Luku 189		Paper 189
Kuolleistanousu		The Resurrection
189:0.1 (2020.1) KOHTA Jeesuksen perjantai-iltapäivänä tapahtuneen hautaanpanon jälkeen Urantialla tuolloin ollut Nebadonin arkkienkelien päällikkö kutsui koolle johtamansa nukkuvien tahdollisten luotujen kuolleistanousuneuvoston ja otti käsittelyyn kysymyksen siitä, mikä mahdollisesti olisi menetelmä, jolla Jeesus palautettaisiin elämään. Paikalle kokoontuneet Mikaelin luomat paikallisuniversumin pojat tekivät tämän omalla vastuullaan; Gabriel ei ollut kutsunut heitä koolle. Puoleenyöhön mennessä he olivat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei luotu olento voisi tehdä mitään Luojan kuolleistanousun edesauttamiseksi. He hyväksyivät mieluusti Gabrielin neuvot tämän sanoessa, että koska Mikael oli ”omasta vapaasta tahdostaan luopunut elämästään, hänellä oli myös valta ottaa se jälleen haltuunsa sen mukaan, mitä hän itse päättäisi.” Pian tämän neuvoston kokouksen, johon neuvostoon kuului arkkienkeleitä, Elämänkantajia ja heidän monenlaisia tovereitaan luotujen olentojen eloonpalauttamisen ja morontialuomistyön piiristä, päättyneeksi julistamisen jälkeen Jeesuksen Personoitu Suuntaaja, jonka henkilökohtaisessa komennossa Urantialle tuolloin kokoontuneet taivaalliset armeijakunnat olivat, lausui hätääntyneinä odottaville tilanteen tarkkailijoille seuraavat sanat:		189:0.1 (2020.1) SOON after the burial of Jesus on Friday afternoon, the chief of the archangels of Nebadon, then present on Urantia, summoned his council of the resurrection of sleeping will creatures and entered upon the consideration of a possible technique for the restoration of Jesus. These assembled sons of the local universe, the creatures of Michael, did this on their own responsibility; Gabriel had not assembled them. By midnight they had arrived at the conclusion that the creature could do nothing to facilitate the resurrection of the Creator. They were disposed to accept the advice of Gabriel, who instructed them that, since Michael had “laid down his life of his own free will, he also had power to take it up again in accordance with his own determination.” Shortly after the adjournment of this council of the archangels, the Life Carriers, and their various associates in the work of creature rehabilitation and morontia creation, the Personalized Adjuster of Jesus, being in personal command of the assembled celestial hosts then on Urantia, spoke these words to the anxious waiting watchers:
189:0.2 (2020.2) ”Yksikään teistä ei voi tehdä mitään auttaakseen Luoja-isäänsä palaamaan eloon. Tämän maailman kuolevaisen ominaisuudessa hän on kokenut kuolevaisen kuoleman; universumin Hallitsijan ominaisuudessa hän elää yhä. Se, mitä te tarkkailette, on Jeesus Nasaretilaisen kuolevaisena kokema siirtymävaihe lihallisesta elämästä morontiaaliseen elämään. Tämän Jeesuksen henkisiirtymävaihe vietiin päätökseen hetkenä, jolloin erkanin hänen persoonallisuudestaan ja tulin väliaikaiseksi johtajaksenne. Teidän Luoja-isänne on päättänyt käydä läpi kuolevaisten luotujensa kokemuksen täysimääräisenä alkaen siitä, kun ihminen syntyy aineellisiin maailmoihin, ja edelleen luonnollisen kuoleman ja morontiavaiheen kuolleistaheräämisen kautta kiistatonta henkiolomuotoa edustavaan statukseen saakka. Tulette kohta seuraamaan tämän kokemuksen muuatta vaihetta, mutta ette saa olla siinä mukana. Mitä te tavallisissa oloissa luodun hyväksi teette, sitä ette saa tehdä Luojan hyväksi. Luoja-Pojalla on itsessään valta lahjoittautua kenen tahansa itse luomansa pojan hahmossa; hänellä on itsessään valta antaa pois nähtävissä oleva elämänsä ja ottaa se takaisin; ja hänellä on tämä valta siksi, että Paratiisin-Isä on suoraan niin määrännyt, ja minä tiedän, mistä minä puhun.”		189:0.2 (2020.2) “Not one of you can do aught to assist your Creator-father in the return to life. As a mortal of the realm he has experienced mortal death; as the Sovereign of a universe he still lives. That which you observe is the mortal transit of Jesus of Nazareth from life in the flesh to life in the morontia. The spirit transit of this Jesus was completed at the time I separated myself from his personality and became your temporary director. Your Creator-father has elected to pass through the whole of the experience of his mortal creatures, from birth on the material worlds, on through natural death and the resurrection of the morontia, into the status of true spirit existence. A certain phase of this experience you are about to observe, but you may not participate in it. Those things which you ordinarily do for the creature, you may not do for the Creator. A Creator Son has within himself the power to bestow himself in the likeness of any of his created sons; he has within himself the power to lay down his observable life and to take it up again; and he has this power because of the direct command of the Paradise Father, and I know whereof I speak.”
189:0.3 (2020.3) Kuultuaan nämä Personoidun Suuntaajan sanat he kaikki, Gabrielista nöyrimpään kerubiin, asennoituivat tilanteeseen kiihkeän odottajan tavoin. He näkivät Jeesuksen haudassa olevan, kuolevaiselle kuuluvan ruumiin; he huomasivat merkkejä rakastetun Hallitsijansa universumitoiminnasta; ja koska he eivät ymmärtäneet tällaisia ilmiöitä, he odottivat kärsivällisesti tilanteen kehittymistä.		189:0.3 (2020.3) When they heard the Personalized Adjuster so speak, they all assumed the attitude of anxious expectancy, from Gabriel down to the most humble cherubim. They saw the mortal body of Jesus in the tomb; they detected evidences of the universe activity of their beloved Sovereign; and not understanding such phenomena, they waited patiently for developments.
1. Morontiasiirtymävaihe ^top		1. The Morontia Transit ^top
189:1.1 (2020.4) Sunnuntaiaamuna kello kaksi neljäkymmentäviisi näyttämölle saapui Paratiisin inkarnaatiokomissio, johon kuului seitsemän yksilöimätöntä Paratiisin persoonallisuutta, ja se asettautui hetkeäkään hukkaamatta haudan ympärille. Kymmentä minuuttia vaille kolme Joosefin uudesta haudasta alkoi kohota yhteen kietoutuneiden aineellisten ja morontia-aktiviteettien aiheuttamaa voimaperäistä värähtelyä, ja kaksi minuuttia yli kolmen tänä sunnuntaiaamuna, huhtikuun 9. päivänä vuonna 30 jKr., haudasta tuli esille Jeesus Nasaretilaisen kuolleistanoussut morontiahahmo ja -persoonallisuus.		189:1.1 (2020.4) At two forty-five Sunday morning, the Paradise incarnation commission, consisting of seven unidentified Paradise personalities, arrived on the scene and immediately deployed themselves about the tomb. At ten minutes before three, intense vibrations of commingled material and morontia activities began to issue from Joseph’s new tomb, and at two minutes past three o’clock, this Sunday morning, April 9, a.d. 30, the resurrected morontia form and personality of Jesus of Nazareth came forth from the tomb.
189:1.2 (2021.1) Kun kuolleistanoussut Jeesus ilmaantui hautakammiostaan, se lihallinen ruumis, jossa hän oli lähes kolmenkymmenenkuuden vuoden ajan maan päällä elänyt ja toiminut, lepäsi yhä hautakammion seinän syvennyksessä koskemattomana ja pellavaliinaan kiedottuna, täsmälleen sellaisena kuin Joosef ja hänen toverinsa olivat sen perjantai-iltapäivänä paikalleen asettaneet. Haudan oviaukon kivi oli niin ikään täysin koskemattomana paikallaan; Pilatuksen sinetti oli yhä ehjä; sotilaat seisoivat edelleenkin vartiossa. Temppelinvartijat eivät olleet poistuneet paikalta hetkeksikään; roomalaisvartio oli vaihdettu puoliltaöin. Kukaan näistä vaarinpitäjistä ei aavistanut, että heidän vartiointinsa kohde oli noussut uuteen ja korkeampaan olomuotoon, eikä sitä, että heidän vartioimansa ruumis oli nyt hylyksi jäänyt ulkokuori, jolla ei ollut enää mitään yhteyttä Jeesuksen vapahdettuun ja kuolleista nousseeseen morontiapersoonallisuuteen.		189:1.2 (2021.1) After the resurrected Jesus emerged from his burial tomb, the body of flesh in which he had lived and wrought on earth for almost thirty-six years was still lying there in the sepulchre niche, undisturbed and wrapped in the linen sheet, just as it had been laid to rest by Joseph and his associates on Friday afternoon. Neither was the stone before the entrance of the tomb in any way disturbed; the seal of Pilate was still unbroken; the soldiers were still on guard. The temple guards had been on continuous duty; the Roman guard had been changed at midnight. None of these watchers suspected that the object of their vigil had risen to a new and higher form of existence, and that the body which they were guarding was now a discarded outer covering which had no further connection with the delivered and resurrected morontia personality of Jesus.
189:1.3 (2021.2) Ihmiskunta on hidas käsittämään, että kaikessa, mikä on persoonallista, aine on morontian ranka ja että kumpikin ovat pysyvän henkitodellisuuden heijastunut varjo. Kuinka kauan teiltä vie, ennen kuin pidätte aikaa ikuisuuden liikkuvana kuvajaisena ja avaruutta Paratiisin realiteettien häilyvänä varjona?		189:1.3 (2021.2) Mankind is slow to perceive that, in all that is personal, matter is the skeleton of morontia, and that both are the reflected shadow of enduring spirit reality. How long before you will regard time as the moving image of eternity and space as the fleeting shadow of Paradise realities?
189:1.4 (2021.3) Sikäli kuin pystymme asiaa arvioimaan, yhdelläkään tämän universumin luodulla eikä kenelläkään jonkin muun universumin persoonallisuudella ollut mitään tekemistä tämän Jeesus Nasaretilaisen morontiaylösnousemuksen kanssa. Perjantaina hän luopui elämästään tämän maailman kuolevaisena; sunnuntaiaamuna hän otti sen takaisin Norlatiadekiin kuuluvan Satanian järjestelmän morontiaolentona. Jeesuksen kuolleistanousuun liittyy paljon sellaista, mitä emme ymmärrä. Mutta tiedämme sen tapahtuneen kertomallamme tavalla ja suunnilleen edellä ilmoittamaamme aikaan. Voimme niin ikään kirjata, että kaikki tähän kuolevaiselle ominaiseen siirtymävaiheeseen eli morontiaylösnousemukseen liittyneet tunnetut ilmiöt tapahtuivat nimenomaan Joosefin uudessa haudassa, jossa Jeesukselle kuolevaisena kuuluneet aineelliset jäännökset lepäsivät hautavaatteisiin käärittyinä.		189:1.4 (2021.3) As far as we can judge, no creature of this universe nor any personality from another universe had anything to do with this morontia resurrection of Jesus of Nazareth. On Friday he laid down his life as a mortal of the realm; on Sunday morning he took it up again as a morontia being of the system of Satania in Norlatiadek. There is much about the resurrection of Jesus which we do not understand. But we know that it occurred as we have stated and at about the time indicated. We can also record that all known phenomena associated with this mortal transit, or morontia resurrection, occurred right there in Joseph’s new tomb, where the mortal material remains of Jesus lay wrapped in burial cloths.
189:1.5 (2021.4) Tiedämme, ettei yksikään paikallisuniversumin luotu ollut mukana tässä morontiaheräämisessä. Havaitsimme edellä mainittujen Paratiisin seitsemän persoonallisuuden asettuvan haudan ympärille, mutta emme nähneet, että he olisivat tehneet jotakin Mestarin heräämisen yhteydessä. Täsmälleen sinä hetkenä, kun Jeesus ilmestyi Gabrielin rinnalle, heti haudan yläpuolelle, Paratiisista tulleet persoonallisuudet toivat julki aikomuksensa poistua välittömästi Uversaan.		189:1.5 (2021.4) We know that no creature of the local universe participated in this morontia awakening. We perceived the seven personalities of Paradise surround the tomb, but we did not see them do anything in connection with the Master’s awakening. Just as soon as Jesus appeared beside Gabriel, just above the tomb, the seven personalities from Paradise signalized their intention of immediate departure for Uversa.
189:1.6 (2021.5) Sallikaa, että seuraavat toteamukset esittämällä annamme ikiajoiksi selvityksen Jeesuksen kuolleistaheräämisen käsitteestä:		189:1.6 (2021.5) Let us forever clarify the concept of the resurrection of Jesus by making the following statements:
189:1.7 (2021.6) 1. Hänen aineellinen eli fyysinen ruumiinsa ei ollut osa kuolleista noussutta persoonallisuutta. Kun Jeesus ilmaantui haudasta, hänen lihallinen ruumiinsa jäi koskemattomana hautakammioon. Hän ilmaantui hautakammiosta oviaukon edessä olleita kiviä liikuttamatta ja Pilatuksen sinetteihin koskematta.		189:1.7 (2021.6) 1. His material or physical body was not a part of the resurrected personality. When Jesus came forth from the tomb, his body of flesh remained undisturbed in the sepulchre. He emerged from the burial tomb without moving the stones before the entrance and without disturbing the seals of Pilate.
189:1.8 (2021.7) 2. Hän ei ilmaantunut haudasta henkenä eikä Nebadonin Mikaelina, hän ei ilmestynyt siinä Luoja-Hallitsijan hahmossa, joka hänellä oli ollut ennen ruumiillistumistaan kuolevaisen lihalliseen hahmoon Urantialla.		189:1.8 (2021.7) 2. He did not emerge from the tomb as a spirit nor as Michael of Nebadon; he did not appear in the form of the Creator Sovereign, such as he had had before his incarnation in the likeness of mortal flesh on Urantia.
189:1.9 (2021.8) 3. Mainitusta Joosefin hautakammiosta hän tuli sen sijaan esille täsmälleen niiden morontiapersoonallisuuksien kaltaisena, jotka kuolleista nousseina morontiaalisina ylösnousemusolentoina ilmaantuvat tämän Sataniana tunnetun paikallisjärjestelmän ensimmäisen mansiomaailman kuolleistaheräämissaleista. Ja se, että mansonian numero yksi kuolleistaheräämissalien valtavan pihan keskellä sijaitsee Mikaelin muistomerkki, panee meidät otaksumaan, että Mestarin Urantialla tapahtunutta kuolleistanousua jollakin tavalla tuettiin tässä järjestelmän ensimmäisessä mansiomaailmassa.		189:1.9 (2021.8) 3. He did come forth from this tomb of Joseph in the very likeness of the morontia personalities of those who, as resurrected morontia ascendant beings, emerge from the resurrection halls of the first mansion world of this local system of Satania. And the presence of the Michael memorial in the center of the vast court of the resurrection halls of mansonia number one leads us to conjecture that the Master’s resurrection on Urantia was in some way fostered on this, the first of the system mansion worlds.
189:1.10 (2022.1) Haudasta noustuaan Jeesus ensimmäisenä tekonaan tervehti Gabrielia ja antoi hänelle ohjeen toimia edelleenkin universumin asioiden toimeenpanijana Immanuelin alaisena ja sitten hän antoi Melkisedekien päällikölle tehtäväksi välittää hänen veljelliset terveisensä Immanuelille. Sen jälkeen hän pyysi Edentian Kaikkein Korkeimmalta Päivien Muinaisten antamaa todistusta kuolevaisen siirtymävaiheestaan; ja kääntyen seitsemästä morontiamaailmasta paikalle kerääntyneiden morontiaryhmien puoleen Jeesus puhui näille, jotka olivat kokoontuneet tänne tervehtimään ja toivottamaan Luojansa tervetulleeksi heidän omaan luokkaansa kuuluvana luotuna, ja nämä morontia-Jeesuksen ensimmäiset kuolevaisena eletyn elämänvaiheen jälkeiset sanat kuuluivat: ”Lihallisen elämäni nyt päätettyäni tahtoisin siirtymähahmossa viipyä täällä jonkin aikaa, jotta minulla olisi entistä täysimääräisempi tieto ylösnousemusluotujeni elämästä ja jotta voisin entistä laajemmin tuoda julki, mikä on Paratiisissa olevan Isäni tahto.”		189:1.10 (2022.1) The first act of Jesus on arising from the tomb was to greet Gabriel and instruct him to continue in executive charge of universe affairs under Immanuel, and then he directed the chief of the Melchizedeks to convey his brotherly greetings to Immanuel. He thereupon asked the Most High of Edentia for the certification of the Ancients of Days as to his mortal transit; and turning to the assembled morontia groups of the seven mansion worlds, here gathered together to greet and welcome their Creator as a creature of their order, Jesus spoke the first words of the postmortal career. Said the morontia Jesus: “Having finished my life in the flesh, I would tarry here for a short time in transition form that I may more fully know the life of my ascendant creatures and further reveal the will of my Father in Paradise.”
189:1.11 (2022.2) Kun Jeesus oli puhunut, hän antoi Personoidulle Suuntaajalle merkin, ja kaikki universumin älylliset olennot, jotka olivat kokoontuneet Urantialle ollakseen todistamassa kuolleistaheräämistä, lähetettiin välittömästi kukin omien universumitehtäviensä pariin.		189:1.11 (2022.2) After Jesus had spoken, he signaled to the Personalized Adjuster, and all universe intelligences who had been assembled on Urantia to witness the resurrection were immediately dispatched to their respective universe assignments.
189:1.12 (2022.3) Jeesus aloitti nyt morontiatason kanssakäymiset, ja hänet perehdytettiin, luodun ominaisuudessa, sen elämän vaatimuksiin, jota hän oli tahtonut elää lyhyen ajan Urantialla. Tämä morontiamaailmaan perehdyttäminen kesti maan ajanlaskun mukaan runsaan tunnin, ja se keskeytyi kahdesti siksi, että hän halusi kommunikoida entisten, lihallisen elämän aikaisten työtovereidensa kanssa näiden tultua Jerusalemista ihmeissään kurkistelemaan tyhjään hautaan löytääkseen sen, mitä he pitivät todisteena hänen kuolleistanousustaan.		189:1.12 (2022.3) Jesus now began the contacts of the morontia level, being introduced, as a creature, to the requirements of the life he had chosen to live for a short time on Urantia. This initiation into the morontia world required more than an hour of earth time and was twice interrupted by his desire to communicate with his former associates in the flesh as they came out from Jerusalem wonderingly to peer into the empty tomb to discover what they considered evidence of his resurrection.
189:1.13 (2022.4) Jeesuksen kuolevaisena elämä siirtymävaihe – Ihmisen Pojan morontianousemus – on nyt suoritettu. Mestarin lyhyeksi jäävä kokemus puolitiessä aineellisen ja hengellisen välillä olevana persoonallisuutena on alkanut. Ja hän on tehnyt tämän kaiken hänessä itsessään luonnostaan olevalla vallalla, sillä kukaan persoonallisuus ei ole antanut hänelle mitään apua. Hän elää nyt morontia-Jeesuksena, ja hänen tätä morontiaelämää aloittaessaan hänen aineellinen, lihallisen elämän aikainen ruumiinsa lepää koskemattomana haudassa. Sotilaat ovat yhä vartiossa, eikä kivien ympärille kiinnitettyä maaherran sinettiä ole vielä murrettu.		189:1.13 (2022.4) Now is the mortal transit of Jesus—the morontia resurrection of the Son of Man—completed. The transitory experience of the Master as a personality midway between the material and the spiritual has begun. And he has done all this through power inherent within himself; no personality has rendered him any assistance. He now lives as Jesus of morontia, and as he begins this morontia life, the material body of his flesh lies there undisturbed in the tomb. The soldiers are still on guard, and the seal of the governor about the rocks has not yet been broken.
2. Jeesuksen aineellinen ruumis ^top		2. The Material Body of Jesus ^top
189:2.1 (2022.5) Kuolleista nousseen Jeesuksen keskustellessa Satanian seitsemästä mansiomaailmasta paikalle kerääntyneiden morontiapersoonallisuuksien kanssa arkkienkeleiden – kuolleistaheräämisen enkelien – päällikkö kääntyi kello kymmentä yli kolme Gabrielin puoleen ja pyysi saada Jeesukselle kuolevaisena kuuluneen ruumiin. Arkkienkelien päällikkö sanoi: ”Emme saa olla mukana hallitsijamme Mikaelin lahjoittautumiskokemukseen kuuluvassa morontianousemuksessa, mutta haluaisimme välittömästi toimeenpantavaa hajottamista varten saada huostaamme hänen kuolevaisen jäännöksensä. Tarkoituksemme ei ole käyttää dematerialisointimenetelmäämme, vaan haluamme vain panna liikkeelle prosessin, joka perustuu ajan kulumisen nopeuttamiseen. Meille riittää, että olemme nähneet Hallitsijamme elävän ja kuolevan Urantialla; taivaan armeijakunnat tahtoisivat säästyä siltä muistolta, että heidän pitäisi asiaan puuttumatta katsella, kun universumin Luojan ja Ylläpitäjän ihmishahmo hitaasti mätänee. Koko Nebadonin taivaallisten älyllisolentojen nimissä pyydän saada määräyksen, jolla Jeesus Nasaretilaiselle kuolevaisena kuulunut ruumis annetaan huostaani ja joka valtuuttaa meidät ryhtymään sen välittömään hajottamiseen.”		189:2.1 (2022.5) At ten minutes past three o’clock, as the resurrected Jesus fraternized with the assembled morontia personalities from the seven mansion worlds of Satania, the chief of archangels—the angels of the resurrection—approached Gabriel and asked for the mortal body of Jesus. Said the chief of the archangels: “We may not participate in the morontia resurrection of the bestowal experience of Michael our sovereign, but we would have his mortal remains put in our custody for immediate dissolution. We do not propose to employ our technique of dematerialization; we merely wish to invoke the process of accelerated time. It is enough that we have seen the Sovereign live and die on Urantia; the hosts of heaven would be spared the memory of enduring the sight of the slow decay of the human form of the Creator and Upholder of a universe. In the name of the celestial intelligences of all Nebadon, I ask for a mandate giving me the custody of the mortal body of Jesus of Nazareth and empowering us to proceed with its immediate dissolution.”
189:2.2 (2023.1) Gabrielin keskusteltua asiasta Edentian vanhemman Kaikkein Korkeimman kanssa taivaallisten olentojoukkojen arkkienkeliedusmiehelle annettiin lupa ryhtyä toimenpiteisiin Jeesuksen fyysisten jäännösten hävittämiseksi tavalla, josta hän tekisi itse päätöksensä.		189:2.2 (2023.1) And when Gabriel had conferred with the senior Most High of Edentia, the archangel spokesman for the celestial hosts was given permission to make such disposition of the physical remains of Jesus as he might determine.
189:2.3 (2023.2) Sen jälkeen kun tähän arkkienkelien päällikön pyyntöön oli suostuttu, hän kutsui avukseen useita tovereitaan sekä suurilukuisen joukon kaikkien taivaallisten persoonallisuusluokkien edustajia, ja sitten nämä ryhtyivät Urantian keskiväliolentojen avustamina toimenpiteisiin ottaakseen huostaansa Jeesuksen fyysisen ruumiin. Tämä kuollut ruumis oli puhtaasti aineellinen luomus; se oli fyysinen ja konkreettinen; sitä ei voinut siirtää pois haudasta samalla tavoin kuin kuolleistanousun morontiahahmo oli kyennyt pääsemään pois sinetöidystä hautakammiosta. Joidenkuiden avustavien morontiapersoonallisuuksien avun turvin morontiahahmo voidaan tiettynä hetkenä tehdä sellaiseksi ikään kuin se olisi henkeä, niin että tavallinen aine ei sen suhteen merkitse mitään, kun jonakin toisena hetkenä siitä taas voi tulla sellaista, että maailman kuolevaisten kaltaiset aineelliset olennot voivat sen havaita ja olla siihen kosketuksissa.		189:2.3 (2023.2) After the chief of archangels had been granted this request, he summoned to his assistance many of his fellows, together with a numerous host of the representatives of all orders of celestial personalities, and then, with the aid of the Urantia midwayers, proceeded to take possession of Jesus’ physical body. This body of death was a purely material creation; it was physical and literal; it could not be removed from the tomb as the morontia form of the resurrection had been able to escape the sealed sepulchre. By the aid of certain morontia auxiliary personalities, the morontia form can be made at one time as of the spirit so that it can become indifferent to ordinary matter, while at another time it can become discernible and contactable to material beings, such as the mortals of the realm.
189:2.4 (2023.3) Kun he valmistautuivat siirtämään Jeesuksen ruumiin pois haudasta esivaiheena sille, että he arvokkaasti ja kunnioittavasti hävittäisivät sen miltei silmänräpäyksessä tapahtuvalla hajottamisella, Urantian toisasteisille keskiväliolennoille annettiin tehtäväksi vierittää kivet pois haudan oviaukolta. Suurempi kivi oli valtavan kookas ja pyöreä möhkäle, paljolti myllynkiven kaltainen, ja se liikkui kallioon hakatussa urassa, joten sitä voitiin vierittää edestakaisin sen mukaan, haluttiinko hautakammio avata vai sulkea. Kun vartiossa seisovat juutalaiset vartijat ja roomalaiset sotilaat aamuhämärän valossa näkivät, miten tämä valtaisa kivi alkoi, niin kuin näytti, omia aikojaan vieriä pois haudan suuaukolta – ilman mitään näkyvää syytä, joka olisi selittänyt tämän liikkumisen – heidät valtasi pelko ja pakokauhu, ja he pakenivat kiireesti tapahtumapaikalta. Juutalaiset pakenivat kotiinsa ja menivät myöhemmin temppelille tekemään kapteenilleen selkoa näistä tapahtumista. Roomalaiset pakenivat Antonian linnoitukseen ja antoivat näkemästään selvityksen sadanpäämiehelle heti tämän saavuttua palvelukseen.		189:2.4 (2023.3) As they made ready to remove the body of Jesus from the tomb preparatory to according it the dignified and reverent disposal of near-instantaneous dissolution, it was assigned the secondary Urantia midwayers to roll away the stones from the entrance of the tomb. The larger of these two stones was a huge circular affair, much like a millstone, and it moved in a groove chiseled out of the rock, so that it could be rolled back and forth to open or close the tomb. When the watching Jewish guards and the Roman soldiers, in the dim light of the morning, saw this huge stone begin to roll away from the entrance of the tomb, apparently of its own accord—without any visible means to account for such motion—they were seized with fear and panic, and they fled in haste from the scene. The Jews fled to their homes, afterward going back to report these doings to their captain at the temple. The Romans fled to the fortress of Antonia and reported what they had seen to the centurion as soon as he arrived on duty.
189:2.5 (2023.4) Juutalaisjohtajat aloittivat tämän surkean jutun, jolla he muka pääsisivät Jeesuksesta, tarjoamalla lahjuksia kavalalle Juudakselle, ja nyt kun he joutuivat tässä kuvattuun kiusalliseen tilanteeseen, he sen sijaan, että olisivat ajatelleet rangaista vartiopaikaltaan poistuneita vartiomiehiä, ryhtyivätkin näiden vartijoiden ja roomalaissotilaiden lahjomiseen. He maksoivat näille kahdellekymmenelle miehelle kullekin rahasumman ja neuvoivat heitä sanomaan kaikille: ”Kun me yöllä nukuimme, hänen opetuslapsensa kävivät kimppuumme ja veivät ruumiin pois.” Ja juutalaisjohtajat antoivat sotilaille juhlalliset lupaukset puolustaa heitä Pilatuksen edessä, mikäli maaherra joskus saisi tietää heidän ottaneen vastaan lahjuksen.		189:2.5 (2023.4) The Jewish leaders began the sordid business of supposedly getting rid of Jesus by offering bribes to the traitorous Judas, and now, when confronted with this embarrassing situation, instead of thinking of punishing the guards who deserted their post, they resorted to bribing these guards and the Roman soldiers. They paid each of these twenty men a sum of money and instructed them to say to all: “While we slept during the nighttime, his disciples came upon us and took away the body.” And the Jewish leaders made solemn promises to the soldiers to defend them before Pilate in case it should ever come to the governor’s knowledge that they had accepted a bribe.
189:2.6 (2023.5) Kristillinen usko Jeesuksen kuolleistanousuun on pohjautunut ”tyhjän haudan” tosiasiaan. Oli todellakin tosiasia se, että hauta oli tyhjä, mutta tämä ei ole kuolleistanousun totuus. Hauta oli eittämättä tyhjä, kun ensimmäiset uskovat saapuivat, ja tämä tosiasia yhdessä Mestarin epäilyksettömän kuolleistanousun kanssa johti sellaisen uskomuksen muotoutumiseen, joka ei ollut tosi, eli opetukseen, jonka mukaan Jeesuksen aineellinen ja kuolevaisen ruumis nousi haudasta. Totuutta, koska siinä on kysymys hengellisistä realiteeteista ja ikuisista arvoista, ei voi aina rakentaa havaittavia tosiasioita yhdistelemällä. Vaikka yksittäiset tosiasiat saattavat olla aineellisessa mielessä tosia, siitä ei seuraa, että muutaman tosiasian yhdistämisen välttämättä täytyy johtaa totuudellisiin hengellisiin johtopäätöksiin.		189:2.6 (2023.5) The Christian belief in the resurrection of Jesus has been based on the fact of the “empty tomb.” It was indeed a fact that the tomb was empty, but this is not the truth of the resurrection. The tomb was truly empty when the first believers arrived, and this fact, associated with that of the undoubted resurrection of the Master, led to the formulation of a belief which was not true: the teaching that the material and mortal body of Jesus was raised from the grave. Truth having to do with spiritual realities and eternal values cannot always be built up by a combination of apparent facts. Although individual facts may be materially true, it does not follow that the association of a group of facts must necessarily lead to truthful spiritual conclusions.
189:2.7 (2023.6) Joosefin hautakammio oli tyhjä, mutta ei sen vuoksi, että Jeesuksen ruumis oli saatettu entiselleen tai noussut kuolleista, vaan siksi, että oli suostuttu taivaallisten olentojoukkojen pyyntöön suoda sille erityinen ja ainutlaatuinen hajoaminen, palauttaa ”tomu tomuksi” ilman, että asiaan pääsivät vaikuttamaan ajalliset viivytykset ja ilman, että tavanomaiset ja kuolevaisen ruumiin näkyvät mätänemis- ja aineellisen kappaleen maatumisprosessit pääsivät vaikuttamaan.		189:2.7 (2023.6) The tomb of Joseph was empty, not because the body of Jesus had been rehabilitated or resurrected, but because the celestial hosts had been granted their request to afford it a special and unique dissolution, a return of the “dust to dust,” without the intervention of the delays of time and without the operation of the ordinary and visible processes of mortal decay and material corruption.
189:2.8 (2024.1) Jeesukselle kuolevaisena kuuluneet jäännökset kävivät läpi saman luonnonmukaisen alkuosiinsa hajoamisen, joka maan päällä kohtaa kaikkia ihmisruumiita, ellei lukuun oteta sitä, että tässä tapauksessa tätä luonnollista hajoamisprosessia ajan kulumisen osalta suuresti nopeutettiin, kiirehdittiin niin pitkälle, että se tapahtui jotakuinkin silmänräpäyksessä.		189:2.8 (2024.1) The mortal remains of Jesus underwent the same natural process of elemental disintegration as characterizes all human bodies on earth except that, in point of time, this natural mode of dissolution was greatly accelerated, hastened to that point where it became well-nigh instantaneous.
189:2.9 (2024.2) Mikaelin kuolleistanousun oikeat todisteet ovat luonteeltaan hengellisiä, olkoonkin että tämän opetuksen vahvistaa niiden monien tämän maailman kuolevaisten todistus, jotka tapasivat ja tunnistivat kuolleista nousseen morontia-Mestarin ja keskustelivat hänen kanssaan. Hän tuli kuulumaan lähes tuhannen ihmisolennon henkilökohtaiseen kokemukseen, ennen kuin hän lopullisesti jätti jäähyväiset Urantialle.		189:2.9 (2024.2) The true evidences of the resurrection of Michael are spiritual in nature, albeit this teaching is corroborated by the testimony of many mortals of the realm who met, recognized, and communed with the resurrected morontia Master. He became a part of the personal experience of almost one thousand human beings before he finally took leave of Urantia.
3. Tuomiokautinen kuolleistanousu ^top		3. The Dispensational Resurrection ^top
189:3.1 (2024.3) Tänä sunnuntaiaamuna vähän kello puoli viiden jälkeen Gabriel kutsui arkkienkelit rinnalleen ja valmistautui avaamaan Aatamin tuomiokauden päättymiseen Urantialla liittyneen yleisen kuolleistanousun. Sitten kun tähän suureen tapahtumaan kytkeytyneiden serafien ja kerubien monilukuinen armeija oli järjestetty asian vaatimaan muodostelmaan, morontia-Mikael ilmestyi Gabrielin eteen ja sanoi: ”Koska Isälläni on elämä itsessään, niin hän on antanut sitä Pojalle, jotta tällä olisi elämä itsessään. Vaikken olekaan vielä täysimääräisesti ottanut universumin vallankäyttöä taas käsiini, tämä itselleni asettama rajoitus ei millään tavoin estä minua vuodattamasta elämää nukkuville pojilleni; alkakoon siis planetaarisen kuolleistanousun edellyttämä nimenhuuto.”		189:3.1 (2024.3) A little after half past four o’clock this Sunday morning, Gabriel summoned the archangels to his side and made ready to inaugurate the general resurrection of the termination of the Adamic dispensation on Urantia. When the vast host of the seraphim and the cherubim concerned in this great event had been marshaled in proper formation, the morontia Michael appeared before Gabriel, saying: “As my Father has life in himself, so has he given it to the Son to have life in himself. Although I have not yet fully resumed the exercise of universe jurisdiction, this self-imposed limitation does not in any manner restrict the bestowal of life upon my sleeping sons; let the roll call of the planetary resurrection begin.”
189:3.2 (2024.4) Arkkienkelien yhteyspiiri toimi sen jälkeen ensimmäistä kertaa Urantialta. Gabriel ja arkkienkeliarmeijat siirtyivät planeetan hengellisen polariteetin sijaintipaikkaan, ja kun Gabriel antoi merkin, järjestelmän ensimmäiseen mansiomaailmaan kiiri Gabrielin ääni, joka puhui: ”Mikaelin antaman käskyn perusteella – nouskoot Urantian tuomiokauden kuolleet ylös!” Silloin kaikki ne Urantian ihmisrotujen eloonjääneet, jotka olivat Aatamin aikojen jälkeen vaipuneet uneen ja jotka eivät jo olleet menneet tuomiolle, ilmestyivät mansonian kuolleistaheräämissaleihin valmiina puettaviksi morontiahahmoon. Ja serafit ja heidän työtoverinsa olivat yhdessä silmänräpäyksessä valmiita lähtemään mansiomaailmoihin. Tavallisissa oloissa nämä serafisuojelijat, jotka aikanaan oli osoitettu näiden eloon jäävien kuolevaisten ryhmäsuojelijoiksi, olisivat olleet läsnä sinä hetkenä, jolloin nämä heräsivät mansonian kuolleistaheräämissaleissa, mutta tällä kertaa he olivat itsessään tässä maailmassa siksi, että Gabrielin oli Jeesuksen morontianousemuksen vuoksi välttämätöntä olla täällä.		189:3.2 (2024.4) The circuit of the archangels then operated for the first time from Urantia. Gabriel and the archangel hosts moved to the place of the spiritual polarity of the planet; and when Gabriel gave the signal, there flashed to the first of the system mansion worlds the voice of Gabriel, saying: “By the mandate of Michael, let the dead of a Urantia dispensation rise!” Then all the survivors of the human races of Urantia who had fallen asleep since the days of Adam, and who had not already gone on to judgment, appeared in the resurrection halls of mansonia in readiness for morontia investiture. And in an instant of time the seraphim and their associates made ready to depart for the mansion worlds. Ordinarily these seraphic guardians, onetime assigned to the group custody of these surviving mortals, would have been present at the moment of their awaking in the resurrection halls of mansonia, but they were on this world itself at this time because of the necessity of Gabriel’s presence here in connection with the morontia resurrection of Jesus.
189:3.3 (2024.5) Siitä huolimatta, että lukemattomat yksilöt, joilla oli henkilökohtainen serafisuojelija, samoin kuin persoonallisuuden hengellisen edistymisen osalta riittävän pitkälle päässeet olivat siirtyneet mansoniaan Aatamin ja Eevan aikaa seuranneina aikakausina, ja vaikka olikin toimeenpantu useita erityisiä ja tuhatvuosittaisia Urantian poikien kuolleistanousuja, nyt oli kuitenkin käsillä kolmas planetaarisista nimenhuudoista eli täysimääräisistä tuomiokautisista kuolleistanousuista. Ensimmäinen tapahtui Planeettaprinssin saapumisen aikaan, toinen Aatamin ajan kuluessa ja tämä kolmas oli merkkinä Jeesus Nasaretilaisen morontianousemuksesta, kuolevaisen siirtymävaiheesta.		189:3.3 (2024.5) Notwithstanding that countless individuals having personal seraphic guardians and those achieving the requisite attainment of spiritual personality progress had gone on to mansonia during the ages subsequent to the times of Adam and Eve, and though there had been many special and millennial resurrections of Urantia sons, this was the third of the planetary roll calls, or complete dispensational resurrections. The first occurred at the time of the arrival of the Planetary Prince, the second during the time of Adam, and this, the third, signalized the morontia resurrection, the mortal transit, of Jesus of Nazareth.
189:3.4 (2024.6) Arkkienkelien päällikön saatua merkin planetaarisesta kuolleistanoususta Ihmisen Pojan Personoitu Suuntaaja luopui kaikesta Urantialle kokoontuneisiin taivaallisiin armeijoihin kohdistuvasta vallastaan ja siirsi kaikki nämä paikallisuniversumin pojat taas omien komentajiensa toimivallan piiriin. Ja tämän tehtyään hän lähti Salvingtoniin saattamaan Immanuelin tietoon, että Mikaelille kuolevaisena kuulunut siirtymävaihe oli suoritettu. Välittömästi hänen jäljessään tuli koko se taivaallinen armeijakunta, jonka palveluksia ei Urantialla tarvittu. Mutta Gabriel pysyi Urantialla morontia-Jeesuksen mukana.		189:3.4 (2024.6) When the signal of the planetary resurrection had been received by the chief of archangels, the Personalized Adjuster of the Son of Man relinquished his authority over the celestial hosts assembled on Urantia, turning all these sons of the local universe back to the jurisdiction of their respective commanders. And when he had done this, he departed for Salvington to register with Immanuel the completion of the mortal transit of Michael. And he was immediately followed by all the celestial host not required for duty on Urantia. But Gabriel remained on Urantia with the morontia Jesus.
189:3.5 (2025.1) Ja tällainen on kertomus Jeesuksen kuolleistanousuun liittyneistä tapahtumista sillä tavoin tarkasteltuina kuin ne, joita ihmisen osittaisen ja ahtaan näköpiirin asettamat rajat eivät kahlitse, ne todellisuudessa näkivät.		189:3.5 (2025.1) And this is the recital of the events of the resurrection of Jesus as viewed by those who saw them as they really occurred, free from the limitations of partial and restricted human vision.
4. Hautakammio havaitaan tyhjäksi ^top		4. Discovery of the Empty Tomb ^top
189:4.1 (2025.2) Lähestyessämme Jeesuksen kuolleistanousun ajankohtaa tänä varhaisena sunnuntaiaamun hetkenä olisi palautettava mieleen, että kymmenen apostolia oli Elia ja Maria Markuksen kodissa, ja he uinuivat yläsalissa ja lepäsivät siellä samoilla lavereilla, joille he olivat oikaisseet itsensä Mestarinsa seurassa viettämänsä viimeisen ehtoollisen aikana. Tänä sunnuntaiaamuna he olivat Tuomasta lukuun ottamatta kaikki samassa paikassa. Tuomas oli heidän seurassaan muutaman minuutin ajan myöhään lauantai-iltana, kun he olivat ensimmäistä kertaa taas yhdessä, mutta apostolien näkeminen oli siihen ajatukseen yhdistyessään, mitä Jeesukselle oli tapahtunut, hänelle liikaa. Hän loi nopean katseen tovereihinsa ja poistui samassa hetkessä huoneesta mennen Simonin kotiin Betfagessa, jossa hän aikoi yksinäisyydessä surra huoliaan. Kaikki apostolit kärsivät, mutta eivät niinkään epäilyksestä ja epätoivosta kuin pelosta, murheesta ja häpeästä.		189:4.1 (2025.2) As we approach the time of the resurrection of Jesus on this early Sunday morning, it should be recalled that the ten apostles were sojourning at the home of Elijah and Mary Mark, where they were asleep in the upper chamber, resting on the very couches whereon they reclined during the last supper with their Master. This Sunday morning they were all there assembled except Thomas. Thomas was with them for a few minutes late Saturday night when they first got together, but the sight of the apostles, coupled with the thought of what had happened to Jesus, was too much for him. He looked his associates over and immediately left the room, going to the home of Simon in Bethpage, where he thought to grieve over his troubles in solitude. The apostles all suffered, not so much from doubt and despair as from fear, grief, and shame.
189:4.2 (2025.3) Nikodemuksen kotiin oli Daavid Sebedeuksen ja Joosef Arimatealaisen lisäksi kokoontunut kaksitoista, ehkä viisitoista, Jeesuksen jerusalemilaista eturivin opetuslasta. Joosef Arimatealaisen kodissa oli viitisentoista, ehkä kaksikymmentä, johtavaa naisuskovaa. Vain nämä naiset pitivät majaa Joosefin talossa, ja he olivat pysytelleet sapattipäivän ja sapattia seuranneen illan tuntien aikana visusti sisällä, joten he eivät tienneet sotilasvartion pitävän haudalla vahtia, eikä heidän tiedossaan liioin ollut, että haudan eteen oli vieritetty toinenkin kivi ja että kumpikin kivi oli sinetöity Pilatuksen sinetein.		189:4.2 (2025.3) At the home of Nicodemus there were gathered together, with David Zebedee and Joseph of Arimathea, some twelve or fifteen of the more prominent of the Jerusalem disciples of Jesus. At the home of Joseph of Arimathea there were some fifteen or twenty of the leading women believers. Only these women abode in Joseph’s house, and they had kept close within during the hours of the Sabbath day and the evening after the Sabbath, so that they were ignorant of the military guard on watch at the tomb; neither did they know that a second stone had been rolled in front of the tomb, and that both of these stones had been placed under the seal of Pilate.
189:4.3 (2025.4) Vähän ennen kello kolmea tänä sunnuntaiaamuna, kun ensimmäiset päivän merkit alkoivat näkyä idässä, viisi näistä naisista lähti Jeesuksen haudalle. He olivat valmistaneet suuret määrät erityisiä palsamointivoiteita, ja he kantoivat mukanaan useita pellavakääreitä. Heidän tarkoituksenaan oli antaa Jeesuksen ruumiille perusteellisempi kuolinvoitelu ja kietoa se huolellisemmin uusiin kääreisiin.		189:4.3 (2025.4) A little before three o’clock this Sunday morning, when the first signs of day began to appear in the east, five of the women started out for the tomb of Jesus. They had prepared an abundance of special embalming lotions, and they carried many linen bandages with them. It was their purpose more thoroughly to give the body of Jesus its death anointing and more carefully to wrap it up with the new bandages.
189:4.4 (2025.5) Naisjoukkoon, joka lähti suorittamaan tätä Jeesuksen ruumiin voitelua, kuuluivat Magdalan Maria, Alfeuksen kaksosten äiti Maria, Sebedeuksen veljesten äiti Salome, Kuusaan vaimo Joanna ja Ezra Aleksandrialaisen tytär Susanna.		189:4.4 (2025.5) The women who went on this mission of anointing Jesus’ body were: Mary Magdalene, Mary the mother of the Alpheus twins, Salome the mother of the Zebedee brothers, Joanna the wife of Chuza, and Susanna the daughter of Ezra of Alexandria.
189:4.5 (2025.6) Kello oli noin puoli neljä, kun nämä viisi naista voidekantamuksineen saapuivat tyhjän hautakammion eteen. Astuessaan ulos Damaskoksenportista he kohtasivat joukon sotilaita, jotka enemmän tai vähemmän paniikin vallassa riensivät kaupunkiin, ja tapahtuma sai heidät keskeyttämään matkantekonsa muutamaksi hetkeksi. Mutta kun mitään tätä enempää ei sattunut, he jatkoivat matkaansa.		189:4.5 (2025.6) It was about half past three o’clock when the five women, laden with their ointments, arrived before the empty tomb. As they passed out of the Damascus gate, they encountered a number of soldiers fleeing into the city more or less panic-stricken, and this caused them to pause for a few minutes; but when nothing more developed, they resumed their journey.
189:4.6 (2025.7) He hämmästyivät suuresti nähdessään, että kivi oli vieritetty pois haudan suulta, etenkin kun he olivat tulomatkalla keskenään puhuneet: ”Kukahan auttaisi meitä vierittämään kiven pois paikaltaan?” He laskivat kuormansa maahan ja alkoivat luoda toisiinsa pelosta ja suuresta hämmästyksestä kertovia katseita. Siinä kun he seisoivat pelosta väristen, Maria Magdalena rohkaisi mielensä, meni pienemmän kiven taakse ja uskaltautui sisälle avoimeen hautakammioon. Tämä Joosefin hauta oli omistajansa puutarhassa, mäen rinteessä tien itäpuolella, ja sen oviaukko avautui sekin itään. Tuohon hetkeen tultaessa uusi päivä oli alkanut sarastaa sen verran, että Maria saattoi sen valossa katsoa haudan perälle, paikkaan, jossa Mestarin ruumis oli levännyt, ja nähdä, että ruumis oli poissa. Kallioseinän syvennyksessä, johon Jeesus oli laskettu, Maria näki vain laskostetun hikiliinan siellä, missä tämän pää oli levännyt, sekä käärinliinat, joihin tämä oli ollut kiedottuna, paikallaan koskemattomina, kuten ne olivat olleet kivellä, ennen kuin taivaalliset armeijat siirsivät ruumiin pois. Peiteliina oli hautasyvennyksen jalkopäässä.		189:4.6 (2025.7) They were greatly surprised to see the stone rolled away from the entrance to the tomb, inasmuch as they had said among themselves on the way out, “Who will help us roll away the stone?” They set down their burdens and began to look upon one another in fear and with great amazement. While they stood there, atremble with fear, Mary Magdalene ventured around the smaller stone and dared to enter the open sepulchre. This tomb of Joseph was in his garden on the hillside on the eastern side of the road, and it also faced toward the east. By this hour there was just enough of the dawn of a new day to enable Mary to look back to the place where the Master’s body had lain and to discern that it was gone. In the recess of stone where they had laid Jesus, Mary saw only the folded napkin where his head had rested and the bandages wherewith he had been wrapped lying intact and as they had rested on the stone before the celestial hosts removed the body. The covering sheet lay at the foot of the burial niche.
189:4.7 (2026.1) Viivyttyään haudan oviaukolla muutaman hetken (hän ei heti hautaan sisälle astuttuaan nähnyt selvästi) Maria näki, että Jeesuksen ruumis oli poissa ja että sen paikalla olivat vain nämä hautavaatteet, ja hänen suustaan pääsi hätääntynyt ja tuskainen kirkaisu. Kaikki naiset olivat ylen määrin hermostuneita; he olivat olleet säikkyjä siitä lähtien, kun he kaupungin portilla kohtasivat pakokauhuiset sotilaat, ja kun Maria päästi tämän tuskankirkaisun, he joutuivat kauhun valtaan ja pakenivat kiireesti paikalta. He pysähtyivät vasta juostuaan aina Damaskoksenportille saakka. Tuona hetkenä Joanna sai tunnonvaivoja siitä, että he olivat jättäneet Marian yksikseen; hän kokosi toverinsa ympärilleen, ja he lähtivät takaisin haudalle.		189:4.7 (2026.1) After Mary had tarried in the doorway of the tomb for a few moments (she did not see distinctly when she first entered the tomb), she saw that Jesus’ body was gone and in its place only these grave cloths, and she uttered a cry of alarm and anguish. All the women were exceedingly nervous; they had been on edge ever since meeting the panicky soldiers at the city gate, and when Mary uttered this scream of anguish, they were terror-stricken and fled in great haste. And they did not stop until they had run all the way to the Damascus gate. By this time Joanna was conscience-stricken that they had deserted Mary; she rallied her companions, and they started back for the tomb.
189:4.8 (2026.2) Kun he pääsivät hautakammion lähelle, kauhistunut Magdalena, joka oli joutunut kahta kauheamman kammon valtaan, kun hän ei hautakammiosta ulos astuttuaan ollutkaan löytänyt sisariaan odottamasta, ryntäsi heitä kohti ja huusi kiihdyksissään: ”Hän ei ole siellä – ne ovat vieneet hänet pois!” Hän vei heidät takaisin haudalle, ja he astuivat kaikki sisälle ja näkivät, että se oli tyhjä.		189:4.8 (2026.2) As they drew near the sepulchre, the frightened Magdalene, who was even more terrorized when she failed to find her sisters waiting when she came out of the tomb, now rushed up to them, excitedly exclaiming: “He is not there—they have taken him away!” And she led them back to the tomb, and they all entered and saw that it was empty.
189:4.9 (2026.3) Sen jälkeen kaikki viisi naista istuutuivat kivelle, joka oli oviaukon lähellä, ja pohtivat tilannetta. Heidän mieleensä ei ollut vielä juolahtanut, että Jeesus oli nostettu kuolleista. He olivat koko sapatin ajan olleet vain toistensa seurassa, ja he arvelivat, että ruumis oli siirretty toiseen lepopaikkaan. Mutta punnitessaan mielessään tällaista pulmansa ratkaisua he eivät osanneet selittää, miten hautavaatteet olivat niin hyvässä järjestyksessä; kuinka olisi ollut mahdollista siirtää ruumis paikaltaan, kun samat käärinliinat, joihin se oli kiedottu, olivat edelleenkin paikallaan ruumishyllyllä ja näyttivät koskemattomilta?		189:4.9 (2026.3) All five of the women then sat down on the stone near the entrance and talked over the situation. It had not yet occurred to them that Jesus had been resurrected. They had been by themselves over the Sabbath, and they conjectured that the body had been moved to another resting place. But when they pondered such a solution of their dilemma, they were at a loss to account for the orderly arrangement of the grave cloths; how could the body have been removed since the very bandages in which it was wrapped were left in position and apparently intact on the burial shelf?
189:4.10 (2026.4) Siinä kun nämä naiset istuivat tämän uuden päivän sarastuksen ensimmäisinä hetkinä, he loivat katseensa sivulle ja havaitsivat siellä äänettömän ja liikkumattoman muukalaisen. He joutuivat taas hetkeksi pelon valtaan, mutta Maria Magdalena ryntäsi muukalaista kohti ja puhutteli tätä ikään kuin luullen tätä puutarhanhoitajaksi ja sanoi: ”Minne olette vieneet Mestarin? Minne hänet on pantu? Sano se meille, jotta voimme mennä ja ottaa hänet haltuumme.” Kun muukalainen ei vastannut Marialle, tämä alkoi itkeä. Silloin Jeesus puhui heille sanoen: ”Ketä te etsitte?” Maria vastasi: ”Etsimme Jeesusta, joka laskettiin levolle Joosefin hautaan, mutta hän on poissa. Tiedätkö sinä, minne hänet on viety?” Silloin Jeesus sanoi: ”Eikö tämä Jeesus jo Galileassa kertonut teille, että hän kuolisi mutta nousisi ylös kuolleista?” Nämä sanat hätkähdyttivät naisia, mutta Mestari oli niin muuttunut, etteivät he vielä tunnistaneet häntä, kun hänellä oli selkä vasten valohämyä. Ja kun he punnitsivat mielessään hänen sanojaan, hän puhutteli Magdalenaa tutulla äänellä ja sanoi: ”Maria.” Ja kun Maria kuuli tuon sanan, joka merkitsi tutuksi käynyttä myötätuntoa ja kiintymyksellistä tervehdystä, hän tiesi äänen Mestarin ääneksi, ja hän syöksyi polvilleen Mestarin jalkojen juureen huudahtaen: ”Herrani ja Mestarini!” Ja kaikki muutkin naiset tunnistivat, että heidän edessään seisoi Mestari kunnialla kruunatussa hahmossa, ja he polvistuivat kiireesti hänen eteensä.		189:4.10 (2026.4) As these women sat there in the early hours of the dawn of this new day, they looked to one side and observed a silent and motionless stranger. For a moment they were again frightened, but Mary Magdalene, rushing toward him and addressing him as if she thought he might be the caretaker of the garden, said, “Where have you taken the Master? Where have they laid him? Tell us that we may go and get him.” When the stranger did not answer Mary, she began to weep. Then spoke Jesus to them, saying, “Whom do you seek?” Mary said: “We seek for Jesus who was laid to rest in Joseph’s tomb, but he is gone. Do you know where they have taken him?” Then said Jesus: “Did not this Jesus tell you, even in Galilee, that he would die, but that he would rise again?” These words startled the women, but the Master was so changed that they did not yet recognize him with his back turned to the dim light. And as they pondered his words, he addressed the Magdalene with a familiar voice, saying, “Mary.” And when she heard that word of well-known sympathy and affectionate greeting, she knew it was the voice of the Master, and she rushed to kneel at his feet while she exclaimed, “My Lord, and my Master!” And all of the other women recognized that it was the Master who stood before them in glorified form, and they quickly knelt before him.
189:4.11 (2027.1) Syy siihen, miksi nämä ihmissilmät saivat kyvyn Jeesuksen morontiahahmon näkemiseen, oli erityispalvelus, jonka muuntajat ja keskiväliolennot suorittivat yhdessä joidenkuiden muiden tuolloin Jeesuksen mukana olleiden morontiapersoonallisuuksien kanssa.		189:4.11 (2027.1) These human eyes were enabled to see the morontia form of Jesus because of the special ministry of the transformers and the midwayers in association with certain of the morontia personalities then accompanying Jesus.
189:4.12 (2027.2) Kun Maria yritti syleillä Jeesuksen jalkoja, tämä sanoi: ”Älä kosketa minua, Maria, sillä en ole sellainen, jollaisena minut lihallisena ollessani tunsit. Tässä hahmossa viivyn luonanne jonkin aikaa, ennen kuin nousen Isän tykö. Mutta menkää nyt kaikki ja kertokaa apostoleilleni – ja Pietarille –, että olen noussut ja että olette puhuneet kanssani.”		189:4.12 (2027.2) As Mary sought to embrace his feet, Jesus said: “Touch me not, Mary, for I am not as you knew me in the flesh. In this form will I tarry with you for a season before I ascend to the Father. But go, all of you, now and tell my apostles—and Peter—that I have risen, and that you have talked with me.”
189:4.13 (2027.3) Toinnuttuaan hämmästyksensä aiheuttamasta järkytyksestä nämä naiset riensivät takaisin kaupunkiin ja Elia Markuksen kotiin, jossa he kertoivat kymmenelle apostolille kaiken, mitä heille oli tapahtunut. Mutta apostolit eivät kovinkaan herkästi uskoneet heitä. Ensimmäisenä heidän mieleensä tuli, että naiset olivat nähneet näyn, mutta Maria Magdalenan toistettua Jeesuksen heille lausumat sanat ja Pietarin kuultua nimensä tämä rynnisti Johannes kintereillään ulos yläsalista päästäkseen mahdollisimman nopeasti haudalle omin silmin näkemään, mitä hänelle oli kerrottu.		189:4.13 (2027.3) After these women had recovered from the shock of their amazement, they hastened back to the city and to the home of Elijah Mark, where they related to the ten apostles all that had happened to them; but the apostles were not inclined to believe them. They thought at first that the women had seen a vision, but when Mary Magdalene repeated the words which Jesus had spoken to them, and when Peter heard his name, he rushed out of the upper chamber, followed closely by John, in great haste to reach the tomb and see these things for himself.
189:4.14 (2027.4) Naiset toistivat muille apostoleille kertomuksen keskustelustaan Jeesuksen kanssa, mutta nämä eivät halunneet uskoa; eivätkä he tulleet menneeksi ulos ottaakseen asiasta omakohtaisesti selvää, kuten Pietari ja Johannes tekivät.		189:4.14 (2027.4) The women repeated the story of talking with Jesus to the other apostles, but they would not believe; and they would not go to find out for themselves as had Peter and John.
5. Pietari ja Johannes haudalla ^top		5. Peter and John at the Tomb ^top
189:5.1 (2027.5) Näiden kahden apostolin juostessa kilvan Golgatalle ja Joosefin hautakammiolle Pietarin ajatuksia hallitsivat vuoroin pelko, vuoroin toivo; häntä pelotti Mestarin kohtaaminen, mutta hänessä herätti toivoa kertomus Jeesuksen hänelle lähettämästä erityisestä viestistä. Hän oli jo puolittain asettunut sille kannalle, että Jeesus oli todellakin elossa; hänen mieleensä palautui Jeesuksen lupaus kolmantena päivänä tapahtuvasta nousemuksesta. Omituista kyllä tämä lupaus juolahti ristiinnaulitsemisen jälkeen hänen mieleensä vasta tuona hetkenä, jolloin hän riensi Jerusalemin läpi kohti pohjoista. Kun Johannes kiiruhti ulos kaupungista, hänen sieluunsa tulvahti merkillinen ilon ja toivon hurmio. Hän oli puolittain vakuuttunut siitä, että naiset olivat tosiaankin nähneet nousseen Mestarin.		189:5.1 (2027.5) As the two apostles raced for Golgotha and the tomb of Joseph, Peter’s thoughts alternated between fear and hope; he feared to meet the Master, but his hope was aroused by the story that Jesus had sent special word to him. He was half persuaded that Jesus was really alive; he recalled the promise to rise on the third day. Strange to relate, this promise had not occurred to him since the crucifixion until this moment as he hurried north through Jerusalem. As John hastened out of the city, a strange ecstasy of joy and hope welled up in his soul. He was half convinced that the women really had seen the risen Master.
189:5.2 (2027.6) Pietaria nuorempi kun oli, Johannes juoksi tätä nopeammin ja saapui haudalle ensimmäisenä. Johannes jäi ovensuuhun ja katseli hautaa, ja se oli täsmälleen sellainen, jollaiseksi Maria sen oli kuvaillut. Tuossa tuokiossa Simon Pietarikin rynnisti paikalle ja näki sisälle astuessaan saman tyhjän haudan kummalliseen asentoon jääneine hautavaatteineen. Ja Pietarin tultua ulos haudasta Johanneskin meni sinne sisälle ja näki kaiken omin silmin, ja sen jälkeen he istuutuivat kivelle miettimään näkemänsä ja kuulemansa merkitystä. Ja siinä istuskellessaan he kävivät mielessään läpi kaiken, mitä heille oli Jeesuksesta kerrottu, mutta he eivät päässeet tapahtuneesta mihinkään selkeään käsitykseen.		189:5.2 (2027.6) John, being younger than Peter, outran him and arrived first at the tomb. John tarried at the door, viewing the tomb, and it was just as Mary had described it. Very soon Simon Peter rushed up and, entering, saw the same empty tomb with the grave cloths so peculiarly arranged. And when Peter had come out, John also went in and saw it all for himself, and then they sat down on the stone to ponder the meaning of what they had seen and heard. And while they sat there, they turned over in their minds all that had been told them about Jesus, but they could not clearly perceive what had happened.
189:5.3 (2027.7) Pietari toi ensi alkuun esille ajatuksen, että hauta oli ryöstetty, että vihamiehet olivat varastaneet ruumiin, kenties lahjoneet vartijat. Mutta Johannes järkeili, että hautaa olisi tuskin jätetty näin hyvään järjestykseen, jos ruumis olisi varastettu, ja hänkin herätti kysymyksen siitä, miten käärinliinat näyttivät paikoilleen jätetyiltä ja niin ilmeisen koskemattomilta. Ja he menivät molemmat uudelleen hautaan tutkimaan hautavaatteita lähemmin. Astuessaan toista kertaa ulos hautakammiosta he huomasivat Maria Magdalenan palanneen haudalle ja itkevän sen sisäänkäynnin edessä. Maria oli mennyt apostolien luo uskoen, että Jeesus oli noussut haudasta, mutta kun kukaan näistä ei suostunut uskomaan hänen kertomustaan, hän joutui masennuksen ja epätoivon valtaan. Hän kaipasi päästä takaisin haudan lähelle, jossa arveli kuulleensa Jeesuksen tutun äänen.		189:5.3 (2027.7) Peter at first suggested that the grave had been rifled, that enemies had stolen the body, perhaps bribed the guards. But John reasoned that the grave would hardly have been left so orderly if the body had been stolen, and he also raised the question as to how the bandages happened to be left behind, and so apparently intact. And again they both went back into the tomb more closely to examine the grave cloths. As they came out of the tomb the second time, they found Mary Magdalene returned and weeping before the entrance. Mary had gone to the apostles believing that Jesus had risen from the grave, but when they all refused to believe her report, she became downcast and despairing. She longed to go back near the tomb, where she thought she had heard the familiar voice of Jesus.
189:5.4 (2027.8) Marian viipyessä paikalla vielä sen jälkeen, kun Pietari ja Johannes olivat menneet, Mestari ilmestyi hänelle uudelleen sanoen: ”Älä ole epäileväinen vaan ole rohkea ja usko, mitä olet nähnyt ja kuullut. Mene takaisin apostolieni luokse ja kerro heille toistamiseen, että olen noussut, että tulen ilmestymään heille ja että kohta menen heidän edellään Galileaan, kuten olen luvannut.”		189:5.4 (2027.8) As Mary lingered after Peter and John had gone, the Master again appeared to her, saying: “Be not doubting; have the courage to believe what you have seen and heard. Go back to my apostles and again tell them that I have risen, that I will appear to them, and that presently I will go before them into Galilee as I promised.”
189:5.5 (2028.1) Maria kiiruhti takaisin Markuksen kotiin ja kertoi apostoleille keskustelleensa taas Jeesuksen kanssa, mutta he eivät suostuneet uskomaan häntä. Mutta kun Pietari ja Johannes palasivat, he lopettivat pilkkapuheensa, ja heidät valtasi pelko ja vavistus.		189:5.5 (2028.1) Mary hurried back to the Mark home and told the apostles she had again talked with Jesus, but they would not believe her. But when Peter and John returned, they ceased to ridicule and became filled with fear and apprehension.