Luku 180	Paper 180
Jäähyväispuhe	The Farewell Discourse
180:0.1 (1944.1) APOSTOLIT luulivat Jeesuksen aikovan Viimeisen ehtoollisen päätteeksi lauletun psalmin jälkeen palata välittömästi leirille, mutta hän antoikin heille merkin istuutua. Mestari sanoi:	180:0.1 (1944.1) AFTER singing the Psalm at the conclusion of the Last Supper, the apostles thought that Jesus intended to return immediately to the camp, but he indicated that they should sit down. Said the Master:
180:0.2 (1944.2) ”Muistatte hyvin, kun lähetin teidät matkaan kukkarotta ja lompakotta ja neuvoinpa teitä jättämään ylimääräiset vaatteetkin kotiin. Ja muistanette kaikki, ettei teiltä mitään puuttunut. Mutta nyt teille koittavat myrskyisät ajat. Enää ette voi luottaa kansanjoukkojen hyvään tahtoon. Ottakoon vastedes se, jolla on rahakukkaro, sen mukaansa. Kun menette maailmalle julistamaan tätä evankeliumia, ottakaa mukaanne varusteet, niin kuin parhaaksi katsotte. Olen tullut tuomaan rauhan, mutta se ei ilmesty vähään aikaan.	180:0.2 (1944.2) “You well remember when I sent you forth without purse or wallet and even advised that you take with you no extra clothes. And you will all recall that you lacked nothing. But now have you come upon troublous times. No longer can you depend upon the good will of the multitudes. Henceforth, he who has a purse, let him take it with him. When you go out into the world to proclaim this gospel, make such provision for your support as seems best. I have come to bring peace, but it will not appear for a time.
180:0.3 (1944.3) ”Se aika on nyt tullut, jolloin Ihmisen Poika kruunataan kunnialla, ja Isä kruunautuu minussa. Ystäväni, olen luonanne enää hetkisen. Kohta te etsitte minua, mutta ette minua löydä, sillä olen menossa paikkaan, jonne ette voi tällä hetkellä tulla. Mutta saatuanne päätökseen työnne maan päällä samaan tapaan kuin minä nyt olen vienyt päätökseen oman työni, sitten tulette luokseni, kuten minä nyt valmistaudun lähtemään Isäni tykö. Jäljellä on vain muutama hetki siihen, jolloin jätän teidät, ettekä minua enää maan päällä näe. Mutta te kaikki näette minut tulevana aikana noustessanne valtakuntaan, jonka Isäni on minulle antanut.”	180:0.3 (1944.3) “The time has now come for the Son of Man to be glorified, and the Father shall be glorified in me. My friends, I am to be with you only a little longer. Soon you will seek for me, but you will not find me, for I am going to a place to which you cannot, at this time, come. But when you have finished your work on earth as I have now finished mine, you shall then come to me even as I now prepare to go to my Father. In just a short time I am going to leave you, you will see me no more on earth, but you shall all see me in the age to come when you ascend to the kingdom which my Father has given to me.”
1. Uusi käsky ^top	1. The New Commandment ^top
180:1.1 (1944.4) Jonkin aikaa jatkuneen vapaan keskustelun jälkeen Jeesus nousi seisomaan ja sanoi: ”Kun panin teidän hyväksenne toimeen vertauksen, joka näytti, kuinka auliita teidän tulisi olla palvelemaan toinen toistanne, sanoin haluavani antaa teille uuden käskyn. Ja tahtoisin tehdä sen nyt, kun olen lähdössä luotanne. Teille on tuttu se käsky, joka kehottaa teitä rakastamaan toisianne; rakastamaan lähimmäistänne niin kuin itseänne. Mutta en ole täysin tyytyväinen edes siihen, että lapseni osoittavat tuonkaltaista vilpitöntä kiintymystä. Tahtoisin, että teette vieläkin suurempia rakkauden tekoja uskovan veljesyhteisön valtakunnassa. Ja siksi annankin teille tämän uuden käskyn: Rakastakaa toisianne niin kuin minä olen rakastanut teitä. Ja tämän myötä kaikki ihmiset tietävät teidän olevan minun opetuslapsiani, jos näin toisianne rakastatte.	180:1.1 (1944.4) After a few moments of informal conversation, Jesus stood up and said: “When I enacted for you a parable indicating how you should be willing to serve one another, I said that I desired to give you a new commandment; and I would do this now as I am about to leave you. You well know the commandment which directs that you love one another; that you love your neighbor even as yourself. But I am not wholly satisfied with even that sincere devotion on the part of my children. I would have you perform still greater acts of love in the kingdom of the believing brotherhood. And so I give you this new commandment: That you love one another even as I have loved you. And by this will all men know that you are my disciples if you thus love one another.
180:1.2 (1944.5) ”Tämän uuden käskyn teille antaessani en laske taas uutta taakkaa sielunne kannettavaksi, vaan mieluumminkin tuon teille uutta iloa ja teen teille mahdolliseksi kokea uutta mielihyvää siitä, että tunnette riemut, joiden lähde on sydämestänne kumpuavan kiintymyksen osoittaminen kanssaihmisiänne kohtaan. Tulen kohta kokemaan ylimaallisen ilon – vaikka ulkonaisesti näyttääkin, että joudun kestämään murhetta –, kun vuodatan rakkauteni teille ja kuolevaistovereillenne.	180:1.2 (1944.5) “When I give you this new commandment, I do not place any new burden upon your souls; rather do I bring you new joy and make it possible for you to experience new pleasure in knowing the delights of the bestowal of your heart’s affection upon your fellow men. I am about to experience the supreme joy, even though enduring outward sorrow, in the bestowal of my affection upon you and your fellow mortals.
180:1.3 (1944.6) ”Kehottaessani teitä rakastamaan toisianne niin kuin minä olen teitä rakastanut, pidän edessänne oikean rakkauden korkeinta mittapuuta, sillä suurempaa rakkautta ei kenelläkään voi olla kuin, että hän antaa henkensä ystäviensä puolesta. Ja te olette ystäviäni; tulette jatkuvasti olemaan ystäviäni, jos vain olette valmiita tekemään, mitä olen teille opettanut. Te olette kutsuneet minua Mestariksi, mutta minä en kutsu teitä palvelijoiksi. Jos vain rakastatte toisianne, kuten minä rakastan teitä, olette ystäviäni, ja puhun teille alati siitä, minkä Isä paljastaa minulle.	180:1.3 (1944.6) “When I invite you to love one another, even as I have loved you, I hold up before you the supreme measure of true affection, for greater love can no man have than this: that he will lay down his life for his friends. And you are my friends; you will continue to be my friends if you are but willing to do what I have taught you. You have called me Master, but I do not call you servants. If you will only love one another as I am loving you, you shall be my friends, and I will ever speak to you of that which the Father reveals to me.
180:1.4 (1945.1) ”Ei ole vain niin, että te olette valinneet minut, vaan on myös niin, että minä olen valinnut teidät, ja olen antanut teille tehtäväksi mennä maailmaan ja tuottaa kanssaihmisillenne osoitetun rakastavan palvelun hedelmiä, niin kuin minä olen elänyt keskuudessanne ja kertonut teille, millainen Isä on. Sekä Isä että minä työskentelemme kumpikin kanssanne, ja tulette kokemaan jumalallista riemun täyteyttä, jos vain noudatatte käskyäni ja rakastatte toinen toisianne niin kuin minä olen teitä rakastanut.”	180:1.4 (1945.1) “You have not merely chosen me, but I have also chosen you, and I have ordained you to go forth into the world to yield the fruit of loving service to your fellows even as I have lived among you and revealed the Father to you. The Father and I will both work with you, and you shall experience the divine fullness of joy if you will only obey my command to love one another, even as I have loved you.”
180:1.5 (1945.2) Mikäli mielit jakaa Mestarin riemun, sinun on jaettava hänen rakkautensa. Ja hänen rakkautensa jakaminen merkitsee, että olet jakanut hänen palveluksensa. Tällainen rakastamisen kokemus ei vapahda sinua tämän maailman vaikeuksista; se ei luo uutta maailmaa, mutta on aivan varmaa, että se tekee vanhasta maailmasta uuden.	180:1.5 (1945.2) If you would share the Master’s joy, you must share his love. And to share his love means that you have shared his service. Such an experience of love does not deliver you from the difficulties of this world; it does not create a new world, but it most certainly does make the old world new.
180:1.6 (1945.3) Pidä mielessäsi, että se, mitä Jeesus vaatii, on lojaalisuutta, ei uhria. Jos kokee uhranneensa jotakin, se on merkki siitä, että mukana ei ollut täydestä sydämestä lähtevää rakkautta, joka olisi tehnyt tällaisesta rakastavasta palveluksesta ylimmän ilon. Jos tajuat jonkin asian velvollisuudeksi, se on merkki siitä, että suhtaudut asiaan palvelijamaisesti, ja niin et tavoita sitä valtavaa elämystä, jonka saisit, jos tekisit palveluksesi ystävänä ja ystävälle. Ystävyyden yllyke ylittää kaikki vakuuttuneisuudet siitä, että jokin asia on velvollisuus, eikä ystävän ystävälle tekemää palvelusta voi koskaan kutsua uhraukseksi. Mestari on opettanut apostoleille, että he ovat Jumalan poikia. Hän on kutsunut heitä veljiksi, ja nyt hän ennen lähtöään kutsuu heitä ystävikseen.	180:1.6 (1945.3) Keep in mind: It is loyalty, not sacrifice, that Jesus demands. The consciousness of sacrifice implies the absence of that wholehearted affection which would have made such a loving service a supreme joy. The idea of duty signifies that you are servant-minded and hence are missing the mighty thrill of doing your service as a friend and for a friend. The impulse of friendship transcends all convictions of duty, and the service of a friend for a friend can never be called a sacrifice. The Master has taught the apostles that they are the sons of God. He has called them brethren, and now, before he leaves, he calls them his friends.
2. Viinipuu ja sen oksat ^top	2. The Vine and the Branches ^top
180:2.1 (1945.4) Sitten Jeesus nousi taas seisaalleen ja jatkoi apostoleidensa opettamista: ”Minä olen oikea viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Minä olen viinipuu, ja te olette oksat. Ja Isä edellyttää minulta vain, että kannatte paljon hedelmiä. Viinipuun karsimisen tarkoituksena on vain sen oksien satoisuuden lisääminen. Jokaisen minusta versovan oksan, joka ei kanna hedelmää, Isä karsii pois. Jokaisen hedelmää tuottavan oksan Isä puhdistaa, jotta se kantaa entistäkin enemmän hedelmiä. Olette jo puhtaat sen sanan kautta, jonka olen puhunut, mutta teidän tulee myös pysyä puhtaina. Teidän täytyy pysyä minussa, ja minun teissä, sillä oksa kuihtuu, jos se erotetaan viinipuusta. Niin kuin ei oksakaan voi kantaa hedelmää, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään voi tuottaa rakastavan palvelun hedelmiä, ellette pysy minussa. Muistakaa, että minä olen se oikea viinipuu, ja te olette sen elävät oksat. Joka elää minussa ja minä hänessä, kantaa runsain määrin hengen hedelmiä ja kokee ylintä iloa siitä, että tuottaa tämän hengellisen sadon. Jos tahdotte pitää tämän elävän hengellisen yhteyden minuun, kannatte runsaan hedelmäsadon. Jos pysytte minussa ja jos sanani elävät teissä, kykenette esteettömään kanssakäymiseen kanssani, ja siinä tapauksessa elävä henkeni voi niin täyttää teidät, että voitte pyytää, mitä henkeni ikinä tahtoo, ja tehdä kaiken tämän täysin vakuuttuneina siitä, että Isä suostuu pyyntöömme. Isä kruunataan kunnialla sillä, että viinipuussa on paljon eläviä oksia ja että jokainen oksa kantaa runsaasti hedelmää. Ja kun maailma näkee nämä hedelmiä kantavat oksat – ystäväni, jotka rakastavat toisiaan niin kuin minä olen heitä rakastanut, – niin kaikki ihmiset tietävät teidän totisesti olevan opetuslapsiani.	180:2.1 (1945.4) Then Jesus stood up again and continued teaching his apostles: “I am the true vine, and my Father is the husbandman. I am the vine, and you are the branches. And the Father requires of me only that you shall bear much fruit. The vine is pruned only to increase the fruitfulness of its branches. Every branch coming out of me which bears no fruit, the Father will take away. Every branch which bears fruit, the Father will cleanse that it may bear more fruit. Already are you clean through the word I have spoken, but you must continue to be clean. You must abide in me, and I in you; the branch will die if it is separated from the vine. As the branch cannot bear fruit except it abides in the vine, so neither can you yield the fruits of loving service except you abide in me. Remember: I am the real vine, and you are the living branches. He who lives in me, and I in him, will bear much fruit of the spirit and experience the supreme joy of yielding this spiritual harvest. If you will maintain this living spiritual connection with me, you will bear abundant fruit. If you abide in me and my words live in you, you will be able to commune freely with me, and then can my living spirit so infuse you that you may ask whatsoever my spirit wills and do all this with the assurance that the Father will grant us our petition. Herein is the Father glorified: that the vine has many living branches, and that every branch bears much fruit. And when the world sees these fruit-bearing branches—my friends who love one another, even as I have loved them—all men will know that you are truly my disciples.
180:2.2 (1945.5) ”Niin kuin Isä on minua rakastanut, niin olen minäkin teitä rakastanut. Eläkää rakkaudessani, niin kuin minä elän Isän rakkaudessa. Jos niin teette kuin olen teille opettanut, pysytte rakkaudessani, samoin kuin minä olen pitänyt Isän sanan ja pysyn alati hänen rakkaudessaan.”	180:2.2 (1945.5) “As the Father has loved me, so have I loved you. Live in my love even as I live in the Father’s love. If you do as I have taught you, you shall abide in my love even as I have kept the Father’s word and evermore abide in his love.”
180:2.3 (1946.1) Juutalaiset olivat jo kauan aikaa opettaneet, että Messias olisi Daavidin esi-isien ”viinipuusta versova vesa”, ja tämän ikivanhan opetuksen muistoksi Herodeksen temppelin sisäänkäyntiä koristi suuri tunnuskuvio, jossa oli kuvattuna rypäleterttu ja siihen liittyvä viinipuu. Nämä seikat palautuivat kaikkien apostolien mieleen, kun Mestari puhui heille tuona iltana yläsalissa.	180:2.3 (1946.1) The Jews had long taught that the Messiah would be “a stem arising out of the vine” of David’s ancestors, and in commemoration of this olden teaching a large emblem of the grape and its attached vine decorated the entrance to Herod’s temple. The apostles all recalled these things while the Master talked to them this night in the upper chamber.
180:2.4 (1946.2) Mutta Mestarin esittämä päätelmä rukoilemisesta aiheutti myöhemmin suurta surua. Kovin suuria vaikeuksia ei näiden opetusten osalta olisi syntynyt, jos hänen sanansa olisi muistettu täsmällisesti ja myöhemmin merkitty muistiin sanatarkasti. Mutta siinä muodossa, jonka ne muistiin merkittäessä saivat, uskovat suhtautuivat Jeesuksen nimissä esitettyyn rukoukseen lopulta jonkinlaisena korkeimpana taikuutena, ja he luulivat saavansa Isältä kaiken, mitä he pyytäisivät. Vuosisatojen ajan ovat rehelliset sielut jatkuvasti romuttaneet uskonsa tätä kompastuskiveä vasten. Kuinka kauan vielä kestää, ennen kuin uskovien maailma ymmärtää, ettei rukoilu ole mikään sellainen keino, jolla saa läpi oman tahtonsa, vaan että se on mieluumminkin ohjelma Jumalan tien valitsemiseksi, kokemus, jossa opitaan tunnistamaan ja täyttämään Isän tahto? On aivan totta, että voitte, sitten kun oma tahtonne on kiistämättömästi asettunut hänen tahtonsa taakse, pyytää mitä hyvänsä, joka on peräisin tuosta tahtojen liitosta, ja siihen suostutaan. Ja tällainen tahtojen yhdistyminen toteutuu Jeesuksen toimesta ja hänen kauttaan, aivan kuten viinipuun elämä virtaa eläviin oksiin ja niiden kautta.	180:2.4 (1946.2) But great sorrow later attended the misinterpretation of the Master’s inferences regarding prayer. There would have been little difficulty about these teachings if his exact words had been remembered and subsequently truthfully recorded. But as the record was made, believers eventually regarded prayer in Jesus’ name as a sort of supreme magic, thinking that they would receive from the Father anything they asked for. For centuries honest souls have continued to wreck their faith against this stumbling block. How long will it take the world of believers to understand that prayer is not a process of getting your way but rather a program of taking God’s way, an experience of learning how to recognize and execute the Father’s will? It is entirely true that, when your will has been truly aligned with his, you can ask anything conceived by that will-union, and it will be granted. And such a will-union is effected by and through Jesus even as the life of the vine flows into and through the living branches.
180:2.5 (1946.3) Jos tällaisen elävän yhteyden vallitessa jumalallisuuden ja ihmisyyden välillä ihmisyys sattuisi ajattelemattomuuttaan ja tietämättömyyttään rukoilemaan itsekästä vaivattomuutta ja kunniankipeydestä kertovia saavutuksia, sellaiseen voi olla vain yksi jumalallinen vastaus: elävien oksastojen on tuotettava yhä enemmän hengen hedelmiä. Kun viinipuun oksa on elävä, kaikkiin sen pyyntöihin voi olla vain yksi vastaus: on tuotettava lisää rypäleitä. Itse asiassa oksa on olemassa vain sitä varten, että se kantaa hedelmää, eikä se voi tehdä muuta kuin tuottaa rypäleitä. Samoin on oikea uskova olemassa vain, jotta hän kantaisi hengen hedelmiä – rakastaisi ihmistä niin kuin Jumala on uskovaa itseään rakastanut –, jotta rakastaisimme toisiamme niin kuin Jeesus on meitä rakastanut.	180:2.5 (1946.3) When there exists this living connection between divinity and humanity, if humanity should thoughtlessly and ignorantly pray for selfish ease and vainglorious accomplishments, there could be only one divine answer: more and increased bearing of the fruits of the spirit on the stems of the living branches. When the branch of the vine is alive, there can be only one answer to all its petitions: increased grape bearing. In fact, the branch exists only for, and can do nothing except, fruit bearing, yielding grapes. So does the true believer exist only for the purpose of bearing the fruits of the spirit: to love man as he himself has been loved by God—that we should love one another, even as Jesus has loved us.
180:2.6 (1946.4) Laskiessaan kurittavan kätensä viinipuun päälle Isä tekee sen rakkaudesta, siinä tarkoituksessa, että oksat kantaisivat runsaat määrät hedelmää. Ja viisas viinitarhuri hakkaa pois vain kuolleet ja hedelmättömät oksat.	180:2.6 (1946.4) And when the Father’s hand of discipline is laid upon the vine, it is done in love, in order that the branches may bear much fruit. And a wise husbandman cuts away only the dead and fruitless branches.
180:2.7 (1946.5) Jeesuksen oli perin vaikea saada edes apostolinsa tiedostamaan, että rukoilu on hengestä syntyneiden uskovien harjoittamaa toimintaa hengen hallitsemassa valtakunnassa.	180:2.7 (1946.5) Jesus had great difficulty in leading even his apostles to recognize that prayer is a function of spirit-born believers in the spirit-dominated kingdom.
3. Maailman vihamielisyys ^top	3. Enmity of the World ^top
180:3.1 (1946.6) Apostolit ehtivät tuskin päättää keskusteluaan siitä, mitä Mestari oli puhunut viinipuusta ja sen oksista, kun Mestari, joka osoitti haluavansa puhua heille vielä lisää ja joka tiesi aikansa olevan käymässä vähiin, lausui: ”Kun olen poistunut luotanne, älkää lannistuko maailman vihamielisyydestä. Älkää silloinkaan masentuko, kun pelkurimaiset uskovat kääntyvät teitä vastaan ja lyöttäytyvät yhteen valtakunnan vihollisten kanssa. Jos maailma sattuukin vihaamaan teitä, teidän tulisi muistaa, että se vihasi minua, jo ennen kuin se vihasi teitä. Jos olisitte tästä maailmasta, silloin maailma rakastaisi omiaan, mutta koska ette sitä ole, maailma kieltäytyy teitä rakastamasta. Olette tässä maailmassa, mutta elämästänne ei pidä tulla maailmallista. Olen valikoinut teidät tästä maailmasta, jotta edustaisitte toisen maailman henkeä tälle samalle maailmalle, josta teidät on valittu. Mutta muistakaa aina teille lausumani sanat: Palvelija ei ole herraansa suurempi. Jos he julkeavat vainota minua, he vainoavat myös teitä. Jos minun sanani loukkaavat epäuskoisia, samoin tulevat teidänkin sananne loukkaamaan jumalattomia. Ja kaiken tämän he tekevät teille siksi, etteivät he usko minuun eivätkä Häneen, joka minut lähetti. Sen vuoksi saattekin kärsiä paljon evankeliumini tähden. Mutta näitä koettelemuksia läpikäydessänne teidän tulisi muistaa, että myös minä kärsin ennen teitä tämän taivaallisen valtakunnan evankeliumin tähden.	180:3.1 (1946.6) The eleven had scarcely ceased their discussions of the discourse on the vine and the branches when the Master, indicating that he was desirous of speaking to them further and knowing that his time was short, said: “When I have left you, be not discouraged by the enmity of the world. Be not downcast even when fainthearted believers turn against you and join hands with the enemies of the kingdom. If the world shall hate you, you should recall that it hated me even before it hated you. If you were of this world, then would the world love its own, but because you are not, the world refuses to love you. You are in this world, but your lives are not to be worldlike. I have chosen you out of the world to represent the spirit of another world even to this world from which you have been chosen. But always remember the words I have spoken to you: The servant is not greater than his master. If they dare to persecute me, they will also persecute you. If my words offend the unbelievers, so also will your words offend the ungodly. And all of this will they do to you because they believe not in me nor in Him who sent me; so will you suffer many things for the sake of my gospel. But when you endure these tribulations, you should recall that I also suffered before you for the sake of this gospel of the heavenly kingdom.
180:3.2 (1947.1) ”Monet niistä, jotka käyvät kimppuunne, ovat tietämättömiä taivaan valkeudesta, mutta näin ei voi sanoa joistakuista, jotka nyt meitä vainoavat. Ellemme olisi opettaneet heille totuutta, he saattaisivat tehdä monia kummallisia tekoja tuomiolle joutumatta, mutta nyt heidän asennoitumisensa on anteeksiantamaton, sillä he ovat tunteneet valkeuden ja ottaneet vapauden sen torjua. Joka vihaa minua, vihaa Isääni. Mitenkään muuten ei voi olla; valo, joka pelastaisi teidät, jos se otettaisiin vastaan, ei voi muuta kuin tuomita teidät, jos se tieten tahtoen torjutaan. Ja mitä minä olen tehnyt näille ihmisille sellaista, että heidän pitäisi tuntea näin hirvittävää vihaa minua kohtaan? En mitään muuta kuin, että olen tarjonnut heille kumppanuutta maan päällä ja pelastusta taivaassa. Mutta ettekö olekin lukeneet kirjoituksista sanontaa: ’Ja syyttä he minua vihasivat’?	180:3.2 (1947.1) “Many of those who will assail you are ignorant of the light of heaven, but this is not true of some who now persecute us. If we had not taught them the truth, they might do many strange things without falling under condemnation, but now, since they have known the light and presumed to reject it, they have no excuse for their attitude. He who hates me hates my Father. It cannot be otherwise; the light which would save you if accepted can only condemn you if it is knowingly rejected. And what have I done to these men that they should hate me with such a terrible hatred? Nothing, save to offer them fellowship on earth and salvation in heaven. But have you not read in the Scripture the saying: ‘And they hated me without a cause’?
180:3.3 (1947.2) ”Mutta en jätä teitä tähän maailmaan yksiksenne. Hyvin pian sen jälkeen kun olen mennyt, lähetän teille henkiauttajan. Teillä tulee olemaan luonanne sellainen, joka ottaa paikkani teidän keskuudessanne; sellainen, joka edelleenkin opettaa teille totuuden tietä ja joka myös lohduttaa teitä.	180:3.3 (1947.2) “But I will not leave you alone in the world. Very soon, after I have gone, I will send you a spirit helper. You shall have with you one who will take my place among you, one who will continue to teach you the way of truth, who will even comfort you.
180:3.4 (1947.3) ”Älköön sydämenne joutuko vaivaan. Te uskotte Jumalaan; uskokaa edelleen myös minuun. Vaikka minun täytyykin jättää teidät, en kuitenkaan ole kaukana teistä. Olen jo kertonut teille, että Isäni universumissa on monta olinpaikkaa. Ellei tämä olisi totta, en olisi yhä uudestaan teille niistä kertonut. Palaan kohta noihin valkeuden maailmoihin. Ne ovat niitä Isän taivaan asemapaikkoja, joihin aikananne nousette. Niistä paikoista tulin tähän maailmaan, ja nyt on käsillä hetki, jolloin minun täytyy palata Isäni työhön korkeuksissa oleville sfääreille.	180:3.4 (1947.3) “Let not your hearts be troubled. You believe in God; continue to believe also in me. Even though I must leave you, I will not be far from you. I have already told you that in my Father’s universe there are many tarrying-places. If this were not true, I would not have repeatedly told you about them. I am going to return to these worlds of light, stations in the Father’s heaven to which you shall sometime ascend. From these places I came into this world, and the hour is now at hand when I must return to my Father’s work in the spheres on high.
180:3.5 (1947.4) ”Jos näin menenkin edeltänne Isän taivaalliseen valtakuntaan, lähetän kuitenkin noutamaan teitä, jotta voisitte olla kanssani paikoissa, jotka valmistettiin Jumalan kuolevaisia poikia varten, jo ennen kuin tätä maailmaa oli. Vaikka minun pitää jättää teidät, tulen kuitenkin olemaan luonanne hengessä, ja lopulta olette henkilökohtaisesti luonani noustuanne tyköni minun universumiini niin kuin minä kohta nousen Isäni tykö hänen suurempaan universumiinsa. Ja mitä olen kertonut teille, on totta ja ikiaikaista, vaikka saattaakin olla, ettette kokonaan sitä käsitä. Menen Isän tykö, ja vaikkette nyt voikaan seurata minua, ei ole epäilystäkään siitä, että tulevina aikoina kuljette jäljessäni.”	180:3.5 (1947.4) “If I thus go before you into the Father’s heavenly kingdom, so will I surely send for you that you may be with me in the places that were prepared for the mortal sons of God before this world was. Even though I must leave you, I will be present with you in spirit, and eventually you shall be with me in person when you have ascended to me in my universe even as I am about to ascend to my Father in his greater universe. And what I have told you is true and everlasting, even though you may not fully comprehend it. I go to the Father, and though you cannot now follow me, you shall certainly follow me in the ages to come.”
180:3.6 (1947.5) Jeesuksen istuuduttua Tuomas nousi ja sanoi: ”Mestari, emme tiedä, minne olet menossa, siksi emme tietenkään tunne tietä. Mutta seuraamme sinua vaikka tänä iltana, jos osoitat meille sen tien.”	180:3.6 (1947.5) When Jesus sat down, Thomas arose and said: “Master, we do not know where you are going; so of course we do not know the way. But we will follow you this very night if you will show us the way.”
180:3.7 (1947.6) Tuomaksen sanat kuultuaan Jeesus vastasi: ”Tuomas, minä olen tie, totuus ja elämä. Kukaan ei mene Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. Kaikki, jotka löytävät Isän, löytävät ensin minut. Jos tunnette minut, tunnette tien Isän tykö. Ja tehän tunnette minut, sillä olette eläneet kanssani ja nyt te näette minut.”	180:3.7 (1947.6) When Jesus heard Thomas, he answered: “Thomas, I am the way, the truth, and the life. No man goes to the Father except through me. All who find the Father, first find me. If you know me, you know the way to the Father. And you do know me, for you have lived with me and you now see me.”
180:3.8 (1947.7) Mutta tämä opetus oli monille apostoleille liian syvällistä, erityisesti se oli sitä Filippukselle, joka muutaman sanan Natanaelin kanssa puhuttuaan nousi seisomaan ja sanoi: ”Mestari, näytä meille Isä, ja kaikki, mitä olet sanonut, käy selväksi.”	180:3.8 (1947.7) But this teaching was too deep for many of the apostles, especially for Philip, who, after speaking a few words with Nathaniel, arose and said: “Master, show us the Father, and everything you have said will be made plain.”
180:3.9 (1947.8) Ja Filippuksen puhuttua Jeesus sanoi: ”Filippus, näinkö kauan olen ollut kanssasi etkä vielä nytkään tunne minua? Sanon taas kerran: Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka siis voit sanoa ’Näytä meille Isä’? Etkö sinä usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Enkö ole opettanut teille, että puhumani sanat eivät ole minun sanojani vaan Isän sanoja? Puhun Isän puolesta, en itsestäni. Olen tässä maailmassa tehdäkseni niin kuin on Isän tahto, ja sen olen tehnyt. Isäni on minussa ja toimii kauttani. Uskokaa minua, kun sanon, että Isä on minussa ja että minä olen Isässä, tai uskokaa minua edes sen elämän takia, jonka olen elänyt – elämäntyön takia.”	180:3.9 (1947.8) And when Philip had spoken, Jesus said: “Philip, have I been so long with you and yet you do not even now know me? Again do I declare: He who has seen me has seen the Father. How can you then say, Show us the Father? Do you not believe that I am in the Father and the Father in me? Have I not taught you that the words which I speak are not my words but the words of the Father? I speak for the Father and not of myself. I am in this world to do the Father’s will, and that I have done. My Father abides in me and works through me. Believe me when I say that the Father is in me, and that I am in the Father, or else believe me for the sake of the very life I have lived—for the work’s sake.”
180:3.10 (1948.1) Kun Mestari astui syrjemmälle virkistääkseen itseään vedellä, yksitoista apostolia antautuivat kiihkeään keskusteluun näistä opetuksista, ja Pietari oli juuri aloittamassa pitkää puhetta, kun Jeesus palasi ja viittasi heidät istumaan.	180:3.10 (1948.1) As the Master went aside to refresh himself with water, the eleven engaged in a spirited discussion of these teachings, and Peter was beginning to deliver himself of an extended speech when Jesus returned and beckoned them to be seated.
4. Luvattu auttaja ^top	4. The Promised Helper ^top
180:4.1 (1948.2) Jeesus jatkoi opetustaan sanoen: ”Kun olen mennyt Isän tykö, ja sen jälkeen kun hän on antanut täyden hyväksyntänsä työlle, jonka olen tehnyt hyväksenne maan päällä, ja kun minulle on annettu lopullinen hallitsijanvalta omaan toimipiiriini, sanon Isälleni: Koska olen jättänyt lapseni yksikseen maan päälle, on antamani lupauksen mukaista lähettää heille toinen opettaja. Ja sitten kun Isä katsoo hyväksi, vuodatan Totuuden Hengen kaiken lihan päälle. Jo nyt Isäni henki on sydämessänne, ja kun mainitsemani päivä tulee, teillä on luonanne myös minut samalla tavalla kuin teillä nyt on Isä. Tämä uusi lahja on elävän totuuden henki. Epäuskoiset eivät aluksi kuuntele tämän hengen opetuksia, mutta valon pojat ottavat hänet kaikki iloiten ja täysin sydämin vastaan. Ja te tunnette tämän hengen, kun hän saapuu, samoin kuin olette tunteneet minut, ja vastaanotatte tämän lahjan sydämeenne, ja hän jää luoksenne. Nyt ymmärrätte, etten aio jättää teitä avutta ja opastuksetta. En jätä teitä lohduttomiksi. Tällä hetkellä voin olla kanssanne vain ollessani omakohtaisesti paikalla. Tulevina aikoina olen kanssanne ja kaikkien muiden ihmisten kanssa, jotka haluavat minun olevan läsnä, olittepa missä hyvänsä, ja teistä itse kunkin kanssa samanaikaisesti. Ettekö näe, että on parempi, että menen pois; että lihallisen hahmossa jätän teidät, jotta voin olla sitäkin paremmin ja sitäkin täydemmin kanssanne hengessä?	180:4.1 (1948.2) Jesus continued to teach, saying: “When I have gone to the Father, and after he has fully accepted the work I have done for you on earth, and after I have received the final sovereignty of my own domain, I shall say to my Father: Having left my children alone on earth, it is in accordance with my promise to send them another teacher. And when the Father shall approve, I will pour out the Spirit of Truth upon all flesh. Already is my Father’s spirit in your hearts, and when this day shall come, you will also have me with you even as you now have the Father. This new gift is the spirit of living truth. The unbelievers will not at first listen to the teachings of this spirit, but the sons of light will all receive him gladly and with a whole heart. And you shall know this spirit when he comes even as you have known me, and you will receive this gift in your hearts, and he will abide with you. You thus perceive that I am not going to leave you without help and guidance. I will not leave you desolate. Today I can be with you only in person. In the times to come I will be with you and all other men who desire my presence, wherever you may be, and with each of you at the same time. Do you not discern that it is better for me to go away; that I leave you in the flesh so that I may the better and the more fully be with you in the spirit?
180:4.2 (1948.3) ”Vain muutaman tunnin kuluttua maailma ei enää minua näe; mutta tunnette minut edelleenkin sydämessänne, aina siihen hetkeen saakka kun lähetän teille tämän uuden opettajan, Totuuden Hengen. Niin kuin olen omassa persoonassani elänyt kanssanne, niin olen minä silloin elävä teissä; tulen olemaan yhtä teidän henkilökohtaisen kokemuksenne kanssa hengen valtakunnassa. Ja sitten kun tämä on tapahtunut, tiedätte varmasti, että olen Isässä ja että koska teidän elämänne on kätkettynä Isän myötä minuun, myös minä olen teissä. Olen rakastanut Isää ja olen pitänyt hänen sanansa, te olette rakastaneet minua ja tulette pitämään minun sanani. Samoin kuin Isäni on antanut minulle henkeään niin olen minäkin antava teille henkeäni. Ja tämä Totuuden Henki, jonka vuodatan teille, opastaa ja lohduttaa teitä ja lopulta se johdattaa teidät kaikkeen totuuteen.	180:4.2 (1948.3) “In just a few hours the world will see me no more; but you will continue to know me in your hearts even until I send you this new teacher, the Spirit of Truth. As I have lived with you in person, then shall I live in you; I shall be one with your personal experience in the spirit kingdom. And when this has come to pass, you shall surely know that I am in the Father, and that, while your life is hid with the Father in me, I am also in you. I have loved the Father and have kept his word; you have loved me, and you will keep my word. As my Father has given me of his spirit, so will I give you of my spirit. And this Spirit of Truth which I will bestow upon you shall guide and comfort you and shall eventually lead you into all truth.
180:4.3 (1948.4) ”Kerron teille näitä asioita niin kauan, kun vielä olen luonanne, jotta olisitte entistä paremmin varustautuneita kestämään koettelemukset, jotka jo nyt ovat päällämme. Ja kun tämä uusi päivä koittaa, sisimmässänne asuu sekä Poika että Isä. Ja nämä taivaan lahjat työskentelevät iäti toistensa kanssa niin kuin Isä ja minä olemme uurastaneet maan päällä ja silmienne edessä yhtenä persoonana, Ihmisen Poikana. Ja tämä henkiystävä palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille opettanut.”	180:4.3 (1948.4) “I am telling you these things while I am still with you that you may be the better prepared to endure those trials which are even now right upon us. And when this new day comes, you will be indwelt by the Son as well as by the Father. And these gifts of heaven will ever work the one with the other even as the Father and I have wrought on earth and before your very eyes as one person, the Son of Man. And this spirit friend will bring to your remembrance everything I have taught you.”
180:4.4 (1948.5) Kun Mestari piti lyhyen tauon, Juudas Alfeus rohkaistui esittämään yhden niistä harvoista kysymyksistä, jotka hän tai hänen veljensä koskaan julkisesti esittivät Jeesukselle. Juudas sanoi: ”Mestari, olet elänyt keskellämme aina ystävänä; kuinka me nyt tunnemme sinut, kun et enää tuo itseäsi meille ilmi muutoin kuin tämän hengen kautta? Jos maailma ei sinua näe, niin miten voimme olla varmoja sinusta? Miten sinä näyttäydyt meille?”	180:4.4 (1948.5) As the Master paused for a moment, Judas Alpheus made bold to ask one of the few questions which either he or his brother ever addressed to Jesus in public. Said Judas: “Master, you have always lived among us as a friend; how shall we know you when you no longer manifest yourself to us save by this spirit? If the world sees you not, how shall we be certain about you? How will you show yourself to us?”
180:4.5 (1949.1) Jeesus katseli heitä kaikkia, hymyili ja sanoi: ”Lapsukaiseni, olen menossa pois, menossa takaisin Isäni tykö. Vähän ajan päästä ette näe minua sellaisena kuin näette minut täällä, jossa olen lihaa ja verta. Varsin lyhyen ajan kuluttua lähetän teille henkeni, joka tätä aineellista ruumistani lukuun ottamatta on aivan minun kaltaiseni. Tämä uusi opettaja on Totuuden Henki, joka elää teistä itse kunkin kanssa, teidän sydämessänne, ja niin kaikista valon lapsista tehdään yksi, ja he tuntevat vetoa toisiaan kohtaan. Ja nimenomaan tällä tavalla Isä ja minä voimme elää teistä jokaisen sielussa samoin kuin kaikkien muiden sellaisten ihmisten sydämessä, jotka rakastavat meitä ja jotka tekevät omissa kokemuksissaan tästä rakkaudesta todellisen siten, että he rakastavat toisiaan niin kuin minä nyt rakastan teitä.”	180:4.5 (1949.1) Jesus looked down upon them all, smiled, and said: “My little children, I am going away, going back to my Father. In a little while you will not see me as you do here, as flesh and blood. In a very short time I am going to send you my spirit, just like me except for this material body. This new teacher is the Spirit of Truth who will live with each one of you, in your hearts, and so will all the children of light be made one and be drawn toward one another. And in this very manner will my Father and I be able to live in the souls of each one of you and also in the hearts of all other men who love us and make that love real in their experiences by loving one another, even as I am now loving you.”
180:4.6 (1949.2) Juudas Alfeus ei täysin ymmärtänyt, mitä Mestari sanoi, mutta hän käsitti lupauksen uudesta opettajasta, ja hän luki Andreaksen kasvojen ilmeestä, että hänen kysymykseensä oli saatu tyydyttävä vastaus.	180:4.6 (1949.2) Judas Alpheus did not fully understand what the Master said, but he grasped the promise of the new teacher, and from the expression on Andrew’s face, he perceived that his question had been satisfactorily answered.
5. Totuuden Henki ^top	5. The Spirit of Truth ^top
180:5.1 (1949.3) Uusi auttaja, jonka Jeesus lupasi lähettää uskovien sydämeen, vuodattaa kaiken lihan ylle, on Totuuden Henki. Tämä jumalallinen anti ei ole totuuden kirjain tai totuuden laki, sen ei myöskään ole määrä toimia totuuden muotokielenä tai totuuden ilmiasuna. Uusi opettaja on vakuuttuneisuus totuudesta, tietoisuus ja varmuus totuudellisista merkityksistä todellisilla hengen tasoilla. Ja tämä uusi opettaja on elävän ja kasvavan totuuden, laajenevan, avautuvan ja mukauttavan totuuden henki.	180:5.1 (1949.3) The new helper which Jesus promised to send into the hearts of believers, to pour out upon all flesh, is the Spirit of Truth. This divine endowment is not the letter or law of truth, neither is it to function as the form or expression of truth. The new teacher is the conviction of truth, the consciousness and assurance of true meanings on real spirit levels. And this new teacher is the spirit of living and growing truth, expanding, unfolding, and adaptative truth.
180:5.2 (1949.4) Jumalallinen totuus on hengessä havaittu ja elävä realiteetti. Totuus ilmenee vain korkeilla hengellisillä tasoilla, jotka merkitsevät jumalallisuuden tajuamista ja tietoisuutta yhteisyydestä Jumalan kanssa. Totuuden voi tuntea, totuuden voi elää; totuuden kasvun voi kokea sielussa, ja mielessä voi nauttia sen antaman valaistuksen tuomasta vapaudesta, mutta totuutta ei voi vangita kaavoiksi, normeiksi, uskonkappaleiksi eikä ihmisen käyttäytymisen älyperäisiksi malleiksi. Kun ryhdytte antamaan jumalalliselle totuudelle ihmisperäistä sanamuotoa, se varsin nopeasti kuolee. Vangitun totuuden kuoleman jälkeen tapahtuva pelastaminen voi parhaimmillaankin päätyä vain siihen, että tuloksena on omalaatuista älyllistettyä ja jalostunutta viisautta. Staattinen totuus on kuollutta totuutta, ja vain kuollutta totuutta voidaan pitää teoriana. Elävä totuus on dynaamista, ja sillä voi ihmismielessä olla vain kokemuksellinen olemassaolo.	180:5.2 (1949.4) Divine truth is a spirit-discerned and living reality. Truth exists only on high spiritual levels of the realization of divinity and the consciousness of communion with God. You can know the truth, and you can live the truth; you can experience the growth of truth in the soul and enjoy the liberty of its enlightenment in the mind, but you cannot imprison truth in formulas, codes, creeds, or intellectual patterns of human conduct. When you undertake the human formulation of divine truth, it speedily dies. The post-mortem salvage of imprisoned truth, even at best, can eventuate only in the realization of a peculiar form of intellectualized glorified wisdom. Static truth is dead truth, and only dead truth can be held as a theory. Living truth is dynamic and can enjoy only an experiential existence in the human mind.
180:5.3 (1949.5) Äly versoo aineellisesta olemassaolosta, kun sitä valaisee kosmisen mielen läsnäolo. Viisaus sulkee sisäänsä tietoisuuden tiedosta, joka on nostettu uusille merkitystasoille ja jota aktivoi viisaudenauttajana tunnettu universumiantimen läsnäolo. Totuus on sellainen hengellinen todellisuusarvo, jonka vain hengellä varustetut olennot kokevat, olennot, jotka toimivat universumitietoisuuden yliaineellisilla tasoilla ja jotka totuuden oivaltamisen jälkeen sallivat sen aktivoivan hengen elää ja hallita sielunsa sisällä.	180:5.3 (1949.5) Intelligence grows out of a material existence which is illuminated by the presence of the cosmic mind. Wisdom comprises the consciousness of knowledge elevated to new levels of meaning and activated by the presence of the universe endowment of the adjutant of wisdom. Truth is a spiritual reality value experienced only by spirit-endowed beings who function upon supermaterial levels of universe consciousness, and who, after the realization of truth, permit its spirit of activation to live and reign within their souls.
180:5.4 (1949.6) Aito universumiymmärrystä omaava lapsi etsii elävää Totuuden Henkeä jokaisesta viisaasta sanonnasta. Jumalaa tunteva yksilö on kaiken aikaa kohottamassa viisautta jumalallista tuloksiinpääsyä merkitseville elävän totuuden tasoille; hengellisesti edistymätön sielu on kaiken aikaa kiskomassa elävää totuutta alas kuolleille viisauden tasoille ja pelkän ylevöityneen tiedon valtakuntaan.	180:5.4 (1949.6) The true child of universe insight looks for the living Spirit of Truth in every wise saying. The God-knowing individual is constantly elevating wisdom to the living-truth levels of divine attainment; the spiritually unprogressive soul is all the while dragging the living truth down to the dead levels of wisdom and to the domain of mere exalted knowledge.
180:5.5 (1949.7) Kun kultaisesta säännöstä riisutaan ihmisyyden yläpuolelle menevä Totuuden Hengen mukanaan tuoma ymmärrys, se kutistuu pelkäksi korkeaa eettistä käyttäytymistä koskevaksi säännöksi. Kun kultaista sääntöä tulkitaan kirjaimellisesti, siitä saattaa tulla väline, jolla lähimmäisiä loukataan verisesti. Jos sinulta puuttuu hengellinen näkemys viisauden kultaisesta säännöstä, saatat järkeillä, että koska itse haluat kaikkien ihmisten puhuvan sinulle täyden ja suorasukaisen totuuden siitä, mitä he ajattelevat, niin sinunkin sen vuoksi tulisi puhua kanssaihmisillesi täysi ja suorasukainen totuus siitä, mitä ajatuksissasi liikkuu. Tällainen kultaisen säännön ei-hengellinen tulkinta saattaisi tuottaa suunnatonta mielipahaa ja loputonta surua.	180:5.5 (1949.7) The golden rule, when divested of the superhuman insight of the Spirit of Truth, becomes nothing more than a rule of high ethical conduct. The golden rule, when literally interpreted, may become the instrument of great offense to one’s fellows. Without a spiritual discernment of the golden rule of wisdom you might reason that, since you are desirous that all men speak the full and frank truth of their minds to you, you should therefore fully and frankly speak the full thought of your mind to your fellow beings. Such an unspiritual interpretation of the golden rule might result in untold unhappiness and no end of sorrow.
180:5.6 (1950.1) Jotkut henkilöt näkevät ja tulkitsevat kultaisen säännön puhtaasti älylliseksi vahvistukseksi ihmisten keskinäisestä veljeydestä. Toiset kokevat, että tämä ihmisten välisten suhteiden kuvaus on ihmispersoonallisuuden hellien tunteiden emotionaalinen täyttymys. Joku toinen kuolevainen tuntee tämän saman kultaisen säännön mittakeppinä, jolla mitataan kaikkia sosiaalisia suhteita, sosiaalisen käyttäytymisen normina. Ja on vielä niitäkin, jotka pitävät sitä sellaisen suuren moraalinopettajan positiivisena kehotuksena, joka kiteytti tähän lauseeseen korkeimman käsityksen siitä, mikä on moraalinen velvollisuus kaikkien veljeyssuhteiden osalta. Tällaisten moraalisten olentojen elämässä kultaisesta säännöstä tulee koko heidän filosofiansa viisas keskipiste ja kehä.	180:5.6 (1950.1) Some persons discern and interpret the golden rule as a purely intellectual affirmation of human fraternity. Others experience this expression of human relationship as an emotional gratification of the tender feelings of the human personality. Another mortal recognizes this same golden rule as the yardstick for measuring all social relations, the standard of social conduct. Still others look upon it as being the positive injunction of a great moral teacher who embodied in this statement the highest concept of moral obligation as regards all fraternal relationships. In the lives of such moral beings the golden rule becomes the wise center and circumference of all their philosophy.
180:5.7 (1950.2) Jumalaa tuntevista totuudenrakastajista koostuvan uskovien veljesyhteisön muodostamassa valtakunnassa tämä kultainen sääntö saa eläviä ominaispiirteitä. Ne edustavat hengellistä oivallusta niillä korkeammilla tulkinnan tasoilla, jotka panevat kuolevaiset Jumalan pojat suhtautumaan tähän Mestarin esittämään kehotukseen vaatimuksena heidän suhtautua kanssaihmisiinsä tavalla, jolla näille koituu suurin mahdollinen hyvä siitä, että uskova on heihin yhteydessä. Todellisen uskonnon omin olemus on siinä, että rakastat lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.	180:5.7 (1950.2) In the kingdom of the believing brotherhood of God-knowing truth lovers, this golden rule takes on living qualities of spiritual realization on those higher levels of interpretation which cause the mortal sons of God to view this injunction of the Master as requiring them so to relate themselves to their fellows that they will receive the highest possible good as a result of the believer’s contact with them. This is the essence of true religion: that you love your neighbor as yourself.
180:5.8 (1950.3) Mutta ylevin oivallus ja totuudenmukaisin tulkinta kultaisesta säännöstä sisältää tietoisuuden tällaiseen jumalallisen julistuksen mukaiseen kestävään ja elävään realiteettiin kätkeytyvästä totuuden hengestä. Tämän universaalista kanssakäymistä koskevan säännön oikea kosminen merkitys paljastuu vasta silloin kun se oivalletaan hengellisesti, vasta kun Pojan henki tulkitsee käyttäytymistä koskevaa lakia Isän hengelle, joka asustaa kuolevaisen ihmisen sielussa. Ja kun tällaiset hengen johdattamat kuolevaiset oivaltavat tämän kultaisen säännön todellisen merkityksen, he täyttyvät ylitsevuotavuuteen saakka siitä vakuuttuneisuudesta, että he ovat ystävällisen universumin kansalaisia, ja heidän ihanteensa henkitodellisuudesta tyydyttyvät, vasta kun he rakastavat kanssaihmisiään niin kuin Jeesus meitä kaikkia rakasti, ja tämä on Jumalan rakkauden käsittämisestä seuraava realiteetti.	180:5.8 (1950.3) But the highest realization and the truest interpretation of the golden rule consists in the consciousness of the spirit of the truth of the enduring and living reality of such a divine declaration. The true cosmic meaning of this rule of universal relationship is revealed only in its spiritual realization, in the interpretation of the law of conduct by the spirit of the Son to the spirit of the Father that indwells the soul of mortal man. And when such spirit-led mortals realize the true meaning of this golden rule, they are filled to overflowing with the assurance of citizenship in a friendly universe, and their ideals of spirit reality are satisfied only when they love their fellows as Jesus loved us all, and that is the reality of the realization of the love of God.
180:5.9 (1950.4) Tämä sama filosofia jumalallisen totuuden elävästä joustavuudesta ja kosmisesta sopeutuvuudesta Jumalan jokaisen pojan yksilökohtaisiin edellytyksiin ja kapasiteettiin nähden on käsitettävä, ennen kuin voitte toivoa riittävällä tavalla ymmärtävänne Mestarin opetusta, jonka mukaan pahalle ei tule tehdä vastarintaa, sekä sitä, miten hän tätä käytännössä noudatti. Mestarin esittämä opetus on pohjimmiltaan hengellinen julistus. Edes hänen filosofiansa aineellisia seuraamuksia ei voi hyödyllisellä tavalla tarkastella erillään niiden hengellisistä korrelaatioista. Mestarin kehotuksen henki on siinä, ettei vastarintaa tehdä minkäänlaiselle itsekkäälle universumiin reagoimiselle, mutta siihen liittyy todellisia henkiarvoja omaavien vanhurskaiden tasojen tarmokas ja aste asteelta etenevä saavuttaminen. Näitä arvoja ovat jumalallinen kauneus, loputon hyvyys ja ikuinen totuus – Jumalan tunteminen ja yhä enemmän hänen kaltaisekseen tuleminen.	180:5.9 (1950.4) This same philosophy of the living flexibility and cosmic adaptability of divine truth to the individual requirements and capacity of every son of God, must be perceived before you can hope adequately to understand the Master’s teaching and practice of nonresistance to evil. The Master’s teaching is basically a spiritual pronouncement. Even the material implications of his philosophy cannot be helpfully considered apart from their spiritual correlations. The spirit of the Master’s injunction consists in the nonresistance of all selfish reaction to the universe, coupled with the aggressive and progressive attainment of righteous levels of true spirit values: divine beauty, infinite goodness, and eternal truth—to know God and to become increasingly like him.
180:5.10 (1950.5) Rakkauden, epäitsekkyyden, täytyy käydä läpi jatkuvaa ja elävää uudelleenasennoitumiseen johtavaa kanssakäymisten tulkintaa sen mukaan, miten Totuuden Henki ihmistä ohjaa. Rakkauden täytyy sen myötä sulkea piiriinsä alati muuttuvat ja laajenevat käsitykset rakastetun yksilön korkeimmasta kosmisesta hyvästä. Ja sitten rakkaus jatkaa kulkuaan ja sytyttää tämän saman suhtautumistavan kaikkia niitä muita yksilöitä kohtaan, joihin mahdollisesti voitaisiin vaikuttaa yhden hengen johdattaman yksilön rakkaudesta universumin muita kansalaisia kohtaan johtuvalla laajenevalla ja elävällä kanssakäymisellä. Ja koko tämä elävä rakkauden sopeuttaminen täytyy panna toimeen ottamalla huomioon sekä tämänhetkistä pahuutta kuvastava ympäristö että jumalallista kohtaloa edustavaa täydellisyyttä oleva ikuinen päämäärä.	180:5.10 (1950.5) Love, unselfishness, must undergo a constant and living readaptative interpretation of relationships in accordance with the leading of the Spirit of Truth. Love must thereby grasp the ever-changing and enlarging concepts of the highest cosmic good of the individual who is loved. And then love goes on to strike this same attitude concerning all other individuals who could possibly be influenced by the growing and living relationship of one spirit-led mortal’s love for other citizens of the universe. And this entire living adaptation of love must be effected in the light of both the environment of present evil and the eternal goal of the perfection of divine destiny.
180:5.11 (1950.6) Ja näin ollen meidän on selkeästi tajuttava, ettei sen paremmin kultaista sääntöä kuin opetusta vastarinnan tekemättömyydestäkään voida koskaan ymmärtää tarkoitetulla tavalla, jos ne ymmärretään dogmeiksi tai käskyiksi. Niiden käsittäminen on mahdollista vain elämällä niitä, oivaltamalla niiden merkitykset toisen ihmisen rakastavaa kanssakäymistä toisen ihmisen kanssa ohjaavan Totuuden Hengen elävässä tulkinnassa.	180:5.11 (1950.6) And so must we clearly recognize that neither the golden rule nor the teaching of nonresistance can ever be properly understood as dogmas or precepts. They can only be comprehended by living them, by realizing their meanings in the living interpretation of the Spirit of Truth, who directs the loving contact of one human being with another.
180:5.12 (1951.1) Tämä kaikki osoittaa vanhan uskonnon ja uuden uskonnon välillä vallitsevan eron selvästi. Vanha uskonto opetti itsensä uhraamista, uusi uskonto opettaa vain itsensä unohtamista, yhä laajempaa todellistumista ja itsensä ymmärtämistä toisiinsa liittyvissä sosiaalisessa palvelussa ja universumin käsittämisessä. Vanhan uskonnon motiivina oli pelkotietoisuus; uutta valtakuntaevankeliumia hallitsee totuusvakaumus, ikuisen ja universaalisen totuuden henki. Eikä mikään määrä hurskautta tai opillista lojaalisuutta voi korvata sitä, jos valtakuntaan uskovien elämänkokemuksesta puuttuu elävän Jumalan hengestä syntyneille pojille luontainen spontaani, avokätinen ja vilpitön ystävällisyys. Traditio sen paremmin kuin muodollisesta palvonnasta koostuva seremoniajärjestelmäkään ei voi hyvittää sitä, jos ihmiseltä puuttuu aito myötätunto kanssaihmisiään kohtaan.	180:5.12 (1951.1) And all this clearly indicates the difference between the old religion and the new. The old religion taught self-sacrifice; the new religion teaches only self-forgetfulness, enhanced self-realization in conjoined social service and universe comprehension. The old religion was motivated by fear-consciousness; the new gospel of the kingdom is dominated by truth-conviction, the spirit of eternal and universal truth. And no amount of piety or creedal loyalty can compensate for the absence in the life experience of kingdom believers of that spontaneous, generous, and sincere friendliness which characterizes the spirit-born sons of the living God. Neither tradition nor a ceremonial system of formal worship can atone for the lack of genuine compassion for one’s fellows.
6. Lähdön välttämättömyys ^top	6. The Necessity for Leaving ^top
180:6.1 (1951.2) Pietarin, Jaakobin, Johanneksen ja Matteuksen esitettyä Mestarille lukuisia kysymyksiä tämä jatkoi jäähyväispuhettaan sanoen: ”Ja kerron teille tästä kaikesta, ennen kuin poistun luotanne, jotta olisitte niin valmiita kohtaamaan eteenne tulevan, ettette lankea vakavaan erheeseen. Viranomaiset eivät tyydy pelkästään ajamaan teidät pois synagogista; varoitan teitä sen hetken lähenemisestä, jolloin ne, jotka tappavat teitä, luulevat tekevänsä palveluksen Jumalalle. Ja kaikkia näitä tekoja he tekevät teille ja niille, jotka olette johdattaneet taivaan valtakuntaan, koska he eivät tunne Isää. Kieltäytymällä vastaanottamasta minua he ovat kieltäytyneet tuntemasta Isää. Ja teidät torjuessaan he kieltäytyvät ottamasta vastaan minua, jos vain olette pitäneet uuden käskyni rakastaa toisianne niin kuin minä olen teitä rakastanut. Kerron teille edeltäkäsin näistä asioista, jotta teitä, sitten kun hetkenne tulee, kuten minun hetkeni nyt on tullut, vahvistaisi tieto siitä, että tiesin kaiken ja että henkeni on kanssanne kaikessa, mitä joudutte minun tähteni ja evankeliumin tähden kärsimään. Tästä nimenomaisesta syystä olen puhunut teille alusta alkaen näin selväsanaisesti. Olen varoittanut teitä siitäkin, että ihmisen viholliset voivat olla hänen oman talonväkensä jäseniä. Vaikka tämä valtakunnan evankeliumi tuokin aina yksittäisen uskovan sielulle suuren rauhan, se ei kuitenkaan tuo rauhaa maan päälle, ennen kuin ihminen on halukas täydestä sydämestään uskomaan opetukseni ja omaksumaan käytännökseen Isän tahdon täyttämisen ja pitämään sitä kuolevaisena elämänsä elämän päätarkoituksena.	180:6.1 (1951.2) After Peter, James, John, and Matthew had asked the Master numerous questions, he continued his farewell discourse by saying: “And I am telling you about all this before I leave you in order that you may be so prepared for what is coming upon you that you will not stumble into serious error. The authorities will not be content with merely putting you out of the synagogues; I warn you the hour draws near when they who kill you will think they are doing a service to God. And all of these things they will do to you and to those whom you lead into the kingdom of heaven because they do not know the Father. They have refused to know the Father by refusing to receive me; and they refuse to receive me when they reject you, provided you have kept my new commandment that you love one another even as I have loved you. I am telling you in advance about these things so that, when your hour comes, as mine now has, you may be strengthened in the knowledge that all was known to me, and that my spirit shall be with you in all your sufferings for my sake and the gospel’s. It was for this purpose that I have been talking so plainly to you from the very beginning. I have even warned you that a man’s foes may be those of his own household. Although this gospel of the kingdom never fails to bring great peace to the soul of the individual believer, it will not bring peace on earth until man is willing to believe my teaching wholeheartedly and to establish the practice of doing the Father’s will as the chief purpose in living the mortal life.
180:6.2 (1951.3) ”Kun nyt olen jättämässä teidät tietäessäni sen hetken koittaneen, jolloin menen Isän tykö, minua hämmästyttää, ettei kukaan teistä ole kysynyt minulta: ’Miksi lähdet luotamme?’ Tiedän kuitenkin, että esitätte tällaisia kysymyksiä sydämessänne. Puhun teille nyt suoraan, niin kuin ystävä puhuu ystävälle. Teille on toden totta hyödyksi, että menen pois. Ellen mene pois, uusi opettaja ei voi tulla sydämeenne. Minut on riisuttava tästä kuolevaisen ruumiista ja minut pitää asettaa taas paikalleni korkeuksissa, ennen kuin voin lähettää tämän henkiopettajan elämään sielussanne ja johdattamaan henkenne totuuteen. Ja kun henkeni tulee ottaakseen sijansa sisimmässänne, hän valaisee teille, mikä on ero synnin ja vanhurskauden välillä, ja hän antaa teille sen kyvyn, että osaatte sydämessänne tehdä niistä viisaan arvion.	180:6.2 (1951.3) “Now that I am leaving you, seeing that the hour has come when I am about to go to the Father, I am surprised that none of you have asked me, Why do you leave us? Nevertheless, I know that you ask such questions in your hearts. I will speak to you plainly, as one friend to another. It is really profitable for you that I go away. If I go not away, the new teacher cannot come into your hearts. I must be divested of this mortal body and be restored to my place on high before I can send this spirit teacher to live in your souls and lead your spirits into the truth. And when my spirit comes to indwell you, he will illuminate the difference between sin and righteousness and will enable you to judge wisely in your hearts concerning them.
180:6.3 (1951.4) ”Minulla on vieläkin paljon sanottavaa teille, mutta juuri tällä hetkellä ette kykene ottamaan vastaan enempää. Sitä paitsi, kun Totuuden Henki tulee, hän lopulta opastaa teidät kaikkeen totuuteen kulkiessanne Isäni universumin monien asuinsijojen läpi.	180:6.3 (1951.4) “I have yet much to say to you, but you cannot stand any more just now. Albeit, when he, the Spirit of Truth, comes, he shall eventually guide you into all truth as you pass through the many abodes in my Father’s universe.
180:6.4 (1951.5) ”Tämä henki ei puhu omiaan, vaan hän ilmoittaa teille sen, minkä Isä on paljastanut Pojalle, ja hän näyttää teille jopa asioita, jotka kuuluvat tulevaisuuteen. Hän kruunaa minut kunnialla niin kuin minä olen kruunannut Isäni. Tämä henki tulee minulta, ja hän paljastaa minun totuuteni teille. Kaikki, mitä Isällä tässä toimipiirissä on, on nyt minun, ja sen vuoksi sanoin, että tämä uusi opettaja ottaisi siitä, mikä on minun, ja paljastaisi sen teille.	180:6.4 (1951.5) “This spirit will not speak of himself, but he will declare to you that which the Father has revealed to the Son, and he will even show you things to come; he will glorify me even as I have glorified my Father. This spirit comes forth from me, and he will reveal my truth to you. Everything which the Father has in this domain is now mine; wherefore did I say that this new teacher would take of that which is mine and reveal it to you.
180:6.5 (1952.1) ”Muutaman hetken kuluttua minä lyhyeksi ajaksi jätän teidät. Jälkeenpäin, sitten kun taas näette minut, tulen jo olemaan matkalla Isän tykö, joten ette silloinkaan näe minua kovin kauan.”	180:6.5 (1952.1) “In just a little while I will leave you for a short time. Afterward, when you again see me, I shall already be on my way to the Father so that even then you will not see me for long.”
180:6.6 (1952.2) Mestarin pitäessä lyhyen tauon apostolit ryhtyivät keskustelemaan keskenään: ”Mitä hän oikein meille kertoo? ’Muutaman hetken kuluttua minä jätän teidät’ ja ’Kun taas näette minut, se ei ole kovin kauan, sillä tulen olemaan matkalla Isän tykö.’ Mitä hän mahtaa tarkoittaa sanoessaan ’muutaman hetken kuluttua’ ja ’ei kovin kauan’? Emme kykene ymmärtämään, mitä hän on meille sanomassa.”	180:6.6 (1952.2) While he paused for a moment, the apostles began to talk with each other: “What is this that he tells us? ‘In just a little while I will leave you,’ and ‘When you see me again it will not be for long, for I will be on my way to the Father.’ What can he mean by this ‘little while’ and ‘not for long’? We cannot understand what he is telling us.”
180:6.7 (1952.3) Ja koska Jeesus tiesi, että he esittivät näitä kysymyksiä, hän sanoi: ”Kyselettekö toisiltanne, mitä tarkoitin sanoessani, etten muutaman hetken kuluttua olisi luonanne, ja että sitten kun taas näette minut, olisin matkalla Isän tykö? Olen yksiselitteisesti kertonut teille, että Ihmisen Pojan täytyy kuolla, mutta että hän nousee kuolleista. Ettekö siis kykene käsittämään sanojeni merkitystä? Ensin teidät saatetaan murheen valtaan, mutta myöhemmin tulette riemuitsemaan monien kanssa, jotka ymmärtävät nämä asiat, kunhan ne ovat tapahtuneet. Nainen on toden totta murheissaan synnytyksen hetkellä, mutta kun lapsi on syntynyt, hän unohtaa välittömästi tuskansa sen tiedon luomassa ilossa, että maailmaan on syntynyt ihminen. Ja samoin tulette tekin kohta murhettumaan poismenostani, mutta hyvin pian taas tapaan teidät, ja silloin surunne muuttuu riemuitsemiseksi, ja teille tulee uusi ilmoitus Jumalan suomasta pelastuksesta, jota kukaan ei voi teiltä koskaan riistää. Ja kaikki maailmat saavat siunauksen tämän saman elämän ilmoituksen myötä siinä, että se kukistaa kuoleman. Tähän saakka olette esittäneet kaikki pyyntönne Isäni nimissä. Sen jälkeen kun taas näette minut, saatte pyytää myös minun nimissäni, ja minä kuulen teitä.	180:6.7 (1952.3) And since Jesus knew they asked these questions, he said: “Do you inquire among yourselves about what I meant when I said that in a little while I would not be with you, and that, when you would see me again, I would be on my way to the Father? I have plainly told you that the Son of Man must die, but that he will rise again. Can you not then discern the meaning of my words? You will first be made sorrowful, but later on will you rejoice with many who will understand these things after they have come to pass. A woman is indeed sorrowful in the hour of her travail, but when she is once delivered of her child, she immediately forgets her anguish in the joy of the knowledge that a man has been born into the world. And so are you about to sorrow over my departure, but I will soon see you again, and then will your sorrow be turned into rejoicing, and there shall come to you a new revelation of the salvation of God which no man can ever take away from you. And all the worlds will be blessed in this same revelation of life in effecting the overthrow of death. Hitherto have you made all your requests in my Father’s name. After you see me again, you may also ask in my name, and I will hear you.
180:6.8 (1952.4) ”Täällä alhaalla, maan päällä, olen opettanut teitä sananparsin ja puhunut teille vertauksin. Olen tehnyt niin siksi, että olitte hengessä vasta lapsia. Mutta se aika on tulossa, jolloin puhun teille selkein sanoin Isästä ja hänen valtakunnastaan. Ja teen näin siksi, että Isä itse rakastaa teitä ja haluaa, että hänet tehdään teille täydemmin tunnetuksi. Kuolevainen ihminen ei voi nähdä henki-Isää, siksi olenkin tullut tähän maailmaan osoittamaan Isän teidän luodun silmillenne. Mutta kun teistä on tullut täydellisiä henkisen kasvun osalta, silloin te näette Isän itsensä.”	180:6.8 (1952.4) “Down here I have taught you in proverbs and spoken to you in parables. I did so because you were only children in the spirit; but the time is coming when I will talk to you plainly concerning the Father and his kingdom. And I shall do this because the Father himself loves you and desires to be more fully revealed to you. Mortal man cannot see the spirit Father; therefore have I come into the world to show the Father to your creature eyes. But when you have become perfected in spirit growth, you shall then see the Father himself.”
180:6.9 (1952.5) Kun yksitoista apostolia olivat kuulleet hänen sanansa, he sanoivat toisilleen: ”Katsokaa, hän toki puhuu meille suorin sanoin. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Mestari tullut Jumalan tyköä. Mutta miksi hän sanoo, että hänen täytyy palata Isän tykö?” Ja Jeesus näki, etteivät he vieläkään käsittäneet häntä. Nämä yksitoista miestä eivät kyenneet pääsemään eroon kauan hellimistään juutalaisten messiaskäsityksen mukaisista ajatuksista. Mitä täydemmin he uskoivat Jeesukseen Messiaana, sitä hankalammiksi kävivät nämä syvälle juurtuneet käsitykset maanpäällisen valtakunnan loistokkaasta aineellisesta riemuvoitosta.	180:6.9 (1952.5) When the eleven had heard him speak, they said to each other: “Behold, he does speak plainly to us. Surely the Master did come forth from God. But why does he say he must return to the Father?” And Jesus saw that they did not even yet comprehend him. These eleven men could not get away from their long-nourished ideas of the Jewish concept of the Messiah. The more fully they believed in Jesus as the Messiah, the more troublesome became these deep-rooted notions regarding the glorious material triumph of the kingdom on earth.