Luku 152		Paper 152
Kapernaumin kriisiin johtaneet tapahtumat		Events Leading up to the Capernaum Crisis
152:0.1 (1698.1) TARINA Aamoksen, heresalaisen mielenvikaisen, paranemisesta oli levinnyt jo Betsaidaan ja Kapernaumiin, joten suuri ihmisjoukko oli odottamassa Jeesusta, kun hänen veneensä tuona tiistaiaamupäivänä laski satamaan. Väkijoukon seassa olivat myös Jerusalemin sanhedrinin lähettämät uudet tarkkailijat, jotka olivat tulleet Kapernaumiin löytääkseen jonkin syyn Mestarin pidättämiseen ja tuomitsemiseen. Jeesuksen puhuessa häntä tervehtimään kerääntyneiden kanssa Jairus, eräs synagogan esimiehistä, raivasi tiensä väenpaljouden läpi ja Jeesuksen jalkojen juureen langeten tarttui Jeesusta kädestä ja pyytämällä pyysi häntä lähtemään kiireesti mukaansa sanoen: ”Mestari, pieni tyttäreni, ainokainen lapseni, makaa kotona kuoleman kielissä. Rukoilen sinua, että tulisit parantamaan hänet.” Isän pyynnön kuullessaan Jeesus sanoi: ”Tulen kanssasi.”		152:0.1 (1698.1) THE story of the cure of Amos, the Kheresa lunatic, had already reached Bethsaida and Capernaum, so that a great crowd was waiting for Jesus when his boat landed that Tuesday forenoon. Among this throng were the new observers from the Jerusalem Sanhedrin who had come down to Capernaum to find cause for the Master’s apprehension and conviction. As Jesus spoke with those who had assembled to greet him, Jairus, one of the rulers of the synagogue, made his way through the crowd and, falling down at his feet, took him by the hand and besought that he would hasten away with him, saying: “Master, my little daughter, an only child, lies in my home at the point of death. I pray that you will come and heal her.” When Jesus heard the request of this father, he said: “I will go with you.”
152:0.2 (1698.2) Kun Jeesus lähti Jairuksen mukaan, isän pyynnön kuullut suuri väkijoukko kulki heidän perässään nähdäkseen, mitä tapahtuisi. Heidän kiiruhtaessaan kapeaa katua ja väkijoukon töniessä Jeesusta, Jeesus, vähän ennen kuin he tulivat esimiehen talolle, pysähtyi yhtäkkiä ja huudahti: ”Joku kosketti minua.” Ja häntä lähellä olevien kiistäessä koskettaneensa häntä Pietari huomautti: ”Mestari, näethän, että tämä väentungos pusertaa sinua ja uhkaa rusentaa meidät, ja silti sinä sanot: ’joku on koskettanut minua’. Mitä sinä tarkoitat?” Silloin Jeesus sanoi: ”Kysyin, kuka minua kosketti, sillä tunsin, että minusta oli virrannut elävää energiaa.” Jeesuksen katsellessa ympärilleen hänen katseensa osui lähellä olevaan naiseen, joka astui esiin, polvistui hänen jalkojensa juureen ja sanoi: ”Minua on jo vuosikausien ajan vaivannut tuskallinen verenvuoto. Olen saanut kärsiä monien lääkärien käsissä kaikenlaista. Olen käyttänyt koko omaisuuteni, mutta kukaan ei ole pystynyt minua parantamaan. Sitten kuulin sinusta, ja ajattelin: Jos saan koskettaa vaikka vain hänen vaippansa helmaa, minusta tulee varmasti taas terve. Ja siksi tungin eteenpäin väkijoukon mukana sen kulkiessa tietään, kunnes seisoin lähelläsi, Mestari. Kosketin vaatteesi lievettä ja tulin terveeksi, sillä tiedän, että olen parantunut vaivastani.”		152:0.2 (1698.2) As Jesus went along with Jairus, the large crowd which had heard the father’s request followed on to see what would happen. Shortly before they reached the ruler’s house, as they hastened through a narrow street and as the throng jostled him, Jesus suddenly stopped, exclaiming, “Someone touched me.” And when those who were near him denied that they had touched him, Peter spoke up: “Master, you can see that this crowd presses you, threatening to crush us, and yet you say ‘someone has touched me.’ What do you mean?” Then Jesus said: “I asked who touched me, for I perceived that living energy had gone forth from me.” As Jesus looked about him, his eyes fell upon a near-by woman, who, coming forward, knelt at his feet and said: “For years I have been afflicted with a scourging hemorrhage. I have suffered many things from many physicians; I have spent all my substance, but none could cure me. Then I heard of you, and I thought if I may but touch the hem of his garment, I shall certainly be made whole. And so I pressed forward with the crowd as it moved along until, standing near you, Master, I touched the border of your garment, and I was made whole; I know that I have been healed of my affliction.”
152:0.3 (1698.3) Tämän kuullessaan Jeesus tarttui naista kädestä ja nostettuaan hänet seisomaan sanoi: ”Tytär, uskosi on sinut parantanut; mene rauhassa.” Hänet teki terveeksi nimenomaan hänen uskonsa, ei hänen kosketuksensa. Ja tämä tapaus kuvaa hyvin niitä monia näennäisiä ihmeparanemisia, joita Jeesuksen maiseen elämänvaiheeseen liittyi, mutta joita hän ei missään mielessä tietoisesti tahtonut. Ajan kuluessa ilmeni, että tämä nainen oli todellakin parantunut sairaudestaan. Hänen uskonsa oli senlaatuista, että se sai välittömän otteen Mestarin persoonassa piilevästä luovasta voimasta. Sellainen usko kun naisella jo oli, hänen ei tarvinnut kuin lähestyä Mestarin persoonaa. Jeesuksen vaatteen koskettaminen ei ollut mitenkään välttämätöntä; tämä oli vain taikauskoinen osa hänen uskoaan. Jeesus kutsui luokseen tämän naisen, Veronican, joka oli Filippuksen Kesareasta, korjatakseen kaksi erhettä, jotka olisivat saattaneet jäädä kytemään hänen mielessään tai jotka olisivat saattaneet jäädä vaikuttamaan niiden mieleen, jotka olivat tätä paranemista todistamassa. Hän ei halunnut Veronican poistuvan paikalta siinä luulossa, että hänen paranemisen varastamisyrityksessä tuntemaansa pelkoa olisi kunnioitettu tai että hänellä ollut hänen paranemisensa Jeesuksen vaatteen koskettamiseen yhdistänyt taikauskoinen käsitys oli tuottanut toivotun tuloksen. Jeesus halusi kaikkien tietävän, että paranemisen oli saanut aikaan Veronican puhdas ja elävä usko.		152:0.3 (1698.3) When Jesus heard this, he took the woman by the hand and, lifting her up, said: “Daughter, your faith has made you whole; go in peace.” It was her faith and not her touch that made her whole. And this case is a good illustration of many apparently miraculous cures which attended upon Jesus’ earth career, but which he in no sense consciously willed. The passing of time demonstrated that this woman was really cured of her malady. Her faith was of the sort that laid direct hold upon the creative power resident in the Master’s person. With the faith she had, it was only necessary to approach the Master’s person. It was not at all necessary to touch his garment; that was merely the superstitious part of her belief. Jesus called this woman, Veronica of Caesarea-Philippi, into his presence to correct two errors which might have lingered in her mind, or which might have persisted in the minds of those who witnessed this healing: He did not want Veronica to go away thinking that her fear in attempting to steal her cure had been honored, or that her superstition in associating the touch of his garment with her healing had been effective. He desired all to know that it was her pure and living faith that had wrought the cure.
1. Jairuksen talossa ^top		1. At Jairus’s House ^top
152:1.1 (1699.1) Jairus oli tietenkin tavattoman kärsimätön tästä hänen kotiinsa tulon viivyttymisestä. Niinpä he nyt riensivät taas matkaan ja tihensivät askeleitaan. Ennen kuin he edes astuivat esimiehen pihalle, yksi hänen palvelijoistaan tuli ulos sanoen: ”Älä vaivaa Mestaria, sillä tyttäresi on kuollut.” Mutta Jeesus ei tuntunut piittaavan palvelijan sanoista, sillä hän otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen, kääntyi ympäri ja sanoi murheen murtamalle isälle: ”Älä pelkää, vaan usko.” Astuessaan sisälle taloon hän näki, että siellä oli jo huilunsoittajia ja surijoita, jotka pitivät säädytöntä meteliä; sukulaisten itku ja valitus oli jo alkanut. Ja lähetettyään kaikki surijat pois huoneesta hän meni sinne yhdessä isän, äidin ja kolmen apostolinsa kanssa. Hän oli kertonut surijoille, ettei neitokainen ollut kuollut, mutta nämä nauroivat hänelle ivallisesti. Jeesus kääntyi nyt äidin puoleen sanoen: ”Ei tyttäresi ole kuollut, hän on vain unessa.” Ja talon hiljennyttyä Jeesus meni paikalle, jossa lapsi makasi, tarttui tätä kädestä ja sanoi: ”Tytär, sanon sinulle: herää ja nouse!” Ja nämä sanat kuultuaan tyttö nousi välittömästi jaloilleen ja käveli huoneen poikki. Ja hetken kuluttua, kun tyttö oli tointunut häkellyksestään, Jeesus määräsi, että tälle annettaisiin jotakin syötävää, sillä tämä oli ollut pitkään ruoatta.		152:1.1 (1699.1) Jairus was, of course, terribly impatient of this delay in reaching his home; so they now hastened on at quickened pace. Even before they entered the ruler’s yard, one of his servants came out, saying: “Trouble not the Master; your daughter is dead.” But Jesus seemed not to heed the servant’s words, for, taking with him Peter, James, and John, he turned and said to the grief-stricken father: “Fear not; only believe.” When he entered the house, he found the flute-players already there with the mourners, who were making an unseemly tumult; already were the relatives engaged in weeping and wailing. And when he had put all the mourners out of the room, he went in with the father and mother and his three apostles. He had told the mourners that the damsel was not dead, but they laughed him to scorn. Jesus now turned to the mother, saying: “Your daughter is not dead; she is only asleep.” And when the house had quieted down, Jesus, going up to where the child lay, took her by the hand and said, “Daughter, I say to you, awake and arise!” And when the girl heard these words, she immediately rose up and walked across the room. And presently, after she had recovered from her daze, Jesus directed that they should give her something to eat, for she had been a long time without food.
152:1.2 (1699.2) Koska Kapernaumissa ilmeni paljon kiihotusta Jeesusta vastaan, hän kutsui perheen koolle ja selitti, että neitonen oli ollut pitkällistä kuumetta seuranneessa koomassa, ja ettei hän ollut tehnyt muuta kuin herättänyt hänet unesta, eli ettei hän ollut herättänyt tätä kuolleista. Hän selitti tämän kaiken myös apostoleilleen, mutta se kaikui kuuroille korville, sillä he kaikki uskoivat hänen herättäneen tyttösen kuolleista. Se, mitä Jeesus näitä monia näennäisiä ihmeitä selittääkseen sanoi, vaikutti perin vähän hänen seuraajiinsa. He kaipasivat ihmeitä eivätkä jättäneet ainoatakaan tilaisuutta käyttämättä pannakseen taas uuden ihmeen Jeesuksen tiliin. Jeesus palasi apostoleineen Betsaidaan annettuaan heille kaikille nimenomaisen velvoitteen olla kertomatta asiasta kenellekään.		152:1.2 (1699.2) Since there was much agitation in Capernaum against Jesus, he called the family together and explained that the maiden had been in a state of coma following a long fever, and that he had merely aroused her, that he had not raised her from the dead. He likewise explained all this to his apostles, but it was futile; they all believed he had raised the little girl from the dead. What Jesus said in explanation of many of these apparent miracles had little effect on his followers. They were miracle-minded and lost no opportunity to ascribe another wonder to Jesus. Jesus and the apostles returned to Bethsaida after he had specifically charged all of them that they should tell no man.
152:1.3 (1699.3) Jeesuksen astuessa ulos Jairuksen talosta kaksi mykän pojan taluttamaa sokeaa miestä kulki hänen perässään parannetuksitulemista ääneensä huutaen. Jeesuksen parantajanmaine oli näihin aikoihin korkeimmillaan. Minne tahansa hän meni, sairaat ja vaivaiset olivat häntä odottamassa. Mestari näyttikin varsin uupuneelta, ja kaikki hänen ystävänsä alkoivat kantaa huolta siitä, että hän vielä jatkaa opettajan ja parantajan työtään aina luhistumispisteeseen saakka.		152:1.3 (1699.3) When he came out of Jairus’s house, two blind men led by a dumb boy followed him and cried out for healing. About this time Jesus’ reputation as a healer was at its very height. Everywhere he went the sick and the afflicted were waiting for him. The Master now looked much worn, and all of his friends were becoming concerned lest he continue his work of teaching and healing to the point of actual collapse.
152:1.4 (1699.4) Jeesuksen apostolit, tavallisista ihmisistä puhumattakaan, eivät kyenneet ymmärtämään tämän Jumala-ihmisen olemusta ja ominaisuuksia. Ei ole liioin yksikään myöhemmin elänyt sukupolvi kyennyt arvioimaan, mitä maan päällä Jeesus Nasaretilaisen persoonassa tapahtui. Eikä milloinkaan enää voi sen kummemmin tieteelle kuin uskonnollekaan ilmaantua tilaisuutta ottaa selvää näistä ainutlaatuisista tapahtumista siitä yksinkertaisesta syystä, ettei tällaista epätavallista tilannetta voi enää koskaan sattua, ei tässä maailmassa eikä missään muussakaan Nebadonin maailmassa. Koskaan ei koko tämän universumin mihinkään maailmaan enää ilmesty kuolevaisen lihallisessa hahmossa olentoa, jossa samanaikaisesti ruumiillistuisivat kaikki luovan energian ominaisuudet yhdessä sellaisten hengellisten kykyjen kanssa, jotka menevät ajallisuuden ja useimpien muidenkin aineellisten rajoitusten tuolle puolen.		152:1.4 (1699.4) Jesus’ apostles, let alone the common people, could not understand the nature and attributes of this God-man. Neither has any subsequent generation been able to evaluate what took place on earth in the person of Jesus of Nazareth. And there can never occur an opportunity for either science or religion to check up on these remarkable events for the simple reason that such an extraordinary situation can never again occur, either on this world or on any other world in Nebadon. Never again, on any world in this entire universe, will a being appear in the likeness of mortal flesh, at the same time embodying all the attributes of creative energy combined with spiritual endowments which transcend time and most other material limitations.
152:1.5 (1700.1) Ei milloinkaan ennen Jeesuksen maanpäälläoloa eikä sen jälkeen ole ollut mahdollista yhtä suoraan ja havainnollisesti saavuttaa kuolevaisten miesten ja naisten väkevään ja elävään uskoon liittyviä tuloksia. Tällaisten ilmiöitten toistamiseksi meidän olisi mentävä sinne, missä Mikael, Luoja, on välittömästi läsnä, ja löydettävä hänet sellaisena kuin hän tuohon aikaan oli – Ihmisen Poikana. Samalla tavoin tulisi teidän tänään, jolloin hänen poissaolonsa estää mainitunlaiset aineelliset ilmentymät, pidättyä asettamasta minkäänlaista rajoitusta hänen hengellisen voimansa mahdolliselle osoitukselle. Vaikka Mestari aineellisena olentona onkin poissa, hän on silti hengellisenä vaikutuksena läsnä ihmisten sydämessä. Tästä maailmasta poistumalla Jeesus teki mahdolliseksi oman henkensä elää jokaisen ihmissukukuntaan kuuluvan mielessä asuvan hänen Isänsä hengen rinnalla.		152:1.5 (1700.1) Never before Jesus was on earth, nor since, has it been possible so directly and graphically to secure the results attendant upon the strong and living faith of mortal men and women. To repeat these phenomena, we would have to go into the immediate presence of Michael, the Creator, and find him as he was in those days—the Son of Man. Likewise, today, while his absence prevents such material manifestations, you should refrain from placing any sort of limitation on the possible exhibition of his spiritual power. Though the Master is absent as a material being, he is present as a spiritual influence in the hearts of men. By going away from the world, Jesus made it possible for his spirit to live alongside that of his Father which indwells the minds of all mankind.
2. Viidentuhannen henkilön ruokkiminen ^top		2. Feeding the Five Thousand ^top
152:2.1 (1700.2) Jeesus opetti edelleen kansaa päivisin, samalla kun hän iltaisin ohjasi apostoleita ja evankelistoja. Perjantaina hän ilmoitti, että pidettäisiin viikonpituinen lomajakso, jotta kaikilla hänen seuraajillaan olisi tilaisuus mennä muutamaksi päiväksi kotiinsa tai ystäviensä luokse, ennen kuin he valmistautuisivat lähtemään pääsiäiseksi Jerusalemiin. Mutta yli puolet hänen opetuslapsistaan kieltäytyi lähtemästä hänen luotaan, ja kansanpaljous kasvoi päivittäin siinä määrin, että Daavid Sebedeus halusi perustaa uuden leirin, mutta Jeesus ei antanut siihen suostumustaan. Mestari sai levätä sapattina niin vähän, että hän sunnuntaiaamuna, maaliskuun 27. päivänä, koetti päästä pois väkijoukon luota. Muutama evankelista jätettiin puhumaan kansanjoukolle, sillä aikaa kun Jeesus ja kaksitoista apostolia aikoivat huomaamatta paeta järven vastarannalle, jossa heillä oli tarkoitus päästä nauttimaan suuresti kaipaamaansa lepoa kauniissa puistossa Betsaida-Juliaksen eteläpuolella. Tämä alue oli suosittu virkistäytymiskohde kapernaumilaisten keskuudessa; kaikki tunsivat nämä itärannan puistot.		152:2.1 (1700.2) Jesus continued to teach the people by day while he instructed the apostles and evangelists at night. On Friday he declared a furlough of one week that all his followers might go home or to their friends for a few days before preparing to go up to Jerusalem for the Passover. But more than one half of his disciples refused to leave him, and the multitude was daily increasing in size, so much so that David Zebedee desired to establish a new encampment, but Jesus refused consent. The Master had so little rest over the Sabbath that on Sunday morning, March 27, he sought to get away from the people. Some of the evangelists were left to talk to the multitude while Jesus and the twelve planned to escape, unnoticed, to the opposite shore of the lake, where they proposed to obtain much needed rest in a beautiful park south of Bethsaida-Julias. This region was a favorite resorting place for Capernaum folks; they were all familiar with these parks on the eastern shore.
152:2.2 (1700.3) Mutta ihmiset eivät antaneet asian sujua tällä tavoin. Nähdessään, mihin suuntaan Jeesuksen vene oli menossa, he vuokrasivat jokaisen saatavilla olevan purren ja lähtivät takaa-ajoon. Ne, jotka eivät saaneet haltuunsa venettä, lähtivät matkaan jalan kävelläkseen pohjoisrannan kautta järven toiselle puolelle.		152:2.2 (1700.3) But the people would not have it so. They saw the direction taken by Jesus’ boat, and hiring every craft available, they started out in pursuit. Those who could not obtain boats fared forth on foot to walk around the upper end of the lake.
152:2.3 (1700.4) Iltapäivän muuttuessa illaksi yli tuhat henkeä oli jo paikantanut Mestarin olevan yhdessä noista puistoista, ja hän piti heille lyhyen puheen, minkä jälkeen seurasi Pietarin puhe. Monet näistä ihmisistä olivat tuoneet mukanaan ruokaa, ja ilta-aterian syötyään he kokoontuivat pieniin ryhmiin, joita Jeesuksen apostolit ja opetuslapset opettivat.		152:2.3 (1700.4) By late afternoon more than a thousand persons had located the Master in one of the parks, and he spoke to them briefly, being followed by Peter. Many of these people had brought food with them, and after eating the evening meal, they gathered about in small groups while Jesus’ apostles and disciples taught them.
152:2.4 (1700.5) Maanantai-iltapäivänä kansanjoukko oli kasvanut yli kolmituhantiseksi. Ja pitkälle iltaan saakka kansaa tuli vielä joukoittain ja toi mukanaan kaikin tavoin sairaita ihmisiä. Sadat kiinnostuneet henkilöt olivat suunnitelleet, että he matkallaan pääsiäisenviettoon pysähtyisivät Kapernaumissa nähdäkseen ja kuullakseen siellä Jeesusta, ja he yksinkertaisesti eivät suostuneet kokemaan pettymystä. Keskiviikon puoleenpäivään mennessä tähän Juliaksen Betsaidan eteläpuoliseen puistoon oli kertynyt jo noin viisituhatta miestä, naista ja lasta. Sää oli miellyttävä, olihan käsillä tuon seudun sadekauden loppu.		152:2.4 (1700.5) Monday afternoon the multitude had increased to more than three thousand. And still—way into the evening—the people continued to flock in, bringing all manner of sick folks with them. Hundreds of interested persons had made their plans to stop over at Capernaum to see and hear Jesus on their way to the Passover, and they simply refused to be disappointed. By Wednesday noon about five thousand men, women, and children were assembled here in this park to the south of Bethsaida-Julias. The weather was pleasant, it being near the end of the rainy season in this locality.
152:2.5 (1700.6) Filippus oli varannut Jeesukselle ja kahdelletoista apostolille evästä kolmeksi päiväksi, ja ruokatarpeet olivat Markuksen pojan, heidän asiapoikansa, huostassa. Tuona iltapäivänä, joka oli lähes puolelle tästä kansanpaljoudesta jo kolmas päivä, alkoi ihmisten mukanaan tuoma ruoka olla lopussa. Daavid Sebedeuksella ei ollut täällä mitään telttakaupunkia, jossa ravita ja majoittaa väkijoukkoja. Filippus ei liioin ollut varannut ruokaa näin valtavalle kansanpaljoudelle. Mutta vaikka ihmiset olivat nälissään, he eivät halunneet lähteä pois. Hiljaa kuiskailtiin, että Jeesus halutessaan välttää ikävyyksiä niin Herodeksen kuin Jerusalemin johtomiestenkin kanssa oli valinnut tämän rauhallisen kolkan, kaikkien vihamiestensä hallintopiirin ulkopuolelta, sopivaksi paikaksi, jossa hänet kruunattaisiin kuninkaaksi. Kansan into kohosi tunti tunnilta. Jeesukselle ei asiasta hiiskuttu sanaakaan, vaikka hän tietysti tiesi kaiken, mikä oli meneillään. Jopa kaksitoista apostolia olivat vielä tällaisten käsitysten vallassa, ja erityisesti sitä olivat nuoremmat evankelistat. Apostoleihin, jotka olivat myötämielisiä tällaista yritystä kohtaan julistaa Jeesus kuninkaaksi, kuuluivat Pietari, Johannes, Simon Selootti ja Juudas Iskariot. Hankkeen vastustajia olivat Andreas, Jaakob, Natanael ja Tuomas. Matteus, Filippus ja Alfeuksen kaksoset eivät ottaneet asiaan kantaa. Tätä salaliittolaiskoplaa, jonka tarkoituksena oli tehdä Jeesuksesta kuningas, johti Jooab, yksi nuorista evankelistoista.		152:2.5 (1700.6) Philip had provided a three days’ supply of food for Jesus and the twelve, which was in the custody of the Mark lad, their boy of all chores. By afternoon of this, the third day for almost half of this multitude, the food the people had brought with them was nearly exhausted. David Zebedee had no tented city here to feed and accommodate the crowds. Neither had Philip made food provision for such a multitude. But the people, even though they were hungry, would not go away. It was being quietly whispered about that Jesus, desiring to avoid trouble with both Herod and the Jerusalem leaders, had chosen this quiet spot outside the jurisdiction of all his enemies as the proper place to be crowned king. The enthusiasm of the people was rising every hour. Not a word was said to Jesus, though, of course, he knew all that was going on. Even the twelve apostles were still tainted with such notions, and especially the younger evangelists. The apostles who favored this attempt to proclaim Jesus king were Peter, John, Simon Zelotes, and Judas Iscariot. Those opposing the plan were Andrew, James, Nathaniel, and Thomas. Matthew, Philip, and the Alpheus twins were noncommittal. The ringleader of this plot to make him king was Joab, one of the young evangelists.
152:2.6 (1701.1) Näyttämö oli tällainen noin kello viideltä keskiviikon iltapäivänä, kun Jeesus pyysi Jaakob Alfeusta kutsumaan Andreaksen ja Filippuksen luokseen. Jeesus sanoi: ”Mihin me joudumme tämän väenpaljouden kanssa? He ovat olleet kanssamme nyt jo kolme päivää, ja monet heistä ovat nälissään. Heillä ei ole ruokaa.” Filippus ja Andreas vaihtoivat katseita, ja sitten Filippus vastasi: ”Mestari, sinun tulisi laskea tämä väki hajalle, jotta heillä olisi mahdollisuus mennä ympärillä oleviin kyliin ostamaan itselleen ruokaa.” Ja kuningasjuonen toteutumista pelätessään Andreas asettui nopeasti Filippuksen kannalle sanoen: ”Niin, Mestari, minustakin on parasta, että päästät väkijoukon hajalle, jotta he voivat mennä omia teitään ja ostaa ruokaa, samalla kun saat itse hetken aikaa levätä.” Nyt neuvonpitoon olivat tulleet mukaan muutkin apostolit. Silloin Jeesus sanoi: ”Mutta en haluaisi lähettää heitä pois nälkäisinä. Ettekö voisi järjestää heille ruokaa?” Sanat olivat liikaa Filippukselle, ja hän puhui suunsa puhtaaksi: ”Mestari, mistä me tällaisella maaseutupaikkakunnalla voisimme ostaa leipää tälle väkimäärälle? Vaikka ostaisimme sitä kahdensadan denaarin arvosta, se ei vielä riittäisi edes lounaaksi.”		152:2.6 (1701.1) This was the stage setting about five o’clock on Wednesday afternoon, when Jesus asked James Alpheus to summon Andrew and Philip. Said Jesus: “What shall we do with the multitude? They have been with us now three days, and many of them are hungry. They have no food.” Philip and Andrew exchanged glances, and then Philip answered: “Master, you should send these people away so that they may go to the villages around about and buy themselves food.” And Andrew, fearing the materialization of the king plot, quickly joined with Philip, saying: “Yes, Master, I think it best that you dismiss the multitude so that they may go their way and buy food while you secure rest for a season.” By this time others of the twelve had joined the conference. Then said Jesus: “But I do not desire to send them away hungry; can you not feed them?” This was too much for Philip, and he spoke right up: “Master, in this country place where can we buy bread for this multitude? Two hundred denarii worth would not be enough for lunch.”
152:2.7 (1701.2) Ennen kuin apostolit ehtivät tuoda julki mielipidettään, Jeesus kääntyi Andreaksen ja Filippuksen puoleen sanoen: ”En halua lähettää näitä ihmisiä pois. He ovat täällä kuin lampaat ilman paimenta. Tahtoisin antaa heille ruokaa. Mitä ruokaa meillä on mukanamme?” Sillä aikaa kun Filippus keskusteli Matteuksen ja Juudaan kanssa, Andreas etsi käsiinsä Markuksen pojan saadakseen tietää tältä, paljonko heidän muonavaroistaan oli jäljellä. Hän palasi Jeesuksen luokse sanoen: ”Pojalla on jäljellä enää viisi ohraleipää ja kaksi kuivattua kalaa”, ja Pietari lisäsi topakasti: ”Meidänkin on vielä syötävä tänä iltana.”		152:2.7 (1701.2) Before the apostles had an opportunity to express themselves, Jesus turned to Andrew and Philip, saying: “I do not want to send these people away. Here they are, like sheep without a shepherd. I would like to feed them. What food have we with us?” While Philip was conversing with Matthew and Judas, Andrew sought out the Mark lad to ascertain how much was left of their store of provisions. He returned to Jesus, saying: “The lad has left only five barley loaves and two dried fishes”—and Peter promptly added, “We have yet to eat this evening.”
152:2.8 (1701.3) Jeesus seisoi hetken aikaa ääneti. Hänen silmissään oli poissaoleva katse. Apostolit eivät sanoneet mitään. Jeesus käännähti Andreaksen puoleen ja sanoi: ”Tuo minulle ne leivät ja kalat.” Ja Andreaksen tuotua eväskorin Jeesukselle Mestari sanoi: ”Käske ihmisten istua ruohikolle sadan hengen ryhmiksi, osoita jokaiselle ryhmälle esimies ja tuo samalla kaikki evankelistat tänne luoksemme.”		152:2.8 (1701.3) For a moment Jesus stood in silence. There was a faraway look in his eyes. The apostles said nothing. Jesus turned suddenly to Andrew and said, “Bring me the loaves and fishes.” And when Andrew had brought the basket to Jesus, the Master said: “Direct the people to sit down on the grass in companies of one hundred and appoint a leader over each group while you bring all of the evangelists here with us.”
152:2.9 (1701.4) Jeesus otti leivät korista käteensä, ja esitettyään kiitokset hän mursi leivän ja antoi apostoleilleen, jotka ojensivat sen edelleen työtovereilleen, ja nämä puolestaan veivät sen väkijoukolle. Samalla tavoin Jeesus mursi ja jakoi kalat. Ja kansanjoukko söi ja tuli kylläiseksi. Ja kun he olivat lopettaneet ateriointinsa, Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, jottei mitään joudu hukkaan.” Ja kun he saivat tähteet kerätyiksi, niitä oli kaksitoista korillista. Tästä epätavallisesta kestityksestä osalliseksi päässeitä oli noin viisituhatta miestä, naista ja lasta.		152:2.9 (1701.4) Jesus took up the loaves in his hands, and after he had given thanks, he broke the bread and gave to his apostles, who passed it on to their associates, who in turn carried it to the multitude. Jesus in like manner broke and distributed the fishes. And this multitude did eat and were filled. And when they had finished eating, Jesus said to the disciples: “Gather up the broken pieces that remain over so that nothing will be lost.” And when they had finished gathering up the fragments, they had twelve basketfuls. They who ate of this extraordinary feast numbered about five thousand men, women, and children.
152:2.10 (1702.1) Ja tämä on Jeesuksen ensimmäinen ja ainoa tietoisen ennakkoharkinnan mukaan suorittama luonnonihme. On totta, että hänen opetuslapsillaan oli taipumus sanoa ihmeiksi monia sellaisiakin tapauksia, jotka eivät sitä olleet, mutta tällä kertaa kysymyksessä oli aito yliluonnollinen toimitus. Tässä tapauksessa, niin meille on opetettu, Mikael moninkertaisti aineet, joista ruoka koostui, niin kuin hän aina tekee, paitsi että hän eliminoi aikatekijän ja näkyvän elämänkanavan.		152:2.10 (1702.1) And this is the first and only nature miracle which Jesus performed as a result of his conscious preplanning. It is true that his disciples were disposed to call many things miracles which were not, but this was a genuine supernatural ministration. In this case, so we were taught, Michael multiplied food elements as he always does except for the elimination of the time factor and the visible life channel.
3. Kuninkaantekijäiset ^top		3. The King-Making Episode ^top
152:3.1 (1702.2) Yliluonnollisen energian avulla tapahtunut viidentuhannen ihmisen ruokkiminen oli taas niitä tapauksia, joissa inhimillinen sääli yhdessä luovan voiman kanssa vastasivat sitä, mitä tapahtui. Nyt kun kansanjoukko oli kylläiseksi asti ravittu, ja kun tämä tavaton ihme siinä samassa lisäsi Jeesuksen mainetta, hanke Mestarin kiinniottamisesta ja kuninkaaksijulistamisesta ei kaivannut enempää persoonallista ohjaamista. Ajatus tuntui leviävän väenpaljouden keskuudessa kulovalkean tavoin. Se, miten kansanjoukko reagoi tähän sen fyysisten tarpeiden äkilliseen ja vaikuttavaan tyydyttämiseen, oli syvälle käyvää ja vastustamatonta. Juutalaisille oli pitkän aikaa opetettu, että kun Messias, Daavidin poika, tulisi, hän saisi maan taas vuotamaan maitoa ja hunajaa, ja että heille annettaisiin elämän leipää niin kuin taivaasta tulleen mannan luultiin sataneen erämaassa heidän esi-isiensä päälle. Ja eikö koko tämä odotus nyt heidän omien silmiensä edessä käynytkin toteen? Kun tämä nälkäinen, aliravittu kansanjoukko oli saanut ahmittua ihmeruokansa, se voi reagoida vain yhdellä yksimielisellä tavalla: ”Tässäpä meidän kuninkaamme.” Israelin ihmeitä tekevä vapahtaja oli tullut. Näiden ajatusmaailmaltaan yksinkertaisten ihmisten silmissä ruokkimiskyky ja hallitsemisen oikeus kulkivat käsi kädessä. Ei siis ihme, että väkijoukko kestityksen jälkeen nousi ylös yhtenä miehenä ja huusi: ”Tehkää hänestä kuningas!”		152:3.1 (1702.2) The feeding of the five thousand by supernatural energy was another of those cases where human pity plus creative power equaled that which happened. Now that the multitude had been fed to the full, and since Jesus’ fame was then and there augmented by this stupendous wonder, the project to seize the Master and proclaim him king required no further personal direction. The idea seemed to spread through the crowd like a contagion. The reaction of the multitude to this sudden and spectacular supplying of their physical needs was profound and overwhelming. For a long time the Jews had been taught that the Messiah, the son of David, when he should come, would cause the land again to flow with milk and honey, and that the bread of life would be bestowed upon them as manna from heaven was supposed to have fallen upon their forefathers in the wilderness. And was not all of this expectation now fulfilled right before their eyes? When this hungry, undernourished multitude had finished gorging itself with the wonder-food, there was but one unanimous reaction: “Here is our king.” The wonder-working deliverer of Israel had come. In the eyes of these simple-minded people the power to feed carried with it the right to rule. No wonder, then, that the multitude, when it had finished feasting, rose as one man and shouted, “Make him king!”
152:3.2 (1702.3) Tämä mahtava huuto innosti Pietaria ja niitä apostoleja, jotka elättivät yhä toivoa siitä, että he näkisivät Jeesuksen tuovan julki hallitsemisen oikeutensa. Mutta nämä väärät toiveet eivät saaneet elää kauan. Kansanjoukon mahtava, lähistön kallioista kimmonnut huuto väreili vielä ilmassa, kun Jeesus nousi suuren kivenjärkäleen päälle, nosti oikean kätensä merkiksi siitä, että hän vaati hiljaisuutta, ja sanoi: ”Lapseni, tarkoitatte hyvää, mutta olette lyhytnäköisiä ja aineellismielisiä.” Seurasi lyhyt tauko; tämä uljas galilealainen seisoi siinä majesteettisen ryhdikkäänä itäisen iltahämyn lumoavaa hehkua vasten. Hän oli sormenpäitään myöten kuin kuningas, kun hän jatkoi puhettaan tälle henkeään pidättelevälle väkijoukolle: ”Tahtoisitte tehdä minusta kuninkaan, ette siksi, että sielunne on valaistunut suuresta totuudesta, vaan siksi, että vatsanne on täytetty leivällä. Kuinka monta kertaa olen sanonut teille, ettei valtakuntani ole tästä maailmasta? Tämä taivaan valtakunta, jota me julistamme, on hengellinen veljeskunta, eikä sitä hallitse kukaan aineellisella valtaistuimella istuva ihminen. Isäni, joka on taivaassa, on se kaikkiviisas ja kaikkivoipa Hallitsija, joka hallitsee tätä Jumalan maan päällä olevien poikien hengellistä veljesliittoa. Niin huonostiko olen onnistunut tekemään tunnetuksi henkien Isää, että tahtoisitte tehdä hänen lihallisesta Pojastaan kuninkaan! Menkää nyt kaikki täältä omaan kotiinne. Jos teillä täytyy olla kuningas, istuttakaa valkeuksien Isä kaiken olevaisen henki-Hallitsijana jokainen oman sydämenne valtaistuimelle.”		152:3.2 (1702.3) This mighty shout enthused Peter and those of the apostles who still retained the hope of seeing Jesus assert his right to rule. But these false hopes were not to live for long. This mighty shout of the multitude had hardly ceased to reverberate from the near-by rocks when Jesus stepped upon a huge stone and, lifting up his right hand to command their attention, said: “My children, you mean well, but you are shortsighted and material-minded.” There was a brief pause; this stalwart Galilean was there majestically posed in the enchanting glow of that eastern twilight. Every inch he looked a king as he continued to speak to this breathless multitude: “You would make me king, not because your souls have been lighted with a great truth, but because your stomachs have been filled with bread. How many times have I told you that my kingdom is not of this world? This kingdom of heaven which we proclaim is a spiritual brotherhood, and no man rules over it seated upon a material throne. My Father in heaven is the all-wise and the all-powerful Ruler over this spiritual brotherhood of the sons of God on earth. Have I so failed in revealing to you the Father of spirits that you would make a king of his Son in the flesh! Now all of you go hence to your own homes. If you must have a king, let the Father of lights be enthroned in the heart of each of you as the spirit Ruler of all things.”
152:3.3 (1702.4) Nämä Jeesuksen esittämät sanat saivat väkijoukon poistumaan järkytyksen ja masennuksen vallassa. Monet, jotka olivat uskoneet häneen, käänsivät selkänsä eivätkä sen päivän jälkeen enää seuranneet häntä. Apostolit olivat sanattomia. He seisoivat äänettöminä paikalla, johon olivat kerääntyneet – ruoantähteet sisältävien kahdentoista korin ympärillä. Vain asiapoika Markus puhui: ”Ja hän kieltäytyi olemasta kuninkaamme.” Ennen kuin Jeesus poistui saadakseen olla yksin kukkuloilla, hän kääntyi Andreaksen puoleen ja sanoi: ”Vie veljesi takaisin Sebedeuksen taloon ja rukoile heidän kanssaan, rukoile erityisesti veljesi Simon Pietarin puolesta.”		152:3.3 (1702.4) These words of Jesus sent the multitude away stunned and disheartened. Many who had believed in him turned back and followed him no more from that day. The apostles were speechless; they stood in silence gathered about the twelve baskets of the fragments of food; only the chore boy, the Mark lad, spoke, “And he refused to be our king.” Jesus, before going off to be alone in the hills, turned to Andrew and said: “Take your brethren back to Zebedee’s house and pray with them, especially for your brother, Simon Peter.”
4. Simon Pietarin öinen näky ^top		4. Simon Peter’s Night Vision ^top
152:4.1 (1703.1) Ilman Mestariaan – omiin oloihinsa lähetettyinä – apostolit astuivat veneeseen ja alkoivat hiljaisina soutaa järven länsirannan Betsaidaa kohti. Kahdentoista apostolin joukossa ei ollut toista yhtä muserrettua ja alakuloista kuin Simon Pietari. He lausuivat tuskin yhtä sanaa. He ajattelivat kaikki Mestaria, joka oli yksinään kukkuloilla. Oliko hän hylännyt heidät? Hän ei ollut milloinkaan tätä ennen lähettänyt heitä kaikkia pois ja kieltäytynyt tulemasta heidän mukaansa. Mitä tämä kaikki saattoi merkitä?		152:4.1 (1703.1) The apostles, without their Master—sent off by themselves—entered the boat and in silence began to row toward Bethsaida on the western shore of the lake. None of the twelve was so crushed and downcast as Simon Peter. Hardly a word was spoken; they were all thinking of the Master alone in the hills. Had he forsaken them? He had never before sent them all away and refused to go with them. What could all this mean?
152:4.2 (1703.2) Pimeys laskeutui heidän ylleen, sillä oli noussut voimakas vastatuuli, joka teki etenemisen lähes mahdottomaksi. Kun pimeyden tunnit ja raskas soutaminen yhä jatkuivat, Pietari väsyi ja vaipui syvään uupumuksen uneen. Andreas ja Jaakob asettivat hänet lepäämään veneen pehmustetulle perätuhdolle. Sillä aikaa kun muut apostolit taistelivat tuulta ja aaltoja vastaan, Pietari näki unen. Hänen näyssään Jeesus tuli heidän luokseen meren päällä kävellen. Kun Mestari näytti kävelevän veneen vierellä, Pietari huusi: ”Pelasta meidät, Mestari, pelasta meidät.” Ja veneen perässä olevat kuulivat hänen lausuvan muutaman näistä sanoista. Ja kun tämä öinen ilmestys jatkui Pietarin mielessä, hän uneksi kuulevansa Jeesuksen sanovan: ”Ole rohkealla mielin; se olen minä; älä pelkää.” Tämä oli Pietarin rauhattomalle sielulle kuin Gileadin balsamia. Se rauhoitti hänen levotonta henkeään niin, että hän (unessaan) huudahti Mestarille: ”Herra, jos se tosiaankin olet sinä, niin käske minua kävelemään kanssasi veden päällä.” Ja kun Pietari alkoi kävellä veden päällä, valtavat aallot kauhistuttivat häntä, ja kun hän oli vajoamaisillaan, hän huusi: ”Herra, pelasta minut!” Ja kahdentoista apostolin joukossa oli monta, jotka kuulivat hänen päästävän tämän huudon. Sitten Pietari näki unessaan, että Jeesus tuli apuun, ojensi kätensä, tarttui häneen ja nosti hänet ylös sanoen: ”Voi sinua vähäuskoista, miksi sinä epäilit?”		152:4.2 (1703.2) Darkness descended upon them, for there had arisen a strong and contrary wind which made progress almost impossible. As the hours of darkness and hard rowing passed, Peter grew weary and fell into a deep sleep of exhaustion. Andrew and James put him to rest on the cushioned seat in the stern of the boat. While the other apostles toiled against the wind and the waves, Peter dreamed a dream; he saw a vision of Jesus coming to them walking on the sea. When the Master seemed to walk on by the boat, Peter cried out, “Save us, Master, save us.” And those who were in the rear of the boat heard him say some of these words. As this apparition of the night season continued in Peter’s mind, he dreamed that he heard Jesus say: “Be of good cheer; it is I; be not afraid.” This was like the balm of Gilead to Peter’s disturbed soul; it soothed his troubled spirit, so that (in his dream) he cried out to the Master: “Lord, if it really is you, bid me come and walk with you on the water.” And when Peter started to walk upon the water, the boisterous waves frightened him, and as he was about to sink, he cried out, “Lord, save me!” And many of the twelve heard him utter this cry. Then Peter dreamed that Jesus came to the rescue and, stretching forth his hand, took hold and lifted him up, saying: “O, you of little faith, wherefore did you doubt?”
152:4.3 (1703.3) Unennäkönsä jälkimmäisen osan yhteydessä Pietari nousi tuhdolta, jolla hän nukkui, ja todellakin astui laidan yli veteen. Ja hän heräsi unestaan, kun Andreas, Jaakob ja Johannes kurottautuivat alas veteen ja kiskoivat hänet ylös järvestä.		152:4.3 (1703.3) In connection with the latter part of his dream Peter arose from the seat whereon he slept and actually stepped overboard and into the water. And he awakened from his dream as Andrew, James, and John reached down and pulled him out of the sea.
152:4.4 (1703.4) Pietarille tämä kokemus oli aina todellinen. Hän uskoi vilpittömästi, että Jeesus tuona yönä tuli heidän luokseen. Johannes Markuksen hän sai asiasta vain osittain vakuuttuneeksi, mikä selittää sen, että Markus jätti omasta kertomuksestaan pois osan tästä tarinasta. Lääkäri Luukas, joka suoritti huolellisen tutkimuksen näistä asioista, päätteli koko episodin olleen Pietarin kokema näky, ja siksi hän ei omaa kertomustaan valmistellessaan suostunut antamaan sille sijaa.		152:4.4 (1703.4) To Peter this experience was always real. He sincerely believed that Jesus came to them that night. He only partially convinced John Mark, which explains why Mark left a portion of the story out of his narrative. Luke, the physician, who made careful search into these matters, concluded that the episode was a vision of Peter’s and therefore refused to give place to this story in the preparation of his narrative.
5. Jälleen Betsaidassa ^top		5. Back in Bethsaida ^top
152:5.1 (1703.5) Torstaiaamuna he ennen päivännousua ankkuroivat purtensa vähän matkan päähän rannasta, Sebedeuksen talon lähistölle, ja menivät nukkumaan kutakuinkin keskipäivään saakka. Andreas nousi vuoteesta ensimmäisenä, meni kävelylle järven rantaan ja kohtasi Jeesuksen, joka oli siellä heidän asiapoikansa kanssa kivellä vesirajassa istumassa. Vaikka monet väkijoukkoon kuuluvista samoin kuin nuoret evankelistat etsivät Jeesusta itäisiltä kukkuloilta koko yön ja vielä kauan seuraavana päivänäkin, hän oli yhdessä Markuksen pojan kanssa lähtenyt pian puolenyön jälkeen kävelemään järven ympäri ja joen poikki takaisin Betsaidaan.		152:5.1 (1703.5) Thursday morning, before daylight, they anchored their boat offshore near Zebedee’s house and sought sleep until about noontime. Andrew was first up and, going for a walk by the sea, found Jesus, in company with their chore boy, sitting on a stone by the water’s edge. Notwithstanding that many of the multitude and the young evangelists searched all night and much of the next day about the eastern hills for Jesus, shortly after midnight he and the Mark lad had started to walk around the lake and across the river, back to Bethsaida.
152:5.2 (1704.1) Vain viitisensataa niistä viidestätuhannesta, jotka oli ruokittu ihmeen avulla ja jotka vatsa täynnä ja sydän tyhjänä olisivat tehneet Jeesuksesta kuninkaan, jaksoi enää seurata häntä. Mutta ennen kuin nämä saivat tietää, että Jeesus oli taas Betsaidassa, hän pyysi Andreasta kutsumaan koolle kaksitoista apostolia työtovereineen – naiset mukaan luettuina – ja sanoi: ”Haluan puhua heidän kanssaan.” Ja kun kaikki olivat valmiita, Jeesus sanoi:		152:5.2 (1704.1) Of the five thousand who were miraculously fed, and who, when their stomachs were full and their hearts empty, would have made him king, only about five hundred persisted in following after him. But before these received word that he was back in Bethsaida, Jesus asked Andrew to assemble the twelve apostles and their associates, including the women, saying, “I desire to speak with them.” And when all were ready, Jesus said:
152:5.3 (1704.2) ”Kuinka kauan minä vielä kestän teitä? Onko hengellinen ymmärrys teillä kaikilla hidasta ja puuttuuko teiltä kaikilta elävää uskoa? Olen kaikki nämä kuukaudet opettanut teille valtakunnan totuuksia, ja silti teitä pitävät vallassaan aineelliset motiivit hengellisten näkökohtien sijasta. Ettekö ole kirjoituksista lukeneet edes kohtaa, jossa Mooses kehottaa epäuskoisia Israelin lapsia lausuen heille: ’Älkää peljätkö, pysykää paikoillanne, niin näette, minkä pelastuksen Herra antaa’? Psalminlaulaja sanoi: ’Pane turvasi Herraan.’ ’Ole kärsivällinen, odota Herraa ja ole luja. Hän on valava sinun sydämeesi rohkeutta.’ ’Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen. Turvatkaa häneen kaikkina aikoina ja tyhjentäkää sydämenne hänelle, sillä Jumala on teidän turvapaikkanne.’ ’Joka Kaikkein Korkeimman salaisessa paikassa asuu, hän pysyy Kaikkivaltiaan varjossa.’ ’Parempi on luottaa Herraan kuin panna luottamustaan ihmisruhtinaisiin.’		152:5.3 (1704.2) “How long shall I bear with you? Are you all slow of spiritual comprehension and deficient in living faith? All these months have I taught you the truths of the kingdom, and yet are you dominated by material motives instead of spiritual considerations. Have you not even read in the Scriptures where Moses exhorted the unbelieving children of Israel, saying: ‘Fear not, stand still and see the salvation of the Lord’? Said the singer: ‘Put your trust in the Lord.’ ‘Be patient, wait upon the Lord and be of good courage. He shall strengthen your heart.’ ‘Cast your burden on the Lord, and he shall sustain you. Trust him at all times and pour out your heart to him, for God is your refuge.’ ‘He who dwells in the secret place of the Most High shall abide under the shadow of the Almighty.’ ‘It is better to trust the Lord than to put confidence in human princes.’
152:5.4 (1704.3) ”Ja näettekö nyt kaikki, että ihmeiden tekeminen ja aineellisten tunnustekojen suorittaminen eivät tuo sieluja hengelliseen valtakuntaan? Me ruokimme kansanjoukon, mutta se ei johdattanut sitä isoamaan elämän leipää eikä janoamaan hengellisen vanhurskauden vesiä. Kun heidän nälkänsä oli tyydytetty, he eivät pyrkineet taivaan valtakuntaan, vaan mieluumminkin he pyrkivät julistamaan Ihmisen Pojan kuninkaaksi, kuninkaaksi tämän maailman kuninkaiden joukkoon, vain jotta he saisivat edelleenkin syödä leipää tarvitsematta uurastaa sen ansaitakseen. Ja kaikki tämä, jossa moni teistä oli ainakin jossain määrin mukana, ei tee taivaallista Isää millään tavalla tunnetuksi eikä edistä hänen valtakuntaansa maan päällä. Eikö meillä ole tämän maan uskonnollisten johtomiesten keskuudessa kylliksi vihamiehiä ilman, että teemme sellaista, joka todennäköisesti panee yhteiskunnankin vallankäyttäjät kavahtamaan meitä? Rukoilen Isää voitelemaan silmänne, jotta voisitte nähdä, ja avaamaan korvanne, jotta voisitte kuulla, niin jospa teillä sitten olisi täysi luottamus evankeliumiin, jota olen teille opettanut.”		152:5.4 (1704.3) “And now do you all see that the working of miracles and the performance of material wonders will not win souls for the spiritual kingdom? We fed the multitude, but it did not lead them to hunger for the bread of life neither to thirst for the waters of spiritual righteousness. When their hunger was satisfied, they sought not entrance into the kingdom of heaven but rather sought to proclaim the Son of Man king after the manner of the kings of this world, only that they might continue to eat bread without having to toil therefor. And all this, in which many of you did more or less participate, does nothing to reveal the heavenly Father or to advance his kingdom on earth. Have we not sufficient enemies among the religious leaders of the land without doing that which is likely to estrange also the civil rulers? I pray that the Father will anoint your eyes that you may see and open your ears that you may hear, to the end that you may have full faith in the gospel which I have taught you.”
152:5.5 (1704.4) Sitten Jeesus ilmoitti, että hän halusi vetäytyä muutamaksi päiväksi apostoliensa kanssa lepäämään, ennen kuin he laittautuisivat valmiiksi mennäkseen Jerusalemiin pääsiäiseksi, ja hän kielsi opetuslapsia tai kansanjoukkoon kuuluvia seuraamasta hänen jäljessään. Niinpä he menivät veneellä Gennesaretin seuduille lepäämään ja nukkumaan kahden, kolmen päivän ajaksi. Jeesus oli valmistautumassa maan päällä viettämänsä elämän suureen kriisiin, ja siksi hän vietti paljon aikaa olemalla yhteydessä taivaalliseen Isään.		152:5.5 (1704.4) Jesus then announced that he wished to withdraw for a few days of rest with his apostles before they made ready to go up to Jerusalem for the Passover, and he forbade any of the disciples or the multitude to follow him. Accordingly they went by boat to the region of Gennesaret for two or three days of rest and sleep. Jesus was preparing for a great crisis of his life on earth, and he therefore spent much time in communion with the Father in heaven.
152:5.6 (1704.5) Uutinen viidentuhannen ihmisen ruokkimisesta ja yrityksestä tehdä Jeesuksesta kuningas herätti laajamittaista uteliaisuutta ja nosti pintaan koko Galilean ja Juudean piirin uskonnollisten johtajien ja yhteiskunnan vallanpitäjien tuntemat pelot. Vaikkei tämä suuri ihme millään tavalla edistänytkään valtakunnan evankeliumia aineellismielisten ja puolesta sydämestään uskovien keskuudessa, se palveli kuitenkin sitä tarkoitusta, että se lopetti Jeesuksen lähimmässä perhepiirissä eli apostolien ja läheisten opetuslasten keskuudessa ilmenneet ihmetekoja kaipaavat ja kuningashaaveiset pyrkimykset. Tämä vaikuttava välikohtaus päätti opetuksesta, oppimisesta ja parantamisesta koostuvan varhaisjakson ja valmisti sillä tavoin tietä kohta alkavalle viimeiselle vuodelle, jolloin julistettiin tämän uuden, valtakunnasta kertovan evankeliumin korkeampia ja hengellisempiä osakysymyksiä: Jumalan pojan asemaa, hengellistä vapautta ja ikuista pelastusta.		152:5.6 (1704.5) The news of the feeding of the five thousand and the attempt to make Jesus king aroused widespread curiosity and stirred up the fears of both the religious leaders and the civil rulers throughout all Galilee and Judea. While this great miracle did nothing to further the gospel of the kingdom in the souls of material-minded and halfhearted believers, it did serve the purpose of bringing to a head the miracle-seeking and king-craving proclivities of Jesus’ immediate family of apostles and close disciples. This spectacular episode brought an end to the early era of teaching, training, and healing, thereby preparing the way for the inauguration of this last year of proclaiming the higher and more spiritual phases of the new gospel of the kingdom—divine sonship, spiritual liberty, and eternal salvation.
6. Gennesaretissa ^top		6. At Gennesaret ^top
152:6.1 (1705.1) Erään varakkaan uskovan kodissa Gennesaretin seudulla levätessään Jeesus piti kahdentoista apostolin kanssa jokaisena iltapäivänä epämuodollisia neuvonpitoja. Valtakunnan lähettiläät olivat nyt vakavamielinen, totinen ja kurinalainen ryhmä harhakuvitelmistaan päässeitä miehiä. Mutta edes kaiken jo tapahtuneen jälkeen – ja kuten myöhemmät tapahtumat sitten osoittivat – nämä kaksitoista miestä eivät vieläkään olleet täysin vapautuneet juutalaisen Messiaan tuloa koskevista perinnöksi saamistaan ja pitkään hellimistään käsityksistä. Muutaman edeltäneen viikon tapahtumat olivat vyöryneet liian nopeasti, jotta nämä hämmästyneet kalastajat olisivat ymmärtäneet niiden täyden merkityksen. Tarvitaan aikaa, ennen kuin miehet ja naiset panevat toimeen perusteellisia ja laajamittaisia muutoksia pohjimmaisissa ja perimmäisissä käsityksissään sosiaalisesta käyttäytymisestä, filosofisista asenteista ja uskonnollisista vakaumuksista.		152:6.1 (1705.1) While resting at the home of a wealthy believer in the Gennesaret region, Jesus held informal conferences with the twelve every afternoon. The ambassadors of the kingdom were a serious, sober, and chastened group of disillusioned men. But even after all that had happened, and as subsequent events disclosed, these twelve men were not yet fully delivered from their inbred and long-cherished notions about the coming of the Jewish Messiah. Events of the preceding few weeks had moved too swiftly for these astonished fishermen to grasp their full significance. It requires time for men and women to effect radical and extensive changes in their basic and fundamental concepts of social conduct, philosophic attitudes, and religious convictions.
152:6.2 (1705.2) Sillä aikaa kun Jeesus ja kaksitoista apostolia lepäsivät Gennesaretissa, väkijoukot hajaantuivat toisten mennessä kotiinsa, toisten lähtiessä Jerusalemiin viettämään pääsiäistä. Jeesuksen innokkaiden ja julkisten seuraajien lukumäärä, joka yksin Galileassa nousi yli viidenkymmenentuhannen, supistui vajaassa kuukaudessa niin, ettei se ollut enää viittäsataakaan. Jeesus halusi antaa apostoleilleen tällaisen kokemuksen kansansuosion ailahtelevaisuudesta, jotteivät nämä tuntisi kiusausta luottaa moisiin ohimenevän uskonnollisen hysterian ilmentymiin, sen jälkeen kun hän jättäisi heidät yksin valtakunnan työtä tekemään. Mutta hän onnistui tässä pyrkimyksessään vain osittain.		152:6.2 (1705.2) While Jesus and the twelve were resting at Gennesaret, the multitudes dispersed, some going to their homes, others going on up to Jerusalem for the Passover. In less than one month’s time the enthusiastic and open followers of Jesus, who numbered more than fifty thousand in Galilee alone, shrank to less than five hundred. Jesus desired to give his apostles such an experience with the fickleness of popular acclaim that they would not be tempted to rely on such manifestations of transient religious hysteria after he should leave them alone in the work of the kingdom, but he was only partially successful in this effort.
152:6.3 (1705.3) Heidän Gennesaretissa-oleskelunsa toisena iltana Mestari kertoi apostoleille taas kylväjävertauksen ja lisäsi siihen nämä sanat: ”Katsokaas, lapseni, ihmisen tunteisiin vetoaminen tuottaa vain hetkellisiä tuloksia ja johtaa surkeaan pettymykseen; yksinomainen ihmisen älytoimintaan vetoaminen on sekin tyhjää ja hedelmätöntä; ihmismielessä elävään henkeen vetoamalla vain voitte toivoa saavuttavanne pysyvää menestystä ja saavanne aikaan ne ihmeelliset ihmisluonteessa tapahtuvat muutokset, jotka ennen pitkää näkyvät aitojen hengen hedelmien ilmenemisenä kaikkien niiden päivittäisessä elämässä, jotka siis pääsevät epäilyksen pimeydestä siten, että henki syntyy uskon valoon – taivaan valtakuntaan.”		152:6.3 (1705.3) The second night of their sojourn at Gennesaret the Master again told the apostles the parable of the sower and added these words: “You see, my children, the appeal to human feelings is transitory and utterly disappointing; the exclusive appeal to the intellect of man is likewise empty and barren; it is only by making your appeal to the spirit which lives within the human mind that you can hope to achieve lasting success and accomplish those marvelous transformations of human character that are presently shown in the abundant yielding of the genuine fruits of the spirit in the daily lives of all who are thus delivered from the darkness of doubt by the birth of the spirit into the light of faith—the kingdom of heaven.”
152:6.4 (1705.4) Jeesus opetti emootioihin vetoamista keinona, jolla älyperäinen huomio kiinnitetään ja kohdennetaan. Hän kutsui tällä tavalla herätettyä ja liikkeeseen saatua mieltä portiksi sieluun, jossa ihmisen hengellinen olemus asuu, hengellinen olemus, jonka tulee tunnistaa totuus ja reagoida evankeliumin hengelliseen kutsuun, jotta siitä seuraisi aitoina luonteenmuutoksina ilmeneviä pysyviä tuloksia.		152:6.4 (1705.4) Jesus taught the appeal to the emotions as the technique of arresting and focusing the intellectual attention. He designated the mind thus aroused and quickened as the gateway to the soul, where there resides that spiritual nature of man which must recognize truth and respond to the spiritual appeal of the gospel in order to afford the permanent results of true character transformations.
152:6.5 (1705.5) Jeesus pyrki tällä tavoin valmistelemaan apostoleja kohta tulossa olevaan järkytykseen – kriisiin, joka ilmenisi julkisessa suhtautumisessa häneen ja joka oli vain muutaman päivän päässä. Hän selitti kahdelletoista apostolille, että Jerusalemin uskonnolliset vallanpitäjät vehkeilisivät Herodes Antipaan kanssa saadakseen heidät turmioon. Kaksitoista apostolia alkoivat yhä täydellisemmin (vaikkeivät vielä lopullisesti) tajuta, ettei Jeesus tulisi istumaan Daavidin valtaistuimella. Yhä paremmin he ymmärsivät, ettei hengellistä totuutta käynyt edistäminen aineellisin ihmein. He alkoivat tajuta, että viidentuhannen ihmisen ruokkiminen ja kansanliike, joka olisi tehnyt Jeesuksesta kuninkaan, oli ollut hetki, jolloin kansan osoittama tunnustekojen tavoittelu, ihmetekojen odotus, oli huipussaan ja Jeesuksen kansansuosio lakipisteessään. Heillä oli epämääräinen näkemys ja hämärä aavistus siitä, että lähestymässä oli hengellisen seulonnan ja julman vastoinkäymisen ajat. Näille kahdelletoista miehelle alkoi vähä vähältä valjeta, minkäluonteinen heidän todellinen tehtävänsä valtakunnan lähettiläinä olisi, ja he alkoivat vyöttää itseään Mestarin maisen toiminnan viimeisen vuoden ankariin ja piinaaviin koettelemuksiin.		152:6.5 (1705.5) Jesus thus endeavored to prepare the apostles for the impending shock—the crisis in the public attitude toward him which was only a few days distant. He explained to the twelve that the religious rulers of Jerusalem would conspire with Herod Antipas to effect their destruction. The twelve began to realize more fully (though not finally) that Jesus was not going to sit on David’s throne. They saw more fully that spiritual truth was not to be advanced by material wonders. They began to realize that the feeding of the five thousand and the popular movement to make Jesus king was the apex of the miracle-seeking, wonder-working expectance of the people and the height of Jesus’ acclaim by the populace. They vaguely discerned and dimly foresaw the approaching times of spiritual sifting and cruel adversity. These twelve men were slowly awaking to the realization of the real nature of their task as ambassadors of the kingdom, and they began to gird themselves for the trying and testing ordeals of the last year of the Master’s ministry on earth.
152:6.6 (1706.1) Ennen kuin he lähtivät Gennesaretista Jeesus jakoi heille tietoa ihmeen avulla tapahtuneesta viidentuhannen ihmisen ruokkimisesta kertomalla, minkä tähden hän oli ryhtynyt tähän luovan voiman epätavalliseen julkituomiseen, ja vakuuttaen heille myös, että hän antoi tällä tavoin myöten kansanjoukkoa kohtaan tuntemalleen myötätunnolle vasta varmistuttuaan siitä, että se olisi ”Isän tahdon mukaista.”		152:6.6 (1706.1) Before they left Gennesaret, Jesus instructed them regarding the miraculous feeding of the five thousand, telling them just why he engaged in this extraordinary manifestation of creative power and also assuring them that he did not thus yield to his sympathy for the multitude until he had ascertained that it was “according to the Father’s will.”
7. Jerusalemissa ^top		7. At Jerusalem ^top
152:7.1 (1706.2) Sunnuntaina, huhtikuun 3. päivänä, Jeesus, jonka seurassa olivat vain kaksitoista apostolia, lähti Betsaidasta taivaltaakseen Jerusalemiin. Kansanjoukoilta välttyäkseen ja mahdollisimman vähän huomiota herättääkseen he matkasivat Gerasan ja Filadelfian kautta. Hän kielsi apostoleja opettamasta julkisesti tämän matkan aikana, eikä hän sallinut heidän saarnata eikä opettaa myöskään aikana, jonka he olivat Jerusalemissa. He saapuivat Betaniaan, Jerusalemin lähistölle, myöhään keskiviikkoiltana, huhtikuun 6. päivänä. Täksi yhdeksi yöksi he majoittuivat Lasaruksen, Martan ja Marian kotiin, mutta seuraavana päivänä heidän tiensä erkanivat. Jeesus asui Johanneksen kanssa erään Simon-nimisen uskovan kodissa lähellä Lasaruksen taloa Betaniassa. Juudas Iskariot ja Simon Selootti asuivat ystävien luona Jerusalemissa, kun muut apostolit taas majoittuivat kaksittain eri koteihin.		152:7.1 (1706.2) Sunday, April 3, Jesus, accompanied only by the twelve apostles, started from Bethsaida on the journey to Jerusalem. To avoid the multitudes and to attract as little attention as possible, they journeyed by way of Gerasa and Philadelphia. He forbade them to do any public teaching on this trip; neither did he permit them to teach or preach while sojourning in Jerusalem. They arrived at Bethany, near Jerusalem, late on Wednesday evening, April 6. For this one night they stopped at the home of Lazarus, Martha, and Mary, but the next day they separated. Jesus, with John, stayed at the home of a believer named Simon, near the house of Lazarus in Bethany. Judas Iscariot and Simon Zelotes stopped with friends in Jerusalem, while the rest of the apostles sojourned, two and two, in different homes.
152:7.2 (1706.3) Tämän pääsiäisen aikana Jeesus kävi Jerusalemissa vain yhden kerran, ja se tapahtui varsinaisena suurena juhlapäivänä. Monet Jerusalemin uskovista kävivät Abnerin opastamina tapaamassa Jeesusta Betaniassa. Tämän Jerusalemissa-oleskelun kuluessa kaksitoista apostolia tulivat tietämään, miten kitkeräksi mieliala oli heidän Mestariaan kohtaan muuttumassa. He kaikki poistuivat Jerusalemista siinä uskossa, että kriisi oli uhkaamassa.		152:7.2 (1706.3) Jesus entered Jerusalem only once during this Passover, and that was on the great day of the feast. Many of the Jerusalem believers were brought out by Abner to meet Jesus at Bethany. During this sojourn at Jerusalem the twelve learned how bitter the feeling was becoming toward their Master. They departed from Jerusalem all believing that a crisis was impending.
152:7.3 (1706.4) Sunnuntaina, huhtikuun 24. päivänä, Jeesus ja apostolit lähtivät Jerusalemista Betsaidaan, ja he kulkivat Joppan, Kesarean ja Ptolemaiksen rannikkokaupunkien kautta. Sieltä he menivät maitse Raaman ja Horasinin kautta Betsaidaan ja saapuivat perille perjantaina, huhtikuun 29. päivänä. Heti kotiin päästyään Jeesus lähetti Andreaksen pyytämään synagogan esimieheltä lupaa saada puhua seuraavana päivänä, joka oli sapatti, iltapäivän synagogapalveluksessa. Ja Jeesus tiesi hyvin, että se olisi viimeinen kerta, kun hänen enää koskaan sallittaisiin puhua Kapernaumin synagogassa.		152:7.3 (1706.4) On Sunday, April 24, Jesus and the apostles left Jerusalem for Bethsaida, going by way of the coast cities of Joppa, Caesarea, and Ptolemais. Thence, overland they went by Ramah and Chorazin to Bethsaida, arriving on Friday, April 29. Immediately on reaching home, Jesus dispatched Andrew to ask of the ruler of the synagogue permission to speak the next day, that being the Sabbath, at the afternoon service. And Jesus well knew that that would be the last time he would ever be permitted to speak in the Capernaum synagogue.