Luku 12		Paper 12
Universumien universumi		The Universe of Universes
12:0.1 (128.1) UNIVERSAALISEN Isän kaukaisuuksiin ulottuvan luomistuloksen valtavuus on niin suuri, ettei finiittinen mielikuvituskaan pysty sitä tavoittamaan. Kokonaisuniversumin suunnattomuus saattaa jopa omaan luokkaani kuuluvan olennon käsityskyvyn hämmennyksiin, mutta kuolevaisen mielelle voidaan toki opettaa paljonkin siitä, millaisen kaavan mukaan universumit on suunniteltu ja järjestelty. Teidän on mahdollista tietää jotakin niiden fyysisestä organisaatiosta ja ihailtavasta hallinnosta. Saatte tietää paljonkin ajallisuuden seitsemää superuniversumia ja ikuisuuden keskusuniversumia asuttavien älyllisten olentojen erilaisista ryhmistä.		12:0.1 (128.1) THE immensity of the far-flung creation of the Universal Father is utterly beyond the grasp of finite imagination; the enormousness of the master universe staggers the concept of even my order of being. But the mortal mind can be taught much about the plan and arrangement of the universes; you can know something of their physical organization and marvelous administration; you may learn much about the various groups of intelligent beings who inhabit the seven superuniverses of time and the central universe of eternity.
12:0.2 (128.2) Ymmärrämme aineellisen luomistuloksen olevan periaatteessa, toisin sanoen ikuisten potentiaaliensa osalta, infiniittinen, sillä Universaalinen Isä on aktuaalisesti infiniittinen, mutta tutkiessamme ja tarkkaillessamme aineellisen luomistuloksen kokonaisuutta tiedämme, että se jokaisena ajallisena hetkenä on rajallinen, vaikka se teidän finiittiselle mielellenne onkin verrattain rajaton, käytännöllisesti katsoen ääretön.		12:0.2 (128.2) In principle, that is, in eternal potential, we conceive of material creation as being infinite because the Universal Father is actually infinite, but as we study and observe the total material creation, we know that at any given moment in time it is limited, although to your finite minds it is comparatively limitless, virtually boundless.
12:0.3 (128.3) Fyysistä lakia tutkittuamme ja tähtitarhoja tarkkailtuamme olemme vakuuttuneet siitä, ettei infiniittinen Luoja ole vielä ilmaantunut kosmisen julkitulon lopullisuudessa ja että Infiniittiseen sisältyvässä kosmisessa potentiaalissa on vielä paljon itseensäsulkeutunutta ja paljastumatonta. Kokonaisuniversumi saattaisi luoduista olennoista tuntua miltei infiniittiseltä, mutta se on vielä paljolti keskeneräinen. Aineellisella luomistuloksella on vielä fyysiset rajansa, ja ikuisen tarkoituksen kokemuksellinen paljastuminen on yhä käynnissä.		12:0.3 (128.3) We are convinced, from the study of physical law and from the observation of the starry realms, that the infinite Creator is not yet manifest in finality of cosmic expression, that much of the cosmic potential of the Infinite is still self-contained and unrevealed. To created beings the master universe might appear to be almost infinite, but it is far from finished; there are still physical limits to the material creation, and the experiential revelation of the eternal purpose is still in progress.
1. Kokonaisuniversumin avaruustasot ^top		1. Space Levels of the Master Universe ^top
12:1.1 (128.4) Universumien universumi ei ole mikään ääretön taso, rajaton kuutio eikä loputon ympyrä, vaan sillä on aivan varmasti omat ulottuvuutensa. Fyysistä organisaatiota ja hallintoa koskevat lait todistavat lopullisesti, että koko valtava vahvuus-energian ja aine-voiman kokouma toimii perimmiltään avaruusyksikkönä, organisoituna ja koordinoituna kokonaisuutena. Aineellisen luomistuloksen havaittavissa oleva käyttäytyminen on todisteena siitä, että fyysisellä maailmankaikkeudella on määrätyt rajansa. Lopullisen todisteen sekä maailmankaikkeuden kehämäisyydestä että sen rajallisuudesta tarjoaa se meille hyvin tuttu tosiasia, että perusenergian kaikki muodot kiertävät aina kokonaisuniversumin avaruustasojen kaartuvaa rataa Paratiisin gravitaation lakkaamatonta ja ehdotonta vetoa noudattaen.		12:1.1 (128.4) The universe of universes is not an infinite plane, a boundless cube, nor a limitless circle; it certainly has dimensions. The laws of physical organization and administration prove conclusively that the whole vast aggregation of force-energy and matter-power functions ultimately as a space unit, as an organized and co-ordinated whole. The observable behavior of the material creation constitutes evidence of a physical universe of definite limits. The final proof of both a circular and delimited universe is afforded by the, to us, well-known fact that all forms of basic energy ever swing around the curved path of the space levels of the master universe in obedience to the incessant and absolute pull of Paradise gravity.
12:1.2 (128.5) Kokonaisuniversumin toisiaan seuraavista avaruustasoista muodostuvat läpäistyn avaruuden pääjakautumat: luomistuloksen kokonaisuus, organisoitu ja osittain asutettu tai vielä organisoitava ja asutettava. Ellei kokonaisuniversumi olisi sarja elliptisiä avaruustasoja, joiden liikevastus asteittain vähenee ja jotka vuorottelevat suhteellista liikkumattomuutta edustavien vyöhykkeiden kanssa, käsittääksemme joidenkin kosmisten energioiden havaittaisiin silloin karkaavan infiniittiseen kaukaisuuteen, suoraviivaista rataa tiettömään avaruuteen. Emme kuitenkaan koskaan kohtaa vahvuutta, energiaa tai ainetta, joka näin käyttäytyisi, vaan alati ne kiertävät kehää kiertämällä aina eteenpäin avaruuden suurista virtapiireistä muodostuvia ratoja pitkin.		12:1.2 (128.5) The successive space levels of the master universe constitute the major divisions of pervaded space—total creation, organized and partially inhabited or yet to be organized and inhabited. If the master universe were not a series of elliptical space levels of lessened resistance to motion, alternating with zones of relative quiescence, we conceive that some of the cosmic energies would be observed to shoot off on an infinite range, off on a straight-line path into trackless space; but we never find force, energy, or matter thus behaving; ever they whirl, always swinging onward in the tracks of the great space circuits.
12:1.3 (129.1) Jos edetään Paratiisista ulospäin ja kuljetaan läpi läpäistyn avaruuden vaakatasossa olevan ulottuman, kokonaisuniversumi esiintyy silloin kuutena samankeskisenä elliptisenä, Keskussaarta ympäröivänä avaruustasona:		12:1.3 (129.1) Proceeding outward from Paradise through the horizontal extension of pervaded space, the master universe is existent in six concentric ellipses, the space levels encircling the central Isle:
12:1.4 (129.2) 1. Keskusuniversumi – Havona.		12:1.4 (129.2) 1. The Central Universe—Havona.
12:1.5 (129.3) 2. Seitsemän superuniversumia.		12:1.5 (129.3) 2. The Seven Superuniverses.
12:1.6 (129.4) 3. Ensimmäinen ulkoavaruuden taso.		12:1.6 (129.4) 3. The First Outer Space Level.
12:1.7 (129.5) 4. Toinen ulkoavaruuden taso.		12:1.7 (129.5) 4. The Second Outer Space Level.
12:1.8 (129.6) 5. Kolmas ulkoavaruuden taso.		12:1.8 (129.6) 5. The Third Outer Space Level.
12:1.9 (129.7) 6. Neljäs ja uloin avaruuden taso.		12:1.9 (129.7) 6. The Fourth and Outermost Space Level.
12:1.10 (129.8) Havona, keskusuniversumi, ei ole ajallisuuteen kuuluva luomus; se on ikuinen olemassa oleva. Tämä koskaan alkamaton, koskaan päättymätön universumi koostuu miljardista ylevää täydellisyyttä olevasta sfääristä, ja sitä ympäröivät valtavat pimeät gravitaatiotaivaankappaleet. Havonan keskustassa on paikallaan pysyvä ja ehdottoman vakaa Paratiisin Saari kahdenkymmenenyhden satelliittinsa ympäröimänä. Keskusuniversumin reunamilla kiertävien pimeiden gravitaatiokappaleiden valtavan massan vuoksi tämän keskusluomuksen massasisältö ylittää suuresti kaiken sen massan, jonka tiedetään sisältyvän kaikkiin seitsemään suuruniversumisektoriin.		12:1.10 (129.8) Havona, the central universe, is not a time creation; it is an eternal existence. This never-beginning, never-ending universe consists of one billion spheres of sublime perfection and is surrounded by the enormous dark gravity bodies. At the center of Havona is the stationary and absolutely stabilized Isle of Paradise, surrounded by its twenty-one satellites. Owing to the enormous encircling masses of the dark gravity bodies about the fringe of the central universe, the mass content of this central creation is far in excess of the total known mass of all seven sectors of the grand universe.
12:1.11 (129.9) Paratiisi–Havona-systeemi, ikuista Saarta ympäröivä ikuinen universumi muodostaa kokonaisuniversumin täydellisen ja ikuisen ytimen. Kaikki seitsemän superuniversumia ja kaikki ulkoavaruuden alueet kiertävät määrättyjä ratoja Paratiisin satelliittien ja Havonan sfäärien muodostaman jättiläismäisen keskuskoostuman ympäri.		12:1.11 (129.9) The Paradise-Havona System, the eternal universe encircling the eternal Isle, constitutes the perfect and eternal nucleus of the master universe; all seven of the superuniverses and all regions of outer space revolve in established orbits around the gigantic central aggregation of the Paradise satellites and the Havona spheres.
12:1.12 (129.10) Seitsemän superuniversumia eivät ole primaarisia fyysisiä järjestelmiä. Niiden rajat eivät missään jaa tähtisumuperhettä, eivätkä ne mene ristiin minkään paikallisuniversumin, luomistyön perusyksikön, kanssa. Kukin superuniversumi on yksinkertaisesti maantieteellinen avaruusryhmittymä, joka koostuu osapuilleen yhdestä järjestyneen ja osittain asutetun, Havonan jälkeisen luomistyön seitsemänneksestä, ja niistä jokainen käsittää suurin piirtein yhtäläisen määrän paikallisuniversumeja ja sulkee sisäänsä yhtä paljon avaruutta. Nebadon, teidän paikallisuniversuminne, on eräs Orvontonin, seitsemännen superuniversumin, uudemmista luomuksista.		12:1.12 (129.10) The Seven Superuniverses are not primary physical organizations; nowhere do their boundaries divide a nebular family, neither do they cross a local universe, a prime creative unit. Each superuniverse is simply a geographic space clustering of approximately one seventh of the organized and partially inhabited post-Havona creation, and each is about equal in the number of local universes embraced and in the space encompassed. Nebadon, your local universe, is one of the newer creations in Orvonton, the seventh superuniverse.
12:1.13 (129.11) Suuruniversumi on nykyinen organisoitu ja asutettu luomistulos. Se koostuu seitsemästä superuniversumista, joiden yhteenlaskettu evolutionaarinen potentiaali on noin seitsemän biljoonaa asutettua planeettaa, ellei keskusluomuksen ikuisia sfäärejä oteta lukuun. Mutta tähän varovaiseen arvioon ei ole sisällytetty arkkitehtonisia hallintosfäärejä, eikä se kata organisoimattomien universumien etäisiä ryhmiä. Suuruniversumin tämänhetkinen repaleinen reuna, sen epätasainen ja keskeneräinen äärialue, yhdessä koko tavattoman epävakaisen astronomisen tilan kanssa, panevat tähtientutkijamme uskomaan, että seitsemän superuniversumiakin ovat nykyisellään vielä keskeneräisiä. Kulkiessamme jumalallisen keskuksen sisältä mihin tahansa tiettyyn suuntaan ulospäin saavumme lopulta järjestetyn ja asutetun luomistuloksen ulkorajoille, tulemme suuruniversumin uloimmille äärille. Ja aivan tämän ulkorajan läheisyydessä, tällaisen suurenmoisen luomuksen kaukaisessa nurkassa, sijaitsee teidän tapahtumaintäyteinen paikallisuniversuminne.		12:1.13 (129.11) The Grand Universe is the present organized and inhabited creation. It consists of the seven superuniverses, with an aggregate evolutionary potential of around seven trillion inhabited planets, not to mention the eternal spheres of the central creation. But this tentative estimate takes no account of architectural administrative spheres, neither does it include the outlying groups of unorganized universes. The present ragged edge of the grand universe, its uneven and unfinished periphery, together with the tremendously unsettled condition of the whole astronomical plot, suggests to our star students that even the seven superuniverses are, as yet, uncompleted. As we move from within, from the divine center outward in any one direction, we do, eventually, come to the outer limits of the organized and inhabited creation; we come to the outer limits of the grand universe. And it is near this outer border, in a far-off corner of such a magnificent creation, that your local universe has its eventful existence.
12:1.14 (129.12) Ulkoavaruuden tasot. Kaukana avaruudessa, seitsemästä asutusta superuniversumista valtavan matkan päässä, on kerääntymässä laajoja ja uskomattoman häkellyttäviä, vahvuudesta ja aineellistuvista energioista koostuvia kehiä. Seitsemän superuniversumin energiakehien ja tämän vahvuustoimintaa osoittavan jättiläismäisen ulomman vyöhykkeen välissä on suhteellisen rauhallinen avaruusvyöhyke, jonka leveys vaihtelee, mutta on keskimäärin noin neljäsataatuhatta valovuotta. Näissä avaruuden vyöhykkeissä ei esiinny tähtipölyä – kosmista sumua. Näiden ilmiöiden tutkijamme ovat epävarmoja siitä, mikä on tällä seitsemää superuniversumia ympäröivällä, suhteellisen rauhallisella vyöhykkeellä olevien avaruusvahvuuksien täsmällinen status. Mutta noin puolen miljoonan valovuoden päässä nykyisen suuruniversumin äärireunalta havaitsemme alkavaksi vyöhykkeen, jossa esiintyy uskomattoman voimakasta energiatoimintaa. Toiminta lisääntyy volyymiltaan ja intensiteetiltään yli kahdenkymmenenviiden miljoonan valovuoden päähän. Nämä valtavat energisoivista vahvuuksista koostuvat pyörteet sijaitsevat ensimmäisellä ulkoavaruuden tasolla. Tämä yhtäjaksoinen vyö, jossa esiintyy kosmista aktiviteettia, ympäröi tunnettua, organisoitua ja asuttua luomistulosta sen joka puolelta.		12:1.14 (129.12) The Outer Space Levels. Far out in space, at an enormous distance from the seven inhabited superuniverses, there are assembling vast and unbelievably stupendous circuits of force and materializing energies. Between the energy circuits of the seven superuniverses and this gigantic outer belt of force activity, there is a space zone of comparative quiet, which varies in width but averages about four hundred thousand light-years. These space zones are free from star dust—cosmic fog. Our students of these phenomena are in doubt as to the exact status of the space-forces existing in this zone of relative quiet which encircles the seven superuniverses. But about one-half million light-years beyond the periphery of the present grand universe we observe the beginnings of a zone of an unbelievable energy action which increases in volume and intensity for over twenty-five million light-years. These tremendous wheels of energizing forces are situated in the first outer space level, a continuous belt of cosmic activity encircling the whole of the known, organized, and inhabited creation.
12:1.15 (130.1) Näiden alueiden takana tapahtuu vieläkin suurimittaisempaa toimintaa, sillä Uversan fyysikot ovat löytäneet ensimmäisiä merkkejä vahvuuden ilmentymistä yli viisikymmentä miljoonaa valovuotta ensimmäisen ulkoavaruustason ilmiöitten äärimmäisten esiintymisalueitten takaa. Nämä toiminnat ennakoivat epäilemättä kokonaisuniversumin toisen ulkoavaruustason aineellisten luomusten organisointia.		12:1.15 (130.1) Still greater activities are taking place beyond these regions, for the Uversa physicists have detected early evidence of force manifestations more than fifty million light-years beyond the outermost ranges of the phenomena in the first outer space level. These activities undoubtedly presage the organization of the material creations of the second outer space level of the master universe.
12:1.16 (130.2) Keskusuniversumi on ikuisuuteen kuuluva luomus; seitsemän superuniversumia ovat ajallisuuden luomuksia. Ulkoavaruuden neljän tason on epäilemättä määrä olevaistaa–kehittää luomistyön perimmäisyys. On myös niitä, jotka väittävät, ettei Infiniittinen koskaan voi saavuttaa täyttä julkituloaan muutoin kuin infiniittisyydessä. Siksi he postuloivat neljännen ja äärimmäisen avaruustason takana olevaksi vielä yhden ja paljastumattoman luomuksen, mahdollisesti iäti laajenevan, koskaan päättymättömän, infiniittisen universumin. Teoriassa emme osaa rajoittaa sen enempää Luojan infiniittisyyttä kuin luomistuloksen potentiaalista infiniittisyyttäkään, mutta sellaisena kuin kokonaisuniversumi on olemassa ja sellaisena kuin sitä hallitaan, sillä on meidän käsityksemme mukaan rajansa: se on ehdottomasti rajallinen ja ulkoreunoiltaan se rajoittuu avoimeen avaruuteen.		12:1.16 (130.2) The central universe is the creation of eternity; the seven superuniverses are the creations of time; the four outer space levels are undoubtedly destined to eventuate-evolve the ultimacy of creation. And there are those who maintain that the Infinite can never attain full expression short of infinity; and therefore do they postulate an additional and unrevealed creation beyond the fourth and outermost space level, a possible ever-expanding, never-ending universe of infinity. In theory we do not know how to limit either the infinity of the Creator or the potential infinity of creation, but as it exists and is administered, we regard the master universe as having limitations, as being definitely delimited and bounded on its outer margins by open space.
2. Kvalifioimattoman Absoluutin vaikutuspiirit ^top		2. The Domains of the Unqualified Absolute ^top
12:2.1 (130.3) Kun Urantian tähtitieteilijät tähyilevät yhä voimakkaampien kaukoputkiensa läpi ulkoavaruuden salaperäisiin kaukaisuuksiin ja tekevät havaintoja miltei lukemattomien fyysisten universumien ihmetyttävästä kehityksestä, heidän tulisi tiedostaa, että he katselevat Kokonaisuniversumin Arkkitehtien tutkimattomien suunnitelmien suurenmoista toteutumista. On totta, että meillä tosiaankin on todisteita, jotka viittaavat tiettyjen paratiisipersoonallisuutta edustavien influenssien läsnäoloon siellä täällä niiden valtavien energiailmentymien parissa, jotka ovat näille ulkoavaruuden alueille tällä hetkellä luonteenomaisia, mutta laajemmasta näkökulmasta tarkasteltuna katsotaan yleisesti, että seitsemän superuniversumin ulkorajojen taakse ulottuvat avaruuden alueet muodostavat Kvalifioimattoman Absoluutin vaikutuspiirit.		12:2.1 (130.3) When Urantia astronomers peer through their increasingly powerful telescopes into the mysterious stretches of outer space and there behold the amazing evolution of almost countless physical universes, they should realize that they are gazing upon the mighty outworking of the unsearchable plans of the Architects of the Master Universe. True, we do possess evidences which are suggestive of the presence of certain Paradise personality influences here and there throughout the vast energy manifestations now characteristic of these outer regions, but from the larger viewpoint the space regions extending beyond the outer borders of the seven superuniverses are generally recognized as constituting the domains of the Unqualified Absolute.
12:2.2 (130.4) Paljaalla ihmissilmällä voidaan nähdä vain kaksi tai kolme Orvontonin superuniversumin rajojen ulkopuolella olevaa tähtisumua, mutta teleskooppinne tuovat nähtäville kirjaimellisesti miljoonia ja taas miljoonia näistä muodostumassa olevista fyysisistä universumeista. Useimmat nykyisten kaukoputkienne näkökentässä nähtävillenne paljastuvat tähtitarhat kuuluvat Orvontoniin, mutta suuremmat teleskoopit tunkeutuvat valokuvaustekniikan avulla kauas suuruniversumin rajojen taakse, ulkoavaruuden alueille, joissa lukemattomat universumit ovat järjestymässä. Ja nykyisten laitteidenne ulottumattomiin jää silti vielä miljoonittain universumeja.		12:2.2 (130.4) Although the unaided human eye can see only two or three nebulae outside the borders of the superuniverse of Orvonton, your telescopes literally reveal millions upon millions of these physical universes in process of formation. Most of the starry realms visually exposed to the search of your present-day telescopes are in Orvonton, but with photographic technique the larger telescopes penetrate far beyond the borders of the grand universe into the domains of outer space, where untold universes are in process of organization. And there are yet other millions of universes beyond the range of your present instruments.
12:2.3 (130.5) Kovinkaan kaukana tulevaisuudessa ei ole hetki, jolloin uudet teleskoopit tuovat Urantian astronomien ihmettelevien katseiden eteen ainakin 375 miljoonaa ulkoavaruuden kaukaisilla alueilla olevaa uutta galaksia. Samalla nämä voimakkaammat teleskoopit paljastavat monien aiemmin ulkoavaruudessa oleviksi luultujen saarekeuniversumien todellisuudessa kuuluvankin Orvontonin galaktiseen järjestelmään. Seitsemän superuniversumin kasvu jatkuu; itse kunkin superuniversumin äärireuna laajenee asteittain, uusia tähtisumuja vakiintuu ja järjestyy lakkaamatta, ja jotkin Urantian astronomien galaksin ulkopuolisina pitämät tähtisumut ovatkin todellisuudessa Orvontonin reunamilla ja liikkuvat meidän mukanamme.		12:2.3 (130.5) In the not-distant future, new telescopes will reveal to the wondering gaze of Urantian astronomers no less than 375 million new galaxies in the remote stretches of outer space. At the same time these more powerful telescopes will disclose that many island universes formerly believed to be in outer space are really a part of the galactic system of Orvonton. The seven superuniverses are still growing; the periphery of each is gradually expanding; new nebulae are constantly being stabilized and organized; and some of the nebulae which Urantian astronomers regard as extragalactic are actually on the fringe of Orvonton and are traveling along with us.
12:2.4 (131.1) Uversan tähtientutkijat panevat merkille, että suuruniversumia kehystävät tähti- ja planeettaparvien sarjan esivaiheet, jotka ympäröivät samankeskisinä ulkouniversumien renkaina nykyistä asutettua luomistulosta sen joka puolelta. Uversan fyysikot laskevat, että näiden ulko- ja kartoittamattomien alueiden energia ja aine ylittävät jo moninkertaisesti kaikkiin seitsemään superuniversumiin sisältyvän aineellisen massan ja energiavarauksen. Meille kerrotaan, että näillä ulkoavaruuden tasoilla ilmenevä kosmisen vahvuuden metamorfoosi on Paratiisin vahvuudenorganisoijien funktio. Tiedämme näiden vahvuuksien olevan lisäksi esivaiheellisia niille fyysisille energioille, jotka nykyisin aktivoivat suuruniversumin. Orvontonin voimanohjaajilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä näiden kaukaisten maailmojen kanssa, liioin eivät niissä vaikuttavat energialiikkeet ole havaittavissa määrin yhteydessä organisoitujen ja asutettujen luomistulosten voiman virtapiireihin.		12:2.4 (131.1) The Uversa star students observe that the grand universe is surrounded by the ancestors of a series of starry and planetary clusters which completely encircle the present inhabited creation as concentric rings of outer universes upon universes. The physicists of Uversa calculate that the energy and matter of these outer and uncharted regions already equal many times the total material mass and energy charge embraced in all seven superuniverses. We are informed that the metamorphosis of cosmic force in these outer space levels is a function of the Paradise force organizers. We also know that these forces are ancestral to those physical energies which at present activate the grand universe. The Orvonton power directors, however, have nothing to do with these far-distant realms, neither are the energy movements therein discernibly connected with the power circuits of the organized and inhabited creations.
12:2.5 (131.2) Tiedämme peräti vähän näiden ulkoavaruuden suunnattomien ilmiöitten merkityksestä. Tulevaisuuden suurluomus on muodostumisvaiheessa. Voimme havaita sen suunnattomuuden, voimme erottaa sen laajuuden ja aistia sen majesteettiset mittasuhteet, mutta muutoin tiedämme näistä maailmoista vain vähän Urantian tähtitieteilijöitä enemmän. Sikäli kuin tiedämme, tässä tähtisumujen, aurinkojen ja planeettojen ulkorenkaassa ei ole ihmisten luokkaan kuuluvia aineellisia olentoja, ei enkeleitä eikä muitakaan henkiolentoja. Tämä etäinen alue on superuniversumien hallitusten toimivallan ja hallinnon ulkopuolella.		12:2.5 (131.2) We know very little of the significance of these tremendous phenomena of outer space. A greater creation of the future is in process of formation. We can observe its immensity, we can discern its extent and sense its majestic dimensions, but otherwise we know little more about these realms than do the astronomers of Urantia. As far as we know, no material beings on the order of humans, no angels or other spirit creatures, exist in this outer ring of nebulae, suns, and planets. This distant domain is beyond the jurisdiction and administration of the superuniverse governments.
12:2.6 (131.3) Kautta Orvontonin uskotaan, että meneillään on uudentyyppinen luomisvaihe. Uskotaan, että syntymässä on sellainen universumien laji, josta tulevaisuudessa on määrä tulla kerääntyvän Lopullisuuden Saavuttajakunnan toimintojen näyttämö, ja mikäli arvelumme osuvat oikeaan, silloin loputon tulevaisuus saattaa tuoda teidän kaikkien silmienne eteen ne samat lumoavat näkymät, jotka loputon menneisyys toi vanhemmille veljillenne ja edeltäjillenne.		12:2.6 (131.3) Throughout Orvonton it is believed that a new type of creation is in process, an order of universes destined to become the scene of the future activities of the assembling Corps of the Finality; and if our conjectures are correct, then the endless future may hold for all of you the same enthralling spectacles that the endless past has held for your seniors and predecessors.
3. Universaalinen gravitaatio ^top		3. Universal Gravity ^top
12:3.1 (131.4) Vahvuus-energian kaikkiin muotoihin – aineellisiin, mielellisiin ja hengellisiin – kohdistuu yhtäläisesti niitä puoleensa vetäviä voimia, gravitaatioksi kutsumiamme universaalisia läsnäoloja. Myös persoonallisuus reagoi gravitaatioon – yksinomaisesti Isälle kuuluvaan yhteyspiiriin. Mutta vaikka tämä yhteyspiiri kuuluukin yksinomaisesti Isälle, ei häntä muiltakaan yhteyspiireiltä ole suljettu pois. Universaalinen Isä on infiniittinen, ja hän toimii kokonaisuniversumin kaikissa neljässä absoluuttisen gravitaation piirissä, jotka ovat:		12:3.1 (131.4) All forms of force-energy—material, mindal, or spiritual—are alike subject to those grasps, those universal presences, which we call gravity. Personality also is responsive to gravity—to the Father’s exclusive circuit; but though this circuit is exclusive to the Father, he is not excluded from the other circuits; the Universal Father is infinite and acts over all four absolute-gravity circuits in the master universe:
12:3.2 (131.5) 1. Universaalisen Isän persoonallisuusgravitaatio.		12:3.2 (131.5) 1. The Personality Gravity of the Universal Father.
12:3.3 (131.6) 2. Iankaikkisen Pojan henkigravitaatio.		12:3.3 (131.6) 2. The Spirit Gravity of the Eternal Son.
12:3.4 (131.7) 3. Myötätoimijan mieligravitaatio.		12:3.4 (131.7) 3. The Mind Gravity of the Conjoint Actor.
12:3.5 (131.8) 4. Paratiisin Saaren kosminen gravitaatio.		12:3.5 (131.8) 4. The Cosmic Gravity of the Isle of Paradise.
12:3.6 (131.9) Mainitut neljä piiriä eivät ole yhteydessä ala-Paratiisin vahvuuskeskukseen. Ne eivät ole sen paremmin vahvuuden, energian kuin voimankaan virtapiirejä. Ne ovat absoluuttisia läsnäolon piirejä, ne ovat Jumalan tavoin ajasta ja avaruudesta riippumattomia.		12:3.6 (131.9) These four circuits are not related to the nether Paradise force center; they are neither force, energy, nor power circuits. They are absolute presence circuits and like God are independent of time and space.
12:3.7 (132.1) Tässä yhteydessä on mielenkiintoista kirjata tietyt gravitaationtutkijakunnan viimeisten vuosituhansien aikana Uversassa tekemät havainnot. Tämä asiantunteva työryhmä on kokonaisuniversumin eri gravitaatiojärjestelmien osalta tullut seuraaviin johtopäätöksiin:		12:3.7 (132.1) In this connection it is interesting to record certain observations made on Uversa during recent millenniums by the corps of gravity researchers. This expert group of workers has arrived at the following conclusions regarding the different gravity systems of the master universe:
12:3.8 (132.2) 1. Fyysinen gravitaatio. Laadittuaan arvion suuruniversumin koko fyysisen gravitaatiokapasiteetin kokonaismäärästä he ovat suurella vaivalla suorittaneet vertailun tämän havainnon ja sen arvioidun kokonaismäärän välillä, joka absoluuttisesta gravitaatioläsnäolosta on tällä hetkellä toiminnassa. Nämä laskelmat osoittavat, että suuruniversumiin kohdistuvan gravitaation kokonaisvaikutus on hyvin pieni osa siitä, mikä on arvioitu Paratiisin gravitaatiovoimaksi, kun se on laskettu maailmankaikkeuteen sisältyvän aineen fyysisten perusyksikköjen gravitaatioreagoinnin perusteella. Mainitut tutkijat tulevat siihen hämmästyttävään johtopäätökseen, että keskusuniversumi ja sitä ympäröivät seitsemän superuniversumia käyttävät tällä hetkellä vain noin viittä prosenttia Paratiisin absoluuttista gravitaatiota edustavan, puoleensa vetävän voiman aktiivisesta vaikutuksesta. Toisin sanoen noin yhdeksänkymmentäviisi prosenttia Paratiisin Saaren aktiivisesta kosmisesta gravitaatiovaikutuksesta on tämän kokonaisuusteorian mukaan laskettuna tällä haavaa sidoksissa tämänhetkisten organisoitujen universumien rajojen tuolla puolen olevien aineellisten järjestelmien hallintaan. Kaikki puheena olevat laskelmat tarkoittavat absoluuttista gravitaatiota. Lineaarinen gravitaatio on vuorovaikutusilmiö, joka on laskettavissa vain, jos tunnetaan tällä hetkellä vaikuttava Paratiisin gravitaatio.		12:3.8 (132.2) 1. Physical Gravity. Having formulated an estimate of the summation of the entire physical-gravity capacity of the grand universe, they have laboriously effected a comparison of this finding with the estimated total of absolute gravity presence now operative. These calculations indicate that the total gravity action on the grand universe is a very small part of the estimated gravity pull of Paradise, computed on the basis of the gravity response of basic physical units of universe matter. These investigators reach the amazing conclusion that the central universe and the surrounding seven superuniverses are at the present time making use of only about five per cent of the active functioning of the Paradise absolute-gravity grasp. In other words: At the present moment about ninety-five per cent of the active cosmic-gravity action of the Isle of Paradise, computed on this totality theory, is engaged in controlling material systems beyond the borders of the present organized universes. These calculations all refer to absolute gravity; linear gravity is an interactive phenomenon which can be computed only by knowing the actual Paradise gravity.
12:3.9 (132.3) 2. Hengellinen gravitaatio. Samaa vertailevaa arviointi- ja laskutapaa käyttäen nämä tutkijat ovat luodanneet henkigravitaation nykyistä reaktiokapasiteettia, ja Yksinäisten Sanansaattajien sekä muiden henkipersoonallisuuksien avulla he ovat päätyneet Toisen Lähteen ja Keskuksen aktiivisen henkigravitaation kokonaissummaan. Ja on perin valaisevaa havaita, että he saavat suuruniversumin aktuaaliselle ja toiminnalliselle henkigravitaatioläsnäololle jokseenkin saman arvon kuin minkä he postuloivat aktiivisen henkigravitaation tämänhetkiseksi kokonaismääräksi. Elikkä tällä hetkellä on tehtävissä se havainto, että Iankaikkisen Pojan henkigravitaatio – tämän kokonaisuusteorian mukaan laskettuna – toimii käytännöllisesti katsoen kokonaisuudessaan suuruniversumissa. Mikäli nämä havainnot ovat luotettavia, meidän on lupa tehdä se johtopäätös, että ulkoavaruudessa nyt kehittyvät universumit ovat nykyisellään täysin ei-hengellisiä. Ja jos se on totta, se selittäisi tyydyttävällä tavalla, miksi henkeä olevilla olennoilla on vain vähän tai ei mitään tietoa näistä laajoista energiailmenemistä, paitsi että he toki ovat tietoisia niiden fyysisen olemassaolon tosiasiasta.		12:3.9 (132.3) 2. Spiritual Gravity. By the same technique of comparative estimation and calculation these researchers have explored the present reaction capacity of spirit gravity and, with the co-operation of Solitary Messengers and other spirit personalities, have arrived at the summation of the active spirit gravity of the Second Source and Center. And it is most instructive to note that they find about the same value for the actual and functional presence of spirit gravity in the grand universe that they postulate for the present total of active spirit gravity. In other words: At the present time practically the entire spirit gravity of the Eternal Son, computed on this theory of totality, is observable as functioning in the grand universe. If these findings are dependable, we may conclude that the universes now evolving in outer space are at the present time wholly nonspiritual. And if this is true, it would satisfactorily explain why spirit-endowed beings are in possession of little or no information about these vast energy manifestations aside from knowing the fact of their physical existence.
12:3.10 (132.4) 3. Mieligravitaatio. Näiden samojen vertailevien laskutoimitusten periaatteita noudattaen samat asiantuntijat ovat käyneet mieligravitaation esiintymisestä ja reagoinnista muodostuvan ongelman kimppuun. Mielen arviointiyksikköön päästiin laskemalla kolmen aineellisen ja kolmen hengellisen mentaalisuustyypin keskiarvo, jos kohta sentyyppinen mieli, jota esiintyy voimanohjaajissa ja heidän kumppaneissaan, osoittautuikin häiritseväksi tekijäksi yritettäessä löytää mieligravitaation arvioimiseen sovellettava perusyksikkö. Ei ollut kovinkaan vaikeata arvioida Kolmannen Lähteen ja Keskuksen tämän teorian mukaista kapasiteettia mieligravitaatiotoimintaan. Vaikkeivät havainnot tässä tapauksessa olekaan yhtä kaiken kattavia kuin ne ovat fyysisen ja henkigravitaation arviointien osalta, ne ovat silti vertailumielessä hyvin valaisevia, jopa uteliaisuutta kiihottavia. Mainitut tutkijat päättelevät, että noin kahdeksankymmentäviisi prosenttia mieligravitaation reagoinnista Myötätoimijan puoleensa vetävään älylliseen voimaan on lähtöisin olemassa olevasta suuruniversumista. Tämä tuntuisi viittaavan siihen mahdollisuuteen, että kaikkialla ulkoavaruuden maailmoissa nyt käynnissä oleviin ja havaittaviin fyysisiin toimintoihin liittyy mielellisiä toimintoja. Vaikka tämä arvio luultavasti onkin melko epätarkka, se käy silti periaatteessa yksiin sen uskomuksemme kanssa, jonka mukaan älylliset vahvuudenorganisoijat ohjaavat universumievoluutiota suuruniversumin nykyisten ulkorajojen takaisilla avaruuden tasoilla. Mikä tämän otaksutun älyllisyyden luonne sitten lieneekin, se ei ilmeisestikään reagoi henkigravitaatioon.		12:3.10 (132.4) 3. Mind Gravity. By these same principles of comparative computation these experts have attacked the problem of mind-gravity presence and response. The mind unit of estimation was arrived at by averaging three material and three spiritual types of mentality, although the type of mind found in the power directors and their associates proved to be a disturbing factor in the effort to arrive at a basic unit for mind-gravity estimation. There was little to impede the estimation of the present capacity of the Third Source and Center for mind-gravity function in accordance with this theory of totality. Although the findings in this instance are not so conclusive as in the estimates of physical and spirit gravity, they are, comparatively considered, very instructive, even intriguing. These investigators deduce that about eighty-five per cent of the mind-gravity response to the intellectual drawing of the Conjoint Actor takes origin in the existing grand universe. This would suggest the possibility that mind activities are involved in connection with the observable physical activities now in progress throughout the realms of outer space. While this estimate is probably far from accurate, it accords, in principle, with our belief that intelligent force organizers are at present directing universe evolution in the space levels beyond the present outer limits of the grand universe. Whatever the nature of this postulated intelligence, it is apparently not spirit-gravity responsive.
12:3.11 (133.1) Mutta kaikki nämä laskelmat ovat parhaimmillaankin arviointeja, jotka pohjautuvat oletettuihin lakeihin. Meidän mielestämme ne ovat kokolailla luotettavia. Vaikka ulkoavaruudessa muutama henkiolento olisikin, heidän kollektiivinen läsnäolonsa ei vaikuttaisi merkittävästi laskelmiin, joissa on kysymys näinkin valtavista mittasuhteista.		12:3.11 (133.1) But all these computations are at best estimates based on assumed laws. We think they are fairly reliable. Even if a few spirit beings were located in outer space, their collective presence would not markedly influence calculations involving such enormous measurements.
12:3.12 (133.2) Persoonallisuusgravitaatiota ei voi laskea. Me havaitsemme tämän yhteyspiirin, muttemme pysty mittaamaan siihen reagoivia laadullisia sen enempää kuin määrällisiäkään realiteetteja.		12:3.12 (133.2) Personality Gravity is noncomputable. We recognize the circuit, but we cannot measure either qualitative or quantitative realities responsive thereto.
4. Avaruus ja liike ^top		4. Space and Motion ^top
12:4.1 (133.3) Kaikki kosmisen energian yksiköt ovat primaarisessa kiertoliikkeessä, ne toteuttavat tehtäväänsä pyöriessään ympäri universaalista rataansa. Avaruuden universumit osajärjestelmineen ja maailmoineen ovat kaikki pyöriviä sfäärejä, jotka liikkuvat pitkin kokonaisuniversumin avaruustasojen päättymättömiä kehiä. Ehdottomasti mikään ei ole koko kokonaisuniversumissa paikallaan pysyvää, paitsi itse Havonan keskus, ikuinen Paratiisin Saari, gravitaation keskus.		12:4.1 (133.3) All units of cosmic energy are in primary revolution, are engaged in the execution of their mission, while swinging around the universal orbit. The universes of space and their component systems and worlds are all revolving spheres, moving along the endless circuits of the master universe space levels. Absolutely nothing is stationary in all the master universe except the very center of Havona, the eternal Isle of Paradise, the center of gravity.
12:4.2 (133.4) Kvalifioimaton Absoluutti rajoittuu toiminnallisesti avaruuteen, muttemme ole yhtä varmoja tämän Absoluutin suhteesta liikkeeseen. Onko liike tähän luonnostaan kuuluvaa? Sitä emme tiedä. Tiedämme, ettei liike kuulu luonnostaan avaruuteen, edes avaruuden liikkeet eivät ole myötäsyntyisiä. Mutta näin varmoja emme ole Kvalifioimattoman suhteesta liikkeeseen. Kuka tai mikä on todellakin vastuussa niistä vahvuuden ja energian muodonmuutoksista koostuvista jättiläismäisistä toiminnoista, jotka nyt ovat käynnissä nykyisten seitsemän superuniversumin rajojen takana? Liikkeen alkuperästä meillä on seuraavia mielipiteitä:		12:4.2 (133.4) The Unqualified Absolute is functionally limited to space, but we are not so sure about the relation of this Absolute to motion. Is motion inherent therein? We do not know. We know that motion is not inherent in space; even the motions of space are not innate. But we are not so sure about the relation of the Unqualified to motion. Who, or what, is really responsible for the gigantic activities of force-energy transmutations now in progress out beyond the borders of the present seven superuniverses? Concerning the origin of motion we have the following opinions:
12:4.3 (133.5) 1. Luulemme Myötätoimijan panevan alulle avaruudessa ilmenevän liikkeen.		12:4.3 (133.5) 1. We think the Conjoint Actor initiates motion in space.
12:4.4 (133.6) 2. Mikäli Myötätoimija saa aikaan avaruuden liikkeet, emme pysty sitä todistamaan.		12:4.4 (133.6) 2. If the Conjoint Actor produces the motions of space, we cannot prove it.
12:4.5 (133.7) 3. Universaalinen Absoluutti ei pane alulle alkuperäistä liikettä mutta yhtenäistää kyllä kaikki liikkeestä alkunsa saavat jännitteet ja hallitsee niitä.		12:4.5 (133.7) 3. The Universal Absolute does not originate initial motion but does equalize and control all of the tensions originated by motion.
12:4.6 (133.8) Ulkoavaruudessa vahvuudenorganisoijat näyttävät olevan vastuussa niiden jättiläismäisten universumikiekkojen aikaansaamisesta, jotka nyt ovat kehittymässä tähdiksi, mutta sen, että ne kykenevät toimimaan tällä tavalla, on täytynyt mahdollistua jonkin Kvalifioimattoman Absoluutin avaruusläsnäolossa tapahtuneen modifioinnin kautta.		12:4.6 (133.8) In outer space the force organizers are apparently responsible for the production of the gigantic universe wheels which are now in process of stellar evolution, but their ability so to function must have been made possible by some modification of the space presence of the Unqualified Absolute.
12:4.7 (133.9) Ihmisen näkökulmasta avaruus ei ole mitään – se on negatiivinen. Se on olemassa vain sikäli kuin se suhteutuu johonkin positiiviseen ja ei-avaruudelliseen. Avaruus on kuitenkin todellinen. Se sisältää liikkeen ja on sen edellytyksenä. Se jopa liikkuu. Avaruuden liikkeet ovat luokiteltavissa karkeasti ottaen seuraavasti:		12:4.7 (133.9) Space is, from the human viewpoint, nothing—negative; it exists only as related to something positive and nonspatial. Space is, however, real. It contains and conditions motion. It even moves. Space motions may be roughly classified as follows:
12:4.8 (133.10) 1. Primaarinen liike – avaruuden respiraatio, avaruuden itsensä liike.		12:4.8 (133.10) 1. Primary motion—space respiration, the motion of space itself.
12:4.9 (133.11) 2. Sekundäärinen liike – toisiaan seuraavien avaruustasojen vuorottelevat pyörimissuunnat.		12:4.9 (133.11) 2. Secondary motion—the alternate directional swings of the successive space levels.
12:4.10 (133.12) 3. Suhteelliset liikkeet – siinä mielessä suhteelliset, että niitä ei voi mitata pitäen kiintopisteenä Paratiisia. Primaariset ja sekundaariset liikkeet ovat absoluuttisia, liikettä suhteessa liikkumattomaan Paratiisiin.		12:4.10 (133.12) 3. Relative motions—relative in the sense that they are not evaluated with Paradise as a base point. Primary and secondary motions are absolute, motion in relation to unmoving Paradise.
12:4.11 (133.13) 4. Korvaava eli korreloiva liike, joka on tarkoitettu koordinoimaan kaikkia muita liikkeitä.		12:4.11 (133.13) 4. Compensatory or correlating movement designed to co-ordinate all other motions.
12:4.12 (134.1) Samalla kun Aurinkonne ja siihen liittyvien planeettojen nykyinen keskinäissuhde tuo julki monia avaruuden suhteellisia ja absoluuttisia liikkeitä, samalla se kuitenkin antaa astronomisille havainnoijille herkästi sen vaikutelman, että olette avaruudessa verrattain paikallaan pysyviä ja että ympäristössä olevat tähtisikermät ja -virrat ovat kiitämässä ulospäin yhä kiihtyvin nopeuksin, sitä mukaa kun laskelmanne tavoittavat yhä kaukaisempia avaruuden alueita. Mutta asia ei ole näin. Läpäistyn avaruuden fyysisten luomistulosten nykyinen ulospäin suuntautuva ja yhdenmukainen laajeneminen jää teiltä kokonaan huomaamatta. Oma paikallisluomuksenne (Nebadon) on mukana tässä universaalisessa ulospäin suuntautuvassa laajenemisliikkeessä. Seitsemän superuniversumia kaikkineen osallistuvat yhdessä kokonaisuniversumin ulompien alueiden kanssa avaruusrespiraation kahden miljardin vuoden sykleihin.		12:4.12 (134.1) The present relationship of your sun and its associated planets, while disclosing many relative and absolute motions in space, tends to convey the impression to astronomic observers that you are comparatively stationary in space, and that the surrounding starry clusters and streams are engaged in outward flight at ever-increasing velocities as your calculations proceed outward in space. But such is not the case. You fail to recognize the present outward and uniform expansion of the physical creations of all pervaded space. Your own local creation (Nebadon) participates in this movement of universal outward expansion. The entire seven superuniverses participate in the two-billion-year cycles of space respiration along with the outer regions of the master universe.
12:4.13 (134.2) Universumien laajetessa ja supistuessa läpäistyn avaruuden aineelliset massat liikkuvat vuoronperään joko Paratiisin gravitaatiota vastaan tai sen myötäisesti. Työ, joka tehdään liikutettaessa luomistuloksen aineellista energiamassaa, on avaruustyötä, muttei voima-energiatyötä.		12:4.13 (134.2) When the universes expand and contract, the material masses in pervaded space alternately move against and with the pull of Paradise gravity. The work that is done in moving the material energy mass of creation is space work but not power-energy work.
12:4.14 (134.3) Vaikka spektroskooppiset arviointinne astronomisista nopeuksista ovatkin kohtalaisen luotettavia, kun niitä sovelletaan omaan superuniversumiinne ja läheisiin superuniversumeihin kuuluviin tähtimaailmoihin, senlaatuiset laskelmat ovat kuitenkin täysin epäluotettavia, kun on puhe ulkoavaruuden maailmoista. Spektrin viivat siirtyvät lähestyvän tähden vaikutuksesta normaalista kohti violettia, ja samalla tavoin nämä viivat etääntyvän tähden vaikutuksesta siirtyvät kohti punaista. Mukana on monia vaikuttavia tekijöitä, jotka saavat tilanteen näyttämään siltä, että ulkouniversumien loittonemisnopeus kasvaa vauhtia, joka on yli satakuusikymmentä kilometriä sekunnissa kutakin etäisyyden miljoonan valovuoden lisäystä kohti. Yhä voimakkaampien teleskooppien kehittämisen jälkeen tulee tätä laskutapaa noudattaen näyttämään siltä kuin nämä tavattoman kaukaiset järjestelmät olisivat etääntymässä tästä osasta maailmankaikkeutta uskomatonta yli neljänkymmenenkahdeksantuhannen kilometrin sekuntivauhtia. Mutta tämä näennäinen etääntymisvauhti ei ole todellista; se johtuu lukuisista virhetekijöistä, joihin kuuluvat havaintokulman aiheuttama vääristymä ja muut ajasta ja avaruudesta johtuvat vääristymät.		12:4.14 (134.3) Although your spectroscopic estimations of astronomic velocities are fairly reliable when applied to the starry realms belonging to your superuniverse and its associate superuniverses, such reckonings with reference to the realms of outer space are wholly unreliable. Spectral lines are displaced from the normal towards the violet by an approaching star; likewise these lines are displaced towards the red by a receding star. Many influences interpose to make it appear that the recessional velocity of the external universes increases at the rate of more than one hundred miles a second for every million light-years increase in distance. By this method of reckoning, subsequent to the perfection of more powerful telescopes, it will appear that these far-distant systems are in flight from this part of the universe at the unbelievable rate of more than thirty thousand miles a second. But this apparent speed of recession is not real; it results from numerous factors of error embracing angles of observation and other time-space distortions.
12:4.15 (134.4) Mutta suurin kaikista tällaisista vääristymistä johtuu siitä, että ne laajat ulkoavaruuden universumit, jotka ovat lähimpänä seitsemän superuniversumin alueita, näyttävät pyörivän suuruniversumin pyörimissuuntaa vastaan. Toisin sanoen nämä myriadit tähtisumut niihin kuuluvine aurinkoineen ja sfääreineen pyörivät tällä hetkellä keskusuniversumin ympäri myötäpäivään. Seitsemän superuniversumia kiertävät Paratiisia vastapäivään. Näyttää siltä, että toinen galaksien ulkouniversumi kiertää seitsemän superuniversumin tavoin Paratiisin ympäri vastapäivään. Ja Uversan astronomiset tarkkailijat uskovat havaitsevansa merkkejä kiertoliikkeistä kaukaisuuksien takaisen avaruuden kolmannessa ulkovyöhykkeessä. Näissä liikkeissä alkaa näkyä pyrkimys myötäpäiväiseen kiertosuuntaan.		12:4.15 (134.4) But the greatest of all such distortions arises because the vast universes of outer space, in the realms next to the domains of the seven superuniverses, seem to be revolving in a direction opposite to that of the grand universe. That is, these myriads of nebulae and their accompanying suns and spheres are at the present time revolving clockwise about the central creation. The seven superuniverses revolve about Paradise in a counterclockwise direction. It appears that the second outer universe of galaxies, like the seven superuniverses, revolves counterclockwise about Paradise. And the astronomic observers of Uversa think they detect evidence of revolutionary movements in a third outer belt of far-distant space which are beginning to exhibit directional tendencies of a clockwise nature.
12:4.16 (134.5) On luultavaa, että näillä universumien peräkkäisten avaruuskiertokulkujen vuoroittaisilla suunnilla on jotakin tekemistä Universaalisen Absoluutin noudattaman kokonaisuniversumin sisäisen gravitaatiotekniikan kanssa. Tähän kuuluu vahvuuksien koordinoiminen ja avaruusjännitysten tasapainottaminen. Liike on avaruuden tapaan gravitaation täydenne tai tasapainote.		12:4.16 (134.5) It is probable that these alternate directions of successive space processions of the universes have something to do with the intramaster universe gravity technique of the Universal Absolute, which consists of a co-ordination of forces and an equalization of space tensions. Motion as well as space is a complement or equilibrant of gravity.
5. Avaruus ja aika ^top		5. Space and Time ^top
12:5.1 (134.6) Avaruuden tavoin myös aika on Paratiisin anti, muttei samassa mielessä vaan vain välillisesti. Aika ilmaantuu liikkeen ansiosta ja siksi, että mieli on luonnostaan tietoinen perättäisyydestä. Käytännön näkökulmasta liike on ajan kannalta välttämätön, muttei ole olemassa mitään liikkeeseen perustuvaa universaalista aikayksikköä, ellei sellaiseksi mielivaltaisesti oteta Paratiisi–Havonan standardipäivää. Avaruusrespiraation kokonaisvaltaisuus tosin hävittää sen merkityksen paikallisena ajanlaskun lähtökohtana.		12:5.1 (134.6) Like space, time is a bestowal of Paradise, but not in the same sense, only indirectly. Time comes by virtue of motion and because mind is inherently aware of sequentiality. From a practical viewpoint, motion is essential to time, but there is no universal time unit based on motion except in so far as the Paradise-Havona standard day is arbitrarily so recognized. The totality of space respiration destroys its local value as a time source.
12:5.2 (135.1) Avaruus ei ole infiniittinen, vaikka sen alkulähde onkin Paratiisissa. Se ei ole absoluuttinen, sillä Kvalifioimaton Absoluutti läpäisee sen. Emme tiedä avaruuden absoluuttisia rajoja, mutta sen me tiedämme, että ajan absoluutti on ikuisuus.		12:5.2 (135.1) Space is not infinite, even though it takes origin from Paradise; not absolute, for it is pervaded by the Unqualified Absolute. We do not know the absolute limits of space, but we do know that the absolute of time is eternity.
12:5.3 (135.2) Aika ja avaruus ovat erottamattomat vain ajallis-avaruudellisissa luomistuloksissa, seitsemässä superuniversumissa. Ei-ajallinen avaruus (avaruus vailla aikaa) on teoreettisesti olemassa, mutta ainoa todellisuudessa ajaton paikka on Paratiisin alue. Ei-avaruudellinen aika (aika ilman avaruutta) on olemassa paratiisitasolla toimivassa mielessä.		12:5.3 (135.2) Time and space are inseparable only in the time-space creations, the seven superuniverses. Nontemporal space (space without time) theoretically exists, but the only truly nontemporal place is Paradise area. Nonspatial time (time without space) exists in mind of the Paradise level of function.
12:5.4 (135.3) Suhteellisen liikkeettömät väliavaruuden vyöhykkeet, jotka hipovat Paratiisia ja erottavat läpäistyn avaruuden läpäisemättömästä, toimivat siirtymävyöhykkeinä ajallisuudesta ikuisuuteen. Tästä johtuu se välttämättömyys, että Paratiisin pyhiinvaeltajat menettävät tietoisuutensa tämän siirtymävaiheen aikana, kun matkan on tarkoitus huipentua Paratiisin kansalaisuuden saavuttamiseen. Aikatietoiset vierailijat voivat mennä Paratiisiin ilman tätä unta, mutta he pysyvät silti ajallisuuden luotuina.		12:5.4 (135.3) The relatively motionless midspace zones impinging on Paradise and separating pervaded from unpervaded space are the transition zones from time to eternity, hence the necessity of Paradise pilgrims becoming unconscious during this transit when it is to culminate in Paradise citizenship. Time-conscious visitors can go to Paradise without thus sleeping, but they remain creatures of time.
12:5.5 (135.4) Suhteita aikaan ei ole olemassa ilman avaruudessa esiintyvää liikettä, mutta aikatietoisuus on olemassa ilman tätä liikettä. Tapahtumien peräkkäisyys voi synnyttää aikatietoisuutta, vaikka liike puuttuisikin. Ihmisen mieli ei ole yhtä aikasidonnainen kuin avaruussidonnainen, mikä johtuu mielen synnynnäisestä luonteesta. Jopa maisen, ruumiillisessa hahmossa elettävän elämän aikana ihmisen luova mielikuvitus on verrattain riippumaton ajasta, vaikka hänen mielensä onkin tiukasti avaruussidonnainen. Mutta aika sinänsä ei ole geneettisesti mieleen kuuluva ominaisuus.		12:5.5 (135.4) Relationships to time do not exist without motion in space, but consciousness of time does. Sequentiality can consciousize time even in the absence of motion. Man’s mind is less time-bound than space-bound because of the inherent nature of mind. Even during the days of the earth life in the flesh, though man’s mind is rigidly space-bound, the creative human imagination is comparatively time free. But time itself is not genetically a quality of mind.
12:5.6 (135.5) Ajan tajuaminen tapahtuu kolmella eri tasolla:		12:5.6 (135.5) There are three different levels of time cognizance:
12:5.7 (135.6) 1. Mielen tajuama aika – tietoisuus peräkkäisyydestä, liikkeestä, ja taju tapahtuman kestosta.		12:5.7 (135.6) 1. Mind-perceived time—consciousness of sequence, motion, and a sense of duration.
12:5.8 (135.7) 2. Hengen tajuama aika – oivallus liikkeestä Jumalaa kohti ja tietoisuus nousevasta liikkeestä kohti enentyvän jumalallisuuden tasoja.		12:5.8 (135.7) 2. Spirit-perceived time—insight into motion Godward and the awareness of the motion of ascent to levels of increasing divinity.
12:5.9 (135.8) 3. Persoonallisuus luo ainutlaatuisen ajantajun Todellisuuden ymmärtämisestä sekä tietoisuuden läsnäolosta ja kestosta.		12:5.9 (135.8) 3. Personality creates a unique time sense out of insight into Reality plus a consciousness of presence and an awareness of duration.
12:5.10 (135.9) Ei-hengelliset eläimet tuntevat vain menneisyyden ja elävät nykyhetkessä. Hengen asuttamalla ihmisellä on ennaltahahmottamisen kyky (ymmärrys): hän saattaa hahmottaa tulevaisuutta. Vain eteenpäin katsovat ja edistyvät asenteet ovat persoonallisesti todellisia. Staattinen etiikka ja perinnäinen moraalisuus ovat vain hieman eläimen tasoa ylempänä. Myöskään stoalaisuus ei edusta kovin korkeaa itseymmärryksen tasoa. Etiikasta ja moraalista tulee todella inhimillisiä, vasta kun ne ovat dynaamisia ja edistyviä, kun ne elävät universumitodellisuuden myötäisesti.		12:5.10 (135.9) Unspiritual animals know only the past and live in the present. Spirit-indwelt man has powers of prevision (insight); he may visualize the future. Only forward-looking and progressive attitudes are personally real. Static ethics and traditional morality are just slightly superanimal. Nor is stoicism a high order of self-realization. Ethics and morals become truly human when they are dynamic and progressive, alive with universe reality.
12:5.11 (135.10) Ihmispersoonallisuus ei ole pelkästään ajallisuuden ja avaruuden tapahtumia myötäilevä, vaan ihmispersoonallisuus voi myös toimia sellaisten tapahtumien kosmisena aiheuttajana.		12:5.11 (135.10) The human personality is not merely a concomitant of time-and-space events; the human personality can also act as the cosmic cause of such events.
6. Universaalinen ylivalvonta ^top		6. Universal Overcontrol ^top
12:6.1 (135.11) Universumi on ei-staattinen. Stabiilisuus ei ole vitkaisuuden tulos, vaan pikemminkin se on tulos energioiden vakautumisesta, mielten yhteistoiminnasta, morontioiden koordinoitumisesta, hengen harjoittamasta ylivalvonnasta ja persoonallisuuden yhdistymisestä. Stabiilisuus on kokonaan ja aina verrannollista jumalallisuuteen.		12:6.1 (135.11) The universe is nonstatic. Stability is not the result of inertia but rather the product of balanced energies, co-operative minds, co-ordinated morontias, spirit overcontrol, and personality unification. Stability is wholly and always proportional to divinity.
12:6.2 (135.12) Universaalinen Isä käyttää kokonaisuniversumin fyysisen valvonnan osalta ensimmäisyyttään ja ensisijaisuuttaan Paratiisin Saaren välityksellä. Kosmoksen hengellisen hallinnon suhteen Jumala on absoluuttinen Iankaikkisen Pojan persoonassa. Mielen valtakuntien suhteen Isä ja Poika toimivat Myötätoimijassa.		12:6.2 (135.12) In the physical control of the master universe the Universal Father exercises priority and primacy through the Isle of Paradise; God is absolute in the spiritual administration of the cosmos in the person of the Eternal Son. Concerning the domains of mind, the Father and the Son function co-ordinately in the Conjoint Actor.
12:6.3 (136.1) Kolmas Lähde ja Keskus avustaa toisiinsa kytkeytyvien fyysisten ja hengellisten energioiden ja organisoitumien tasapainon ja koordinoinnin ylläpitämisessä sillä absoluuttisuudella, jolla hän pitää otteessaan kosmista mieltä, ja käyttämällä hänelle luontaisia ja universaalisia fyysiseen ja hengelliseen gravitaatioon kohdistuvia lisäkykyjä. Milloin tahansa ja missä tahansa tapahtuu aineellisen ja hengellisen välinen kytkentä, tällainen mieli-ilmiö on Äärettömän Hengen toimi. Ainoastaan mieli voi liittää aineellisen tason fyysiset vahvuudet ja energiat yhteen henkitason hengellisten voimien ja olentojen kanssa.		12:6.3 (136.1) The Third Source and Center assists in the maintenance of the equilibrium and co-ordination of the combined physical and spiritual energies and organizations by the absoluteness of his grasp of the cosmic mind and by the exercise of his inherent and universal physical- and spiritual-gravity complements. Whenever and wherever there occurs a liaison between the material and the spiritual, such a mind phenomenon is an act of the Infinite Spirit. Mind alone can interassociate the physical forces and energies of the material level with the spiritual powers and beings of the spirit level.
12:6.4 (136.2) Varmistukaa siitä, että kaikessa universaalisten ilmiöitten pohdiskelussanne otatte huomioon fyysisten, älyllisten ja hengellisten energioitten keskinäissuhteen, sekä siitä, että jää tarpeeksi tilaa niille odottamattomille ilmiöille, jotka liittyvät niiden yhdistymiseen persoonallisuuden toimesta, sekä niille ennalta arvaamattomille ilmiöille, jotka johtuvat kokemuksellisen Jumaluuden ja Absoluuttien toimista ja reaktioista.		12:6.4 (136.2) In all your contemplation of universal phenomena, make certain that you take into consideration the interrelation of physical, intellectual, and spiritual energies, and that due allowance is made for the unexpected phenomena attendant upon their unification by personality and for the unpredictable phenomena resulting from the actions and reactions of experiential Deity and the Absolutes.
12:6.5 (136.3) Universumi on tarkkaan ennalta arvattavissa oleva vain määrällisessä eli gravitaatiomittauksellisessa merkityksessä. Edes alkuperäiset fyysiset vahvuudet eivät reagoi lineaariseen gravitaatioon, eivätkä sitä tee myöskään korkeammat mielimerkitykset eivätkä perimmäisten universumirealiteettien todelliset henkiarvot. Laadullisessa mielessä universumi ei ole tarkkaan ennalta arvattavissa oleva, sikäli kuin kyse on uusista vahvuuksien yhteenliittymistä – olkootpa ne fyysisiä, mielellisiä tai hengellisiä –, vaikka monista tällaisista energioiden tai vahvuuksien yhteenliittymistä kriittisen tarkastelun kohteiksi alistettuina tuleekin osittain ennalta arvattavia. Kun luodun olennon persoonallisuus yhdistää aineen, mielen ja hengen, emme kykene täysin ennustamaan tällaisen vapaatahtoisen olennon päätöksiä.		12:6.5 (136.3) The universe is highly predictable only in the quantitative or gravity-measurement sense; even the primal physical forces are not responsive to linear gravity, nor are the higher mind meanings and true spirit values of ultimate universe realities. Qualitatively, the universe is not highly predictable as regards new associations of forces, either physical, mindal, or spiritual, although many such combinations of energies or forces become partially predictable when subjected to critical observation. When matter, mind, and spirit are unified by creature personality, we are unable fully to predict the decisions of such a freewill being.
12:6.6 (136.4) Kaikki ikiaikaisen vahvuuden, kehkeytyvän hengen ja muiden persoonattomien perimmäisyyksien vaiheet näyttävät reagoivan tiettyjen, suhteellisen vakaiden mutta tuntemattomien lakien mukaisesti, ja niille on ominaista tietty esiintymisen suurpiirteisyys ja reagoinnin joustavuus, jotka ovat useinkin hämmentäviä, kun ne kohtaa johonkin rajalliseen ja yksittäiseen tilanteeseen liittyvissä ilmiöissä. Mikä on selityksenä tälle ennalta arvaamattomalle reagoinnin vapaudelle, jota nämä ilmaantuvat universumiaktualiteetit osoittavat? Nämä tuntemattomat, mittaamattomat ennalta-arvaamattomuudet – liittyvätpä ne vahvuuden alkuyksikön käyttäytymiseen, identifioimattoman mielitason reaktioon tai siihen ilmiöön, että ulkoavaruuden alueilla on valmisteilla laaja esiuniversumi – tuovat luultavasti julki niitä Perimmäisen toimia ja Absoluuttien läsnäoloa ja aikaansaannoksia, jotka ajallisesti edeltävät kaikkien universumien Luojien toimintaa.		12:6.6 (136.4) All phases of primordial force, nascent spirit, and other nonpersonal ultimates appear to react in accordance with certain relatively stable but unknown laws and are characterized by a latitude of performance and an elasticity of response which are often disconcerting when encountered in the phenomena of a circumscribed and isolated situation. What is the explanation of this unpredictable freedom of reaction disclosed by these emerging universe actualities? These unknown, unfathomable unpredictables—whether pertaining to the behavior of a primordial unit of force, the reaction of an unidentified level of mind, or the phenomenon of a vast preuniverse in the making in the domains of outer space—probably disclose the activities of the Ultimate and the presence-performances of the Absolutes, which antedate the function of all universe Creators.
12:6.7 (136.5) Emme tiedä varmasti mutta otaksumme tällaisen hämmästyttävän monipuolisuuden ja perusteellisen koordinoinnin merkitsevän Absoluuttien läsnäoloa ja aikaansaavuutta, ja otaksumme, että tällainen yhdenmukaiselta näyttävän syysuhteen edessä ilmenevä reagoinnin moninaisuus tuo esille Absoluuttien reagointia, ei pelkästään välittömään ja tilanteeseen liittyvään syysuhteeseen, vaan myös kaikkiin muihin samantapaisiin syysuhteisiin koko kokonaisuniversumin piirissä.		12:6.7 (136.5) We do not really know, but we surmise that such amazing versatility and such profound co-ordination signify the presence and performance of the Absolutes, and that such diversity of response in the face of apparently uniform causation discloses the reaction of the Absolutes, not only to the immediate and situational causation, but also to all other related causations throughout the entire master universe.
12:6.8 (136.6) Yksilöillä on omat kohtalonsuojelijansa; planeetoilla, järjestelmillä, konstellaatioilla, universumeilla ja superuniversumeilla on kullakin omat hallitsijansa, jotka uurastavat toimialueidensa hyväksi. Havonaa ja jopa suuruniversumia valvovat ne, joille on uskottu tällainen suuri vastuu. Mutta kuka vaalii kokonaisuniversumin kokonaisuuden perustarpeita ja huolehtii niistä – Paratiisista aina neljännelle ja uloimmalle avaruustasolle saakka? Eksistentiaalisesti sellainen ylimmäinen huolenpito lienee katsottavissa Paratiisin-Kolminaisuuden asiaksi, mutta kokemukselliselta kannalta Havonan jälkeisten universumien ilmaantuminen on riippuvainen:		12:6.8 (136.6) Individuals have their guardians of destiny; planets, systems, constellations, universes, and superuniverses each have their respective rulers who labor for the good of their domains. Havona and even the grand universe are watched over by those intrusted with such high responsibilities. But who fosters and cares for the fundamental needs of the master universe as a whole, from Paradise to the fourth and outermost space level? Existentially such overcare is probably attributable to the Paradise Trinity, but from an experiential viewpoint the appearance of the post-Havona universes is dependent on:
12:6.9 (136.7) 1. Potentiaalisuuden osalta Absoluuteista.		12:6.9 (136.7) 1. The Absolutes in potential.
12:6.10 (136.8) 2. Ohjauksen osalta Perimmäisestä.		12:6.10 (136.8) 2. The Ultimate in direction.
12:6.11 (137.1) 3. Evolutionaarisen koordinoinnin osalta Korkeimmasta.		12:6.11 (137.1) 3. The Supreme in evolutionary co-ordination.
12:6.12 (137.2) 4. Ennen nimenomaisesti tehtäväänsä asetettujen hallitsijoiden saapumista suoritettavan hallintotyön osalta Kokonaisuniversumin Arkkitehdeistä.		12:6.12 (137.2) 4. The Architects of the Master Universe in administration prior to the appearance of specific rulers.
12:6.13 (137.3) Kvalifioimaton Absoluutti läpäisee koko avaruuden. Emme ole kaikin osin selvillä sen paremmin Jumaluusabsoluutin kuin Universaalisen Absoluutinkaan täsmällisestä statuksesta, mutta tiedämme jälkimmäisen toimivan aina siellä, missä Jumaluus- ja Kvalifioimaton Absoluutti toimivat. Jumaluusabsoluutti saattaa olla universaalisesti läsnä oleva, mutta hän on tuskin läsnä avaruudessa. Perimmäinen on tai tulee joskus olemaan avaruudellisesti läsnä neljännen avaruustason äärireunoille saakka. Epäilemme, onko Perimmäisellä koskaan avaruudellista läsnäoloa kokonaisuniversumin periferian ulkopuolella, mutta näiden rajojen muodostamissa puitteissa Perimmäinen yhdentää asteittain kolmeen Absoluuttiin sisältyvien potentiaalien luovaa organisointia.		12:6.13 (137.3) The Unqualified Absolute pervades all space. We are not altogether clear as to the exact status of the Deity and Universal Absolutes, but we know the latter functions wherever the Deity and Unqualified Absolutes function. The Deity Absolute may be universally present but hardly space present. The Ultimate is, or sometime will be, space present to the outer margins of the fourth space level. We doubt that the Ultimate will ever have a space presence beyond the periphery of the master universe, but within this limit the Ultimate is progressively integrating the creative organization of the potentials of the three Absolutes.
7. Osa ja kokonaisuus ^top		7. The Part and the Whole ^top
12:7.1 (137.4) Kautta kaiken ajan ja avaruuden sekä kaikkeen todellisuuteen nähden, olipa se minkälaista tahansa, vaikuttaa horjumaton ja persoonaton laki, joka vastaa kosmisen sallimuksen toimintaa. Armo luonnehtii Jumalan rakkaudentäyteistä suhtautumista yksilöön, ja tasapuolisuus motivoi Jumalan asennetta kokonaisuuteen. Jumalan tahto ei välttämättä vallitse kokonaisuuden osan suhteen – yksittäisen yksilön sydämessä –, mutta hänen tahtonsa kyllä tosiasiallisesti hallitsee kokonaisuutta, universumien universumia.		12:7.1 (137.4) There is operative throughout all time and space and with regard to all reality of whatever nature an inexorable and impersonal law which is equivalent to the function of a cosmic providence. Mercy characterizes God’s attitude of love for the individual; impartiality motivates God’s attitude toward the total. The will of God does not necessarily prevail in the part—the heart of any one personality—but his will does actually rule the whole, the universe of universes.
12:7.2 (137.5) Kaikkiin Jumalan kanssakäymisiin kaikkien olentojen kanssa pätee se, etteivät hänen lakinsa ole luonnostaan mielivaltaisia. Teistä, joiden näkemys on rajoittunut ja joiden katsantokanta on rajallinen, Jumalan toimenpiteiden täytyy näyttää usein diktatorisilta ja mielivaltaisilta. Jumalan lait ovat pelkästään Jumalan tottumuksia, hänen toistuvia toimintatapojaan, ja hän tekee aina kaiken hyvin. Havaitsette, että Jumala tekee saman asian kerran toisensa jälkeen samalla tavoin yksinkertaisesti siksi, että se on kyseisissä olosuhteissa paras tapa tämän nimenomaisen asian suorittamiseksi; ja paras tapa on oikea tapa. Ja siksi ääretön viisaus aina määrää sen tehtäväksi tällä täsmällisellä ja täydellisellä tavalla. Teidän tulisi myös muistaa, ettei luonto ole pelkästään Jumaluuden toimi, vaan että ihmisen luonnoksi kutsumissa ilmiöissä on läsnä muitakin vaikuttavia tekijöitä.		12:7.2 (137.5) In all his dealings with all his beings it is true that the laws of God are not inherently arbitrary. To you, with your limited vision and finite viewpoint, the acts of God must often appear to be dictatorial and arbitrary. The laws of God are merely the habits of God, his way of repeatedly doing things; and he ever does all things well. You observe that God does the same thing in the same way, repeatedly, simply because that is the best way to do that particular thing in a given circumstance; and the best way is the right way, and therefore does infinite wisdom always order it done in that precise and perfect manner. You should also remember that nature is not the exclusive act of Deity; other influences are present in those phenomena which man calls nature.
12:7.3 (137.6) Jumalalliselle olemukselle on vastenmielistä sietää minkäänlaista rappeutumista tai edes sallia minkään puhtaasti henkilökohtaisen teon suorittamista kelvottomalla tavalla. Tehtäköön kuitenkin selväksi, että jos minkä tahansa tilanteen jumalallisuudessa, jossakin äärimmäisissä oloissa, missä tahansa tapauksessa, jossa korkeimman viisauden toteutuminen saattaisi viitata toisenlaisen menettelyn tarpeeseen – jos täydellisyyden vaatimukset jostakin syystä sanelisivat toisenlaisen, paremman reagointitavan –, silloin ja siinä tapauksessa kaikin puolin viisas Jumala toimisi tuolla paremmalla ja sopivammalla tavalla. Se olisi korkeamman lain julkituomista eikä alemman lain kumoamista.		12:7.3 (137.6) It is repugnant to the divine nature to suffer any sort of deterioration or ever to permit the execution of any purely personal act in an inferior way. It should be made clear, however, that, if, in the divinity of any situation, in the extremity of any circumstance, in any case where the course of supreme wisdom might indicate the demand for different conduct—if the demands of perfection might for any reason dictate another method of reaction, a better one, then and there would the all-wise God function in that better and more suitable way. That would be the expression of a higher law, not the reversal of a lower law.
12:7.4 (137.7) Jumalan tahtoon perustuvien tekojen pitkäaikainen toistuvuus ei tee Jumalasta omien tottumustensa orjaa. Mitään ristiriitaa ei vallitse Infiniittisen lakien välillä, vaan ne ovat kaikki erehtymättömyyttä osoittavia täydellisyyksiä. Ne ovat kaikki niitä kiistattomia säädöksiä, jotka ilmentävät virheettömiä päätöksiä. Laki on infiniittisen, täydellisen ja jumalallisen mielen muuttumaton reaktio. Jumalan teot ovat tästä niiden näennäisestä samanlaisuudesta huolimatta kaikki tahtoon perustuvia. Jumalassa ”ei ole mitään vaihtuvuutta eikä häivääkään muuttumisesta”. Muttei kaikkea sitä, mikä on totuudenmukaisesti sanottavissa Universaalisesta Isästä, voi sanoa yhtä varmasti kaikista hänen alaisuudessaan toimivista älyllisistä olennoista eikä hänen evolutionaarisista luoduistaan.		12:7.4 (137.7) God is not a habit-bound slave to the chronicity of the repetition of his own voluntary acts. There is no conflict among the laws of the Infinite; they are all perfections of the infallible nature; they are all the unquestioned acts expressive of faultless decisions. Law is the unchanging reaction of an infinite, perfect, and divine mind. The acts of God are all volitional notwithstanding this apparent sameness. In God there “is no variableness neither shadow of changing.” But all this which can be truly said of the Universal Father cannot be said with equal certainty of all his subordinate intelligences or of his evolutionary creatures.
12:7.5 (137.8) Koska Jumala on muuttumaton, voitte luottaa hänen kaikissa tavanomaisissa tilanteissa suorittavan saman teon samalla yhtäläisellä ja tavanomaisella tavalla. Jumala on kaikille eläville ja elottomille luoduille vakauden tae. Hän on Jumala, siksi hän ei muutu.		12:7.5 (137.8) Because God is changeless, therefore can you depend, in all ordinary circumstances, on his doing the same thing in the same identical and ordinary way. God is the assurance of stability for all created things and beings. He is God; therefore he changes not.
12:7.6 (138.1) Koko tämä Jumalan käyttäytymisen järkkymättömyys ja toiminnan yhdenmukaisuus on persoonallista, tietoista ja mitä suurimmassa määrin tahtoperäistä, sillä suuri Jumala ei ole oman täydellisyytensä ja infiniittisyytensä avuton orja. Jumala ei ole mikään itsestään toimiva automaattinen voima, hän ei ole mikään orjallinen, lakiin sidottu voima. Jumala ei ole matemaattinen yhtälö eikä kemiallinen kaava. Hän on vapaatahtoinen ja ensisijainen persoonallisuus. Hän on Universaalinen Isä, ylivertaisesti persoonallinen olento ja kaikkien luotujen persoonallisuuden universaalinen lähde.		12:7.6 (138.1) And all this steadfastness of conduct and uniformity of action is personal, conscious, and highly volitional, for the great God is not a helpless slave to his own perfection and infinity. God is not a self-acting automatic force; he is not a slavish law-bound power. God is neither a mathematical equation nor a chemical formula. He is a freewill and primal personality. He is the Universal Father, a being surcharged with personality and the universal fount of all creature personality.
12:7.7 (138.2) Jumalan tahto ei mitenkään yhdenmukaisesti vallitse Jumalaa etsivän aineellisen kuolevaisen sydämessä, mutta jos aikakehykset laajennetaan nykyhetken yli, niin että ne käsittävät koko ensimmäisen elämän, silloin Jumalan tahto alkaa näkyä yhä enemmän niissä hengen hedelmissä, joita hengen johdattamien Jumalan lasten elämä tuottaa. Ja sitten, jos ihmiselämää laajennetaan edelleen, niin että se käsittää morontiakokemuksen, jumalallisen tahdon havaitaan loistavan aina vain kirkkaampana niiden ajallisuuden luotujen hengellistyvissä teoissa, jotka ovat alkaneet maistaa ihmispersoonallisuuden ja Universaalisen Isän persoonallisuuden sukulaisuussuhteen kokemisen tuottamia jumalallisia riemuja.		12:7.7 (138.2) The will of God does not uniformly prevail in the heart of the God-seeking material mortal, but if the time frame is enlarged beyond the moment to embrace the whole of the first life, then does God’s will become increasingly discernible in the spirit fruits which are borne in the lives of the spirit-led children of God. And then, if human life is further enlarged to include the morontia experience, the divine will is observed to shine brighter and brighter in the spiritualizing acts of those creatures of time who have begun to taste the divine delights of experiencing the relationship of the personality of man with the personality of the Universal Father.
12:7.8 (138.3) Jumalan Isyys ja ihmisten veljeys edustavat osan ja kokonaisuuden paradoksia persoonallisuuden tasolla. Jumala rakastaa kutakin yksilöä taivaallisen perheen yksilöllisenä lapsena. Ja kuitenkin Jumala rakastaa näin jokaista yksilöä, hänellä ei ole suosikkeja, ja hänen rakkautensa universaalisuus saa aikaan kokonaisuuden sukulaisuussuhteen, universaalisen veljeyden.		12:7.8 (138.3) The Fatherhood of God and the brotherhood of man present the paradox of the part and the whole on the level of personality. God loves each individual as an individual child in the heavenly family. Yet God thus loves every individual; he is no respecter of persons, and the universality of his love brings into being a relationship of the whole, the universal brotherhood.
12:7.9 (138.4) Isän rakkaus yksilöllistää ehdottomasti jokaisen persoonallisuuden Universaalisen Isän ainutlaatuiseksi lapseksi, jolle ei infiniittisyydessä ole kaksoiskappaletta, tahdolliseksi olennoksi, jota ei edes ikuisuus voi korvata. Isän rakkaus kirkastaa jokaisen Jumalan lapsen valaisemalla taivaallisen perheen jokaisen jäsenen ja korostamalla voimakkaasti jokaisen persoonallisen olennon ainutlaatuisuutta suhteessa kaiken olevaisen Isän veljespiirin ulkopuolella oleviin persoonattomiin tasoihin. Jumalan rakkaus tuo vaikuttavasti julki kunkin tahdollisen luodun transsendenttisen arvon, paljastaa erehtymättömästi sen korkean arvon, jonka Universaalinen Isä antaa jokaiselle ja itse kullekin lapselleen, korkeimmasta paratiisistatuksen omaavasta luojapersoonallisuudesta vähäisimpään, tahdollisen luodun arvon omaavaan olentoon ihmisten villiheimojen joukossa jonkin ajallisen ja avaruudessa olevan, evolutionaarisen maailman ihmislajin aamunkoitossa.		12:7.9 (138.4) The love of the Father absolutely individualizes each personality as a unique child of the Universal Father, a child without duplicate in infinity, a will creature irreplaceable in all eternity. The Father’s love glorifies each child of God, illuminating each member of the celestial family, sharply silhouetting the unique nature of each personal being against the impersonal levels that lie outside the fraternal circuit of the Father of all. The love of God strikingly portrays the transcendent value of each will creature, unmistakably reveals the high value which the Universal Father has placed upon each and every one of his children from the highest creator personality of Paradise status to the lowest personality of will dignity among the savage tribes of men in the dawn of the human species on some evolutionary world of time and space.
12:7.10 (138.5) Juuri tämä Jumalan yksilöä kohtaan osoittama rakkaus saa aikaan kaikista yksilöistä koostuvan jumalallisen perheen, Paratiisin-Isän vapaatahtoisten lasten universaalisen veljeskunnan. Ja tämä veljeskunta, koska se on universaalinen, on kokonaisuuden keskinäinen suhde. Veljeskunta, koska se on universaalinen, paljastaa ei suhdetta itse kuhunkin, vaan kaikkiin. Veljeskunta on kokonaisuusrealiteetti, ja se ilmentää sen vuoksi kokonaisuuden ominaisuuksia erotukseksi osan ominaisuuksista.		12:7.10 (138.5) This very love of God for the individual brings into being the divine family of all individuals, the universal brotherhood of the freewill children of the Paradise Father. And this brotherhood, being universal, is a relationship of the whole. Brotherhood, when universal, discloses not the each relationship, but the all relationship. Brotherhood is a reality of the total and therefore discloses qualities of the whole in contradistinction to qualities of the part.
12:7.11 (138.6) Veljeys on universaaliseen olemassaoloon kuuluvan jokaisen persoonallisuuden välisen suhteen tosiasia. Yksikään persoona ei voi välttyä niiltä siunauksilta tai niiltä kiroilta, jotka kulloinkin ovat tuloksena suhteesta muihin persooniin. Osa hyötyy tai kärsii yhdessä kokonaisuuden kanssa. Kunkin ihmisen hyvä pyrkimys hyödyttää kaikkia ihmisiä; itse kunkin ihmisen erehdys tai pahuus lisää kaikkien ihmisten koettelemuksia. Miten liikkuu osa, siten liikkuu kokonaisuus. Miten edistyy kokonaisuus, siten edistyy osa. Osan ja kokonaisuuden väliset suhteelliset nopeudet määräävät, viivästyttääkö kokonaisuuden vitkaisuus sen osaa, vai ajaako sitä eteenpäin kosmisen veljeskunnan antama vauhti.		12:7.11 (138.6) Brotherhood constitutes a fact of relationship between every personality in universal existence. No person can escape the benefits or the penalties that may come as a result of relationship to other persons. The part profits or suffers in measure with the whole. The good effort of each man benefits all men; the error or evil of each man augments the tribulation of all men. As moves the part, so moves the whole. As the progress of the whole, so the progress of the part. The relative velocities of part and whole determine whether the part is retarded by the inertia of the whole or is carried forward by the momentum of the cosmic brotherhood.
12:7.12 (139.1) On mysteeri, että Jumala on mitä korkeimmassa määrin persoonallinen, itsetajuinen olento, jolla on asuinpäämaja ja joka samalla on henkilökohtaisesti läsnä näin laajassa maailmankaikkeudessa ja joka on henkilökohtaisesti yhteydessä tällaiseen kutakuinkin äärettömään määrään olentoja. Sen, että tällainen ilmiö on ihmisen käsityskyvyn ylittävä mysteeri, ei pitäisi vähimmässäkään määrin vähentää uskoanne. Älkää salliko infiniittisyyden suuruuden, ikuisuuden suunnattomuuden, älkääkä Jumalan ylivertaisten ominaisuuksien suurenmoisuuden ja loistavuuden herättää teissä ylenmääräistä pelkoa, järkyttää tai masentaa teitä, sillä Isä ei ole kovinkaan kaukana kenestäkään teistä; hän asuu teissä, ja hänessä me kaikki kirjaimellisesti liikumme, tosiasiallisesti elämme ja sananmukaisesti olemme.		12:7.12 (139.1) It is a mystery that God is a highly personal self-conscious being with residential headquarters, and at the same time personally present in such a vast universe and personally in contact with such a well-nigh infinite number of beings. That such a phenomenon is a mystery beyond human comprehension should not in the least lessen your faith. Do not allow the magnitude of the infinity, the immensity of the eternity, and the grandeur and glory of the matchless character of God to overawe, stagger, or discourage you; for the Father is not very far from any one of you; he dwells within you, and in him do we all literally move, actually live, and veritably have our being.
12:7.13 (139.2) Vaikka Paratiisin-Isä toimiikin jumalallisten luojiensa ja luotujen lastensa kautta, hänellä on myös mitä läheisin sisäinen yhteys teihin, yhteys, joka on niin jalo, niin suuresti persoonallinen, että se menee jo minunkin käsityskykyni tuolle puolen – tuo Isän osasen salaperäinen yhteydenpito ihmissielun ja sen kuolevaisen mielen kanssa, jossa se tällä hetkellä asuu. Tietämällä sen, mitä näistä Jumalan lahjoista tiedätte, te siis tiedätte, että Isä on läheisessä kosketuksessa ei vain jumalallisiin kumppaneihinsa vaan myös ajallisuuden evolutionaarisiin, kuolevaisiin lapsiinsa. Isä tosiaankin pysyy Paratiisissa, mutta hänen jumalallinen läsnäolonsa asuu myös ihmisten mielessä.		12:7.13 (139.2) Even though the Paradise Father functions through his divine creators and his creature children, he also enjoys the most intimate inner contact with you, so sublime, so highly personal, that it is even beyond my comprehension—that mysterious communion of the Father fragment with the human soul and with the mortal mind of its actual indwelling. Knowing what you do of these gifts of God, you therefore know that the Father is in intimate touch, not only with his divine associates, but also with his evolutionary mortal children of time. The Father indeed abides on Paradise, but his divine presence also dwells in the minds of men.
12:7.14 (139.3) Vaikka Pojan henki vuodatetaankin kaiken lihan päälle, vaikka Poika kuolevaisen ruumiillisessa hahmossa viipyi kerran keskellänne, vaikka serafit henkilökohtaisesti varjelevat ja opastavat teitä, voiko kukaan näistä Toisen ja Kolmannen Lähteen jumalallisista olennoista silti koskaan toivoa pääsevänsä yhtä lähelle teitä tai ymmärtää teitä yhtä täysimääräisesti kuin Isä, joka on antanut osan itsestään olemaan sisimmässänne, olemaan todellinen ja jumalallinen, jopa ikuinen minuutenne?		12:7.14 (139.3) Even though the spirit of a Son be poured out upon all flesh, even though a Son once dwelt with you in the likeness of mortal flesh, even though the seraphim personally guard and guide you, how can any of these divine beings of the Second and Third Centers ever hope to come as near to you or to understand you as fully as the Father, who has given a part of himself to be in you, to be your real and divine, even your eternal, self?
8. Aine, mieli ja henki ^top		8. Matter, Mind, and Spirit ^top
12:8.1 (139.4) ”Jumala on henkeä”, mutta Paratiisi ei ole. Aineellinen maailmankaikkeus on aina se areena, jolla kaikki hengelliset toiminnot tapahtuvat; henkiolennot ja henkeä olevat taivaaseennousijat elävät ja työskentelevät aineellista todellisuutta olevilla fyysisillä sfääreillä.		12:8.1 (139.4) “God is spirit,” but Paradise is not. The material universe is always the arena wherein take place all spiritual activities; spirit beings and spirit ascenders live and work on physical spheres of material reality.
12:8.2 (139.5) Kosmisen vahvuuden anti, kosmisen gravitaation maailma, on Paratiisin Saaren tehtäväkenttä. Kaikki alkuperäinen vahvuus-energia lähtee liikkeelle Paratiisista, ja lukemattomien universumien rakentamiseen tarvittava aine kiertää nyt koko kokonaisuniversumin piirissä sellaisen supergravitaatioläsnäolon muodossa, josta koostuu läpäistyn avaruuden vahvuusvaraus.		12:8.2 (139.5) The bestowal of cosmic force, the domain of cosmic gravity, is the function of the Isle of Paradise. All original force-energy proceeds from Paradise, and the matter for the making of untold universes now circulates throughout the master universe in the form of a supergravity presence which constitutes the force-charge of pervaded space.
12:8.3 (139.6) Olivatpa vahvuuden muunnokset kaukaisissa universumeissa millaiset hyvänsä, kerran Paratiisista lähdettyään vahvuus matkaa edelleen ikuisen Saaren koskaan päättymättömän, aina läsnä olevan, katkeamattoman vetovoimavaikutuksen alaisena, kiertäen uskollisesti ja myötäsyntyisesti iäti ympäri universumien ikuisia avaruusratoja. Fyysinen energia on se ainoa realiteetti, joka universaalisen lain noudattamisessaan on uskollinen ja vankkumaton. Vain luodun olennon tahtotoiminnan alueella on esiintynyt poikkeamista jumalallisilta poluilta ja alkuperäisistä suunnitelmista. Voima ja energia ovat universaaliset todisteet keskellä olevan Paratiisin Saaren vakaudesta, pysyvyydestä ja ikuisuudesta.		12:8.3 (139.6) Whatever the transformations of force in the outlying universes, having gone out from Paradise, it journeys on subject to the never-ending, ever-present, unfailing pull of the eternal Isle, obediently and inherently swinging on forever around the eternal space paths of the universes. Physical energy is the one reality which is true and steadfast in its obedience to universal law. Only in the realms of creature volition has there been deviation from the divine paths and the original plans. Power and energy are the universal evidences of the stability, constancy, and eternity of the central Isle of Paradise.
12:8.4 (139.7) Hengen lahjoittaminen ja persoonallisuuksien hengellistäminen, hengellisen gravitaation alue, on Iankaikkisen Pojan toimipiiri. Ja tämä Pojan henkigravitaatio, joka vetää kaikkia hengellisiä reaalisubjekteja alati puoleensa, on aivan yhtä todellinen ja absoluuttinen kuin Paratiisin Saaren kaikkivoipa aineellinen vetovoima. Mutta aineellisen mielen omaavalle ihmiselle ovat luonnollisesti tutumpia fyysisluontoiset, aineelliset ilmenemät kuin yhtä lailla todelliset ja voimalliset hengellisluontoiset toiminnot, jotka vain sielun hengellinen ymmärrys erottaa.		12:8.4 (139.7) The bestowal of spirit and the spiritualization of personalities, the domain of spiritual gravity, is the realm of the Eternal Son. And this spirit gravity of the Son, ever drawing all spiritual realities to himself, is just as real and absolute as is the all-powerful material grasp of the Isle of Paradise. But material-minded man is naturally more familiar with the material manifestations of a physical nature than with the equally real and mighty operations of a spiritual nature which are discerned only by the spiritual insight of the soul.
12:8.5 (140.1) Sitä mukaa kuin minkä tahansa maailmankaikkeudessa olevan persoonallisuuden mieli käy hengellisemmäksi – enemmän Jumalan kaltaiseksi –, siitä tulee yhä vähemmän aineelliseen gravitaatioon reagoiva. Fyysiseen gravitaatioon reagoinnin perusteella mitattu reaalisuus on henkisen sisällön laadun perusteella määritellyn reaalisuuden antiteesi. Fyysisen gravitaation vaikutus on ei-henkisen energian määrän määritin; hengellisen gravitaation vaikutus on jumalallisuuden elävän energian laadun mitta.		12:8.5 (140.1) As the mind of any personality in the universe becomes more spiritual—Godlike—it becomes less responsive to material gravity. Reality, measured by physical-gravity response, is the antithesis of reality as determined by quality of spirit content. Physical-gravity action is a quantitative determiner of nonspirit energy; spiritual-gravity action is the qualitative measure of the living energy of divinity.
12:8.6 (140.2) Mitä Paratiisi on fyysiselle luomistulokselle ja mitä Iankaikkinen Poika on hengelliselle maailmankaikkeudelle, sitä Myötätoimija on mielen maailmoille – aineellisten, morontiaalisten ja hengellisten olentojen ja persoonallisuuksien älylliselle universumille.		12:8.6 (140.2) What Paradise is to the physical creation, and what the Eternal Son is to the spiritual universe, the Conjoint Actor is to the realms of mind—the intelligent universe of material, morontial, and spiritual beings and personalities.
12:8.7 (140.3) Myötätoimija reagoi sekä aineellisiin että hengellisiin realiteetteihin, ja sen vuoksi hänestä tulee luonnostaan kaikkien älyllisten olentojen universaalinen hoivaaja, olentojen, jotka saattavat edustaa luomistyön sekä aineellisten että hengellisten osa-alueiden liittoa. Älyllisyyden lahjaksi antaminen, niin aineellisesta kuin hengellisestä huolehtiminen mielenä ilmenevässä ilmiössä, on yksinomaisesti Myötätoimijalle kuuluva toimikenttä. Näin hänestä tulee hengellisen mielen osapuoli, morontiaalisen mielen sisin olemus ja ajallisuuden evolutionaaristen luotujen aineellisen mielen substanssi.		12:8.7 (140.3) The Conjoint Actor reacts to both material and spiritual realities and therefore inherently becomes the universal minister to all intelligent beings, beings who may represent a union of both the material and spiritual phases of creation. The endowment of intelligence, the ministry to the material and the spiritual in the phenomenon of mind, is the exclusive domain of the Conjoint Actor, who thus becomes the partner of the spiritual mind, the essence of the morontia mind, and the substance of the material mind of the evolutionary creatures of time.
12:8.8 (140.4) Mieli on se menetelmä, jolla henkirealiteeteista tulee luoduille persoonallisuuksille kokemuksellisia. Ja viime kädessä jopa ihmismieleen sisältyvät yhdistävät mahdollisuudet, kyky koordinoida asioita, ideoita ja arvoja, ovat aineellisuuden ylittäviä.		12:8.8 (140.4) Mind is the technique whereby spirit realities become experiential to creature personalities. And in the last analysis the unifying possibilities of even human mind, the ability to co-ordinate things, ideas, and values, is supermaterial.
12:8.9 (140.5) Vaikka on tuskin mahdollista, että kuolevaisen mieli käsittäisi suhteellisen kosmisen todellisuuden seitsemää tasoa, pitäisi ihmisälyn kuitenkin kyetä tajuamaan paljonkin siitä, mikä on finiittisen todellisuuden kolmen toimivan tason tarkoitus:		12:8.9 (140.5) Though it is hardly possible for the mortal mind to comprehend the seven levels of relative cosmic reality, the human intellect should be able to grasp much of the meaning of three functioning levels of finite reality:
12:8.10 (140.6) 1. Aine. Järjestynyt energia, joka on lineaarisen gravitaation alainen, paitsi milloin liike sitä muuntelee ja mieli sitä säätelee.		12:8.10 (140.6) 1. Matter. Organized energy which is subject to linear gravity except as it is modified by motion and conditioned by mind.
12:8.11 (140.7) 2. Mieli. Järjestynyt tajunta, joka ei ole tyystin aineellisen gravitaation alainen ja joka vapautuu kokonaan, kun henki sitä modifioi.		12:8.11 (140.7) 2. Mind. Organized consciousness which is not wholly subject to material gravity, and which becomes truly liberated when modified by spirit.
12:8.12 (140.8) 3. Henki. Korkein persoonallinen realiteetti. Todellinen henki ei ole aineellisen gravitaation alainen, vaan siitä tulee lopulta kaikkien persoonallisuuden arvon omaavien kehittyvien energiajärjestelmien liikkeelle paneva voima.		12:8.12 (140.8) 3. Spirit. The highest personal reality. True spirit is not subject to physical gravity but eventually becomes the motivating influence of all evolving energy systems of personality dignity.
12:8.13 (140.9) Kaikkien persoonallisuuksien olemassaolon tavoite on henki; aineelliset ilmentymät ovat suhteellisia, ja kosminen mieli on näiden universaalisten vastakohtien välillä. Mielen lahjoittaminen ja hengen jakaminen ovat Jumaluuden kumppanipersoonien, Äärettömän Hengen ja Iankaikkisen Pojan, työtä. Kokonaisvaltaisen Jumaluuden reaalisuus ei ole mieltä, vaan henki-mieltä – persoonallisuuden yhdistämää mieli-henkeä. Siitä huolimatta sekä hengen että aineen absoluutit yhtyvät Universaalisen Isän persoonassa.		12:8.13 (140.9) The goal of existence of all personalities is spirit; material manifestations are relative, and the cosmic mind intervenes between these universal opposites. The bestowal of mind and the ministration of spirit are the work of the associate persons of Deity, the Infinite Spirit and the Eternal Son. Total Deity reality is not mind but spirit-mind—mind-spirit unified by personality. Nevertheless the absolutes of both the spirit and the thing converge in the person of the Universal Father.
12:8.14 (140.10) Paratiisissa kolme energiaa – fyysinen, mielellinen ja hengellinen – ovat tasavertaisia. Energia-aine on evolutionaarisessa kosmoksessa hallitsevassa asemassa, paitsi persoonallisuudessa, jossa henki on mielen välityksellä pyrkimässä herruuteen. Henki on kaikkien luotujen persoonallisuuskokemuksen perustavaa laatua oleva realiteetti, sillä Jumala on henki. Henki on muuttumaton, ja sen vuoksi se ylittää kaikissa persoonallisuussuhteissa sekä mielen että aineen, jotka ovat asteittaisen saavuttamisen kokemuksellisia muuttujia.		12:8.14 (140.10) On Paradise the three energies, physical, mindal, and spiritual, are co-ordinate. In the evolutionary cosmos energy-matter is dominant except in personality, where spirit, through the mediation of mind, is striving for the mastery. Spirit is the fundamental reality of the personality experience of all creatures because God is spirit. Spirit is unchanging, and therefore, in all personality relations, it transcends both mind and matter, which are experiential variables of progressive attainment.
12:8.15 (140.11) Kosmisessa kehityksessä aineesta tulee filosofinen varjo, jonka mieli luo jumalallisen valaistumisen hengen kirkkauden läsnä ollessa, mutta tämä ei kumoa aine-energian reaalisuutta. Mieli, aine ja henki ovat yhtä todellisia, mutta persoonallisuuden kannalta niillä ei ole jumaluuden saavuttamista ajatellen yhtäläistä arvoa. Jumaluuden tiedostaminen on asteittain edistyvä hengellinen kokemus.		12:8.15 (140.11) In cosmic evolution matter becomes a philosophic shadow cast by mind in the presence of spirit luminosity of divine enlightenment, but this does not invalidate the reality of matter-energy. Mind, matter, and spirit are equally real, but they are not of equal value to personality in the attainment of divinity. Consciousness of divinity is a progressive spiritual experience.
12:8.16 (141.1) Mitä kirkkaampi hengellistyneen persoonallisuuden (Isä maailmankaikkeudessa, potentiaalisen henkipersoonallisuuden osanen yksilöllisyyden omaavassa luodussa) loisto on, sitä suurempi on se varjo, jonka väliin tuleva mieli luo aineellisen verhonsa ylle. Ajallisuudessa ihmisruumis on aivan yhtä todellinen kuin mieli tai henki, mutta kuolemassa sekä mieli (identiteetti) että henki jäävät eloon, kun ruumis sen sijaan ei jää. Kosminen todellisuus voi puuttua persoonallisuuden kokemuksesta. Ja niinpä kreikkalaisella kielikuvallanne, jonka mukaan aineellinen on todellisemman henkisubstanssin pelkkä varjo, on todellakin filosofista merkitystä.		12:8.16 (141.1) The brighter the shining of the spiritualized personality (the Father in the universe, the fragment of potential spirit personality in the individual creature), the greater the shadow cast by the intervening mind upon its material investment. In time, man’s body is just as real as mind or spirit, but in death, both mind (identity) and spirit survive while the body does not. A cosmic reality can be nonexistent in personality experience. And so your Greek figure of speech—the material as the shadow of the more real spirit substance—does have a philosophic significance.
9. Persoonalliset realiteetit ^top		9. Personal Realities ^top
12:9.1 (141.2) Henki on universumeissa pohjimmainen persoonallinen realiteetti, ja persoonallisuus on pohjimmaista kaikelle kehittyvälle kokemukselle hengellisestä reaalisuudesta. Jokaisella persoonallisuuskokemuksen vaiheella kullakin peräkkäisellä universumietenemisen tasolla on joukoittain johtolankoja houkuttelevien persoonallisten realiteettien löytämiseksi. Ihmisen todellisena päämääränä on uusien ja henkeä olevien tavoitteiden luominen ja sitten tällaisten aineettomia arvoja edustavien verrattomien tavoitteiden kosmisiin houkuttimiin reagoiminen.		12:9.1 (141.2) Spirit is the basic personal reality in the universes, and personality is basic to all progressing experience with spiritual reality. Every phase of personality experience on every successive level of universe progression swarms with clues to the discovery of alluring personal realities. Man’s true destiny consists in the creation of new and spirit goals and then in responding to the cosmic allurements of such supernal goals of nonmaterial value.
12:9.2 (141.3) Rakkaus on persoonallisuuksien välisen siunauksellisen kanssakäymisen salaisuus. Yksi ainoa kontakti ei riitä henkilön todelliseen tuntemiseen. Matemaattisen päättelyn avulla et voi tuntea musiikkia niin, että osaisit sitä arvostaa, vaikka musiikki onkin eräs matemaattisen rytmin muoto. Puhelintilaajalle annettu numero ei millään tavoin yksilöi kyseessä olevan tilaajan persoonallisuutta eikä ilmoita mitään hänen luonteestaan.		12:9.2 (141.3) Love is the secret of beneficial association between personalities. You cannot really know a person as the result of a single contact. You cannot appreciatingly know music through mathematical deduction, even though music is a form of mathematical rhythm. The number assigned to a telephone subscriber does not in any manner identify the personality of that subscriber or signify anything concerning his character.
12:9.3 (141.4) Matematiikka, aineellinen tiede, on välttämätön maailmankaikkeuden materiaalisten puolien älylliselle käsittelylle, muttei tällainen tietämys välttämättä kuulu totuuden korkeampaan tajuamiseen eikä hengellisten realiteettien henkilökohtaiseen arvostamiseen. Ei pelkästään elävien maailmassa, vaan jopa fyysisen energian maailmassa kahden tai useamman asian summa on varsin usein jotakin enemmän tai jotakin muuta kuin tällaisten yhdistymien ennustettavissa olevat, yhteen laskemalla saadut tulokset. Sen paremmin matemaattinen tiede kaikkineen kuin koko filosofian maailma tai korkein fysiikka tahi kemia eivät pystyisi ennustamaan saatikka tietämään, että kahden kaasumaisen vedyn atomin liitto yhden kaasumaisen hapen atomin kanssa antaisi tulokseksi uuden ja laadullisesti pelkän yhteenlaskun ylittävän substanssin – nestemäisen veden. Ymmärryksen ja tiedon tästä yhdestä ainoasta fysikaalis-kemiallisesta ilmiöstä olisi pitänyt olla esteenä materialistisen filosofian ja mekanistisen kosmologian kehittymiselle.		12:9.3 (141.4) Mathematics, material science, is indispensable to the intelligent discussion of the material aspects of the universe, but such knowledge is not necessarily a part of the higher realization of truth or of the personal appreciation of spiritual realities. Not only in the realms of life but even in the world of physical energy, the sum of two or more things is very often something more than, or something different from, the predictable additive consequences of such unions. The entire science of mathematics, the whole domain of philosophy, the highest physics or chemistry, could not predict or know that the union of two gaseous hydrogen atoms with one gaseous oxygen atom would result in a new and qualitatively superadditive substance—liquid water. The understanding knowledge of this one physiochemical phenomenon should have prevented the development of materialistic philosophy and mechanistic cosmology.
12:9.4 (141.5) Tekninen analyysi ei paljasta sitä, mitä joku persoona tai jokin kappale voi tehdä. Vettä esimerkiksi käytetään tuloksellisesti tulen sammuttamiseen. Se, että vesi sammuttaa tulen, on tosiasia, jonka tunnemme jokapäiväisestä kokemuksestamme, muttei mikään vedestä tehty analyysi voisi koskaan paljastaa tällaista ominaisuutta. Analyysi määrittelee veden koostuvan vedystä ja hapesta. Kun näitä alkuaineita tutkitaan lähemmin, paljastuu, että happi on palamisen varsinainen ylläpitäjä ja että vety itse on herkästi palavaa.		12:9.4 (141.5) Technical analysis does not reveal what a person or a thing can do. For example: Water is used effectively to extinguish fire. That water will put out fire is a fact of everyday experience, but no analysis of water could ever be made to disclose such a property. Analysis determines that water is composed of hydrogen and oxygen; a further study of these elements discloses that oxygen is the real supporter of combustion and that hydrogen will itself freely burn.
12:9.5 (141.6) Uskonnostanne on tulossa todellinen, koska se on nousemassa pelon orjuudesta ja taikauskon pauloista. Filosofianne ponnistelee vapautuakseen dogmeista ja perinnäisyydestä. Tieteenne on antautunut loputtoman pitkään kamppailuun totuuden ja erheen välillä, samalla kun se taistelee vapautuakseen abstraktion kahleista, matematiikan orjuudesta ja mekanistisen materialismin suhteellisesta sokeudesta.		12:9.5 (141.6) Your religion is becoming real because it is emerging from the slavery of fear and the bondage of superstition. Your philosophy struggles for emancipation from dogma and tradition. Your science is engaged in the agelong contest between truth and error while it fights for deliverance from the bondage of abstraction, the slavery of mathematics, and the relative blindness of mechanistic materialism.
12:9.6 (142.1) Kuolevaisella ihmisellä on henkiydin. Mieli on persoonallis-energiaalinen järjestelmä, joka on jumalallisen henkiytimen ympärillä ja joka toimii aineellisessa ympäristössä. Tällainen persoonallisen mielen ja hengen elävä suhde muodostaa ikuisen persoonallisuuden universumipotentiaalin. Todellinen vaikeus, pysyvä pettymys, vakava tappio tai väistämätön kuolema voivat tulla, vasta sen jälkeen kun minäkäsitykset ottavat vapauden täysin syrjäyttää keskeisen henkiytimen ohjaavan voiman ja rikkovat tällöin persoonallisuusidentiteetin kosmisen kaavan.		12:9.6 (142.1) Mortal man has a spirit nucleus. The mind is a personal-energy system existing around a divine spirit nucleus and functioning in a material environment. Such a living relationship of personal mind and spirit constitutes the universe potential of eternal personality. Real trouble, lasting disappointment, serious defeat, or inescapable death can come only after self-concepts presume fully to displace the governing power of the central spirit nucleus, thereby disrupting the cosmic scheme of personality identity.
12:9.7 (142.2) [Esittänyt Viisauden Täydellistäjä Päivien Muinaisten antamin valtuuksin.]		12:9.7 (142.2) [Presented by a Perfector of Wisdom acting by authority of the Ancients of Days.]