jonka hän oli esittänyt temppelissä vain muutamaa tuntia aikaisemmin, ja se oli reaktio, joka kertoi, miten katkeraa kaunaa nämä samaiset pääpapit ja mitään katumattomat saddukeukset ja fariseukset tunsivat Jeesuksen esittämästä viimeisestä ja voimallisesta syytöksestä. Kuolemantuomion langettaminen Jumalan Pojalle (jo ennen hänen oikeudenkäyntiään) oli sanhedrinin vastaus viimeiseen juutalaiskansakunnalle kansakuntana tehtyyn taivaallisen armon tarjoukseen.	175:3.1 (1909.4) At eight o’clock on this Tuesday evening the fateful meeting of the Sanhedrin was called to order. On many previous occasions had this supreme court of the Jewish nation informally decreed the death of Jesus. Many times had this august ruling body determined to put a stop to his work, but never before had they resolved to place him under arrest and to bring about his death at any and all costs. It was just before midnight on this Tuesday, April 4, a.d. 30, that the Sanhedrin, as then constituted, officially and unanimously voted to impose the death sentence upon both Jesus and Lazarus. This was the answer to the Master’s last appeal to the rulers of the Jews which he had made in the temple only a few hours before, and it represented their reaction of bitter resentment toward Jesus’ last and vigorous indictment of these same chief priests and impenitent Sadducees and Pharisees. The passing of death sentence (even before his trial) upon the Son of God was the Sanhedrin’s reply to the last offer of heavenly mercy ever to be extended to the Jewish nation, as such.
175:3.2 (1910.1) Tästä ajankohdasta lähtien juutalaiset jätettiin päättämään lyhyt ja yhtäkkiä katkennut kansallinen elämäntaipaleensa kokonaan sen varassa, mikä heidän puhtaasti inhimillinen statuksensa oli Urantian kansakuntien joukossa. Israel oli kieltäytynyt vastaanottamasta sen Jumalan Poikaa, joka teki sopimuksen Abrahamin kanssa, ja se suunnitelma, että Abrahamin lapsista tehtäisiin soihdunkantajia, jotka veisivät totuuden valon maailmaan, oli lyöty pirstaleiksi. Jumalallinen sopimus oli kumottu, ja heprealaiskansakunnan loppu lähestyi tihenevin askelin.	175:3.2 (1910.1) From this time on the Jews were left to finish their brief and short lease of national life wholly in accordance with their purely human status among the nations of Urantia. Israel had repudiated the Son of the God who made a covenant with Abraham, and the plan to make the children of Abraham the light-bearers of truth to the world had been shattered. The divine covenant had been abrogated, and the end of the Hebrew nation drew on apace.
175:3.3 (1910.2) Sanhedrinin virkailijoille annettiin määräykset Jeesuksen pidättämisestä varhain seuraavana aamuna, mutta määräyksiin liitettiin ohje, ettei häntä saanut ottaa kiinni julkisuudessa. Heitä kehotettiin laatimaan suunnitelma hänen salassa tapahtuvasta vangitsemisestaan niin, että se mieluiten tapahtuisi äkillisesti ja yöllä. Ymmärtäessään, ettei hän sinä päivänä (keskiviikkona) palaisi temppeliin opettamaan, näille sanhedrinin virkailijoille annettiin sellaiset ohjeet, että Jeesus piti ”tuoda korkean juutalaistuomioistuimen eteen torstaina johonkin aikaan ennen keskiyötä.”	175:3.3 (1910.2) The officers of the Sanhedrin were given the orders for Jesus’ arrest early the next morning, but with instructions that he must not be apprehended in public. They were told to plan to take him in secret, preferably suddenly and at night. Understanding that he might not return that day (Wednesday) to teach in the temple, they instructed these officers of the Sanhedrin to “bring him before the high Jewish court sometime before midnight on Thursday.”
4. Tilanne Jerusalemissa ^top	4. The Situation in Jerusalem ^top
175:4.1 (1910.3) Kun Jeesus päätti viimeisen temppelissä esittämänsä puheen, apostolit jäivät taas kerran sekasorron ja tyrmistyksen valtaan. Ennen kuin Mestari aloitti juutalaisten vallanpitäjien kauhistavan tuomitsemisensa, Juudas oli palannut temppeliin, joten kaikki kaksitoista kuulivat tämän jälkimmäisen puoliskon Jeesuksen viimeisestä temppelipuheesta. On valitettavaa, ettei Juudas Iskariotilla ollut mitään mahdollisuutta kuulla tämän jäähyväispuheen ensimmäistä ja armoa tarjoavaa osaa. Hän ei kuullut tätä viimeistä juutalaisille vallanpitäjille esitettyä armon tarjousta, sillä hän oli tuona hetkenä vielä neuvottelemassa erään saddukeussukulaisista ja -ystävistä koostuneen ryhmän kanssa. Hän oli syönyt lounasta tämän ryhmän seurassa ja vaihtanut näkemyksiä siitä, mikä olisi soveliain tapa hänen irrottautua Jeesuksesta ja apostolitovereistaan. Mestarin viimeistä juutalaisjohtajia ja -vallanpitäjiä vastaan esittämää syytöstä kuunnellessaan Juudas sitten lopullisesti ja kertakaikkisesti päätti jättää evankeliumiliikkeen ja pestä kätensä koko hankkeesta. Tästä huolimatta hän poistui temppelistä kahdentoista apostolin seurassa ja meni heidän mukanaan Öljymäelle, jossa hän apostolitovereidensa keralla kuunteli kohtalokkaan esityksen Jerusalemin hävityksestä ja juutalaiskansakunnan lopusta, ja jäi tuona tiistai-iltana heidän seuraansa uuteen leiriin Getsemanen lähellä.	175:4.1 (1910.3) At the conclusion of Jesus’ last discourse in the temple, the apostles once more were left in confusion and consternation. Before the Master began his terrible denunciation of the Jewish rulers, Judas had returned to the temple, so that all twelve heard this latter half of Jesus’ last discourse in the temple. It is unfortunate that Judas Iscariot could not have heard the first and mercy-proffering half of this farewell address. He did not hear this last offer of mercy to the Jewish rulers because he was still in conference with a certain group of Sadducean relatives and friends with whom he had lunched, and with whom he was conferring as to the most fitting manner of dissociating himself from Jesus and his fellow apostles. It was while listening to the Master’s final indictment of the Jewish leaders and rulers that Judas finally and fully made up his mind to forsake the gospel movement and wash his hands of the whole enterprise. Nevertheless, he left the temple in company with the twelve, went with them to Mount Olivet, where, with his fellow apostles, he listened to that fateful discourse on the destruction of Jerusalem and the end of the Jewish nation, and remained with them that Tuesday night at the new camp near Gethsemane.
175:4.2 (1910.4) Kansanjoukko, joka kuuli, miten Jeesuksen puheen sävy muuttui juutalaisjohtajille esitetystä armeliaasta vetoomuksesta yhtäkkiseksi ja korventavaksi moitteeksi, josta puuttui vain vähän siitä, että se olisi ollut säälimätön tuomio, oli ymmällään ja ihmeissään. Tuona iltana, sillä aikaa kun sanhedrin istui langettamassa Jeesukselle kuolemantuomiota ja sillä aikaa kun Mestari istui apostoleineen ja muutamine opetuslapsineen Öljymäellä, jossa hän kertoi ennakkoon juutalaiskansakunnan kuoleman, kaikkialla Jerusalemissa oli meneillään vakava ja vaimennetuin äänin käyty keskustelu, joka koski vain yhtä kysymystä: ”Mitä ne tekevät Jeesukselle?”	175:4.2 (1910.4) The multitude who heard Jesus swing from his merciful appeal to the Jewish leaders into that sudden and scathing rebuke which bordered on ruthless denunciation, were stunned and bewildered. That night, while the Sanhedrin sat in death judgment upon Jesus, and while the Master sat with his apostles and certain of his disciples out on the Mount of Olives foretelling the death of the Jewish nation, all Jerusalem was given over to the serious and suppressed discussion of just one question: “What will they do with Jesus?”
175:4.3 (1910.5) Nikodemuksen kotona oli koolla yli kolmekymmentä salaisesti valtakuntaan uskovaa eturivin juutalaista, ja he keskustelivat siitä, miten he siinä tapauksessa menettelisivät, että syntyisi avoin välirikko sanhedrinin kanssa. Kaikki läsnäolijat olivat samaa mieltä siitä, että he tunnustaisivat avoimesti yhteenkuuluvaisuutensa Mestarin kanssa samana hetkenä, kun he saisivat tietää hänen pidättämisestään. Ja juuri niin he tekivätkin.	175:4.3 (1910.5) At the home of Nicodemus more than thirty prominent Jews who were secret believers in the kingdom met and debated what course they would pursue in case an open break with the Sanhedrin should come. All present agreed that they would make open acknowledgment of their allegiance to the Master in the very hour they should hear of his arrest. And that is just what they did.
175:4.4 (1911.1) Saddukeukset, jotka tuolloin valvoivat ja hallitsivat sanhedrinia, halusivat saada Jeesuksen pois päiviltä seuraavista syistä:	175:4.4 (1911.1) The Sadducees, who now controlled and dominated the Sanhedrin, were desirous of making away with Jesus for the following reasons:
175:4.5 (1911.2) 1. He pelkäsivät, että kasvanut kansansuosio, jolla suuri yleisö suhtautui häneen, uhkasi vaarantaa juutalaiskansakunnan olemassaolon sikäli, että Rooman viranomaiset saattaisivat puuttua asiaan.	175:4.5 (1911.2) 1. They feared that the increased popular favor with which the multitude regarded him threatened to endanger the existence of the Jewish nation by possible involvement with the Roman authorities.
175:4.6 (1911.3) 2. Hänen osoittamansa innostus temppelin uudistamiseen oli suoraan heidän tuloihinsa kohdistuva isku; temppelin puhdistaminen tuntui heidän lompakossaan.	175:4.6 (1911.3) 2. His zeal for temple reform struck directly at their revenues; the cleansing of the temple affected their pocketbooks.
175:4.7 (1911.4) 3. He tunsivat olevansa vastuussa yhteiskunnallisen järjestyksen säilymisestä, ja he pelkäsivät seuraamuksia, jotka koituisivat, jos Jeesuksen omituinen ja uusi oppi ihmisten veljeydestä edelleenkin leviäisi.	175:4.7 (1911.4) 3. They felt themselves responsible for the preservation of social order, and they feared the consequences of the further spread of Jesus’ strange and new doctrine of the brotherhood of man.
175:4.8 (1911.5) Fariseusten vaikuttimet siihen, miksi he halusivat saada Jeesuksen pois päiviltä, olivat erilaiset. He pelkäsivät häntä seuraavista syistä:	175:4.8 (1911.5) The Pharisees had different motives for wanting to see Jesus put to death. They feared him because:
175:4.9 (1911.6) 1. Hän asettui peittelemättömään oppositioon sitä otetta vastaan, joka fariseuksilla perinteisesti oli kansasta. Fariseukset olivat äärivanhoillisia, ja he tunsivat katkeraa suuttumusta näitä oletetusti radikaaleja hyökkäyksiä kohtaan, jotka kohdistuivat heidän vakiintunutta uskonnonopettajan arvovaltaansa vastaan.	175:4.9 (1911.6) 1. He was arrayed in telling opposition to their traditional hold upon the people. The Pharisees were ultraconservative, and they bitterly resented these supposedly radical attacks upon their vested prestige as religious teachers.
175:4.10 (1911.7) 2. He olivat sitä mieltä, että Jeesus oli lainrikkoja; että hän oli osoittanut äärimmäistä piittaamattomuutta sapattia ja lukuisia muita lakiin perustuvia ja seremoniallisia vaatimuksia kohtaan.	175:4.10 (1911.7) 2. They held that Jesus was a lawbreaker; that he had shown utter disregard for the Sabbath and numerous other legal and ceremonial requirements.
175:4.11 (1911.8) 3. He syyttivät häntä Jumalan pilkkaamisesta siksi, että hän puhui Jumalasta Isänään.	175:4.11 (1911.8) 3. They charged him with blasphemy because he alluded to God as his Father.
175:4.12 (1911.9) 4. Ja nyt he olivat perin juurin kiukkuisia hänelle hänen viimeisestä, katkeraa arvostelua sisältäneestä puheestaan, jonka hän oli pitänyt tuona päivänä temppelissä jäähyväissanojensa päätösosana.	175:4.12 (1911.9) 4. And now were they thoroughly angry with him because of his last discourse of bitter denunciation which he had this day delivered in the temple as the concluding portion of his farewell address.
175:4.13 (1911.10) Päätettyään muodollisesti Jeesuksen kuolemasta ja annettuaan määräykset hänen pidättämisestään sanhedrin päätti kokouksensa tuona tiistaina vähän ennen keskiyötä tehtyään sitä ennen kuitenkin vielä päätöksen seuraavan kokouksen pitämisestä aamulla kello kymmenen ylipappi Kaiafaan kodissa. Kokouksen oli tarkoitus muotoilla syytteet, joiden perusteella Jeesus olisi tuotava oikeuden eteen.	175:4.13 (1911.10) The Sanhedrin, having formally decreed the death of Jesus and having issued orders for his arrest, adjourned on this Tuesday near midnight, after appointing to meet at ten o’clock the next morning at the home of Caiaphas the high priest for the purpose of formulating the charges on which Jesus should be brought to trial.
175:4.14 (1911.11) Pieni saddukeusten ryhmä oli itse asiassa ehdottanut, että Jeesus saatettaisiin pois päiviltä salamurhan kautta, mutta fariseukset kieltäytyivät ehdottomasti suostumasta sellaiseen menettelyyn.	175:4.14 (1911.11) A small group of the Sadducees had actually proposed to dispose of Jesus by assassination, but the Pharisees utterly refused to countenance such a procedure.
175:4.15 (1911.12) Ja tällainen tilanne vallitsi Jerusalemissa ja ihmisten keskuudessa tuona tapahtumatäyteisenä päivänä, samalla kun valtava taivaallisten olentojen joukkokunta leijaili tämän maan päällä sijaitsevan kohtalokkaan näyttämön yllä, tuskaisen innokkaana tekemään jotakin rakastamaansa Hallitsijaa auttaakseen, mutta kykenemättömänä toimintaan, sillä heidän käskyvaltaa käyttävät ylempänsä estivät tehokkaasti heitä puuttumasta tilanteeseen.	175:4.15 (1911.12) And this was the situation in Jerusalem and among men on this eventful day while a vast concourse of celestial beings hovered over this momentous scene on earth, anxious to do something to assist their beloved Sovereign but powerless to act because they were effectively restrained by their commanding superiors.