Luku 190	Paper 190
Jeesuksen morontiailmestymiset	Morontia Appearances of Jesus
190:0.1 (2029.1) KUOLLEISTANOUSSUT Jeesus aikoo nyt viettää lyhyen aikajakson Urantialla saadakseen kokemuksen maailmojen kuolevaisen ylösnousemukseen kuuluvasta morontiaelämänvaiheesta. Vaikka tämä morontiaelämän aika onkin määrä viettää maailmassa, jossa hän ruumiillistui kuolevaiseksi, se tulee kuitenkin olemaan kaikissa suhteissa niiden Satanian kuolevaisten kokemukseen verrattava, jotka kulkevat Jerusemin seitsemän mansiomaailman vaihe vaiheelta etenevän morontiaelämän läpi.	190:0.1 (2029.1) THE resurrected Jesus now prepares to spend a short period on Urantia for the purpose of experiencing the ascending morontia career of a mortal of the realms. Although this time of the morontia life is to be spent on the world of his mortal incarnation, it will, however, be in all respects the counterpart of the experience of Satania mortals who pass through the progressive morontia life of the seven mansion worlds of Jerusem.
190:0.2 (2029.2) Koko tämä Jeesuksessa luontaisesti piilevä voima – elämän saama – joka antoi hänelle kyvyn nousta kuolleista, on se sama ikuisen elämän lahja, jonka hän antaa valtakuntauskoville ja joka tälläkin hetkellä tekee varmaksi heidän nousunsa luonnollisen kuoleman kahleista.	190:0.2 (2029.2) All this power which is inherent in Jesus—the endowment of life—and which enabled him to rise from the dead, is the very gift of eternal life which he bestows upon kingdom believers, and which even now makes certain their resurrection from the bonds of natural death.
190:0.3 (2029.3) Maailmojen kuolevaiset nousevat kuolleistaheräämisen aamuna samantyyppisessä siirtymä- eli morontiaruumiissa, jollainen Jeesuksella oli, kun hän tuona sunnuntaiaamuna nousi haudasta. Veri ei näissä ruumiissa kierrä, eivätkä tällaiset olennot nauti tavanomaista aineellista ravintoa; nämä morontiahahmot ovat siitä huolimatta todellisia. Kun monilukuiset uskovat näkivät Jeesuksen hänen kuolleistanousunsa jälkeen, he todellakin näkivät hänet; he eivät olleet itsepetoksellisia näkyjen tai hallusinaatioiden uhreja.	190:0.3 (2029.3) The mortals of the realms will arise in the morning of the resurrection with the same type of transition or morontia body that Jesus had when he arose from the tomb on this Sunday morning. These bodies do not have circulating blood, and such beings do not partake of ordinary material food; nevertheless, these morontia forms are real. When the various believers saw Jesus after his resurrection, they really saw him; they were not the self-deceived victims of visions or hallucinations.
190:0.4 (2029.4) Luja usko Jeesuksen kuolleistanousuun oli alkuaikojen evankeliuminopetuksen kaikkien haarautumien peruspiirre. Jerusalemissa, Aleksandriassa, Antiokiassa ja Filadelfiassa kaikille evankeliuminopettajille oli yhteistä tämä ehdoton usko Mestarin kuolleistanousuun.	190:0.4 (2029.4) Abiding faith in the resurrection of Jesus was the cardinal feature of the faith of all branches of the early gospel teaching. In Jerusalem, Alexandria, Antioch, and Philadelphia all the gospel teachers united in this implicit faith in the Master’s resurrection.
190:0.5 (2029.5) Tarkasteltaessa Maria Magdalenan omaksumaa näkyvää osaa Mestarin kuolleistanousun julistamisessa tulisi ottaa huomioon, että Maria oli naisten ryhmän tärkein edustaja, samaan tapaan kuin Pietari toimi apostolien edusmiehenä. Maria ei ollut naistyöntekijöiden päällikkö, mutta hän oli heidän tärkein opettajansa ja julkinen edusnaisensa. Mariasta oli tullut nainen, joka noudatti suurta varovaisuutta, joten hänen osoittamansa rohkeus, kun hän puhui Joosefin puutarhan hoitajaksi luulemalleen miehelle, osoittaa vain, miten kauhuissaan hän oli huomatessaan haudan tyhjäksi. Hänen rakkautensa syvyys ja sen tuska, hänen antaumuksensa täysimääräisyys, saivat hänet hetkeksi unohtamaan sovinnaisuuden asettamat rajoitukset, jotka estivät juutalaisnaista puhuttelemasta tuntematonta miestä.	190:0.5 (2029.5) In viewing the prominent part which Mary Magdalene took in proclaiming the Master’s resurrection, it should be recorded that Mary was the chief spokesman for the women’s corps, as was Peter for the apostles. Mary was not chief of the women workers, but she was their chief teacher and public spokesman. Mary had become a woman of great circumspection, so that her boldness in speaking to a man whom she considered to be the caretaker of Joseph’s garden only indicates how horrified she was to find the tomb empty. It was the depth and agony of her love, the fullness of her devotion, that caused her to forget, for a moment, the conventional restraints of a Jewish woman’s approach to a strange man.
1. Kuolleistanousun airuet ^top	1. Heralds of the Resurrection ^top
190:1.1 (2029.6) Apostolit eivät halunneet Jeesuksen lähtevän heidän luotaan. He olivat sen vuoksi vähätelleet kaikkia hänen toteamuksiaan siitä, että hän kuolisi, samoin kuin hänen lupauksiaan nousta kuolleista. He eivät odottaneet kuolleistanousua sellaisena kuin se tapahtui, eivätkä he suostuneet uskomaan, ennen kuin pakon edessä, kun heillä oli asiasta kiistaton todistusaineisto ja omien kokemustensa antama ehdoton näyttö.	190:1.1 (2029.6) The apostles did not want Jesus to leave them; therefore had they slighted all his statements about dying, along with his promises to rise again. They were not expecting the resurrection as it came, and they refused to believe until they were confronted with the compulsion of unimpeachable evidence and the absolute proof of their own experiences.
190:1.2 (2030.1) Apostolien kieltäydyttyä uskomasta niiden viiden naisen kertomusta, jotka väittivät nähneensä Jeesuksen ja keskustelleensa hänen kanssaan, Maria Magdalena palasi haudalle ja muut menivät takaisin Joosefin taloon, jossa he kertoivat kokemuksistaan tämän tyttärelle ja muille naisille. Ja naiset uskoivat heidän kertomuksensa. Vähän kello kuuden jälkeen Joosef Arimatealaisen tytär ja Jeesuksen nähneet neljä naista menivät Nikodemuksen kotiin, jossa he kertoivat kaikki nämä tapahtumat Joosefille, Nikodemukselle, Daavid Sebedeukselle ja muille sinne kokoontuneille miehille. Nikodemus ja muut epäilivät heidän kertomustaan, epäilivät sitä, että Jeesus olisi noussut kuolleista. He otaksuivat juutalaisten siirtäneen ruumiin pois haudasta. Joosefin ja Daavidin mielestä kertomus tuntui sen verran uskottavalta, että he riensivät tekemään haudassa tarkastuksen. Ja he totesivat, että kaikki oli täsmälleen niin kuin naiset olivat kuvailleet. Ja he olivat viimeiset, jotka näkivät hautakammion tuollaisena, sillä ylipappi lähetti temppelinvartijoiden kapteenin haudalle kello puoli kahdeksalta viemään hautavaatteet sieltä pois. Kapteeni kietaisi ne kaikki pellavalakanaan ja heitti ne läheisen kallionjyrkänteen yli.	190:1.2 (2030.1) When the apostles refused to believe the report of the five women who represented that they had seen Jesus and talked with him, Mary Magdalene returned to the tomb, and the others went back to Joseph’s house, where they related their experiences to his daughter and the other women. And the women believed their report. Shortly after six o’clock the daughter of Joseph of Arimathea and the four women who had seen Jesus went over to the home of Nicodemus, where they related all these happenings to Joseph, Nicodemus, David Zebedee, and the other men there assembled. Nicodemus and the others doubted their story, doubted that Jesus had risen from the dead; they conjectured that the Jews had removed the body. Joseph and David were disposed to believe the report, so much so that they hurried out to inspect the tomb, and they found everything just as the women had described. And they were the last to so view the sepulchre, for the high priest sent the captain of the temple guards to the tomb at half past seven o’clock to remove the grave cloths. The captain wrapped them all up in the linen sheet and threw them over a near-by cliff.
190:1.3 (2030.2) Daavid ja Joosef menivät haudalta suoraan Elia Markuksen kotiin, ja siellä he pitivät yläsalissa kokouksen kymmenen apostolin kanssa. Vain Johannes Sebedeus oli taipuvainen, jos kohta hänkin heikosti, pitämään totena Jeesuksen kuolleistanousua. Pietari oli aluksi uskonut asiaan, mutta kun hän ei löytänyt Mestaria, hän joutui vakavan epäilyksen valtaan. Heistä kaikista tuntui uskottavammalta, että juutalaiset olivat siirtäneet ruumiin muualle. Daavid ei halunnut väitellä heidän kanssaan, mutta lähtiessään hän sanoi: ”Tehän olette apostoleita, ja teidän tulisi ymmärtää näitä asioita. En tahdo riidellä kanssanne; menen nyt joka tapauksessa takaisin Nikodemuksen kotiin, jonne olen sopinut sanansaattajieni tänä aamuna kokoontuvan, ja sitten kun nämä ovat paikalla, lähetän heidät suorittamaan viimeistä tehtäväänsä, lähetän heidät matkaan Mestarin kuolleistanousun airuina. Olen kuullut Mestarin sanovan, että hän kuoltuaan nousisi kolmantena päivänä kuolleista, ja uskon häneen.” Ja lausuttuaan nämä sanat masentuneille ja surkeille valtakunnan lähettiläille tämä itse itsensä nimittänyt viesti- ja tiedustelupalvelun päällikkö jätti hyvästit apostoleille. Yläsalista poistuessaan hän pudotti Matteus Leevin syliin Juudaksen rahakukkaron, jossa olivat kaikki apostolien rahavarat.	190:1.3 (2030.2) From the tomb David and Joseph went immediately to the home of Elijah Mark, where they held a conference with the ten apostles in the upper chamber. Only John Zebedee was disposed to believe, even faintly, that Jesus had risen from the dead. Peter had believed at first but, when he failed to find the Master, fell into grave doubting. They were all disposed to believe that the Jews had removed the body. David would not argue with them, but when he left, he said: “You are the apostles, and you ought to understand these things. I will not contend with you; nevertheless, I now go back to the home of Nicodemus, where I have appointed with the messengers to assemble this morning, and when they have gathered together, I will send them forth on their last mission, as heralds of the Master’s resurrection. I heard the Master say that, after he should die, he would rise on the third day, and I believe him.” And thus speaking to the dejected and forlorn ambassadors of the kingdom, this self-appointed chief of communication and intelligence took leave of the apostles. On his way from the upper chamber he dropped the bag of Judas, containing all the apostolic funds, in the lap of Matthew Levi.
190:1.4 (2030.3) Kello oli puoli kymmenen paikkeilla, kun viimeinenkin Daavidin kahdestakymmenestäkuudesta viestinviejästä saapui Nikodemuksen kotiin. Daavid kokosi heidät viivyttelemättä avaralle pihamaalle ja lausui heille seuraavat sanat:	190:1.4 (2030.3) It was about half past nine o’clock when the last of David’s twenty-six messengers arrived at the home of Nicodemus. David promptly assembled them in the spacious courtyard and addressed them:
190:1.5 (2030.4) ”Miehet ja veljet, olette koko tämän ajan olleet palveluksessani minulle ja toisillenne antamanne valan mukaisesti, ja kutsun teidät todistamaan, etten koskaan tähän mennessä ole lähettänyt teitä matkaan mukananne valheellinen tieto. Aikomukseni on lähettää teidät suorittamaan viimeistä tehtäväänne valtakunnan vapaaehtoisina viestinviejinä, ja näin tehdessäni vapautan teidät valastanne ja samalla teolla lasken sanansaattajakunnan hajalle. Miehet, julistan teille, että olemme vieneet työmme päätökseen. Mestari ei enää tarvitse kuolevaisia sanansaattajia, sillä hän on noussut kuolleista. Ennen kuin hänet pidätettiin, hän kertoi meille, että hän kuolisi ja nousisi kolmantena päivänä kuolleista. Olen nähnyt haudan, ja se on tyhjä. Olen keskustellut Maria Magdalenan ja neljän muun naisen kanssa, jotka ovat puhutelleet Jeesusta. Lasken teidät nyt hajalle, lausun teille jäähyväiset ja lähetän kunkin teistä omaan tehtäväänsä, ja viesti, joka teidän tulee viedä uskoville, kuuluu näin: ’Jeesus on noussut kuolleista; hauta on tyhjä.’”	190:1.5 (2030.4) “Men and brethren, all this time you have served me in accordance with your oath to me and to one another, and I call you to witness that I have never yet sent out false information at your hands. I am about to send you on your last mission as volunteer messengers of the kingdom, and in so doing I release you from your oaths and thereby disband the messenger corps. Men, I declare to you that we have finished our work. No more does the Master have need of mortal messengers; he has risen from the dead. He told us before they arrested him that he would die and rise again on the third day. I have seen the tomb—it is empty. I have talked with Mary Magdalene and four other women, who have talked with Jesus. I now disband you, bid you farewell, and send you on your respective assignments, and the message which you shall bear to the believers is: ‘Jesus has risen from the dead; the tomb is empty.’”
190:1.6 (2030.5) Useimmat läsnäolevista koettivat suostutella Daavidia luopumaan aikeestaan. Mutta he eivät kyenneet vaikuttamaan häneen. Sen jälkeen he koettivat suostutella sanansaattajia luopumaan tehtävästään, mutta nämä eivät piitanneet epäilyksen sanoista. Ja niin nämä kaksikymmentäkuusi juoksulähettiä hieman ennen kello kymmentä tänä sunnuntaiaamuna lähtivät matkaan ensimmäisinä airuina, jotka kiidättivät vavisuttavaa totuutta ja tosiasiaa Jeesuksen kuolleistanoususta. Ja he lähtivät suorittamaan tätä tehtävää, kuten he olivat lähteneet niin monet aikaisemmatkin kerrat Daavid Sebedeukselle ja toisilleen antamaansa valaa noudattaen. Näillä miehillä oli suuri luottamus Daavidiin. He lähtivät suorittamaan tätä toimeksiantoa jäämättä edes hetkeksi keskustelemaan niiden kanssa, jotka olivat nähneet Jeesuksen; he luottivat Daavidin sanaan. Useimmat heistä uskoivat, mitä Daavid oli heille kertonut, ja nekin, jotka asiaa jossakin määrin epäilivät, veivät sanoman perille aivan yhtä varmasti ja aivan yhtä joutuisasti.	190:1.6 (2030.5) The majority of those present endeavored to persuade David not to do this. But they could not influence him. They then sought to dissuade the messengers, but they would not heed the words of doubt. And so, shortly before ten o’clock this Sunday morning, these twenty-six runners went forth as the first heralds of the mighty truth-fact of the resurrected Jesus. And they started out on this mission as they had on so many others, in fulfillment of their oath to David Zebedee and to one another. These men had great confidence in David. They departed on this assignment without even tarrying to talk with those who had seen Jesus; they took David at his word. The majority of them believed what David had told them, and even those who somewhat doubted, carried the message just as certainly and just as swiftly.
190:1.7 (2031.1) Apostolit, valtakunnan hengellinen joukko-osasto, ovat tämän päivän koolla yläsalissa, jossa he eivät osaa muuta kuin pelätä ja tuoda julki epäilyksiään, kun nämä maallikot, jotka edustavat ensimmäistä yritystä sosiaalistaa Mestarin evankeliumi ihmisten välisestä veljeydestä, lähtevät pelottoman ja tehokkaan johtajansa käskyä noudattaen julistamaan sanaa maailman ja universumin kuolleista nousseesta Pelastajasta. Ja nämä ryhtyvät toimittamaan tätä ikimuistettavaa palvelusta jo ennen kuin hänen valitut edustajansa ovat valmiita edes uskomaan hänen sanaansa tai hyväksymään silminnäkijäin todistusta.	190:1.7 (2031.1) The apostles, the spiritual corps of the kingdom, are this day assembled in the upper chamber, where they manifest fear and express doubts, while these laymen, representing the first attempt at the socialization of the Master’s gospel of the brotherhood of man, under the orders of their fearless and efficient leader, go forth to proclaim the risen Savior of a world and a universe. And they engage in this eventful service ere his chosen representatives are willing to believe his word or to accept the evidence of eyewitnesses.
190:1.8 (2031.2) Nämä kaksikymmentäkuusi sanansaattajaa lähetettiin Lasaruksen kotiin Betaniaan ja kaikkiin uskovien keskuksiin etelän Beershebasta pohjoisen Damaskokseen ja Siidoniin; idän Filadelfiasta lännen Aleksandriaan.	190:1.8 (2031.2) These twenty-six were dispatched to the home of Lazarus in Bethany and to all of the believer centers, from Beersheba in the south to Damascus and Sidon in the north; and from Philadelphia in the east to Alexandria in the west.
190:1.9 (2031.3) Veljilleen hyvästit lausuttuaan Daavid meni noutamaan äitinsä Joosefin luota, minkä jälkeen he menivät Betaniaan tehdäkseen seuraa heitä odottavalle Jeesuksen perheelle. Daavid asui Betaniassa Martan ja Marian luona, kunnes nämä olivat myyneet maisen omaisuutensa, ja oli sitten seurana, kun nämä matkustivat Filadelfiassa asuvan veljensä, Lasaruksen, luokse.	190:1.9 (2031.3) When David had taken leave of his brethren, he went over to the home of Joseph for his mother, and they then went out to Bethany to join the waiting family of Jesus. David abode there in Bethany with Martha and Mary until after they had disposed of their earthly possessions, and he accompanied them on their journey to join their brother, Lazarus, at Philadelphia.
190:1.10 (2031.4) Tästä ajankohdasta noin viikon kuluttua Johannes vei Jeesuksen äidin, Marian, kotiinsa Betsaidaan. Jeesuksen vanhin veli Jaakob jäi perheineen Jerusalemiin. Ruut jäi Betaniaan Lasaruksen sisarten luo. Muut Jeesuksen perheen jäsenet palasivat Galileaan. Daavid Sebedeus lähti Martan ja Marian kanssa Betaniasta Filadelfiaan kesäkuun alussa, päivää sen jälkeen kun hän oli mennyt naimisiin Jeesuksen nuorimman sisaren Ruutin kanssa.	190:1.10 (2031.4) In about one week from this time John Zebedee took Mary the mother of Jesus to his home in Bethsaida. James, Jesus’ eldest brother, remained with his family in Jerusalem. Ruth remained at Bethany with Lazarus’s sisters. The rest of Jesus’ family returned to Galilee. David Zebedee left Bethany with Martha and Mary, for Philadelphia, early in June, the day after his marriage to Ruth, Jesus’ youngest sister.
2. Jeesuksen ilmestyminen Betaniassa ^top	2. Jesus’ Appearance at Bethany ^top
190:2.1 (2031.5) Morontianousemuksen ajankohdasta korkeuksiin suorittamansa henkiylösnousemuksen hetkeen Jeesus ilmestyi näkyvässä hahmossa yhdeksäntoista erillistä kertaa uskovilleen maan päällä. Hän ei ilmestynyt vihollisilleen eikä niille, jotka eivät olisi kyenneet käyttämään hengellisesti hyväksi hänen näkyvässä hahmossa tapahtunutta julkituloaan. Hänen ensimmäinen ilmestymisensä tapahtui haudalla edellä mainituille viidelle naiselle; hänen toinen ilmestymisensä tapahtui Maria Magdalenalle, sekin haudalla.	190:2.1 (2031.5) From the time of the morontia resurrection until the hour of his spirit ascension on high, Jesus made nineteen separate appearances in visible form to his believers on earth. He did not appear to his enemies nor to those who could not make spiritual use of his manifestation in visible form. His first appearance was to the five women at the tomb; his second, to Mary Magdalene, also at the tomb.
190:2.2 (2031.6) Kolmas ilmestyminen tapahtui Betaniassa puolenpäivän aikaan tänä sunnuntaina. Vähän keskipäivän hetken jälkeen Jeesuksen vanhin veli, Jaakob, seisoi Lasaruksen puutarhassa Martan ja Marian kuolleista nousseen veljen tyhjän haudan edessä ja pohdiskeli mielessään Daavidin sanansaattajan heille tuntia aikaisemmin tuomaa uutista. Jaakob oli aina ollut altis uskomaan vanhimman veljensä tehtävään maan päällä, mutta hänen yhteytensä Jeesuksen työhön oli jo kauan sitten katkennut, ja hän oli ajautunut syviin epäilyksiin niitä apostolien myöhemmin esittämiä väitteitä kohtaan, joiden mukaan Jeesus olisi Messias. Koko perhe hätkähti ja joutui jokseenkin ymmälle sanansaattajan tuomista uutisista. Sillä aikaa kun Jaakob vielä seisoi Lasaruksen tyhjän haudan edessä, paikalle saapui Magdalan Maria, joka kertoi kiihtyneenä perheelle varhaisen aamuhetken kokemuksistaan Joosefin haudalla. Ennen kuin hän oli lopettanut, paikalle saapuivat Daavid Sebedeus ja tämän äiti. Ruut tietenkin uskoi kertomukseen, ja niin teki myös Juuda keskusteltuaan Daavidin ja Salomen kanssa.	190:2.2 (2031.6) The third appearance occurred about noon of this Sunday at Bethany. Shortly after noontide, Jesus’ oldest brother, James, was standing in the garden of Lazarus before the empty tomb of the resurrected brother of Martha and Mary, turning over in his mind the news brought to them about one hour previously by the messenger of David. James had always inclined to believe in his eldest brother’s mission on earth, but he had long since lost contact with Jesus’ work and had drifted into grave doubting regarding the later claims of the apostles that Jesus was the Messiah. The whole family was startled and well-nigh confounded by the news brought by the messenger. Even as James stood before Lazarus’s empty tomb, Mary Magdalene arrived on the scene and was excitedly relating to the family her experiences of the early morning hours at the tomb of Joseph. Before she had finished, David Zebedee and his mother arrived. Ruth, of course, believed the report, and so did Jude after he had talked with David and Salome.
190:2.3 (2032.1) Sillä välin kun he etsivät Jaakobia, ja ennen kuin he löysivät hänet, tämä tuli haudan lähellä seistessään tietoiseksi siitä, että joku oli hänen lähellään: oli kuin joku olisi koskettanut häntä olkapäähän; ja kääntyessään katsomaan hän näki oudon hahmon ilmestyvän vähitellen vierelleen. Hän oli aivan liian hämmästynyt jotain sanoakseen ja aivan liian peloissaan pakoon juostakseen. Ja silloin outo hahmo puhui sanoen: ”Jaakob, tulen kutsuakseni sinut valtakunnan palvelukseen. Tartu vakavissasi veljiesi käteen ja seuraa minua.” Kuullessaan ääneen lausutun nimensä Jaakob tiesi, että hänen vanhin veljensä Jeesus oli puhutellut häntä. Heidän oli kaikkien enemmän tai vähemmän vaikea tuntea Mestarin morontiahahmoa, mutta tuskin kenelläkään oli mitään vaivaa hänen äänensä tunnistamisessa tai muutoin hänen valloittavan persoonallisuutensa yksilöimisessä, heti kun hän alkoi keskustella heidän kanssaan.	190:2.3 (2032.1) In the meantime, as they looked for James and before they found him, while he stood there in the garden near the tomb, he became aware of a near-by presence, as if someone had touched him on the shoulder; and when he turned to look, he beheld the gradual appearance of a strange form by his side. He was too much amazed to speak and too frightened to flee. And then the strange form spoke, saying: “James, I come to call you to the service of the kingdom. Join earnest hands with your brethren and follow after me.” When James heard his name spoken, he knew that it was his eldest brother, Jesus, who had addressed him. They all had more or less difficulty in recognizing the morontia form of the Master, but few of them had any trouble recognizing his voice or otherwise identifying his charming personality when he once began to communicate with them.
190:2.4 (2032.2) Tajutessaan, että Jeesus puhutteli häntä, Jaakob aikoi langeta polvilleen ja huudahti: ”Isäni ja veljeni”, mutta Jeesus pyysi Jaakobia seisomaan sen aikaa, kun hän puhui hänelle. Ja he kävelivät puutarhan läpi ja keskustelivat lähes kolmen minuutin ajan; he keskustelivat menneiden päivien kokemuksista ja tekivät ennakkoarvioita lähimmän tulevaisuuden tapahtumista. Kun he tulivat talon lähelle, Jeesus sanoi: ”Jää hyvästi, Jaakob, kunnes tervehdin teitä kaikkia yhdessä.”	190:2.4 (2032.2) When James perceived that Jesus was addressing him, he started to fall to his knees, exclaiming, “My father and my brother,” but Jesus bade him stand while he spoke with him. And they walked through the garden and talked for almost three minutes; talked over experiences of former days and forecast the events of the near future. As they neared the house, Jesus said, “Farewell, James, until I greet you all together.”
190:2.5 (2032.3) Jaakob syöksähti sisälle taloon, kun häntä vielä etsittiin Betfagesta, ja huudahti: ”Olen juuri nähnyt Jeesuksen ja puhunut hänen kanssaan, keskustellut hänen kanssaan. Hän ei ole kuollut; hän on noussut! Hän katosi edestäni ja sanoi: ’Jää hyvästi, kunnes tervehdin teitä kaikkia yhdessä.’” Hän oli tuskin päässyt sanottavaansa loppuun, kun Juuda palasi, ja hän kertoi Juudan kuullen uudelleen kokemuksensa siitä, että oli kohdannut Jeesuksen puutarhassa. Ja he kaikki alkoivat uskoa Jeesuksen kuolleistanousuun. Jaakob ilmoitti nyt, ettei hän palaisi Galileaan, ja Daavid huudahti: ”Hänen näkijöitään eivät ole vain kiihtyneet naiset, vaan nyt ovat jo lujaluontoiset miehetkin alkaneet nähdä häntä. Odotan, että itsekin näen hänet.”	190:2.5 (2032.3) James rushed into the house, even while they looked for him at Bethpage, exclaiming: “I have just seen Jesus and talked with him, visited with him. He is not dead; he has risen! He vanished before me, saying, ‘Farewell until I greet you all together.’” He had scarcely finished speaking when Jude returned, and he retold the experience of meeting Jesus in the garden for the benefit of Jude. And they all began to believe in the resurrection of Jesus. James now announced that he would not return to Galilee, and David exclaimed: “He is seen not only by excited women; even stronghearted men have begun to see him. I expect to see him myself.”
190:2.6 (2032.4) Ja kauan ei Daavidin tarvinnutkaan odottaa, sillä Jeesuksen neljäs kuolevaisten havaitsema ilmestyminen tapahtui vähän ennen kello kahta tässä samaisessa Martan ja Marian kodissa, kun hän ilmestyi näkyvässä muodossa maisen perheensä jäsenten ja näiden ystävien, kaikkiaan kahdenkymmenen henkilön, edessä. Mestari ilmestyi takaoven avoimeen aukkoon sanoen: ”Rauha teille. Terveiset niille, jotka kerran olivat läheisiäni lihallisessa hahmossa, ja veljellinen tervehdys veljilleni ja sisarilleni taivaan valtakunnassa. Kuinka saatoitte epäillä? Miksi olette näin kauan viivytelleet, ennen kuin päätätte täysin sydämin seurata totuuden valoa? Siispä tulkaa kaikki Totuuden Hengen veljesyhteisöön Isän valtakunnassa.” Ja kun he alkoivat tointua hämmästyksensä aiheuttamasta pahimmasta järkytyksestä ja siirtyä häntä kohti aikomuksenaan syleillä häntä, hän katosi heidän näkyvistään.	190:2.6 (2032.4) And David did not long wait, for the fourth appearance of Jesus to mortal recognition occurred shortly before two o’clock in this very home of Martha and Mary, when he appeared visibly before his earthly family and their friends, twenty in all. The Master appeared in the open back door, saying: “Peace be upon you. Greetings to those once near me in the flesh and fellowship for my brothers and sisters in the kingdom of heaven. How could you doubt? Why have you lingered so long before choosing to follow the light of truth with a whole heart? Come, therefore, all of you into the fellowship of the Spirit of Truth in the Father’s kingdom.” As they began to recover from the first shock of their amazement and to move toward him as if to embrace him, he vanished from their sight.
190:2.7 (2032.5) He halusivat kaikki rynnätä kaupunkiin kertomaan epäileville apostoleille, mitä oli tapahtunut, mutta Jaakob pidätteli heitä. Vain Maria Magdalena sai palata Joosefin taloon. Jaakob kielsi heitä levittämästä tietoa Jeesuksen morontiavierailusta. Tähän olivat syynä tietyt asiat, jotka Jeesus oli lausunut hänelle, kun he keskustelivat puutarhassa. Mutta Jaakob ei koskaan kertonut enempää tuona päivänä Lasaruksen kodissa Betaniassa käymästään keskustelusta kuolleista nousseen Mestarin kanssa.	190:2.7 (2032.5) They all wanted to rush off to the city to tell the doubting apostles about what had happened, but James restrained them. Mary Magdalene, only, was permitted to return to Joseph’s house. James forbade their publishing abroad the fact of this morontia visit because of certain things which Jesus had said to him as they conversed in the garden. But James never revealed more of his visit with the risen Master on this day at the Lazarus home in Bethany.
3. Joosefin kodissa ^top	3. At the Home of Joseph ^top
190:3.1 (2033.1) Jeesuksen viides morontiailmestyminen, jonka kuolevaisen olennon silmät tunnistivat, tapahtui noin kello viisitoista minuuttia yli neljän tänä samana sunnuntai-iltapäivänä Joosef Arimatealaisen kotiin kokoontuneiden puolen kolmattakymmentä naisuskovan edessä. Maria Magdalena oli palannut Joosefin taloon vain muutamaa minuuttia ennen tätä ilmestymistä. Jeesuksen veli Jaakob oli pyytänyt, ettei apostoleille kerrottaisi mitään Betaniassa tapahtuneesta Mestarin ilmestymisestä. Hän ei ollut pyytänyt Mariaa olemaan kertomatta tapahtumasta uskonsisarilleen. Niinpä Maria, sitten kun oli vannottanut kaikkia naisia pitämään asian salaisuutena, ryhtyi kertomaan, mitä vasta äsken oli tapahtunut, kun hän oli ollut Betaniassa Jeesuksen perheenjäsenten seurassa. Ja hän oli juuri päässyt järisyttävän kertomuksensa puoliväliin, kun heidän ylleen laskeutui äkillinen ja juhlallinen hiljaisuus, ja he näkivät haudasta nousseen Jeesuksen täysin näkyväisen hahmon keskellään. Hän tervehti heitä sanoen: ”Rauha teille. Valtakunnan veljesyhteisössä ei ole juutalaista eikä pakanaa, ei rikasta eikä köyhää, ei vapaata eikä orjaa, ei miestä eikä naista. Myös teidät kutsutaan levittämään hyvää sanomaa ihmiskunnan vapaudesta sen evankeliumin kautta, että ihmiset ovat taivaan valtakunnassa Jumalan poikia. Menkää kaikkeen maailmaan ja julistakaa tätä evankeliumia ja vahvistakaa uskovien uskoa siihen. Ja kun te näin teette, älkää unohtako hoivata sairaita ja vahvistaa niitä, joiden rohkeus pettää ja joita pelko kalvaa. Ja olen aina kanssanne, hamaan maailman ääriin asti.” Ja nämä sanat lausuttuaan hän katosi heidän näkyvistään, ja naiset vaipuivat kasvoilleen ja palvoivat hiljaisuudessa.	190:3.1 (2033.1) The fifth morontia manifestation of Jesus to the recognition of mortal eyes occurred in the presence of some twenty-five women believers assembled at the home of Joseph of Arimathea, at about fifteen minutes past four o’clock on this same Sunday afternoon. Mary Magdalene had returned to Joseph’s house just a few minutes before this appearance. James, Jesus’ brother, had requested that nothing be said to the apostles concerning the Master’s appearance at Bethany. He had not asked Mary to refrain from reporting the occurrence to her sister believers. Accordingly, after Mary had pledged all the women to secrecy, she proceeded to relate what had so recently happened while she was with Jesus’ family at Bethany. And she was in the very midst of this thrilling recital when a sudden and solemn hush fell over them; they beheld in their very midst the fully visible form of the risen Jesus. He greeted them, saying: “Peace be upon you. In the fellowship of the kingdom there shall be neither Jew nor gentile, rich nor poor, free nor bond, man nor woman. You also are called to publish the good news of the liberty of mankind through the gospel of sonship with God in the kingdom of heaven. Go to all the world proclaiming this gospel and confirming believers in the faith thereof. And while you do this, forget not to minister to the sick and strengthen those who are fainthearted and fear-ridden. And I will be with you always, even to the ends of the earth.” And when he had thus spoken, he vanished from their sight, while the women fell on their faces and worshiped in silence.
190:3.2 (2033.2) Maria Magdalena oli ollut Jeesuksen tähän mennessä tapahtuneista viidestä ilmestymisestä neljän todistajana.	190:3.2 (2033.2) Of the five morontia appearances of Jesus occurring up to this time, Mary Magdalene had witnessed four.
190:3.3 (2033.3) Aamupäivän puolivälissä tapahtuneen sanansaattajien matkaan lähettämisen tuloksena ja seurauksena siitä, että tästä Joosefin talossa sattuneesta Jeesuksen ilmestymisestä oli tahattomasti vuotanut tietoja ulkopuolisille, juutalaisten vallanpitäjien korviin alkoi alkuillasta kantautua viestejä, jotka tiesivät, että kaupungilla huhuttiin Jeesuksen nousseen kuolleista ja että monet henkilöt väittivät nähneensä hänet. Nämä huhut hätäännyttivät sanhedristit pahanpäiväisesti. Hannaksen kanssa käymänsä hätäisen neuvonpidon jälkeen Kaiafas kutsui sanhedrinin kokoukseen, joka alkaisi kello kahdeksan samana iltana. Juuri tässä kokouksessa päätettiin ryhtyä toimenpiteisiin jokaisen sellaisen henkilön heittämiseksi ulos synagogasta, joka mainitsisi jotakin Jeesuksen kuolleistanoususta. Ehdotettiinpa sellaistakin, että jokainen, joka väitti nähneensä hänet, pitäisi tappaa. Tästä ehdotuksesta ei kuitenkaan päästy äänestämään, sillä kokous päättyi sekasortoon, joka oli itse asiassa varsin lähellä paniikkia. Heillä oli ollut julkeutta ajatella, että he olivat päässeet Jeesuksesta. He tulivat kohta huomaamaan, että heidän todelliset Nasaretin mieheen liittyvät vaikeutensa olivat vasta alkaneet.	190:3.3 (2033.3) As a result of sending out the messengers during the midforenoon and from the unconscious leakage of intimations concerning this appearance of Jesus at Joseph’s house, word began to come to the rulers of the Jews during the early evening that it was being reported about the city that Jesus had risen, and that many persons were claiming to have seen him. The Sanhedrists were thoroughly aroused by these rumors. After a hasty consultation with Annas, Caiaphas called a meeting of the Sanhedrin to convene at eight o’clock that evening. It was at this meeting that action was taken to throw out of the synagogues any person who made mention of Jesus’ resurrection. It was even suggested that anyone claiming to have seen him should be put to death; this proposal, however, did not come to a vote since the meeting broke up in confusion bordering on actual panic. They had dared to think they were through with Jesus. They were about to discover that their real trouble with the man of Nazareth had just begun.
4. Ilmestyminen kreikkalaisille ^top	4. Appearance to the Greeks ^top
190:4.1 (2033.4) Puoli viiden maissa, erään Flaviuksen kodissa, Mestari suoritti kuudennen morontiailmestymisensä sinne kokoontuneiden noin neljänkymmenen kreikkalaisuskovan edessä. Juuri kun nämä olivat keskustelemassa tiedoista, joiden mukaan Mestari oli noussut kuolleista, hän ilmestyi heidän keskelleen, vaikka ovet olivat lujasti kiinni. Ja hän puhui heille sanoen: ”Rauha teille. Vaikka Ihmisen Poika ilmestyi maan päälle juutalaisten keskuuteen, hän tuli kuitenkin palvelemaan kaikkia ihmisiä. Isäni valtakunnassa ei tule olla juutalaista eikä pakanaa, vaan olette kaikki veljiä – Jumalan poikia. Menkää siis kaikkeen maailmaan ja julistakaa tätä pelastuksen evankeliumia, sellaisena kuin olette sen valtakunnan lähettiläiltä saaneet, ja olen kanssanne Isän uskon- ja totuudenpoikien veljeskunnassa.” Ja tämän tehtävän heille annettuaan hän poistui, eivätkä he enää häntä nähneet. He pysyttelivät koko illan sisällä talossa; he olivat liiaksi kunnioituksen ja pelon vallassa uskaltautuakseen muualle. Kukaan näistä kreikkalaisista ei myöskään nukkunut tuona yönä, vaan he pysyttelivät hereillä näistä seikoista keskustellen ja toivoen, että Mestari mahdollisesti tulisi heidän luokseen toistamiseen. Tähän ryhmään kuului monia niistä kreikkalaisista, jotka olivat olleet Getsemanessa sotilaiden pidättäessä Jeesuksen ja Juudaksen hänet suudelmalla kavaltaessa.	190:4.1 (2033.4) About half past four o’clock, at the home of one Flavius, the Master made his sixth morontia appearance to some forty Greek believers there assembled. While they were engaged in discussing the reports of the Master’s resurrection, he manifested himself in their midst, notwithstanding that the doors were securely fastened, and speaking to them, said: “Peace be upon you. While the Son of Man appeared on earth among the Jews, he came to minister to all men. In the kingdom of my Father there shall be neither Jew nor gentile; you will all be brethren—the sons of God. Go you, therefore, to all the world, proclaiming this gospel of salvation as you have received it from the ambassadors of the kingdom, and I will fellowship you in the brotherhood of the Father’s sons of faith and truth.” And when he had thus charged them, he took leave, and they saw him no more. They remained within the house all evening; they were too much overcome with awe and fear to venture forth. Neither did any of these Greeks sleep that night; they stayed awake discussing these things and hoping that the Master might again visit them. Among this group were many of the Greeks who were at Gethsemane when the soldiers arrested Jesus and Judas betrayed him with a kiss.
190:4.2 (2034.1) Huhut Jeesuksen kuolleistanoususta ja kertomukset hänen monista ilmestymisistään seuraajilleen ovat nopeasti leviämässä, ja koko kaupungissa kiihtymys on nousemassa äärimmilleen. Mestari on jo ilmestynyt perheelleen, naisille ja kreikkalaisille, ja pian hän ilmestyy apostolien keskelle. Sanhedrinin on määrä alkaa kohta käsitellä näitä uusia ongelmia, jotka niin äkkiä on sysätty juutalaisjohtajien niskoille. Jeesus ajattelee paljon apostolejaan, mutta hän haluaa, että heidät jätetään vielä muutamaksi juhlallisen pohdiskelun ja syvällisen mietiskelyn tunniksi omiin oloihinsa, ennen kuin hän käy heidän luonaan.	190:4.2 (2034.1) Rumors of Jesus’ resurrection and reports concerning the many appearances to his followers are spreading rapidly, and the whole city is being wrought up to a high pitch of excitement. Already the Master has appeared to his family, to the women, and to the Greeks, and presently he manifests himself in the midst of the apostles. The Sanhedrin is soon to begin the consideration of these new problems which have been so suddenly thrust upon the Jewish rulers. Jesus thinks much about his apostles but desires that they be left alone for a few more hours of solemn reflection and thoughtful consideration before he visits them.
5. Kävelymatka kahden veljeksen kanssa ^top	5. The Walk with Two Brothers ^top
190:5.1 (2034.2) Emmauksessa, runsaan peninkulman päässä Jerusalemista länteen, asui kaksi veljestä, lammaspaimenta, jotka olivat viettäneet pääsiäisviikon Jerusalemissa ja olleet mukana uhritoimituksissa, seremonioissa ja juhlissa. Vanhempi veli Cleopas oli puolittainen Jeesukseen uskova; ainakin hänet oli ajettu ulos synagogasta. Hänen veljensä, Jaakob, ei ollut uskova, vaikkakin se, mitä hän oli Mestarin opetuksista ja teoista kuullut, herätti hänessä suurta mielenkiintoa.	190:5.1 (2034.2) At Emmaus, about seven miles west of Jerusalem, there lived two brothers, shepherds, who had spent the Passover week in Jerusalem attending upon the sacrifices, ceremonials, and feasts. Cleopas, the elder, was a partial believer in Jesus; at least he had been cast out of the synagogue. His brother, Jacob, was not a believer, although he was much intrigued by what he had heard about the Master’s teachings and works.
190:5.2 (2034.3) Kun nämä kaksi veljestä tänä sunnuntai-iltapäivänä vajaan viiden kilometrin päässä Jerusalemista ja muutamaa minuuttia ennen kello viittä taivalsivat tietä pitkin kohti Emmausta, he keskustelivat varsin vakavassa hengessä Jeesuksesta, hänen opetuksistaan, toiminnastaan ja eritoten huhuista, että hauta oli tyhjä ja että muutamat naiset olivat keskustelleet hänen kanssaan. Cleopas oli puolittain jo sillä kannalla, että piti näitä tarinoita tosina, mutta Jaakob tarrautui tiukasti näkemykseensä, jonka mukaan koko juttu oli todennäköisesti petosta. Heidän siinä kotimatkallaan näin keskenään väitellessään ja keskustellessaan Jeesuksen morontiailmentymä, hänen seitsemäs julkitulonsa, tuli heidän vierelleen heidän matkansa jatkuessa. Cleopas oli ollut monta kertaa kuulemassa, kun Jeesus opetti, ja hän oli useassa tilanteessa aterioinut hänen kanssaan jerusalemilaisuskovaisten kodeissa. Mutta hän ei tuntenut Mestaria, edes silloin kun tämä keskusteli vapaasti heidän kanssaan.	190:5.2 (2034.3) On this Sunday afternoon, about three miles out of Jerusalem and a few minutes before five o’clock, as these two brothers trudged along the road to Emmaus, they talked in great earnestness about Jesus, his teachings, work, and more especially concerning the rumors that his tomb was empty, and that certain of the women had talked with him. Cleopas was half a mind to believe these reports, but Jacob was insistent that the whole affair was probably a fraud. While they thus argued and debated as they made their way toward home, the morontia manifestation of Jesus, his seventh appearance, came alongside them as they journeyed on. Cleopas had often heard Jesus teach and had eaten with him at the homes of Jerusalem believers on several occasions. But he did not recognize the Master even when he spoke freely with them.
190:5.3 (2034.4) Lyhyen matkaa heidän rinnallaan käveltyään Jeesus sanoi: ”Mitkä olivat sanat, jotka äsken niin vakavissanne vaihdoitte, kun tulin rinnallenne?” Ja kun Jeesus oli puhunut, he seisahtuivat paikalleen ja katselivat häntä surullinen hämmästys kasvoillaan. Cleopas sanoi: ”Voiko olla mahdollista, että oleskelet Jerusalemissa etkä tiedä viimeaikaisista tapahtumista?” Silloin Mestari kysyi: ”Mistä tapahtumista?” Cleopas vastasi: ”Ellet näistä asioista tiedä, olet kyllä koko Jerusalemissa ainoa, joka ei ole kuullut, mitä Jeesus Nasaretilaisesta huhutaan, siis hänestä, joka oli sanoissaan ja teoissaan voimallinen profeetta Jumalan ja kaikkien ihmisten edessä. Pääpapit ja meidän johtajamme luovuttivat hänet roomalaisille ja vaativat näitä naulitsemaan hänet ristille. Monet meistä olivat näet toivoneet, että hän olisi se, joka vapauttaa Israelin pakanain ikeestä. Mutta ei siinä vielä kaikki. Nyt on menossa kolmas päivä siitä, kun hänet ristiinnaulittiin, ja muutamat naiset ovat tänään hämmästyttäneet meitä kertomalla, että he hyvin aikaisin tänä aamuna menivät hänen haudalleen ja löysivät sen tyhjänä. Ja nämä samaiset naiset väittävät väittämästä päästyään keskustelleensa tämän miehen kanssa; he ovat sitä mieltä, että hän on noussut kuolleista. Ja kun nämä naiset kertoivat tästä miehille, niin kaksi hänen apostoliaan juoksi haudalle, ja hekin näkivät sen tyhjäksi” – ja tässä kohdassa Jaakob keskeytti veljensä sanoakseen: ”Mutta Jeesusta he eivät nähneet.”	190:5.3 (2034.4) After walking a short way with them, Jesus said: “What were the words you exchanged so earnestly as I came upon you?” And when Jesus had spoken, they stood still and viewed him with sad surprise. Said Cleopas: “Can it be that you sojourn in Jerusalem and know not the things which have recently happened?” Then asked the Master, “What things?” Cleopas replied: “If you do not know about these matters, you are the only one in Jerusalem who has not heard these rumors concerning Jesus of Nazareth, who was a prophet mighty in word and in deed before God and all the people. The chief priests and our rulers delivered him up to the Romans and demanded that they crucify him. Now many of us had hoped that it was he who would deliver Israel from the yoke of the gentiles. But that is not all. It is now the third day since he was crucified, and certain women have this day amazed us by declaring that very early this morning they went to his tomb and found it empty. And these same women insist that they talked with this man; they maintain that he has risen from the dead. And when the women reported this to the men, two of his apostles ran to the tomb and likewise found it empty”—and here Jacob interrupted his brother to say, “but they did not see Jesus.”
190:5.4 (2035.1) Heidän astellessaan eteenpäin Jeesus sanoi heille: ”Kylläpä totuuden käsittäminen käy teiltä hitaasti! Kun kerrotte minulle keskustelevanne tämän miehen opetuksista ja toiminnasta, saatan valistaa teitä, sillä olen enemmän kuin hyvin näistä opetuksista perillä. Ettekö muista tämän Jeesuksen aina opettaneen, ettei hänen valtakuntansa ole tästä maailmasta ja että kaikkien ihmisten tulisi siksi, että he ovat Jumalan poikia, löytää vapahdus ja vapaus siitä ilosta, että he kuuluvat jäseninä rakastavaa palvelua suorittavaan veljeskuntaan tässä uudessa valtakunnassa, joka perustuu Isän tunteman rakkauden totuuteen? Ettekö muista, miten tämä Ihmisen Poika sairaita ja vaivaisia hoivatessaan ja niitä, jotka olivat pelon vallassa ja pahuuden orjuudessa, vapauttaessaan julisti Jumalan pelastusta kaikille ihmisille? Ettekö tiedä tämän Nasaretin miehen kertoneen opetuslapsilleen, että hänen täytyi mennä Jerusalemiin tullakseen luovutetuksi vihamiehilleen, jotka surmaisivat hänet, ja että hän kolmantena päivänä nousisi kuolleista? Eikö tätä kaikkea olekin teille kerrottu? Ja ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista kohtaa, joka kertoo tästä juutalaisen ja gentiilin pelastuksen päivästä ja jossa sanotaan, että hänessä tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä; että hän kuulee hätääkärsivien huudon ja pelastaa köyhien sielun, jotka häntä etsivät; että kaikki kansakunnat tulevat kutsumaan häntä siunatuksi? Että sellainen Vapahtaja on oleva kuin korkean kallion varjo nääntyvässä maassa. Että niin kuin oikea paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarsilleen ja kantaa niitä hellästi sylissään. Että hän avaa hengellisesti sokeiden silmät ja päästää epätoivon vangit täyteen vapauteen ja valoon; että kaikki pimeydessä kyyhöttävät näkevät ikuisen pelastuksen suuren valkeuden. Että hän sitoo särjetyt sydämet, julistaa vapahdusta synnin pauloissa oleville ja avaa vankilan portit pelon orjuuttamille ja pahuuden kahlehtimille. Että hän lohduttaa murheellisia ja vuodattaa heille surun ja murhemielisyyden sijalle pelastuksen ilon. Että hän on kaikkien kansakuntien toivo ja vanhurskautta etsivien ikuinen ilo. Että tämä totuuden ja vanhurskauden Poika nousee maailman ylle mukanaan parantava valo ja pelastava voima; vieläpä että hän pelastaa kansansa sen synneistä; että hän etsimällä etsii ja pelastaa ne, jotka ovat kadoksissa. Että hän ei hävitä heikkoja, vaan antaa pelastuksen kaikille, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta. Että niillä, jotka häneen uskovat, tulee olemaan ikuinen elämä. Että hän vuodattaa henkensä kaiken lihan päälle, ja että tämä Totuuden Henki tulee olemaan jokaisessa uskovassa sen veden lähde, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. Ettekö ymmärtäneet sen valtakunnan evankeliumin suuruutta, jonka tämä mies teille antoi? Ettekö oivalla, mikä suurenmoinen pelastus on tullut osaksenne?”	190:5.4 (2035.1) As they walked along, Jesus said to them: “How slow you are to comprehend the truth! When you tell me that it is about the teachings and work of this man that you have your discussions, then may I enlighten you since I am more than familiar with these teachings. Do you not remember that this Jesus always taught that his kingdom was not of this world, and that all men, being the sons of God, should find liberty and freedom in the spiritual joy of the fellowship of the brotherhood of loving service in this new kingdom of the truth of the heavenly Father’s love? Do you not recall how this Son of Man proclaimed the salvation of God for all men, ministering to the sick and afflicted and setting free those who were bound by fear and enslaved by evil? Do you not know that this man of Nazareth told his disciples that he must go to Jerusalem, be delivered up to his enemies, who would put him to death, and that he would arise on the third day? Have you not been told all this? And have you never read in the Scriptures concerning this day of salvation for Jew and gentile, where it says that in him shall all the families of the earth be blessed; that he will hear the cry of the needy and save the souls of the poor who seek him; that all nations shall call him blessed? That such a Deliverer shall be as the shadow of a great rock in a weary land. That he will feed the flock like a true shepherd, gathering the lambs in his arms and tenderly carrying them in his bosom. That he will open the eyes of the spiritually blind and bring the prisoners of despair out into full liberty and light; that all who sit in darkness shall see the great light of eternal salvation. That he will bind up the brokenhearted, proclaim liberty to the captives of sin, and open up the prison to those who are enslaved by fear and bound by evil. That he will comfort those who mourn and bestow upon them the joy of salvation in the place of sorrow and heaviness. That he shall be the desire of all nations and the everlasting joy of those who seek righteousness. That this Son of truth and righteousness shall rise upon the world with healing light and saving power; even that he will save his people from their sins; that he will really seek and save those who are lost. That he will not destroy the weak but minister salvation to all who hunger and thirst for righteousness. That those who believe in him shall have eternal life. That he will pour out his spirit upon all flesh, and that this Spirit of Truth shall be in each believer a well of water, springing up into everlasting life. Did you not understand how great was the gospel of the kingdom which this man delivered to you? Do you not perceive how great a salvation has come upon you?”
190:5.5 (2035.2) Tähän hetkeen mennessä he olivat tulleet jo lähelle kylää, jossa nämä veljekset asuivat. Kumpikaan mies ei ollut lausunut sanaakaan, sen jälkeen kun Jeesus ryhtyi heitä heidän eteenpäin astellessaan opettamaan. Hetken päästä he olivat vaatimattoman asuinpaikkansa edessä, ja Jeesus oli jo poistumassa heidän seurastaan jatkaen tietä eteenpäin, mutta he alkoivat suostutella häntä astumaan sisälle ja jäämään heidän luokseen. Iltahämärän laskeutumiseen viitaten he pyytämällä pyysivät häntä jäämään luokseen. Lopulta Jeesus suostui, ja kohta taloon sisälle astuttuaan he istuutuivat aterialle. He antoivat hänelle leivän siunattavaksi, ja kun hän alkoi murtaa sitä ja ojentaa palasia heille, heidän silmänsä avautuivat, ja Cleopas tunsi, että heidän vieraansa oli Mestari itse. Ja kun hän sanoi: ”Sehän on Mestari – –”, morontia-Jeesus katosi heidän näkyviltään.	190:5.5 (2035.2) By this time they had come near to the village where these brothers dwelt. Not a word had these two men spoken since Jesus began to teach them as they walked along the way. Soon they drew up in front of their humble dwelling place, and Jesus was about to take leave of them, going on down the road, but they constrained him to come in and abide with them. They insisted that it was near nightfall, and that he tarry with them. Finally Jesus consented, and very soon after they went into the house, they sat down to eat. They gave him the bread to bless, and as he began to break and hand to them, their eyes were opened, and Cleopas recognized that their guest was the Master himself. And when he said, “It is the Master —,” the morontia Jesus vanished from their sight.
190:5.6 (2036.1) Ja silloin he sanoivat toisilleen: ”Eipä ihme, että sydämemme hehkui rinnassamme, kun hän puhui meille tietä kävellessämme ja kun hän avasi kirjoitusten opetukset ymmärryksellemme!”	190:5.6 (2036.1) And then they said, the one to the other, “No wonder our hearts burned within us as he spoke to us while we walked along the road! and while he opened up to our understanding the teachings of the Scriptures!”
190:5.7 (2036.2) He jättivät syömisen sikseen. He olivat nähneet morontia-Mestarin, ja he ryntäsivät ulos talosta ja kiiruhtivat takaisin Jerusalemiin levittämään hyvää sanomaa kuolleista nousseesta Pelastajasta.	190:5.7 (2036.2) They would not stop to eat. They had seen the morontia Master, and they rushed from the house, hastening back to Jerusalem to spread the good news of the risen Savior.
190:5.8 (2036.3) Kello yhdeksän maissa samana iltana ja hetkeä ennen kuin Mestari ilmestyi kymmenelle apostolille, nämä kaksi kiihdyksissään olevaa veljestä rynnistivät apostolien luokse yläsaliin ja selittivät nähneensä Jeesuksen ja keskustelleensa hänen kanssaan. Ja he kertoivat kaiken, mitä Jeesus oli heille sanonut, ja myös kuinka he eivät olleet tunnistaneet, kuka hän oli, ennen kuin vasta leivänmurtamisen hetkellä.	190:5.8 (2036.3) About nine o’clock that evening and just before the Master appeared to the ten, these two excited brothers broke in upon the apostles in the upper chamber, declaring that they had seen Jesus and talked with him. And they told all that Jesus had said to them and how they had not discerned who he was until the time of the breaking of the bread.