Luku 184	Paper 184
Sanhedrinin oikeusistuimen edessä	Before the Sanhedrin Court
184:0.1 (1978.1) HANNAAN edustajat olivat antaneet roomalaissotilaiden kapteenille salaisesti ohjeet tuoda Jeesus Hannaan palatsiin, heti kun tämä olisi pidätetty. Entinen ylipappi nimittäin halusi pitää yllä arvovaltaansa juutalaisten korkeimpana kirkollisena auktoriteettina. Se, että hän halusi usean tunnin ajan pidätellä Jeesusta omassa talossaan, palveli myös toista tarkoitusperää; näin saatiin nimittäin aikaa kutsua sanhedrinin oikeusistuin lainmukaisesti koolle. Sanhedrinin oikeusistuinhan ei lain mukaan saanut kokoontua, ennen kuin temppelissä oli toimitettu aamu-uhri. Ja tämä uhritoimitus suoritettiin kolmen aikaan aamulla.	184:0.1 (1978.1) REPRESENTATIVES of Annas had secretly instructed the captain of the Roman soldiers to bring Jesus immediately to the palace of Annas after he had been arrested. The former high priest desired to maintain his prestige as the chief ecclesiastical authority of the Jews. He also had another purpose in detaining Jesus at his house for several hours, and that was to allow time for legally calling together the court of the Sanhedrin. It was not lawful to convene the Sanhedrin court before the time of the offering of the morning sacrifice in the temple, and this sacrifice was offered about three o’clock in the morning.
184:0.2 (1978.2) Hannas tiesi, että sanhedristien oikeusistuimen jäsenet odottivat hänen vävynsä, Kaiafaan, palatsissa. Kolmisenkymmentä sanhedrinin jäsentä oli keskiyöhön mennessä kerääntynyt ylipapin kotiin ollakseen valmiina tuomitsemassa Jeesusta, kunhan hänet tuotaisiin heidän eteensä. Koolla olivat vain jäsenet, jotka olivat lujasti ja avoimesti Jeesusta ja hänen opetustaan vastaan, sillä oikeuden päätösvaltaisuus edellytti vain kahdenkymmenenkolmen jäsenen läsnäoloa.	184:0.2 (1978.2) Annas knew that a court of Sanhedrists was in waiting at the palace of his son-in-law, Caiaphas. Some thirty members of the Sanhedrin had gathered at the home of the high priest by midnight so that they would be ready to sit in judgment on Jesus when he might be brought before them. Only those members were assembled who were strongly and openly opposed to Jesus and his teaching since it required only twenty-three to constitute a trial court.
184:0.3 (1978.3) Jeesus oli noin kolme tuntia Hannaan palatsissa Öljymäellä, lähellä Getsemanen puutarhaa, jossa hänet pidätettiin. Johannes Sebedeus oli Hannaan palatsissa kenenkään estämättä eikä hänellä siellä ollut mitään hätää, olihan hänen turvanaan roomalaiskapteenin antama määräys, mutta lisäksi vanhemmat palvelijat tunsivat hyvin hänet ja hänen veljensä Jaakobin, jotka olivat olleet monet kerrat palatsissa vieraina, sillä entinen ylipappi oli heidän äitinsä, Salomen, kaukainen sukulainen.	184:0.3 (1978.3) Jesus spent about three hours at the palace of Annas on Mount Olivet, not far from the garden of Gethsemane, where they arrested him. John Zebedee was free and safe in the palace of Annas not only because of the word of the Roman captain, but also because he and his brother James were well known to the older servants, having many times been guests at the palace as the former high priest was a distant relative of their mother, Salome.
1. Hannaan suorittama kuulustelu ^top	1. Examination by Annas ^top
184:1.1 (1978.4) Hannas, temppelin keräämistä veroista ja maksuista rikastunut mies, jonka vävy oli virassa toimiva ylimmäinen pappi ja jolla oli suhteet roomalaisviranomaisiin, oli koko juutalaisväestön keskuudessa eittämättä vaikutusvaltaisin yksilö. Hän oli sulavakäytöksinen ja diplomaattinen juonittelija ja vehkeilijä. Hän halusi itse hoitaa jutun, jolla Jeesus toimitettaisiin pois; hän pelkäsi jättää tällaista tärkeää hanketta kokonaan tylyn ja aggressiivisen vävynsä hoitoon. Hannas halusi varmistua siitä, että Mestarin oikeudenkäynti pysyisi saddukeusten käsissä, sillä hän pelkäsi joidenkuiden fariseusten mahdollisesti osoittavan tätä kohtaan myötätuntoa. Hannas nimittäin oli perillä siitä, että lähes kaikki Jeesuksen ajaman asian omakseen ottaneet sanhedrinin jäsenet olivat fariseuksia.	184:1.1 (1978.4) Annas, enriched by the temple revenues, his son-in-law the acting high priest, and with his relations to the Roman authorities, was indeed the most powerful single individual in all Jewry. He was a suave and politic planner and plotter. He desired to direct the matter of disposing of Jesus; he feared to trust such an important undertaking wholly to his brusque and aggressive son-in-law. Annas wanted to make sure that the Master’s trial was kept in the hands of the Sadducees; he feared the possible sympathy of some of the Pharisees, seeing that practically all of those members of the Sanhedrin who had espoused the cause of Jesus were Pharisees.
184:1.2 (1978.5) Hannas ei ollut nähnyt Jeesusta moniin vuosiin eli ei, sen jälkeen kun Mestari oli käynyt hänen talossaan ja oli lähtenyt välittömästi pois huomatessaan, miten kylmästi ja varautuneesti Hannas otti hänet vastaan. Hannas oli ajatellut käyttää röyhkeästi hyväkseen tätä vanhaa tuttavuutta ja koettaa sen avulla suostutella Jeesusta luopumaan vaateistaan ja poistumaan Palestiinasta. Osallistuminen hyvän miehen murhaamiseen emmitytti häntä, ja hän oli järkeillyt Jeesuksen kenties pitävän parempana poistua maasta kuin kohdata kuoleman. Mutta kun Hannas seisoi tämän järkkymättömän ja päättäväisen galilealaisen edessä, hän samana hetkenä tiesi, että senlaatuisten ehdotusten tekeminen olisi hyödytöntä. Jeesus oli vieläkin majesteettisempi ja ryhdikkäämpi kuin millaisena Hannas hänet muisti.	184:1.2 (1978.5) Annas had not seen Jesus for several years, not since the time when the Master called at his house and immediately left upon observing his coldness and reserve in receiving him. Annas had thought to presume on this early acquaintance and thereby attempt to persuade Jesus to abandon his claims and leave Palestine. He was reluctant to participate in the murder of a good man and had reasoned that Jesus might choose to leave the country rather than to suffer death. But when Annas stood before the stalwart and determined Galilean, he knew at once that it would be useless to make such proposals. Jesus was even more majestic and well poised than Annas remembered him.
184:1.3 (1979.1) Kun Jeesus oli nuori, Hannas oli tuntenut häntä kohtaan suurta kiinnostusta, mutta nyt se, mitä Jeesus aivan äskettäin oli tehnyt ajaessaan rahanvaihtajat ja muut kaupalliset yrittäjät pois temppelistä, uhkasi tyrehdyttää hänen tulonlähteensä. Tämä teko – paljon suuremmassa määrin kuin konsanaan Jeesuksen opetukset – oli herättänyt entisen ylipapin vihamielisyyden.	184:1.3 (1979.1) When Jesus was young, Annas had taken a great interest in him, but now his revenues were threatened by what Jesus had so recently done in driving the money-changers and other commercial traders out of the temple. This act had aroused the enmity of the former high priest far more than had Jesus’ teachings.
184:1.4 (1979.2) Hannas astui sisälle tilavaan vastaanottohuoneeseensa, istuutui suureen tuoliin ja antoi käskyn tuoda Jeesus hänen eteensä. Kulutettuaan muutaman hetken siihen, että sanaakaan virkkamatta tarkasteli Mestaria, hän sanoi: ”Käsitäthän, että opetustyösi suhteen täytyy tehdä jotakin, sillä häiritset rauhaa ja järjestystä maassamme.” Kun Hannas katseli kysyvästi Jeesusta, Mestari katsoi häntä suoraan silmiin, muttei esittänyt vastausta. Hannas puhui uudelleen: ”Mitkä ovat agitaattori Simon Selootin lisäksi opetuslastesi nimet?” Jeesus katsoi taas häntä, mutta ei vastannut.	184:1.4 (1979.2) Annas entered his spacious audience chamber, seated himself in a large chair, and commanded that Jesus be brought before him. After a few moments spent in silently surveying the Master, he said: “You realize that something must be done about your teaching since you are disturbing the peace and order of our country.” As Annas looked inquiringly at Jesus, the Master looked full into his eyes but made no reply. Again Annas spoke, “What are the names of your disciples, besides Simon Zelotes, the agitator?” Again Jesus looked down upon him, but he did not answer.
184:1.5 (1979.3) Hannasta kiusasi melkoisesti se, että Jeesus kieltäytyi vastaamasta hänen kysymyksiinsä. Se kiusasi häntä sen verran, että hän sanoi Jeesukselle: ”Etkö yhtään välitä, olenko sinua kohtaan suopea vai en? Etkö tunne mitään kunnioitusta sitä valtaa kohtaan, joka minulla on tehtäessä päätöksiä tulevassa oikeudenkäynnissäsi esille otettavista asioista?” Nämä sanat kuultuaan Jeesus sanoi: ”Hannas, tiedät, ettei sinulla voisi olla mitään valtaa minuun, ellei Isäni sitä sallisi. Jotkut haluaisivat surmata Ihmisen Pojan, koska he ovat tietämättömiä; he eivät osaa parempaakaan. Mutta sinä, ystävä, sinä tiedät, mitä olet tekemässä. Kuinka sinä siis voit torjua Jumalan valon?”	184:1.5 (1979.3) Annas was considerably disturbed by Jesus’ refusal to answer his questions, so much so that he said to him: “Do you have no care as to whether I am friendly to you or not? Do you have no regard for the power I have in determining the issues of your coming trial?” When Jesus heard this, he said: “Annas, you know that you could have no power over me unless it were permitted by my Father. Some would destroy the Son of Man because they are ignorant; they know no better, but you, friend, know what you are doing. How can you, therefore, reject the light of God?”
184:1.6 (1979.4) Ystävällinen puhetapa, jolla Jeesus puhutteli Hannasta, sai tämän miltei hämilleen. Mutta hän oli mielessään jo päätöksensä tehnyt, ja sen mukaan Jeesuksen täytyisi joko lähteä Palestiinasta tai kuolla. Niinpä hän keräsi rohkeutensa ja kysyi: ”Mitä se oikeastaan on, jota yrität opettaa kansalle? Mikä väität olevasi?” Jeesus vastasi: ”Tiedät varsin hyvin, että olen puhunut maailmalle avoimesti. Olen opettanut synagogissa ja monet kerrat temppelissä, jossa kaikki juutalaiset ja monet gentiilit ovat minua kuunnelleet. Salassa en ole mitään puhunut; miksi siis kysyt minulta opetuksestani? Mikset kutsu tänne niitä, jotka ovat kuulleet minua, ja kysele heiltä? Katso, koko Jerusalem on kuullut, mitä olen puhunut, vaikket itse näitä opetuksia olekaan kuullut.” Mutta ennen kuin Hannas ehti esittää vastaustaan, lähellä seisova palatsin päähovimestari löi kädellään Jeesusta kasvoihin sanoen: ”Ettäs kehtaat vastata ylipapille tuommoisin sanoin!” Hannas ei esittänyt hovimestarilleen moitteen sanaa, mutta Jeesus puhutteli tätä sanoen: ”Ystäväni, jos olen lausunut jotakin pahaa, esitä todistuksesi pahaa vastaan; mutta jos olen lausunut totuuden, niin miksi sinun siis pitäisi lyödä minua?”	184:1.6 (1979.4) The kindly manner in which Jesus spoke to Annas almost bewildered him. But he had already determined in his mind that Jesus must either leave Palestine or die; so he summoned up his courage and asked: “Just what is it you are trying to teach the people? What do you claim to be?” Jesus answered: “You know full well that I have spoken openly to the world. I have taught in the synagogues and many times in the temple, where all the Jews and many of the gentiles have heard me. In secret I have spoken nothing; why, then, do you ask me about my teaching? Why do you not summon those who have heard me and inquire of them? Behold, all Jerusalem has heard that which I have spoken even if you have not yourself heard these teachings.” But before Annas could make reply, the chief steward of the palace, who was standing near, struck Jesus in the face with his hand, saying, “How dare you answer the high priest with such words?” Annas spoke no words of rebuke to his steward, but Jesus addressed him, saying, “My friend, if I have spoken evil, bear witness against the evil; but if I have spoken the truth, why, then, should you smite me?”
184:1.7 (1979.5) Vaikka Hannas oli pahoillaan siitä, että hänen hovimestarinsa oli lyönyt Jeesusta, hän oli kuitenkin liian ylpeä kiinnittääkseen asiaan huomiota. Hämmennyksessään hän meni toiseen huoneeseen ja jätti Jeesuksen lähes tunnin ajaksi yksikseen talon palvelijoiden ja temppelinvartijoiden seuraan.	184:1.7 (1979.5) Although Annas regretted that his steward had struck Jesus, he was too proud to take notice of the matter. In his confusion he went into another room, leaving Jesus alone with the household attendants and the temple guards for almost an hour.
184:1.8 (1979.6) Kun hän tuli takaisin, hän astui Mestarin vierelle ja sanoi: ”Väitätkö olevasi Messias, Israelin vapahtaja?” Jeesus sanoi: ”Hannas, olet tuntenut minut nuoruuteni päivistä saakka. Tiedät, etten väitä olevani mitään muuta kuin, mitä Isäni on määrännyt, ja että minut on lähetetty kaikkien ihmisten, niin ei-juutalaisten kuin juutalaistenkin, luokse.” Silloin Hannas sanoi: ”Minulle on kerrottu, että olet väittänyt olevasi Messias; onko se totta?” Jeesus katseli Hannasta, mutta vastaukseksi hän sanoi vain: ”Niin olet sanonut.”	184:1.8 (1979.6) When he returned, going up to the Master’s side, he said, “Do you claim to be the Messiah, the deliverer of Israel?” Said Jesus: “Annas, you have known me from the times of my youth. You know that I claim to be nothing except that which my Father has appointed, and that I have been sent to all men, gentile as well as Jew.” Then said Annas: “I have been told that you have claimed to be the Messiah; is that true?” Jesus looked upon Annas but only replied, “So you have said.”
184:1.9 (1980.1) Tähän hetkeen Kaiafaan palatsista saapui sanansaattajia tiedustelemaan, mihin aikaan Jeesus tuotaisiin sanhedrinin oikeusistuimen eteen. Ja koska päivänkoitto alkoi olla lähellä, Hannas katsoi parhaaksi lähettää Jeesus köytettynä ja temppelinvartijoiden huostassa Kaiafaan luokse. Itse hän meni hetken päästä heidän perässään.	184:1.9 (1980.1) About this time messengers arrived from the palace of Caiaphas to inquire what time Jesus would be brought before the court of the Sanhedrin, and since it was nearing the break of day, Annas thought best to send Jesus bound and in the custody of the temple guards to Caiaphas. He himself followed after them shortly.
2. Mitä Pietari teki pihalla ^top	2. Peter in the Courtyard ^top
184:2.1 (1980.2) Vartijoiden ja sotilaiden osaston lähestyessä Hannaan palatsin sisäänkäyntiä Johannes Sebedeus marssi roomalaissotilaiden kapteenin vierellä. Juudas oli jättäytynyt jonkin matkaa muista jälkeen, ja Simon Pietari seurasi kaukana perässä. Kun Johannes oli Jeesuksen ja vartijoiden mukana astunut palatsin pihamaalle, Juudas tuli portille, mutta nähdessään Jeesuksen ja Johanneksen hän suuntasi kulkunsa Kaiafaan talolle, jossa varsinainen oikeudenkäynti Mestaria vastaan hänen tietämänsä mukaan myöhemmin pidettäisiin. Pian sen jälkeen kun Juudas oli mennyt matkojaan, paikalle saapui Simon Pietari, ja kun tämä seisoi portin edessä, Johannes näki hänet samana hetkenä, jolloin Jeesusta vietiin sisälle palatsiin. Ovenvartijatyttö, joka piti porttia auki, tunsi Johanneksen, ja tämän puhuteltua tyttöä ja pyydettyä häntä päästämään Pietari sisälle tyttö suostui pyyntöön ilomielin.	184:2.1 (1980.2) As the band of guards and soldiers approached the entrance to the palace of Annas, John Zebedee was marching by the side of the captain of the Roman soldiers. Judas had dropped some distance behind, and Simon Peter followed afar off. After John had entered the palace courtyard with Jesus and the guards, Judas came up to the gate but, seeing Jesus and John, went on over to the home of Caiaphas, where he knew the real trial of the Master would later take place. Soon after Judas had left, Simon Peter arrived, and as he stood before the gate, John saw him just as they were about to take Jesus into the palace. The portress who kept the gate knew John, and when he spoke to her, requesting that she let Peter in, she gladly assented.
184:2.2 (1980.3) Pihamaalle astuttuaan Pietari meni hiilivalkean äärelle ja koetti saada itsensä lämpenemään, sillä yö oli kolea. Hän tunsi olevansa väärässä paikassa täällä Jeesuksen vihamiesten keskellä; ja väärässä paikassa hän totisesti oli. Mestarihan ei ollut antanut hänelle ohjetta pysytellä lähellään, kuten Mestari oli kehottanut Johannesta tekemään. Pietari kuului niihin muihin apostoleihin, joita oli erityisesti varoitettu olemaan vaarantamatta henkeään näinä heidän Mestarinsa oikeudenkäynnin ja ristiinnaulitsemisen tunteina.	184:2.2 (1980.3) Peter, upon entering the courtyard, went over to the charcoal fire and sought to warm himself, for the night was chilly. He felt very much out of place here among the enemies of Jesus, and indeed he was out of place. The Master had not instructed him to keep near at hand as he had admonished John. Peter belonged with the other apostles, who had been specifically warned not to endanger their lives during these times of the trial and crucifixion of their Master.
184:2.3 (1980.4) Pietari heitti pois miekkansa vähän ennen kuin tuli palatsin portille, joten hän astui Hannaan pihalle aseettomana. Hänen mielessään myllersi täydellinen sekasorto. Hän kykeni vaivoin käsittämään, että Jeesus oli pidätetty. Hän ei pystynyt ymmärtämään tilanteen todellisuutta – sitä, että hän oli Hannaan pihamaalla ja lämmitteli ylipapin palvelijoiden vierellä. Hän ihmetteli, mitä muut apostolit mahtoivat puuhata, ja pyöritteli mielessään kysymystä, mistä syystä Johannes oli päästetty sisälle palatsiin. Hän päätteli tämän johtuneen siitä, että Johannes oli palvelijoiden tuttava, olihan tämä pyytänyt porttivahtia päästämään hänetkin sisäpuolelle.	184:2.3 (1980.4) Peter threw away his sword shortly before he came up to the palace gate so that he entered the courtyard of Annas unarmed. His mind was in a whirl of confusion; he could scarcely realize that Jesus had been arrested. He could not grasp the reality of the situation—that he was here in the courtyard of Annas, warming himself beside the servants of the high priest. He wondered what the other apostles were doing and, in turning over in his mind as to how John came to be admitted to the palace, concluded that it was because he was known to the servants, since he had bidden the gate-keeper admit him.
184:2.4 (1980.5) Pian sen jälkeen kun oli päästänyt Pietarin portin sisäpuolelle, ja kun tämä lämmitteli tulen äärellä, porttivahti astui Pietarin luo ja sanoi pahanilkisesti: ”Etkös olekin tämän miehen opetuslapsia?” Pietarin ei olisi pitänyt yllättyä tästä tunnistetuksi tulemisestaan, juurihan Johannes oli pyytänyt tyttöä päästämään hänet sisälle palatsin porteista. Mutta hänen hermonsa olivat niin kireällä, että tämä opetuslapseksi tunnistaminen suisti hänet tolaltaan. Ja koska hänen mielessään oli päällimmäisenä vain yksi ajatus – ajatus hengissäsäilymisestä –, hän vastasi neitosen kysymykseen topakasti: ”Enkä ole.”	184:2.4 (1980.5) Shortly after the portress let Peter in, and while he was warming himself by the fire, she went over to him and mischievously said, “Are you not also one of this man’s disciples?” Now Peter should not have been surprised at this recognition, for it was John who had requested that the girl let him pass through the palace gates; but he was in such a tense nervous state that this identification as a disciple threw him off his balance, and with only one thought uppermost in his mind—the thought of escaping with his life—he promptly answered the maid’s question by saying, “I am not.”
184:2.5 (1980.6) Ei aikaakaan, kun Pietarin luokse tuli muuan toinen palvelija, joka kysyi: ”Enkös minä nähnyt sinua puutarhassa, kun tämä kaveri pidätettiin? Etkö vain lienekin hänen seuralaisiaan?” Pietari oli jo suorastaan kauhuissaan; hän ei nähnyt mitään keinoa päästä turvallisesti pois näiden syyttäjien seurasta, ja niin hän kiivaasti kiisti, että hänellä olisi jotakin tekemistä Jeesuksen kanssa ja sanoi: ”Minä en tätä miestä tunne, enkä ole hänen seuralaisiaan.”	184:2.5 (1980.6) Very soon another servant came up to Peter and asked: “Did I not see you in the garden when they arrested this fellow? Are you not also one of his followers?” Peter was now thoroughly alarmed; he saw no way of safely escaping from these accusers; so he vehemently denied all connection with Jesus, saying, “I know not this man, neither am I one of his followers.”
184:2.6 (1980.7) Portinvartijatar vei vähän ajan päästä Pietarin hieman syrjemmälle ja sanoi: ”Olen varma siitä, että olet tämän Jeesuksen opetuslapsia; eikä varmuuteni johdu vain siitä, että yksi hänen seuraajansa pyysi minua päästämään sinut pihalle, vaan myös siitä, että tämä sisareni tässä on nähnyt sinut temppelissä tuon miehen seurassa. Miksi sinä tämän kiellät?” Kuullessaan neitosen esittämän syytöksen Pietari kovasti kiroten ja vannoen kielsi tietävänsä mitään Jeesuksesta ja sanoi uudestaan: ”En ole tämän miehen seuraaja; en edes tunne häntä; en ole koskaan ennen kuullutkaan hänestä.”	184:2.6 (1980.7) About this time the portress of the gate drew Peter to one side and said: “I am sure you are a disciple of this Jesus, not only because one of his followers bade me let you in the courtyard, but my sister here has seen you in the temple with this man. Why do you deny this?” When Peter heard the maid accuse him, he denied all knowledge of Jesus with much cursing and swearing, again saying, “I am not this man’s follower; I do not even know him; I never heard of him before.”
184:2.7 (1981.1) Pietari poistui hetkeksi valkean ääreltä ja kuljeskeli pitkin pihamaata. Hän olisi mieluusti paennut paikalta, mutta hän pelkäsi joutua huomion keskipisteeksi. Kun häntä alkoi viluttaa, hän palasi tulen äärelle, ja yksi hänen lähellään seisovista miehistä sanoi: ”Tokihan sinä olet yksi tämän miehen opetuslapsista. Tämä Jeesushan on galilealainen, ja puhetapasi kavaltaa sinut, sillä sinäkin puhut kuten galilealainen.” Ja taas Pietari kiisti, että hänellä olisi jotakin tekemistä Mestarinsa kanssa.	184:2.7 (1981.1) Peter left the fireside for a time while he walked about the courtyard. He would have liked to have escaped, but he feared to attract attention to himself. Getting cold, he returned to the fireside, and one of the men standing near him said: “Surely you are one of this man’s disciples. This Jesus is a Galilean, and your speech betrays you, for you also speak as a Galilean.” And again Peter denied all connection with his Master.
184:2.8 (1981.2) Pietari oli niin poissa tolaltaan, että hän koetti päästä syyttäjiltään turvaan poistumalla tulen ääreltä ja pysyttelemällä yksikseen porttikäytävässä. Kun tätä yksinoloa oli jatkunut yli tunnin ajan, portinvartija ja tämän sisar sattuivat taas hänen eteensä, ja nämä molemmat syyttivät kiusoitellen häntä jälleen Jeesuksen seuraajaksi. Ja taas hän kiisti syytöksen. Ja juuri kun hän oli vielä kerran kiistänyt olevansa missään tekemisissä Jeesuksen kanssa, kiekui kukko, ja Pietari muisti Mestarinsa aiemmin samana yönä hänelle lausumat varoituksen sanat. Kun hän siinä seisoi sydän raskaana ja syyllisyydentunteen musertamana, palatsin ovet avautuivat, ja vartijat veivät Jeesuksen hänen ohitseen matkallaan Kaiafaan luokse. Ohittaessaan Pietarin Mestari näki soihtujen valossa epätoivon katseen entisen itsevarman ja ulkonaisesti urhean apostolinsa kasvoilla, ja hän kääntyi ja katsoi Pietaria. Pietari ei koskaan koko elämänsä aikana unohtanut tuota katsetta. Se oli katse, jossa sekoittuivat sääli ja rakkaus sellaisella tavalla, ettei yksikään kuolevainen ihminen ollut sellaista koskaan Mestarin kasvoilla nähnyt.	184:2.8 (1981.2) Peter was so perturbed that he sought to escape contact with his accusers by going away from the fire and remaining by himself on the porch. After more than an hour of this isolation, the gate-keeper and her sister chanced to meet him, and both of them again teasingly charged him with being a follower of Jesus. And again he denied the accusation. Just as he had once more denied all connection with Jesus, the cock crowed, and Peter remembered the words of warning spoken to him by his Master earlier that same night. As he stood there, heavy of heart and crushed with the sense of guilt, the palace doors opened, and the guards led Jesus past on the way to Caiaphas. As the Master passed Peter, he saw, by the light of the torches, the look of despair on the face of his former self-confident and superficially brave apostle, and he turned and looked upon Peter. Peter never forgot that look as long as he lived. It was such a glance of commingled pity and love as mortal man had never beheld in the face of the Master.
184:2.9 (1981.3) Jeesuksen ja vartijoiden mentyä ulos palatsin portista Pietari kulki heidän jäljessään, mutta vain lyhyen matkan. Hän ei kyennyt astumaan enää askeltakaan pitemmälle. Hän istuutui tien varteen ja itki katkerasti. Ja nämä tuskan kyynelet vuodatettuaan hän käänsi kulkunsa takaisin leiriä kohti ja toivoi, että hän löytäisi veljensä Andreaksen. Leirille saavuttuaan hän tapasi sieltä vain Daavid Sebedeuksen. Tämä lähetti sanansaattajan opastamaan Pietaria paikkaan, jossa tämän veli Jerusalemissa piileskeli.	184:2.9 (1981.3) After Jesus and the guards passed out of the palace gates, Peter followed them, but only for a short distance. He could not go farther. He sat down by the side of the road and wept bitterly. And when he had shed these tears of agony, he turned his steps back toward the camp, hoping to find his brother, Andrew. On arriving at the camp, he found only David Zebedee, who sent a messenger to direct him to where his brother had gone to hide in Jerusalem.
184:2.10 (1981.4) Kaikki mitä Pietari äsken kerrotulla tavalla koki, tapahtui Öljymäellä, Hannaan palatsin pihalla. Hän ei seurannut Jeesusta ylimmäisen papin, Kaiafaan, palatsiin. Se, että juuri kukon kiekuminen sai Pietarin tajuamaan hänen useaan kertaan kieltäneen Mestarinsa, osoittaa tämän kaiken tapahtuneeksi Jerusalemin ulkopuolella, sillä siipikarjanpito varsinaisen kaupungin alueella oli vastoin lakia.	184:2.10 (1981.4) Peter’s entire experience occurred in the courtyard of the palace of Annas on Mount Olivet. He did not follow Jesus to the palace of the high priest, Caiaphas. That Peter was brought to the realization that he had repeatedly denied his Master by the crowing of a cock indicates that this all occurred outside of Jerusalem since it was against the law to keep poultry within the city proper.
184:2.11 (1981.5) Ennen kuin kukon kiekuminen palautti Pietarin järkiinsä, hän oli lämpimikseen porttikäytävää edestakaisin kulkiessaan ajatellut vain, miten ovelasti hän olikaan väistänyt palvelijoiden esittämät syytökset ja miten hän oli tehnyt tyhjiksi heidän aikeensa yhdistää hänet Jeesukseen. Sillä hetkellä hän oli ollut vain sitä mieltä, ettei näillä palvelijoilla ollut mitään moraalista eikä laillista oikeutta sillä tavoin häntä kuulustella, ja hän tosiaankin onnitteli itseään siitä, kuinka neuvokkaasti luuli välttyneensä henkilöllisyytensä paljastumiselta sekä mahdolliselta pidättämiseltä ja vangitsemiselta. Vasta kun kukko kiekui, Pietarin mieleen juolahti, että hän oli kieltänyt Mestarinsa. Vasta Jeesuksen katsoessa häntä hän tajusi, ettei ollut kyennyt olemaan niiden etuoikeuksien arvoinen, jotka hänelle valtakunnan lähettiläänä kuuluivat.	184:2.11 (1981.5) Until the crowing of the cock brought Peter to his better senses, he had only thought, as he walked up and down the porch to keep warm, how cleverly he had eluded the accusations of the servants, and how he had frustrated their purpose to identify him with Jesus. For the time being, he had only considered that these servants had no moral or legal right thus to question him, and he really congratulated himself over the manner in which he thought he had avoided being identified and possibly subjected to arrest and imprisonment. Not until the cock crowed did it occur to Peter that he had denied his Master. Not until Jesus looked upon him, did he realize that he had failed to live up to his privileges as an ambassador of the kingdom.
184:2.12 (1981.6) Otettuaan ensimmäisen askelen tiellä, joka merkitsi kompromissien tekemistä ja menemistä siitä, missä aita on matalin, Pietari ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin noudattaa edelleen toimintalinjaa, josta oli päätöksensä tehnyt. Siihen, että kerran väärälle tielle lähdettyään kääntyy ympäri ja lähtee oikealle tielle, vaaditaan suurta ja jaloa luonnetta. Aivan liian usein ihmisen oma mieli pyrkii keksimään oikeutuksen sille, miksi jatketaan erheen tiellä, kun sille kerran on astuttu.	184:2.12 (1981.6) Having taken the first step along the path of compromise and least resistance, there was nothing apparent to Peter but to go on with the course of conduct decided upon. It requires a great and noble character, having started out wrong, to turn about and go right. All too often one’s own mind tends to justify continuance in the path of error when once it is entered upon.
184:2.13 (1982.1) Pietari ei koskaan täydelleen uskonut saavansa anteeksi, ennen kuin kohtasi Mestarinsa tämän kuolleistaheräämisen jälkeen ja huomasi, että hänet otettiin vastaan aivan kuin hänet oli otettu vastaan ennen tämän traagisen kiistämisten yön kokemuksia.	184:2.13 (1982.1) Peter never fully believed that he could be forgiven until he met his Master after the resurrection and saw that he was received just as before the experiences of this tragic night of the denials.
3. Sanhedristien oikeusistuimen edessä ^top	3. Before the Court of Sanhedrists ^top
184:3.1 (1982.2) Kello oli noin puoli neljä tänä perjantaiaamuna, kun pääpappi Kaiafas avasi sanhedristien tutkintaoikeuden kokouksen ja pyysi, että Jeesus tuotaisiin heidän eteensä tätä muodollisuuksien edellyttämää oikeudenkäyntiä varten. Kolmessa aikaisemmassa yhteydessä sanhedrin oli suurella äänten enemmistöllä päättänyt Jeesuksen kuolemantuomiosta, päättänyt, että hän oli ansainnut kuolemansa sellaisten epämuodollisten syytösten nojalla kuin, että hän oli rikkonut lakia, pilkannut Jumalaa ja halveksinut Israelin isien perinteitä.	184:3.1 (1982.2) It was about half past three o’clock this Friday morning when the chief priest, Caiaphas, called the Sanhedrist court of inquiry to order and asked that Jesus be brought before them for his formal trial. On three previous occasions the Sanhedrin, by a large majority vote, had decreed the death of Jesus, had decided that he was worthy of death on informal charges of lawbreaking, blasphemy, and flouting the traditions of the fathers of Israel.
184:3.2 (1982.3) Tämä ei ollut säännönmukaisesti koolle kutsuttu sanhedrinin kokous, eikä sitä pidetty tavanomaisessa paikassa, veistetystä kivestä rakennetussa temppelisalissa. Kysymyksessä oli noin kolmenkymmenen sanhedristin muodostama erityistutkintaoikeus, ja se kokoontui ylipapin palatsissa. Johannes Sebedeus oli Jeesuksen mukana koko tämän niin kutsutun oikeudenkäynnin ajan.	184:3.2 (1982.3) This was not a regularly called meeting of the Sanhedrin and was not held in the usual place, the chamber of hewn stone in the temple. This was a special trial court of some thirty Sanhedrists and was convened in the palace of the high priest. John Zebedee was present with Jesus throughout this so-called trial.
184:3.3 (1982.4) Miten nämä pääpapit, kirjanoppineet, saddukeukset ja muutamat fariseukset onnittelivatkaan itseään siitä, että Jeesus, heidän virka-asemansa järkyttäjä ja heidän arvovaltansa kyseenalaistaja, oli nyt turvallisesti heidän käsissään! Heidän päättäväisyytensä olla milloinkaan päästämättä häntä elävänä heidän kostonhimoisesta otteestaan oli järkkymätön.	184:3.3 (1982.4) How these chief priests, scribes, Sadducees, and some of the Pharisees flattered themselves that Jesus, the disturber of their position and the challenger of their authority, was now securely in their hands! And they were resolved that he should never live to escape their vengeful clutches.
184:3.4 (1982.5) Kun juutalaiset tavallisissa oloissa kuulustelivat oikeudessa ihmistä, jota syytettiin kuolemalla rangaistavasta rikoksesta, he etenivät asiassa suurta varovaisuutta noudattaen ja huolehtivat joka tavalla siitä, että todistajien valinnassa ja koko oikeudenkäynnin toimittamisessa noudatettiin tasapuolisuutta. Mutta tässä tilaisuudessa Kaiafas oli enemmänkin syyttäjä kuin puolueeton tuomari.	184:3.4 (1982.5) Ordinarily, the Jews, when trying a man on a capital charge, proceeded with great caution and provided every safeguard of fairness in the selection of witnesses and the entire conduct of the trial. But on this occasion, Caiaphas was more of a prosecutor than an unbiased judge.
184:3.5 (1982.6) Jeesus esiintyi tämän oikeusistuimen edessä tavallisiin vaatteisiinsa pukeutuneena ja kädet selän taakse sidottuina. Hänen majesteettinen olemuksensa hätkähdytti ja jossakin määrin hämmensi koko oikeusistuinta. Tällaista vangittua he eivät olleet milloinkaan ennen katselleet eivätkä tällaista mielenmalttia nähneet miehessä, jonka henki oli oikeudenkäynnissä vaakalaudalla.	184:3.5 (1982.6) Jesus appeared before this court clothed in his usual garments and with his hands bound together behind his back. The entire court was startled and somewhat confused by his majestic appearance. Never had they gazed upon such a prisoner nor witnessed such composure in a man on trial for his life.
184:3.6 (1982.7) Juutalainen lainsäädäntö edellytti, että vähintään kahden todistajan tuli olla jostakin syytekohdasta yhtä mieltä, ennen kuin vangittua vastaan voitiin nostaa syyte. Juudasta ei voitu käyttää todistajana Jeesusta vastaan siksi, että juutalainen lainsäädäntö nimenomaisesti epäsi kavaltajalta todistajanoikeudet. Paikalla oli kuitenkin yli kaksikymmentä väärää todistajaa esittämässä todistuksiaan Jeesusta vastaan. Mutta mitä nämä todistuksenaan esittivät, oli niin ristiriitaista ja niin ilmiselvästi tekaistua, että sanhedristit itsekin häpesivät suuresti koko näytöstä. Jeesus seisoi paikallaan ja katseli säälivästi ylhäältä alas näitä valapattoja, ja jo pelkkä hänen levollisuutensa sai valheita latelevat todistajat hämilleen. Koko aikana, kun näitä valheellisia todistuksia esitettiin, Mestari ei lausunut yhtäkään sanaa; hän ei vastannut mitään heidän monilukuisiin vääriin syytöksiinsä.	184:3.6 (1982.7) The Jewish law required that at least two witnesses must agree upon any point before a charge could be laid against the prisoner. Judas could not be used as a witness against Jesus because the Jewish law specifically forbade the testimony of a traitor. More than a score of false witnesses were on hand to testify against Jesus, but their testimony was so contradictory and so evidently trumped up that the Sanhedrists themselves were very much ashamed of the performance. Jesus stood there, looking down benignly upon these perjurers, and his very countenance disconcerted the lying witnesses. Throughout all this false testimony the Master never said a word; he made no reply to their many false accusations.
184:3.7 (1982.8) Ensimmäinen tapaus, jossa kaksi heidän todistajistaan esitti edes jonkin verran yhtäpitävältä näyttävän kertomuksen, sattui, kun kaksi miestä todisti kuulleensa Jeesuksen sanoneen erään temppelipuheensa kuluessa, että hän ”hävittäisi tämän käsillä rakennetun temppelin ja pystyttäisi kolmen päivän kuluessa uuden temppelin käsiä käyttämättä.” Aivan noinhan Jeesus ei ollut sanonut, ja sitä paitsi hän osoitti omaa ruumiistaan esittäessään huomion, johon todistajat viittasivat.	184:3.7 (1982.8) The first time any two of their witnesses approached even the semblance of an agreement was when two men testified that they had heard Jesus say in the course of one of his temple discourses that he would “destroy this temple made with hands and in three days make another temple without hands.” That was not exactly what Jesus said, regardless of the fact that he pointed to his own body when he made the remark referred to.
184:3.8 (1982.9) Vaikka ylipappi huusi Jeesukselle: ”Etkö sinä vastaa mihinkään näistä syytöksistä?”, Jeesus ei avannut suutaan. Hän seisoi ääneti paikallaan, sen aikaa kun kaikki nämä väärät todistajat esittivät lausuntojaan. Viha, fanaattisuus ja häikäilemätön liioittelu olivat niin leimallisia näiden valapattojen sanoille, että heidän todistelunsa kaatui omaan sotkuisuuteensa. Heidän valheelliset syytöksensä kumoutuivat auttamattomasti Mestarin tyyneen ja majesteettiseen äänettömyyteen.	184:3.8 (1982.9) Although the high priest shouted at Jesus, “Do you not answer any of these charges?” Jesus opened not his mouth. He stood there in silence while all of these false witnesses gave their testimony. Hatred, fanaticism, and unscrupulous exaggeration so characterized the words of these perjurers that their testimony fell in its own entanglements. The very best refutation of their false accusations was the Master’s calm and majestic silence.
184:3.9 (1983.1) Kohta sen jälkeen kun väärät todistajat aloittivat todistustensa esittämisen, Hannas saapui paikalle ja asettui istuimelleen Kaiafaan vierellä. Nyt Hannas nousi seisomaan ja esitti väitteen, jonka mukaan äsken kuultu Jeesuksen uhkaus temppelin hävittämisestä riittäisi antamaan oikeudellisen pohjan kolmelle syytteelle Jeesusta vastaan:	184:3.9 (1983.1) Shortly after the beginning of the testimony of the false witnesses, Annas arrived and took his seat beside Caiaphas. Annas now arose and argued that this threat of Jesus to destroy the temple was sufficient to warrant three charges against him:
184:3.10 (1983.2) 1. Että hän oli vaarallinen kansan petkuttaja. Että hän opetti heille mahdottomia asioita ja muutenkin johti heitä harhaan.	184:3.10 (1983.2) 1. That he was a dangerous traducer of the people. That he taught them impossible things and otherwise deceived them.
184:3.11 (1983.3) 2. Että hän oli fanaattinen vallankumouksellinen sikäli, että hän puolsi väkivaltaista pyhän temppelin kimppuun käymistä; miten hän sen muutenkaan kykenisi hävittämään?	184:3.11 (1983.3) 2. That he was a fanatical revolutionist in that he advocated laying violent hands on the sacred temple, else how could he destroy it?
184:3.12 (1983.4) 3. Että hän opetti taikuutta sikäli, että hän lupasi rakentaa uuden temppelin ja vieläpä käsiä käyttämättä.	184:3.12 (1983.4) 3. That he taught magic inasmuch as he promised to build a new temple, and that without hands.
184:3.13 (1983.5) Täysilukuinen sanhedrinhan oli jo sopinut siitä, että Jeesus oli syyllistynyt kuolemalla rangaistaviin rikkomuksiin juutalaisia lakeja vastaan, mutta nyt heitä kiinnosti enemmänkin sellaisten hänen menettelyään ja opetuksiaan koskevien syytösten kehitteleminen, jotka antaisivat Pilatukselle oikeuden julistaa kuolemantuomio heidän vangilleen. He tiesivät, että heidän oli saatava roomalaisen maaherran suostumus, ennen kuin Jeesus voitaisiin laillisesti surmata. Ja juoni, jota noudattaen Hannas halusi asiassa edetä, oli saada asia näyttämään siltä, että Jeesus oli liian vaarallinen opettaja kulkemaan vapaalla jalalla kansan keskuudessa.	184:3.13 (1983.5) Already had the full Sanhedrin agreed that Jesus was guilty of death-deserving transgressions of the Jewish laws, but they were now more concerned with developing charges regarding his conduct and teachings which would justify Pilate in pronouncing the death sentence upon their prisoner. They knew that they must secure the consent of the Roman governor before Jesus could legally be put to death. And Annas was minded to proceed along the line of making it appear that Jesus was a dangerous teacher to be abroad among the people.
184:3.14 (1983.6) Mutta Kaiafas ei kestänyt enää katsoa Mestaria, joka seisoi paikallaan täydellisen tyynenä ja rikkumattoman vaiteliaana. Hän luuli tietävänsä ainakin yhden keinon, jolla vanki ehkä houkuteltaisiin puhumaan. Niinpä hän ryntäsi paikaltaan Jeesuksen vierelle ja syyttävää sormeaan Mestarin kasvojen edessä heristäen sanoi: ”Vannotan sinua elävän Jumalan nimessä kertomaan meille, oletko sinä Vapahtaja, Jumalan Poika?” Jeesus vastasi Kaiafaalle: ”Minä olen. Kohta menen Isän tykö, ja pian Ihmisen Poika puetaan valtiaan vaatteisiin, ja hän on taas kerran hallitseva taivaan joukkokuntia.”	184:3.14 (1983.6) But Caiaphas could not longer endure the sight of the Master standing there in perfect composure and unbroken silence. He thought he knew at least one way in which the prisoner might be induced to speak. Accordingly, he rushed over to the side of Jesus and, shaking his accusing finger in the Master’s face, said: “I adjure you, in the name of the living God, that you tell us whether you are the Deliverer, the Son of God.” Jesus answered Caiaphas: “I am. Soon I go to the Father, and presently shall the Son of Man be clothed with power and once more reign over the hosts of heaven.”
184:3.15 (1983.7) Kun ylipappi kuuli Jeesuksen lausuvan nämä sanat, hänen suuttumuksensa oli suunnaton, ja päällysvaatteensa repäisten hän kiljui: ”Mihin me enää todistajia tarvitsemme? Katsokaa, nyt olette kaikki kuulleet, kuinka tämä mies pilkkaa Jumalaa. Mitä tälle lainrikkojalle ja jumalanpilkkaajalle teidän mielestänne nyt pitäisi tehdä?” Ja he kaikki vastasivat yhteen ääneen: ”Hänen sietää kuolla; naulittakoon hänet ristille.”	184:3.15 (1983.7) When the high priest heard Jesus utter these words, he was exceedingly angry, and rending his outer garments, he exclaimed: “What further need have we of witnesses? Behold, now have you all heard this man’s blasphemy. What do you now think should be done with this lawbreaker and blasphemer?” And they all answered in unison, “He is worthy of death; let him be crucified.”
184:3.16 (1983.8) Jeesus ei osoittanut kiinnostusta mitään hänelle Hannaan tai sanhedristien edessä esitettyä kysymystä kohtaan tätä yhtä lukuun ottamatta, joka liittyi hänen lahjoittautumistehtäväänsä. Kysyttäessä, oliko hän Jumalan Poika, hän hetkeäkään epäröimättä ja kiertelemättä antoi myöntävän vastauksen.	184:3.16 (1983.8) Jesus manifested no interest in any question asked him when before Annas or the Sanhedrists except the one question relative to his bestowal mission. When asked if he were the Son of God, he instantly and unequivocally answered in the affirmative.
184:3.17 (1983.9) Hannas halusi, että oikeudenkäynti etenisi ja että laadittaisiin selkeästi muotoillut syytteet Jeesuksen suhteesta Rooman lakiin ja roomalaisiin instituutioihin, jotta ne voitaisiin myöhemmin esittää Pilatukselle. Neuvosmiehillä oli suuri tarve saada nämä asiat nopeaan päätökseen, ei vain siksi, että meneillään oli pääsiäisen valmistuspäivä ja mitään maallista työtä ei saanut tehdä enää keskipäivän jälkeen, vaan myös siksi, että he pelkäsivät Pilatuksen minä hetkenä tahansa saattavan palata Juudean roomalaispääkaupunkiin, Kesareaan, sillä hän oli Jerusalemissa vain viettämässä pääsiäistä.	184:3.17 (1983.9) Annas desired that the trial proceed further, and that charges of a definite nature regarding Jesus’ relation to the Roman law and Roman institutions be formulated for subsequent presentation to Pilate. The councilors were anxious to carry these matters to a speedy termination, not only because it was the preparation day for the Passover and no secular work should be done after noon, but also because they feared Pilate might any time return to the Roman capital of Judea, Caesarea, since he was in Jerusalem only for the Passover celebration.
184:3.18 (1983.10) Mutta Hannas ei onnistunut pitämään oikeusistuinta hallinnassaan. Sen jälkeen kun Jeesus oli antanut näin odottamattoman vastauksen Kaiafaalle, ylipappi astui eteenpäin ja sivalsi kädellään häntä kasvoihin. Hannas oli todellakin kauhuissaan, kun muut oikeuden jäsenet salista poistuessaan sylkivät Jeesusta kasvoihin ja moni läimäytti pilkkaa tehdäkseen häntä kämmenellään. Ja tällaisen epäjärjestyksen merkeissä ja näin ennenkuulumattoman sekasorron vallassa päättyi kello puoli viiden aikaan tämä sanhedristioikeuden ensimmäinen Jeesusta vastaan käyty istunto.	184:3.18 (1983.10) But Annas did not succeed in keeping control of the court. After Jesus had so unexpectedly answered Caiaphas, the high priest stepped forward and smote him in the face with his hand. Annas was truly shocked as the other members of the court, in passing out of the room, spit in Jesus’ face, and many of them mockingly slapped him with the palms of their hands. And thus in disorder and with such unheard-of confusion this first session of the Sanhedrist trial of Jesus ended at half past four o’clock.
184:3.19 (1984.1) Kolmekymmentä ennakkoluuloista ja perinteen sokaisemaa väärää tuomaria valheellisine todistajineen on käyvinään oikeutta universumin vanhurskasta Luojaa vastaan. Ja nämä kiihkomieliset syyttäjät saa tuskaan jo tämän Jumala-ihmisen majesteettinen vaiteliaisuus ja ylimaallinen ryhdikkyys. Hänen äänettömyytensä on kauhistuttava; hänen puheensa on pelottoman uhmaavaa. Heidän uhkailunsa eivät häntä liikuta, eivätkä heidän loukkauksensa häntä säikytä. Ihminen käy oikeutta Jumalaa vastaan, mutta silloinkin tämä rakastaa heitä ja pelastaisi heidät, jos voisi.	184:3.19 (1984.1) Thirty prejudiced and tradition-blinded false judges, with their false witnesses, are presuming to sit in judgment on the righteous Creator of a universe. And these impassioned accusers are exasperated by the majestic silence and superb bearing of this God-man. His silence is terrible to endure; his speech is fearlessly defiant. He is unmoved by their threats and undaunted by their assaults. Man sits in judgment on God, but even then he loves them and would save them if he could.
4. Nöyryytyksen tunti ^top	4. The Hour of Humiliation ^top
184:4.1 (1984.2) Kun käsiteltävänä oli kuolemantuomion langettamista koskeva asia, juutalainen lainsäädäntö vaati, että oikeuden oli pidettävä kaksi istuntoa. Tämä toinen istunto oli määrä pitää ensimmäistä istuntopäivää seuraavana päivänä, ja oikeuden jäsenten tuli tämä väliaika viettää paastoten ja murehtien. Mutta nämä miehet eivät jaksaneet odottaa seuraavaan päivään antaakseen vasta silloin vahvistuksen päätökselleen, jonka mukaan Jeesuksen oli kuoltava. He odottivat vain yhden tunnin. Jeesus jätettiin täksi ajaksi vastaanottohuoneeseen temppelinvartijoiden hoteisiin, jotka ylipapin palvelijoiden kanssa hauskuuttivat itseään syytämällä Ihmisen Pojan päälle kaikenlaisia hävyttömyyksiä. He pilkkasivat häntä, sylkivät hänen päälleen ja tönivät häntä raa’asti. He sivaltelivat häntä kepillä kasvoihin ja sanoivat sen päälle: ”Profetoipa nyt meille, senkin Vapahtaja, kuka se mahtoi olla, joka sinua sivalsi.” Ja näin he jatkoivat kokonaisen tunnin ajan herjaten ja pahoinpidellen tätä Galilean miestä, joka ei vastarintaa tehnyt.	184:4.1 (1984.2) The Jewish law required that, in the matter of passing the death sentence, there should be two sessions of the court. This second session was to be held on the day following the first, and the intervening time was to be spent in fasting and mourning by the members of the court. But these men could not await the next day for the confirmation of their decision that Jesus must die. They waited only one hour. In the meantime Jesus was left in the audience chamber in the custody of the temple guards, who, with the servants of the high priest, amused themselves by heaping every sort of indignity upon the Son of Man. They mocked him, spit upon him, and cruelly buffeted him. They would strike him in the face with a rod and then say, “Prophesy to us, you the Deliverer, who it was that struck you.” And thus they went on for one full hour, reviling and mistreating this unresisting man of Galilee.
184:4.2 (1984.3) Tämän tietämättömien ja tunteettomien vartijoiden ja palvelijoiden edessä vietetyn kärsimysten ja valeoikeudenkäyntien traagisen tunnin ajan Johannes Sebedeus odotti naapurihuoneessa yksinäisen ihmisen kauhun vallassa. Heti kun nämä pahoinpitelyt alkoivat, Jeesus antoi päätään nyökäyttämällä Johannekselle merkin poistua paikalta. Mestari tiesi varsin hyvin, että jos hän sallisi apostolinsa jäädä huoneeseen näiden hävyttömyyksien todistajaksi, se nostattaisi Johanneksen suuttumuksen sellaiseen määrään, että sen tuloksena olisi niin kiukkuisia vastalauseita, että ne luultavasti veisivät hänet kuolemaan.	184:4.2 (1984.3) During this tragic hour of suffering and mock trials before the ignorant and unfeeling guards and servants, John Zebedee waited in lonely terror in an adjoining room. When these abuses first started, Jesus indicated to John, by a nod of his head, that he should retire. The Master well knew that, if he permitted his apostle to remain in the room to witness these indignities, John’s resentment would be so aroused as to produce such an outbreak of protesting indignation as would probably result in his death.
184:4.3 (1984.4) Koko tämän kauhean tunnin aikana Jeesus ei lausunut sanaakaan. Tälle lempeälle ja herkälle ihmiskunnan sielulle, joka persoonallisuussuhteen kautta liittyi koko tämän universumin Jumalaan, ei yksikään suullinen hänen nöyryytyksensä maljasta ollut katkerampi kuin tämä hirveä tunti näiden tietämättömien ja julmien vartijoiden ja palvelijoiden armoilla, vartijoiden ja palvelijoiden, joille tämän niin kutsutun sanhedristioikeuden jäsenten esimerkki oli antanut virikkeen ruveta häntä kohtaan väkivaltaisiksi.	184:4.3 (1984.4) Throughout this awful hour Jesus uttered no word. To this gentle and sensitive soul of humankind, joined in personality relationship with the God of all this universe, there was no more bitter portion of his cup of humiliation than this terrible hour at the mercy of these ignorant and cruel guards and servants, who had been stimulated to abuse him by the example of the members of this so-called Sanhedrist court.
184:4.4 (1984.5) Ihmissydän ei saata käsittää sitä suuttumuksen puistatusta, joka ravisteli koko suunnattoman suurta universumia taivaan älyllisten olentojen joutuessa todistamaan rakastetun Hallitsijansa alistumista tietämättömien ja harhaan johdettujen luotujensa tahtoon kovaonnisen Urantian synnin pimentämällä sfäärillä.	184:4.4 (1984.5) The human heart cannot possibly conceive of the shudder of indignation that swept out over a vast universe as the celestial intelligences witnessed this sight of their beloved Sovereign submitting himself to the will of his ignorant and misguided creatures on the sin-darkened sphere of unfortunate Urantia.
184:4.5 (1984.6) Mikä on ihmisessä tämä eläimellisyyden piirre, joka panee häneen halun vahingoittaa ja tehdä fyysistä väkivaltaa sellaiselle, johon hän ei kykene hengellisesti yltämään tai jota hän ei kykene älyllisesti tavoittamaan? Vasta puolittain sivistyneessä ihmisessä vaanii yhä ilkeä raakuus, joka pyrkii pinnalle ja kohdistuu niihin, jotka viisaudessa ja hengellisyyden saavuttamisessa ovat häntä korkeammalla. Pankaa merkille näiden olevinaan sivistyneiden ihmisten häijy korskeus ja raakalaismainen julmuus heidän saadessaan tietynkaltaista eläimellistä nautintoa siitä, että he tällä tavoin ottivat fyysisen väkivaltansa kohteeksi Ihmisen Pojan, joka ei vastarintaa tehnyt. Kun nämä loukkaukset, nälväisyt ja iskut satelivat Jeesuksen päälle, hän ei puolustautunut, mutta hän ei ollut puolustuskyvytön. Jeesusta ei nujerrettu, hän vain ei sanan aineellisessa merkityksessä osallistunut taisteluun.	184:4.5 (1984.6) What is this trait of the animal in man which leads him to want to insult and physically assault that which he cannot spiritually attain or intellectually achieve? In the half-civilized man there still lurks an evil brutality which seeks to vent itself upon those who are superior in wisdom and spiritual attainment. Witness the evil coarseness and the brutal ferocity of these supposedly civilized men as they derived a certain form of animal pleasure from this physical attack upon the unresisting Son of Man. As these insults, taunts, and blows fell upon Jesus, he was undefending but not defenseless. Jesus was not vanquished, merely uncontending in the material sense.
184:4.6 (1985.1) Nämä ovat Mestarin suurimmat voitonhetket koko hänen pitkällä ja vaiheikkaalla elämänurallaan suunnattoman suuren ja kaukaisuuksiin ulottuvan universumin luojana, ylläpitäjänä ja pelastajana. Jeesus oli jo täyteen määräänsä asti elänyt elämän, jonka kuluessa hän esitti ihmiselle ilmoituksen Jumalasta, nyt hän oli parhaillaan esittämässä Jumalalle uutta ja ennennäkemätöntä ilmoitusta ihmisestä. Jeesus on nyt esittämässä maailmoille ilmoitusta, joka kertoo, että kaikki pelot luodun olennon persoonallisuuden eristyneisyydestä on lopullisesti voitettu. Ihmisen Poika on lopullisesti saavuttanut sen, että identiteetti todellistuu Jumalan Pojaksi. Jeesus ei epäröi tuoda julki, että hän ja Isä ovat yhtä; ja tämän korkeimman ja ylimaallisen kokemuksen tosiasian ja totuuden pohjalta hän antaa kehotuksen, että jokaisesta valtakuntaan uskovasta tulisi yhtä hänen kanssaan, kuten hän ja hänen Isänsä ovat yhtä. Jeesuksen uskontoon kuuluvasta elävästä kokemuksesta tulee tällä tavoin se pettämätön ja taattu menetelmä, jonka avulla maailman hengellisesti eristetyt ja kosmisesti yksinäiset kuolevaiset kykenevät pääsemään persoonallisuuden eristyneisyydestä kaikkine siitä johtuvine seurausilmiöineen, kuten pelosta ja siihen liittyvästä avuttomuudentunteesta. Jumalan uskonpojat löytävät taivaan valtakunnan veljellisistä realiteeteista lopullisen vapahduksen sekä henkilökohtaisesta että planetaarisesta minuuden eristyneisyydestä. Jumalaa tunteva uskova kokee kasvavassa määrin sitä haltioitumista ja sitä ylevyyttä, joka johtuu hengellisestä sosiaalistumisesta kokonaisen universumin mittakaavassa – siitä, että hän on korkeuksien kansalainen, mihin vielä liittyy jumalallisena päämääränä olevan täydellisyyden saavuttamisen ikuinen todellistuminen.	184:4.6 (1985.1) These are the moments of the Master’s greatest victories in all his long and eventful career as maker, upholder, and savior of a vast and far-flung universe. Having lived to the full a life of revealing God to man, Jesus is now engaged in making a new and unprecedented revelation of man to God. Jesus is now revealing to the worlds the final triumph over all fears of creature personality isolation. The Son of Man has finally achieved the realization of identity as the Son of God. Jesus does not hesitate to assert that he and the Father are one; and on the basis of the fact and truth of that supreme and supernal experience, he admonishes every kingdom believer to become one with him even as he and his Father are one. The living experience in the religion of Jesus thus becomes the sure and certain technique whereby the spiritually isolated and cosmically lonely mortals of earth are enabled to escape personality isolation, with all its consequences of fear and associated feelings of helplessness. In the fraternal realities of the kingdom of heaven the faith sons of God find final deliverance from the isolation of the self, both personal and planetary. The God-knowing believer increasingly experiences the ecstasy and grandeur of spiritual socialization on a universe scale—citizenship on high in association with the eternal realization of the divine destiny of perfection attainment.
5. Oikeusistuimen toinen kokous ^top	5. The Second Meeting of the Court ^top
184:5.1 (1985.2) Kello puoli kuusi oikeusistuin kokoontui uuteen istuntoon, ja Jeesus ohjattiin viereiseen huoneeseen, jossa Johannes oli odottamassa. Siellä roomalainen sotilas ja temppelinvartijat vahtivat Jeesusta sillä aikaa, kun oikeus ryhtyi muotoilemaan syytteitä, jotka esiteltäisiin Pilatukselle. Hannas teki tovereilleen selväksi, ettei jumalanpilkkasyytöksellä olisi Pilatuksen kohdalla mitään painoa. Juudas oli paikalla sen aikaa, kun tämä oikeusistuimen toinen kokous oli koolla, mutta hän ei esittänyt mitään todistajanlausuntoa.	184:5.1 (1985.2) At five-thirty o’clock the court reassembled, and Jesus was led into the adjoining room, where John was waiting. Here the Roman soldier and the temple guards watched over Jesus while the court began the formulation of the charges which were to be presented to Pilate. Annas made it clear to his associates that the charge of blasphemy would carry no weight with Pilate. Judas was present during this second meeting of the court, but he gave no testimony.
184:5.2 (1985.3) Tämä oikeuden istunto kesti vain puoli tuntia, ja kun he päättivät kokouksen mennäkseen Pilatuksen eteen, he olivat laatineet Jeesusta vastaan sellaisen syytekirjelmän, että tämä sen mukaan ansaitsi kuolemantuomion. Kirjelmässä esitettiin kolme syytettä:	184:5.2 (1985.3) This session of the court lasted only a half hour, and when they adjourned to go before Pilate, they had drawn up the indictment of Jesus, as being worthy of death, under three heads:
184:5.3 (1985.4) 1. Että hän oli juutalaiskansakunnan turmelija; hän petkutti kansaa ja yllytti sitä kapinaan.	184:5.3 (1985.4) 1. That he was a perverter of the Jewish nation; he deceived the people and incited them to rebellion.
184:5.4 (1985.5) 2. Että hän opetti ihmisiä kieltäytymään maksamasta henkiveroa keisarille.	184:5.4 (1985.5) 2. That he taught the people to refuse to pay tribute to Caesar.
184:5.5 (1985.6) 3. Että hän väittäessään olevansa kuningas ja uudenlaisen valtakunnan perustaja yllytti maanpetokseen keisaria vastaan.	184:5.5 (1985.6) 3. That, by claiming to be a king and the founder of a new sort of kingdom, he incited treason against the emperor.
184:5.6 (1985.7) Koko tämä oikeudenkäynti oli sääntöjenvastainen ja täysin vastoin juutalaisia lakeja. Ei ollut kahta todistajaa, jotka olisivat olleet samaa mieltä jostakin asiasta, ellei lukuun oteta niitä, joiden esittämä lausunto koski Jeesuksen toteamusta temppelin hävittämisestä ja sen uudelleenpystyttämisestä kolmen päivän kuluessa. Ja mitä tähän asiaan tuli, edes sen osalta ei yksikään todistaja puhunut syytetyn puolustukseksi, eikä myöskään Jeesusta pyydetty selittämään, mitä hän toteamuksellaan tahtoi sanoa.	184:5.6 (1985.7) This entire procedure was irregular and wholly contrary to the Jewish laws. No two witnesses had agreed on any matter except those who testified regarding Jesus’ statement about destroying the temple and raising it again in three days. And even concerning that point, no witnesses spoke for the defense, and neither was Jesus asked to explain his intended meaning.
184:5.7 (1985.8) Ainoa asia, jonka perusteella oikeus olisi johdonmukaisuutta noudattaen voinut hänet tuomita, oli syyte jumalanpilkasta, ja sekin olisi ollut täysin hänen oman todistuksensa varassa. Myös jumalanpilkkasyytöksen osalta he jättivät kuolemanrangaistuksen edellyttämän muodollisen äänestyksen suorittamatta.	184:5.7 (1985.8) The only point the court could have consistently judged him on was that of blasphemy, and that would have rested entirely on his own testimony. Even concerning blasphemy, they failed to cast a formal ballot for the death sentence.
184:5.8 (1985.9) Ja nyt he julkesivat laatia kolme syytettä, joiden kanssa he menisivät Pilatuksen eteen ilman, että niiden osalta oli kuultu yhtäkään todistajaa. Niistä oli lisäksi sovittu sellaiseen aikaan, jolloin syytösten kohteena oleva vangittu ei ollut ollut paikalla. Kun tämä oli tehty, kolme fariseusta jätti hyvästinsä; he halusivat kyllä, että Jeesus surmataan, mutta he eivät suostuneet laatimaan häntä vastaan syytöksiä ilman todistajia eikä sellaisessa tilanteessa, jolloin hän itse ei ollut läsnä.	184:5.8 (1985.9) And now they presumed to formulate three charges, with which to go before Pilate, on which no witnesses had been heard, and which were agreed upon while the accused prisoner was absent. When this was done, three of the Pharisees took their leave; they wanted to see Jesus destroyed, but they would not formulate charges against him without witnesses and in his absence.
184:5.9 (1986.1) Jeesus ei enää esiintynyt sanhedristioikeuden edessä. He eivät halunneet taas katsella hänen kasvojaan lausuessaan tuomiotaan hänen syyttömästä elämästään. Jeesus ei (ihmisenä) ollut tietoinen heidän muodollisista syytteistään, ennen kuin kuuli Pilatuksen lukevan ne ääneen.	184:5.9 (1986.1) Jesus did not again appear before the Sanhedrist court. They did not want again to look upon his face as they sat in judgment upon his innocent life. Jesus did not know (as a man) of their formal charges until he heard them recited by Pilate.
184:5.10 (1986.2) Jeesuksen ollessa Johanneksen ja vartijoiden kanssa huoneessa ja oikeuden pitäessä toista istuntoaan muutamat ylipapin palatsin palveluskuntaan kuuluvat naiset tulivat ystävineen katsomaan outoa vangittua, ja yksi heistä kysyi häneltä: ”Oletko sinä Messias, Jumalan Poika?” Ja Jeesus vastasi: ”Jos minä sinulle kerron, sinä et minua usko; ja jos minä sinulta kysyn, sinä et vastaa.”	184:5.10 (1986.2) While Jesus was in the room with John and the guards, and while the court was in its second session, some of the women about the high priest’s palace, together with their friends, came to look upon the strange prisoner, and one of them asked him, “Are you the Messiah, the Son of God?” And Jesus answered: “If I tell you, you will not believe me; and if I ask you, you will not answer.”
184:5.11 (1986.3) Tuona aamuna kello kuusi Jeesus ohjattiin Kaiafaan talosta Pilatuksen eteen, jotta vahvistettaisiin se kuolemantuomio, josta tämä sanhedristioikeus oli näin epäoikeudenmukaisesti ja sääntöjenvastaisesti päättänyt.	184:5.11 (1986.3) At six o’clock that morning Jesus was led forth from the home of Caiaphas to appear before Pilate for confirmation of the sentence of death which this Sanhedrist court had so unjustly and irregularly decreed.